(YLE Radio 1:ssä tiistaina 11.11.2008 klo 9.06 - 10.00, uusinta helmikuulta 2008)

Miksi Suomessa on niin monta mielenterveyskuntoutujien vertaistukiryhmää? Miten Mieli maasta, Helmi, Hyvät tuulet, Klubitalo ja muut ryhmät toimivat? Voiko sokea taluttaa toista?

Pitkät terapiat on kunnissa ulkoistettu. Mutta psyykelääkkeitä saa ken haluaa. Pureeko hoitotakuu mielenterveyskuntoutujiin?

Kuinka avoihoidon palvelut toimivat nyt kun laitoshoitoa on ajettu alas?

Markku Heikkisen seurassa ylilääkäri Martti Heikkinen, joka tuntee psykiatrisen avohoidon Helsingissä sekä kolme mielenterveyskuntoutujaa, jotka voimaantuvat erilaisissa vertaistukiryhmissä.

Markku Forsström on entinen yrittäjä, työkyvyttömyyseläkeläinen, joka on mielenterveyden keskusliiton hallituksen jäsen, Hyvät tuulet ry:n aktiivi ja vertaisohjaaja. Kaisa Kukkonen on isoäiti, lastenhoitajan ammatista työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimii Helsingin klubitalossa, joka täyttää nyt 11 vuotta. Päivi Lammi on kahden lapsen äiti ja eläkkeellä oleva kodinhoitaja, joka on löytänyt paikkansa Helmestä.

Katso myös:
www.helsinginklubitalo.org
www.mielenterveyshelmi.fi
www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/

Ohjelman toimittaa Markku Heikkinen.

(YLE Radio 1, ti 4.11.2008 klo 9.06-10.00; uusinta toukokuulta 2008)

Tällä kertaa Markku Heikkisen seurassa pohditaan miesten kesken sitä, kuinka tullaan ihmisiksi tämän päivän ihmissuhdemarkkinoilla.

Yhteiskuntarakenne kolisee liitoksissaan kuin sulava mannerjää. Muutokset murtavat vanhaa mutta antavat samalla tilaa uusille yhteisöille ja uusille käyttäytymistavoille.

Silloin ennen nuoret ilkkuivat moraalinvartijoita, mutta etsipä tämän päivän nettien heinäsuovista vakavasti otettava tiukkapipo.

Helsingissä on asuinalueita, joiden asukkaista 70% on nuoria ja vanhoja sinkkuja.

Silti kaikkialla on ihmisellä iänaikainen ikävä toisen luo, tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Halu toisen lämpöön ja paritteluun.

Avioliittojen rinnalla yritetään tulla ihmisiksi avoliitoissa, ihmis- ja etäsuhteissa. Seurustellaan, deittaillaan ja käydään vieraissa.

Vuorisaarnan ohje, kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan avaa jo tietä hyvään ihmisen elämään. Mutta kuinka rakastaa kasvotonta ja nimetöntä partneria internetin deitti-maailmassa?

Dialogisen filosofisen viisauden mukaan minua ei ole ilman sinua. Tulen itsekseni sinun, toisen, itselleni tuntemattoman kautta. Anonyyminä tämä toisen haastaminen on nykysuomeksi sanottuna haaste.

Markku Heikkisen seurassa ovat filosofi Tommi Paalanen, joka tutkii Pornon etiikkaa sekä kasvatustieteiden tohtori, pastori Teemu Laajasuo, joka teki gradunsa masturboinnista ja josta tuli 22 v. Suomen nuorin pappi.

(YLE Radio 1 uusinta ti 9.9.2008, ensiläh. ti 17.6. klo 9.06 - 10.00)

Asuntoja rakennetaan nurmijärvien pelloille, jonne luvataan palveluita mutta joita ei kuulu eikä näy.

Tiivis, kaupunkimainen rakentaminen olisi ekologisesti järkevintä, mutta sitä eivät päättäjät, kaavoittajat ja rakentajat Suomessa halua.

Missä siis viipyy yhdyskuntarakenteen tiivistäminen?

Tiiviyden lisäksi suomalaiseen rakentamiseen tarvitaan väljyyttä valon mennä paikkoihin missä rahan ja vallan asioita suhmuroidaan kavereiden kesken.

Vaalirahoituskohu on nostanut esille tämän suomalaisenkin yhteiskunnan läpinäkyvyyden heikon kohdan, kaavoituksen. Siinä yhtyvät taloudellisen ja poliittisen vallan intressit.

Eri asia on, meneekö marketin, asuinalueen ja palveluiden rakentaminen lain kirjaimen vai lain hengen mukaan.

Suoraan lähetykseen Markku Heikkisen seuraan tulevat ministeri Jan Vapaavuori, yrittäjä Ben Grass sekä Uudenmaan Ympäristökeskuksen osastopäällikkö Tarja Laine.

Markku Heikkinen pitää parin kuukauden tauon tiistaiaamuista.

Ääneen hän palaa loka-marraskuun taitteessa.

Tiistaiaamuissa häntä tuuraa kesän ajan maanantaiaamuissa äänessä ollut, Seppo Konttisen luotsaama Syntymäpäiväsankari.

Osmo Kontulan tuoreen kirjan "Halu ja intohimo" mukaan suomalaisessa parisuhteessa ei enää sallita syrjähyppyjä. Puolisot odottavat kumppaniltaan aviollista uskollisuutta.

Tämä tuntuu ihmeelliseltä, sillä suomalaisissa sänkykamareissa on Kontulan tutkimuksen mukaan hiljaisempaa kuin vuosiin. Suomalaiset harrastavat seksiä nyt 20 prosenttia vähemmän kuin 2000-luvun alussa.

1970-luvulla syrjähypyt edustivat jotain modernia ja muodikasta ja ulkosuhteisiin suhtauduttiin sallivasti.

Nyt yhä useammat naiset valittavat seksuaalisen halun puutteesta ja vaikeuksista saada orgasmeja.

Miksi sitten vaaditaan tiukempaa uskollisuutta, jollei ole edes seksuaalista halua tai nautintoa?

Parisuhdekin on muuttunut. 2000-luvulla Sitä Oikeaa etsitään paneutuen ja pitkään.

Syntyneen parisuhteen arvellaan nykyisin tuovan nautintoa. Sitä pidetään elämän perustana, ja sitä ollaan valmiita kehittämään kuin liikeyritystä joka kaipaa investointeja. Nyt niin mies- ja naisparitkin kopioivat ydinperheen mallia.

Mistä siis puhumme, kun puhumme uskottomuudesta tai vaadimme uskollisuutta? Mikä on uskottoman osa maailmassa, jossa sukupuolisuus on valtaa?

Kesän viimeisessä Markku Heikkisen ohjelmassa ovat keskustelemassa tutkimusprofessori Osmo Kontula, toimittaja Liisa Vähäkylä ja oikeustieteilijä Juulia Jyränki.

(YLE Radio 1 tiistaina 19.8.2008 klo 9.06 - 10.00.)

Ihmisten auttaminen sosiaalityön keinoin on vaativaa työtä joka myös maksaa. Mutta onko sosiaalityössä vielä virtaa ja asennetta?

Sosiaaliasiamiehen tulee auttaa kuntalaista, joka kokee pudonneensa turvaverkostosta. Hän auttaa myös viranomaista löytämään asiakkaansa, jos tämä on hänet kadottanut. Sosiaaliasiamiesten raportin mukaan varsinkin toimeentulotuen asiakkaiden palvelu on heikentynyt Helsingissä. Ei ole päivänselvää, että kuntalainen kohtaisi sosiaalityöntekijän kasvokkain. Resursseja ei ole siihen, että asiakkaiden elämäntilannetta katsottaisiin hyvin kokonaisvaltaisesti.

Sosiaalivirasto tekee Helsingissä vuodessa noin 200000 toimeentulotukipäätöstä. Asiakkaina on 35000 kotitaloutta, joissa on yhteensä 51000 henkilöä. Tämä ei ole nippelikauppaa. Kysymys on ihmisen elämän arvosta.

Tänään Helsingin jokaisessa poliisipiirissä on jo mukana sosiaalityöntekijä, joka pääsee suoraan kentällä kohtaamaan kuntalaisten ongelmia. Moniongelmaisten kuntalaisten todellisuuden kohtaaminen on vaativaa työtä, johon terveyskeskuslääkäritkin voivat uupua huonosti valmistautuneina.

Sosiaalivirastossa operoivia sosiaalityöntekijöitä on syytetty piiloutumisesta toimistopöytien ja liikennevalojen taakse. Sosiaalityökin kaipaa uusia innovaatioita. Vuonna 2006 kunnallisen sosiaalipolitiikan innovaatiopalkinto annettiin Kumppanina kentällä –ohjelmalle, jonka näkyvin aikaansaannos on Alppilan Kumppanuustalo Hanna, jossa viranomaiset, asukkaat, järjestöt ja oppilaitokset
toimivat yhteistyössä. Talo myös työllistää toimijoitaan ja luo uudenlaista sosiaalityötä kaikkein huono-osaisimpien ihmisten aseman parantamiseksi.

Kaupunginhallitus määrää sosiaalityön rahojen raamituksesta, jotka ylittyvät. Miksi sosiaalityön resursseja ei laiteta kuntoon? Uskotaanko vielä, että sosiaalityöllä muutetaan maailmaa?

Markku Heikkisen vieraina sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Kumppanuustalo Hannasta, Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti, sosiaalityön tutkija Laura Yliruka, sekä kaupunginvaltuutettu Sirkku Ingervo, sosiaalilautakunnan jäsen.

Mitä mieltä sinä olet? Mitä pitäisi tehdä? Kuuntele, keskustele ja kommentoi!

Suomessa papit siunaavat homo- ja lesbopareja vaikka virallista kaavaa eikä virallista toimitusta tunneta ev.lut. kirkossa? Mihin tämä johtaa kirkon monipäisessä johdossa, seurakunnissa entä ihmisten ainutkertaisessa elämässä?

Vuoden vaihteessa valmistuu Piispainkokouksen asettama parisuhdelakityöryhmän mietintö. Harva uskoo piispainkokouksen prosessin tuovan minkäänlaista ratkaisua. Kestihän naispappeuden käsittelykin ja määräenemmistöjen tavoittelu kirkon hallintoelimissä kymmeniä vuosia. Ympäripyöreää paperia odotellaan ja elämä kulkee omia polkujaan. Pappisliiton kyselyn mukaan 60% pks:n papeista on valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.

Mutta miksi kirkon johdossa hoidetaan ihmisten elämää syvästi koskevia kysymyksiä piilossa, suljettujen ovien takana, komiteoiden hiljaisina prosesseina? Ruotsissa käytiin avoin kansalaiskeskustelu. Kysymys samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkaudesta ja seksuaalisuudesta koskettaa kaikkia lähimmäisiä, suvussa, perheessä, ystäväpiirissä, työ- ja opiskelupaikoilla.

Onko kirkon tapa hallinnoida ihmisen elämän kysymyksiä aikansa elänyt? Kirkon johto voi tehdä itsestään naurun alaisen sulkeutumalla kabinettiin pohtimaan suhdettaan ihmisen seksuaalisuuteen, joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta. On siinä pohtimista lyhyen elämän aikana. Elääkin pitäisi ja rakastaa.

Markku Heikkisen seurassa Liisa Tuovinen, pastori, joka siunasi Veera Langen ja Annukka Matilaisen rekisteröidyn parisuhteen viime kuussa ja arvovaltainen herännäinen, rovasti Pentti Simojoki.

(YLE Radio 1 ti 5.8.2008 klo 9.06-10.00)

Kilpailuttaminen, tilaaja-tuottaja -mallit, palvelusetelit ja sopimusohjaus lisääntyvät kunnissa vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakennehankkeen, Paras-uudistuksen vanavedessä. Tampereen kaupunki otti Tiltun (tilaaja-tuottaja- mallin) käyttöön 2007 alusta. Kaupungin toimintamallin muutos haastaa perinteisen poliittisen luottamusmiehen osan näin kunnallisvaalienkin alla.

Sosiaalityön professori ja Tampereen kaupunginvaltuutettu *Jari Heinonen* (skp) on ollut alusta tilaaja-tuottaja-mallia vastaan. Heinosen mukaan se on markkinataloudella leikkimistä ja kaventaa demokratiaa höyläämällä valtuuston valtaa. Sopiiko Tiltu hyvinvointipalveluihin laisinkaan?

Tamperelaisen mallin isä, strategiapäällikkö *Kari Hakarin* mukaan hyvinvointineuvolat ja kotiutustiimi ovat uuden mallin hedelmiä. Tilaajalautakunnissa on valta valtuutetuilla.

Tilaajalautakunnilla tulisi osata kyky pitää yllä markkinoita. Luottamushenkilöiden tulisi osata asiansa ja tuntea markkinat kuin omat osakesalkkunsa. Vaihtoehtoista tuotantoa tulisi olla oikeasti olemassa kun kilpailuttamisen tielle lähdetään. Näennäismarkkinoista väitellyt *Liisa Kähkönen* suosittelee kunnille tarkkaa harkintaa ja hiomista, jos kilpailuttamiseen lähdetään

Kunnallisvaalien alla Markku Heikkisen seurassa Tiltun isä, strategiapäällikkö *Kari Hakari*, Tampereen kaupunginvaltuutettu *Jari Heinonen* ja näennäismarkkinoista väitellyt *Liisa Kähkönen* keskustelevat onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen pelkkää sanahelinää? Tuoko Tiltu kustannussäästöjä tai parempia palveluita?

(YLE Radio 1 ti 29.7.2008 klo 9.06-10.00)

Vuonna 1903 Forssan kokouksessa Suomen sosialidemokraattinen puolue
omaksui sosialistisen ohjelman. Silloin katsottiin, että ainoastaan
itsenäinen Suomi voisi tarjota olosuhteet, joissa työväenliikkeen
tavoitteet toteutuisivat. Venäjän Tsaarin pakkovallasta ja senaatin yli
kävelemisestä tahdottiin eroon vasemmallakin.

Kansalaissota aiheutti katkeruutta ja vihaa punaisten ja valkoisten
välille ja työväenliikkeen keskuuteen. Toiset halusivat suomalaiseen
sosialismiin toisen kommunismiin ja Neuvosto-Suomeen. Suomen
kommunistinen puolue perustettiin 29.8.1918. Se tavoitteli vallankumouksen
kautta työväen diktatuuriin ja tähtäsi porvarillisen valtion
hävittämiseen. Sdp oli maltillisempi ja vasta itsenäistyneen Suomen
hallitusmuodon kannalla. SKP:ssäkin tajuttiin varhain, ettei edes
sosialististen valtioiden välillä kansallisuusrajojen poistaminen kävisi
helposti. Itsenäisyysaate miellytti suomalaista työväestöä.

Työväenpuolueiden kannattajien isänmaallisuutta on vähätelty
porvarillisten puolueiden ja luterilaisen kirkonkin taholta.
Porvaripuolueet ovat kommunismin pelossaan osana Lapuan liikettäkin
yrittäneet pistää kapuloita suomalaisen vasemmiston,
sosialidemokraattienkin toimintaan. Vasta talvi- ja jatkosodan
juoksuhaudoissa kansalaissodan halki lyömä kansa löysi tien dialogiin.
Rauhanehtojen mukaan tuli kommunistien toiminta tuli nyt lailliseksi. SKDL
perustettiin vasemmistolaisten yhteiseksi rintamaksi. Siitä alkoi Sdp:n ja
Skp:n ja SKDL:n keskinäinen viivytystaistelu työväenluokan äänistä,
vallasta ammattiyhdistysliikkeessä ja ulkosuhteista itään ja länteen.

On sanottu, että taistelua kommunismia vastaan ohjattiin Suomessa toisen
työväenpuoleen SDP:n riveistä. Vastakkain oli aluksi demareiden
hallitusyhteistyöhön tähdännyt sosiaalireformistinen linja ja kommunistien
radikaalimpi luokkataistelun tie. Tosiasiassa linjoja tai ojentautumista
kohti suomalaista sosialismia oli lukuisia Unkarin ja Prahan tapahtumien
jälkeen. Kalevi Kivistö edusti 70-luvulla SKDL:n johdossa Ele Aleniuksen
kanssa kolmatta tietä, joka muistutti utopioistaan huolimatta jotenkin
Mauno Koiviston pragmaattisempaa, realistista linjaa.

Isänmaasta ja vasemmistolaisuudesta ennen ja jälkeen kansalaissotaa,
talvi- ja jatkosodan vaiheissa sekä sosialismin hegemonian 70-luvulla ovat
Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ministeri Kalevi Kivistö, SKDL:n
entinen puheenjohtaja, Anna Kontula, tutkija ja Vasemmistoliiton
kaupunginvaltuutettu sekä tutkija Mikko Majander, joka kirjoittaa Sdp:n
historiaa. Mistä tässä taistelussa kohti vasemmistolaisempaa Suomea on
ollut kyse? Mistä tunnet sä isänmaallisen toverin?

(YLE Radio 1 ti 22.7.2008 klo 9.06-10.00)

Markku Heikkinen kysyy heinäkuun lopun tiistaina, miten vankien olot Suomessa ovat kehittyneet vuosi vankeuslakiuudistuksen ja vankiloiden organisaatiouudistuksen jälkeen?

Vanhan 'tiiliterapian' parantavaan vaikutukseen ei usko kukaan. Onkin havaittu, että vangit tarvitsevat tukea ja koulutusta niin muurien sisällä kuin ulkopuolella. Silti he kokevat olevansa heitteillä.

Vankiloiden kautta pyörähtää vuosittain noin 7 000 vankia. Vankeja on edelleen yli 30 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun lopussa.

Vapautuvat vangit ovat yksi yhteiskuntamme köyhimmistä, syrjäytyneimmistä ja sairaimmista ihmisryhmistä. Monien lapsuusajan ongelmat ovat suuret, päihdeongelmat suuret ja asunto-ongelmat suuret.

Inhimillistä vajetta on kaikesta, myös koulutuksesta. Rikollisuuden tiedetään olevan yleisempää rikoksesta tuomittujen kuin ei-rikollisten lapsilla. Jossain määrin rikos siirtyy sukupolvien välillä. Päihteiden käyttö liittyy rikollisuuteen.

Osa vangeista on ns. 'pyöröovilaisia', jotka pyörivät erilaisten laitosten ja vankilan välimaastossa, eräänlaisessa Bermudan kolmiossa. Heitä on satoja ellei tuhansia, he ovat melkein nimeltä tuttuja kaupungin toimeentulotuen ja ensiapupoliklinikoiden työntekijöille.

Osa meistä ns. kunnon kansalaisista pitää heitä rikollisina ja osa ainoastaan ihmisinä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä tässä yhteiskunnassa ilman tukea ja apua.

Pitemmäksi ajaksi vankilaan joutuvilla on paremmat mahdollisuudet saada kuntoutusta. Pitkä-aikaisvangeilla on siis paradoksaalisesti paremmat mahdollisuudet päästä uuden elämän alkuun.

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen ja Espoon johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi.

Lisäksi puhelinhaastattelussa mukana ovat Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä ja syyttäjä Jussi Ohisalo.