(YLE Radio 1 tiistaina 27.1.2009 klo 9.05 - 10.00)

Kestävä kehitys olisi kaikkien mielestä hyvä asia. Seuraavana trendinä
pidetään yhteiskuntavastuuta, jonka odotetaan kasvattavan yrityksen
pörssiarvoakin. Yrityksen yhteiskuntavastuuta, vastuullista yrittäjyyttä,
voidaan pitää lähestymistapana, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti
sosiaaliset ja luonnonympäristöön liittyvät huolenaiheet liiketoimintaansa,
ja vuorovaikutukseensa erilaisten sidosryhmien kanssa. Mitähän tuo
kaunokielisyys tarkoittaa esim. Metson Tampereen Telatehtaalla, jossa koko
henkilöstö lomautettiin? Taantuman kääntyessä lamaksi olisi hyvä muistaa,
kuinka kalliiksi työttömyys tulee yhteiskunnalle. Viime kädessä
veronmaksajat maksavat finassiseikkailuista koituvat kuprut. Millainen
yhteys onkaa pk-yritysten kilpailukyvyn ja yhteiskuntavastuullisuuden
välillä?

Kainuun aatelisen suorassa seurassa mukana Pertti Turtiainen, Metson
Tampereen telatehtaan asentaja, Anu Pylkkänen, yhteiskuntasuhteiden ja
edunvalvonnan johtaja Tapiola-ryhmästä, Ville-Pekka Sorsa, tutkija, Pekka
Tiainen, Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies
Ohjelmassa soineet musiikit olivat:
Guillaume d´Amiens: Ja mais ne serai saous
Guillaume d´Amiens: Prendés i garde ous cest rivage
Anonyymi: Trois serors sor rive mer.

YLE Radio 1 tiistai 20.1.2009 klo 9.05 - 10.00

Kuinka kestävän kehityksen mukaista on maanitella kansantalouden kasvua
kulutusektorilta? Missä luuraa vaihtoehtoinen tapa tarkastella
taloudellista toimeliaisuutta, kasvua ja kulutusta?

Vieraina tutkija Jussi Ahokas, Finnish Business & Societyn toiminnanjohtaja Susanna Monni, kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen sekä Jukka Kurttila mainostoimisto Bob Helsingistä.
Ohjelmassa kuullut musiikit olivat:
Castitatis thalamum/ Las Huelgas Codex
In dulci jubilo/ Michael Praetorius
Ach mein herzliches Jesulein/ Samuel Scheidt

Israelin hyökkäyksessä Gazan kaistaleelle on kuollut jo 900
palestiinalaista. Uhreista liki 300 on lapsia. Yli 3 500 ihmisen kerrotaan
loukkaantuneen kohta 20 päivää kestäneessä hyökkäyksessä.

Uskonto ja politiikka ovat kietoutuneet varsin pienellä maa-alueella
fantasioiden ja harhojen vyyhdiksi, johon maailman mahtavatkaan eivät
haluaisi sotkea pelimerkkejään. Israelin ja Palestiinan välinen väkivallan
kierre on jatkunut kymmeniä vuosia tai satoja, laskutavasta riippuen.
Miten tämä väkivallan kierre minulle, pienelle, laskusuhdanteeseen
taipuvaiselle suomalaiselle oikein kuuluu?

Väestöltään monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen Israel kertoo
olevansa olemukseltaan "juutalainen valtio", mikä on virallisena
ideologiana kirjattu lakiin. Kaikki israelilaiset eivät silti vanno
juutalaisten kansallisvaltion nimeen. Ja jossain tuolla kuuluisi koti
palestiinalaisillekin, jotka asuvat reservaateissa ja maanpakolaisina,
Suomessakin.

Myrkkynuolet lentävät mediassa. Tuolla toiset näkevät suvereenin valtion
vallan ja tuolla toiset terrorismin. Humanitääristen avustusjärjestöjen ja
diplomaattien on uskottava rauhaan, koska muuten heidän työnsä olisi
järjetöntä. Miten voivatkaan demokratia ja juutalaisuus? Mikä on Hamasin
ja Fatahin ja kansanvallan suhde jatkossa? Onko rauha tahdon asia?

Järjestäytyneen valtion ja kansakunnan, uskonnon ja
vallan välistä suhdetta ovat pohtimassa Maisoun Kanaan, Suomen
palestiinalaisten puheenjohtaja,
Olli Ruohomäki, UM:n kehityspoliittisen osaston neuvonantaja, Wille
Rydman, kokoomusnuori sekä
Ummayya Abu-Hanna, kirjailija ja toimittaja.

(YLE Radio 1, ti 30.12.2008 klo 9.06-10.00)

Suomalainen moderni usko näyttää yhä enemmän yksityisasialta. Ihmiset ottavat välimatkaa instituutioihin, kirkkoon instituutiona, omaan seurakuntaansa.

Yksilöllinen valinta tuntuukin olevan tärkeä osa uskoa. Otetaan jotain sieltä, jotain muuta tuolta.

Ei ihme, että kirkko tuntuu vieraalta, mutta voimmeko puhua uskosta käsittelemättä vallankäyttöä, uskontoja instituutioina?

Uskon ja sosiaalisuuden suhde ei ole muutenkaan selvä. Usko voidaan nähdä joko perimmiltään filosofisena ajatteluna tai sosiaalista sitoutumista vaativana toimintana?

Entä, kun näkökulma on Kaukoidän uskontojen?

Markku Heikkisen seurassa ovat keskustelemassa tutkija Kimmo Ketola, raamatuntutkija Petri Luomanen ja zen-buddhalaisen veljeskunnan jäsen, meditaation ohjaaja Ari Tikka.

(YLE Radio 1, ti 23.12.2008 klo 9.06-10.00)

Jouluksi sopii toivoa ainutlaatuisia kokemuksia ja aitoja elämyksiä. Jotkut odottavat salaa ihmeitäkin.

Joulun hittituotteita myydään elämyksellisyydellä. Silti kaikki elämyksellisyys ei ole markkinamiesten lupaamaa pikaelämyksellisyyttä.

Elämys voi myös olla henkilökohtainen, moniaistinen, järisyttävä kokemus, joka jättää ihmiseen pysyvän jäljen. Elämys voi auttaa ihmistä oppimaan ja kasvamaan.

Alvin Toffler ennusti jo 1970-luvulla, että parinkymmenen vuoden kuluttua ihmiset maksaisivat elämyksistä. Tuolloin Tofflerille naurettiin.

Ei naureta enää. Nyt elämyksistä puhuttaessa mieleen tulevat kasvava matkailu, digitaalinen media, viihde- ja kulttuurikeitaat, muotoilu...

Elämystalouden osuus kansantaloudesta on ollut alta kymmenen prosenttia. Siitä uumoillaan uutta viennin veturia. Mutta mitä elämyksistä jää jäljelle, jos kaikesta, mitä maa päällään kantaa, tehdään elämyksellistä?

Markku Heikkisen aatonaaton suorassa seurassa ovat estetiikan tutkija Anita Seppä, taideterapeutti Meri-Helga Mantere, kirjailija Jera Hänninen ja elämysmarkkinoinnin
suunnittelija Marianne Mäkelä.

Virallinen Suomi odottaa maahanmuuttajista maan vinoutuneen ikärakenteen oikaisijoita ja vapautuvien töiden tekijöitä. Markku Heikkinen vieraineen tutkailee, millaista on kotoutumisen arki nyt joulun alla? Suomalaiskouluissa, joissa lapsista jo puolet on maahanmuuttajaperheistä?

Yhtäällä maahanmuuttajia pidetään uhkana, joka tuo työttömyyttä ja vie hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa.

Toisaalla elätellään humaanimpaa lähestymistapaa, jota Suomen ratifioimat ihmisoikeusartiklat heijastelevat.

Suomi näyttää olevan valmistautumaton nykyistä mittavampaan ja aktiivisempaan maahanmuuttoon. Kansainvälisen arviointiraportin mukaan Helsingillä on parannettavaa maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Maahanmuuttajien kotouttaminen ei toimi. Hyvään kotouttamiseen tarvitaan koulutusta, kielen opetusta, työpaikkoja ja monenlaista sosiaalista ohjausta. Jollei tämä toimi, työhaluiset ja -kykyiset maahanmuuttajat jumittuvat erilaisiin jonoihin.

Maahanmuuttajien osuus Helsingin väestöstä on lähestymässä kymmentä prosenttia. Joissakin lähiöissä on ghettouttumisen merkkejä.

Suomessa on kaikkiaan noin 25 000 kouluikäistä maahanmuuttajataustaista lasta ja nuorta. Suurin osa heistä asuu Etelä-Suomen kaupunkimaisissa kunnissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib, maahanmuuttoasioiden johtaja Mervi Virtanen ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen.

(YLE Radio 1, ti 9.12.2008 klo 9.06-10.00)

Julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä paha havaitaan ja sitä etsitään "hyvän alueen" ulkopuolelta.

Paha nähdään toisaalla, valtaväestöstä jollain tapaa poikkeavissa, ei "meissä".

Entä jos paha viihtyykin tavallisuuden ja normaaliuden arjessa?

Ihmistyön ammattilainen voi joutua työssään kasvokkain pahan kanssa. Tällöin yleisenä toimintamallina on tapahtuneen moraalisen luonteen ohittaminen tai kiertäminen.

Äärimmillään tapana on vaieta ja jättää sekä pahaa kokenut että sitä tehnyt ihminen selviytymään yksin, jolloin paha muodostuu kohtalokkaaksi kaikille osapuolille.

Miksi pahaa psykologisoidaan pois? Voiko kaiken mitä maa päällään kantaa, luokitella psyykkiseksi sairaudeksi?

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat tutkija, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkonen, kirjailija ja kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth.

(YLE Radio 1, ti 2.12.2008 klo 9.06-10.00)

Kristilliselle kirkolle ihmisen sukupuolisuuden ja seksuaalisen moninaisuuden kohtaaminen tuntuu yhä olevan vaikea pala.

Viimeksi tähän törmättiin, kun Imatran kirkkoherra Olli Aalto kertoi olevansa transsukupuolinen ihminen. Vaikka enemmistö imatralaisista halusi hänen jatkavan, kirkkoneuvoston jäsen halusi hänet erottaa.

Tieteellisissä tutkimuksissa Aalto on todettu transsukupuoliseksi, naiseksi, joka asuu miehen kehossa. Vuoden vaihduttua hän alkaa muuttua miehestä naiseksi
sukupuolenkorjauksen avulla.

Lopulta arkkipiispa Paarma ilmoitti, että Aallolla on oikeus jatkaa kirkkoherrana leikkauksen jälkeen.

Martti Lutherin teologiassa luominen ei ole kerran luomista vaan jatkuvaa
luomista. Voidaanko transsukupuolisuus nähdä osana Jumalan luomistyötä? Entä missä menee kristillisyydelle sopivan seksuaalisuuden raja?

Markku Heikkisen seurassa seksuaalisuudesta, kristillisyydestä ja luomisesta keskustelemassa ovat sukupuolenkorjausprosessin aloittava kirkkoherra Olli Aalto, kansanedustaja Ilkka Kantola ja tietokirjailija, uskontotieteilijä Tiia Aarnipuu.

(YLE Radio 1 ti 25.11.2008 klo 9.06-10.00, uusinta kesäkuulta 2008)

Väestö ikääntyy Suomessa, mistä löydämme palveluille tekijät? Markku Heikkinen vieraineen kysyy tiistaina, onko kolmannen sektorin vapaaehtoistyö yksi ratkaisu huutavaan tekijäpulaan ja samalla tie sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan elämään.

Suomen väestö vanhenee toiseksi nopeiten Euroopassa Italian jälkeen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana yli 75 -vuotiaiden lukumäärä kaksinkertaistuu. Kuunteleville korville, auttaville käsille on kysyntää niin paljon kuin toivoa saattaa.

Huomenna ovat vapaaehtoisauttajat, vertaistukiryhmät ja vaihtopiirit kovassa huudossa arvossaan. Kolmannelta sektorilta odotetaan paljon samaan aikaan kuin ns. hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pluralisoituvat.

Ryskyvien yhteiskuntarakenteitten isänmaassa kansalaisten on nyt hyvä aika opetella tulemaan toimeen itsekseen tai sitten alkaa turvautumaan toisiin, keitä he sitten lienevätkin.

Vaikka julkisuus puhuu individualismista ja nautinnonhaluisista kuluttajista, silti moni nuorista aikuisista on valmis ainakin gallupien mukaan toimimaan vapaaehtoistyössä vanhusten, vammaisten tai vähäosaisten hyväksi.

Markku Heikkisen seurassa lähimmäisyyttä pohtivat vaihtopiirin aktiivi Maarit Fredlund, Elämäntapaliiton toiminnanjohtaja Vertti Kiukas ja vapaaehtoiseetosta tutkinut Henrietta Grönlund.

Joulukuun alussa 2.12. Markku Heikkinen palaa suoriin lähetyksiin. Silloin on vieraana mm. Imatran kirkkoherra Olli Aalto.

(YLE Radio 1 ti 18.11. klo 9.06-10.00, uusinta toukokuulta 2008)

Kiinan maanjäristys on jättänyt kodittomaksi 4,8 miljoonaa ihmistä, kertovat paikalliset viranomaiset.

YK:n arvion mukaan Myanmarin hirmumyrskyn uhreja saattaa olla yli 100 000. Jopa 2,5 miljonaa ihmistä uhkaavat nyt nälkä ja taudit.

Luonnon voimat aiheuttavat ihmisen näkökulmasta mieletöntä julmuutta ja käsittämätöntä kärsimystä. Teologiassa ja filosofiassa ilmiötä kutsutaan teodikean ongelmaksi.

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän olisi luonut maailman jossa on niin paljon silmitöntä pahuutta ja käsittämätöntä kärsimystä?

Joukkoviestimet pauhaavat uhreista, näyttävät kärsimystä, mutta mihin tämä kuvasto oikein tähtää? Saavatko tsunamit ja maanjäristykset ihmisen polvilleen ja miettimään yksittäisen ihmisen elämän arvoa?

Vai nouseeko elämän arvon ja ainutlaatuisuuden pohdinta esille toiminnan ja tekemisen kautta, ei passiivisen tuijottelun ja tunteellisen reaktion?

Tiistaina Markku Heikkinen vieraineen kysyy, mitä maailman köyhien hätä meitä oikein liikuttaa?

Mukana keskustelemassa ovat teologian tohtori Jyri Komulainen ja Suomen Idäntyö UP ry:n toiminanjohtaja Upe Poutiainen.

Suomen Idäntyö UP on vuodesta 1994 auttanut kohentamaan lähialueitten ja Itä-Euroopassa elävien köyhien elinolosuhteita.

www.suomenidantyoup.fi