(YLE Radio 1, ti 30.6. klo 9.05-9.58)

”Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin / linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. /
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle / mietin nyt, juttu tää onnistuu.”

Arja Tiaisen sanoittamassa ja Rauli 'Badding' Somerjoen esittämässä Paratiisissa kuuluu olemisen mystiikka.

”Pieni hetki riittänee, kun vierelläsi näin olla saan”.

Moni ihminen kaipaa paratiisinomaisia kokemuksia. Siksi hakeudumme luontoon ja kaukomatkoillekin paratiisinomaisiin maisemiin ja hiljaisuuteen.

Mökeille ja puutarhoihin syntyy vihreitä keitaita, jotka elähdyttävät ja virvoittavat ihmisen olemusta.

Ihmiset ovat unelmoineet ja rakentaneet paratiisinomaisia, suljettujakin ideaaliyhteisöjä, poliittisesti ja hengellisesti vaihtoehtoisia kommuuneja läpi historian sivun. Harva niistä on selvinnyt ajan koetta, inhimillisten pyrkimysten vaateita.

Paratiisin ajatus esiintyy jossain muodossa miltei kaikissa maailman uskonnoissa. Muinaisesta Egyptistä kristinuskoon on löydettävissä ajatuksia siitä, että kuoleman jälkeen oikeudenmukaiset ihmiset jatkavat elämäänsä paratiisimaisissa olosuhteissa palkinnoksi hyvistä teoistaan.

Kuinka ihmisen mielen rakenne ja evoluutiohistoria on ollut mukana näiden uskonnollisten mielikuvien muodostumisessa?

Aikamme paratiisia Kainuun aatelisen, Markku Heikkisen, seurassa hahmottelevat kognitiivisen uskontotieteen tutkija Jani Närhi, työhyvinvoinnin kehittäjä ja Hiljaisuuden puutarhat ry:n puheenjohtaja Tuomo Salovuori sekä Seija Vilen, joka asui 17 vuotta Krishna-yhteisössä ja kirjoittaa nyt kokemuksistaan kirjaa.

Seksin harjoittaminen julkisilla paikoilla on Suomessa kiellettyä, ja aistilliset kesäfantasiat kohtaavat sovinnaisuus- ja siveellisyyssäädökset. Vaan kuka sen sitten pystyy määrittämään, miten on sopivaa seurustella tai mikä on hyvää seksiä? Markku Heikkinen vieraineen keskustelee.

YLE Radio 1 tiistaina 23.6.2009 klo 9.05 - 9.58)

Toimiva demokratia edellyttää vastakkainasettelujen näkymistä. Niillä ei ole Suomessa viime aikoina juhlittu.

Vasemmiston kadonneen aatteellisen voiman perään kysyy Markku Heikkinen suorassa lähetyksessä.

Vasemmistolaisille arvoille on suuri kannatus kansan parissa, mutta viime vaaleissa tämä ei ole realisoitunut. Mahdolliset kannattajat ovat jääneet sohvan nurkkaan tai valinneet oikeiston.

Uutta poliittista ilmansuuntaa etsittäessä ei asiakysymyksiin keskittyminen riitä. Politiikassa tulee olla myös retorista värinää. Ihmisten on tunnettava, että he ovat mukana jossakin merkittävässä.

Arja Alhon uunituore pamfletti ”Kovan tuulen varoitus” yrittää rohkaista vasemmistoa nykään porvarien hallitsemille mielikuvamarkkinoille määrittelemään omaa vaihtoehtoaan.

Samalla politiikasta näyttää tulleen hallinnointia. Puolueet näyttävät irtaantuneen kansalaisyhteiskunnasta ja muuttuneen vaaliorganisatioiksi.

Erään tutkimuksen mukaan 40% suomalaisista on sitä mieltä, että on aivan sama keitä hallituksessa istuu koska politiikan linja ei siitä muutu. Saman verran kansalaisia äänesti EU-vaaleissa.

Markku Heikkisen kanssa ideologista peitsien kalistelua käyvät Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen, Vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu Jussi Saramo ja sosialidemokraatti Arja Alho.

(YLE Radio 1 tiistaina 16.6.2009 klo 9.05 - 9.58.)

Markku Heikkinen vieraineen kysyy, mitä virkaa nykymaailmassa on konservatiivisen isänmaalliselta kalskahtavalla raittiusaatteella?

Ihmisillä on ollut ikiaikainen tarve päihtyä ja kokea elämä toisin kuin arkisin silmit. Riitteihin ja rituaaleihin on kuulunut päihdyttävien aineiden käyttöä.

Me 2000-luvun suomalaiset juomme eniten Pohjolassa ja yhä vain humaltumistarkoituksessa.

Silti päihtyminen muodot muuttuvat. Suuri osa nuorista käyttää varsin vähän tai ei juuri ollenkaan alkoholia. Silti pieni osa nuorisosta uhkaa syrjäytyä muutenkin, koska he dokaavat yhä rajummin.

Ekstataattisia olemisen tiloja voi alkoholin lisäksi saavuttaa rajulla liikunnalla, huumekasveilla, meditaatiollakin.

Raittiusliike oli osa elinvoimaista maaseudun ja työväenkultuuria ja möyhensi kansanvallan perusteita.

Mitä raittius tarkoittaa tänään? Miten edistää kulttuurisesti raittiutta tai ottaa haltuun viinankulutusta, joka aiheuttaa päihderiippuvutta?

Heikkisen seurassa ovat Tom Anthon Raittiuden ystävät ry:stä, suomalaisten alkoholinkulutusta tutkinut Thomas Karlsson, käytännöllisen filosofian dosentti Heta Alexandra Gylling sekä Aija Kaartinen, joka tekee väitöskirjaa kieltolakia kannattaneista ja vastustaneista naisista.

(YLE Radio 1 tiistaina 9.6.2009 klo 9.05 - 9.58.)

Markku Heikkinen vieraineen perehtyy EU-vaalien myötä poliittisen viestinnän ja viihteen suhteisiin. Aliarvioiko politiikka mediaa ja päinvastoin kun nyt yritetään tehdä tikustakin tarinaa ja tunnetta? Mikä tila jää katsomossa noruvalle kansalaiselle?

Kuin ajopuuteorissa näyttää Euroopan parlamentin vaaleista tulevan samanlainen demokratian irvikuva kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin uurnilla kävi vain 31,4 prosenttia äänioikeutetuista.

Ehkäpä europolitiikka ei ole ollut kyllin jämäkkää, jotta media olisi pysynyt hereillä ja kansalaiset saaneet jotain tolkkua.

Iltalehti valitti mediasisältöjen monimutkaista sisäpiirihenkeä, etäistä ja tylsää raportointia, jota ei ymmärrä kuin pieni joukko kansalaisia. Suuri osa kansalaisista taas ei valisteta edes peruskäsitteistä.

Jotkut kaipaavat nyt EU:stakin draaman säihkettä, henkilöiden vastakkainasetteluineen, tarinaa, jonka tunneväristyksiin äänestäjä voisi terästyä.

Mutta viihteellistyminen ja tunnekylläisyys jättävät jälkensä myös kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan. Äänestäjistä uhkaa tulla passiivinen yleisö, joka pysyy katsomossa. Populismi ja empatia purevat maanosassa, jossa 7-80 milj. ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Poliitikko kertoo rakastavansa juuri minua.

Yök, sanoo Markku Heikkinen.

Nyt EU-ehdokkaat pasmattavat ajavansa Brysselissä jotain mystistä Suomen etua. Kuitenkin Suomen mepit ovat mukana EU-parlamentissa aatteellisesti kimuranteissa isoissa ja hyvin pienissä ryhmissä, jossa ajetaan ensi sijassa Euroopan etua näiden ryhmien voimasuhteiden mukaan.

EU:n ja maailman politiikan haasteet kuten uhkaava massatyöttömyys, sosiaalinen eriarvoistuminen, ilmaston muutos, kestävän kehityksen energia, ruoka- ja finanssikriisi, maahanmuutto eivät ratkea keskittymättä vaikeaselkoisiin ja ristiriitaisiin ongelmavyyhteihin, joiden kotona on yksi ja yhteinen maailma.

Markku Heikkisen seurassa poliittisten asioiden alennusmyyntiä seuraavat suorassa lähetyksessä Kekkostakin tutkinut Timo J. Tuikka, filosofi ja politiikan tutkija Mikko I. Lahtinen, sekä Ranskan ja Suomen poliittisesta puhunnasta väitöskirjaa valmisteleva Laura Parkkinen.

(YLE Radio 1 tiistaina 2.6.2009 klo 9.05 - 9.58.)

Tanska on tämän vuoden eurooppalainen luomumaa. Suomessakin luomun kysyntä kasvaa koko ajan. Viime vuonna kuluttajien luomuostokset kasvoivat viidenneksellä. Suomalaisista 45 % haluaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Tosi taloudessa tuotteet ja kuluttaja eivät kuitenkaan löydä toisiaan.

Keskustan ministeri Sirkka-Liisa Anttila on esittänyt, että Suomen luomuala kasvatetaan kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaa Suomessa on vähennetty julkista rahoitusta luomualan koulutukseen, tutkimukseen ja markkinointiin.

Suomessa tehoviljelijöillä on vahva asema maatalouden päätöksenteossa, eikä täällä tehdä luomumyönteistä maatalouspolitiikkaa. Kuinka kestävän kehityksen mukaista on, että luomun tutkimukseen, tuotteiden jalostukseen ja jakeluketjuihin ei panosteta? Onko vika alkutuotannossa, ruoan jalostusyrityksissä, keskittyneessä kaupassa vai maatalouspolitiikassa, ettei luomu lähde lentoon?

Kasvavien tuotantokustannusten ja maidon heikentyneen tukitason johdosta arvioidaan suomalaisten maitotilojen määrän vähenevän vuoden 2011 alkuun mennessä liki viidenneksellä. Kuinka käy luomumaidon, kun koko maidontuotannon kohtalonhetkiä eletään kesäkuussa?

Markku Heikkisen seurassa studiossa ministeri Sirkka-Liisa Anttila, luomuviljelijä
Anssi Laamanen ja K-kauppias Jouni Ekholm. Puhelinhaastattelussa on erikoistutkija Helena Kahiluoto MTT:stä.

(YLE Radio 1 tiistaina 26.5.2009 klo 9.05 - 9.58.)

Kreikkalainen sananlasku tietää kertoa, että 'naapurin silmä on pahansuopa'. Filosofi Immanuel Kant kutsui kateellisia ihmiskunnan vihollisiksi.

Arkipäivän puheessa kutsumme maanmiehiämme suomalaisia maailman kateellisimmaksi kansaksi, joka on valmis lyömään lakoon kaiken inhimillisen innostuksen ja ilon.

Syö naista ja miestä kohdata toisen menestys ja kukoistus kohtuuttomana vääryytenä, epäoikeudenmukaisuutena. Jostain syytä naiset keskustelevat kateudesta suuremmalla äänellä kuin miehet.

Kilpailukateuden sanotaan ainakin Yhdysvalloissa kannustavan ihmisiä yrittämään enemmän ja ankarammin kohdatessaan toisten menestystä. Tuhoava kateus vienee päinvastaiseen suuntaan kaikessa inhimillisessä yrittämisessä työ ja hydistyselämässä, kotonakin. Kateus nöyryyttää.

Miksi meihin on muun inhimillisien pahuuden lisäksi asettunut kateuden katkera kalkki? Miten kateus uusinnetaan perheissä, työpaikoilla ja yhteiskunnassa? Voimmeko käydä kansalaistalkoisiin kateutta vastaan?

Markku Heikkisen seurassa kateuden katkeraa sappea ruotivat Työterveylaitoksen
suomalaiseen kateuteen paneutunut kehittämiskonsultti Susanna Lundell, tutkija Helena Saarikoski sekä psykologi ja kirjailija Esa Sariola.

(YLE Radio 1, tiistaina 19.5.2009 klo 9.05 - 9.58)

Onko se fiktiota vai faktaa, jos työn halutaan olevan valtiovallan erityisessä suojeluksessa? Miksei suojelus toteudu? Ja tarvitseeko sen toteutua?

Tiistaina 12.5 järjestetään Nuorten Korpilampi -seminaari, jonka tarkoituksena on koota nuorten päättäjille suuntaama tulevaisuusviesti. Tsaarin kuriiirit ratsastaa.

Samaan aikaan Markku Heikkisen seurassa pohditaan nuorten työttömyyttä, joka näyttää räjähtävän käsiin. Nuorisotyöttömyys on kasvanut vuodessa Hämeessä 62%, Pirkanmaalla 77%, Uudellamaalla 83%.

Kovia lukuja, mutta kuinka huolestuneeseen sävyyn meidän tulee puhua nuoruuden ohikiitävästä ajasta?

17-24 -vuotiaille työttömille tarkoitettuihin nuorten työpajoihin tulee nyt aktiivisia ja hyväosaisiakin nuoria ovista ja ikkunoista. Erityistukea tarvitseva porukka, joilla ei ole loppututkintoa eikä työelämän kokemusta plakkarissa voi jäädä syrjään.

Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa on 20-24v. nuorista joka viides. Sillanrakennus eri sukupolvien välille ja huoltosuhteesta vastuun kantaminen on vaativaa ilman koulutusta.

Työministeri Tarja Cronberg on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä pohtia, mitä erityistoimia 15-24 -vuotiaat nuoret miehet tarvitsevat kiinnittyäkseen paremmin työelämään. Jotain tulisi nyt tehdä mm. työ- ja elinkeinotoimistoissa, jotta vailla tutkintoa olevat nuoret miehet pääsisivät laillisen leivän syrjään kiinni. Nuorten miesten työttömyys kaksinkertainen naisiin verrattuna, koska lomautukset ja irtisanomiset koettelevat toistaiseksi teollisuutta enemmän kuin palvelualoja.

Uusiakin ideoita on, paikallisia, joissa kiistetään työttömyyden perinteinen tulkinta. Kainuussa Paltamon malli perustuu ajatukseen jokaisen paltamolaisen työttömän työllistämisestä palkkatyöhön. Kaikki kynnelle kykenevät työttömät tulevat työvoimataloon, jossa heille järjestetään työtä ja toimintaa.

Työn roolista elämässä Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat määräaikainen toimistotyöntekijä Mari Kortetjärvi Paltamosta, filosofi Jukka Hankamäki sekä työministeri Tarja Cronberg.

(YLE Radio 1, tiistaina 12.5.2009 klo 9.05 - 9.58)

Härmässä syödään EU:n kolmanneksi kalleinta ruokaa. Päivittäistavarakaupan keskittymisen sanotaan nostaneen Suomessa ruoan hintaa. Päivittäistavarakauppa ry on hintavertailullaan yrittänyt todistella, että elintarvikkeiden hintataso on meillä EU-maiden keskitasolla, jos hinnoissa huomioidaan Suomen muita EU-maita keskimäärin 10 prosenttia korkeampi arvonlisäverokanta.

Päivittäistavarakaupan kilpailun puutetta saapuu potemaan Markku Heikkisen suoraan lähetykseen kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokinen, Päivittäistavarakauppa ry:n puheenjohtaja Osmo Laine ja kauppias Jari K. Sillanpää Mäntsälästä.

Jostain syystä elintarvikkeiden hinnannousu on ollut meillä muita vanhoja jäsenmaita nopeampaa juuri ennen kuin porvarihallitus lähtee laskemaan ruoan arvonlisäveroa. Elintarvikkeiden hintojen raju nousu herättää epäilyjä suomalaisen vähittäiskauppakilpailun toimivuudesta? Päätyykö luvattu ruoan arvolisäveronalennus ikinä ruoan hintaan vai häviääkö se kahden keskusliikkeen laariin?

Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen on arvostellut meikäläisen vähittäiskaupan rakennetta. Hänen mukaansa vähittäiskaupan sääntely on johtanut keskittymiseen sekä korkeisiin kuluttajahintoihin. Päivittäistavarakauppa ry kiistää Virtasen näkemyksen kilpailun puutteesta, mutta sekin haluaisi purkaa kaupan sääntelyä.

Silloin ennen yksittäiset kaupat saattoivat helposti ostaa tuotteita myös suoraan teollisuudelta. Tänään tavaravirrat kulkevat useammin keskusliikkeiden kautta. Meille makkaran ostajille kaupan keskittyminen näkyy siinä, että kauppojen valikoima on yhdenlainen Hangosta Nuorgamiin. Ihmekö siis, että ruoan tuottajat ja elintarviketeollisuus on ollut huolissaan kaupan neuvotteluvoimasta ja ehdoista, joihin vastapuolen on taivuttava.

Kilpailun puutteeseen on herätty Kilpailuvirastossakin, joka on yrittänyt läpivalaista kaupan ja elintarviketeollisuuden välisiä sopimuskäytäntöjä. Estävätkö siis kaavoituksen kiemurat ja myymäläkohtaisten neliörajoitusten vaatimukset sekä tukku- ja vähittäiskauppakilpailun vähäisyys elintarvikkeiden hinnan laskua?

S-ryhmän ja K-ryhmän yhteinen markkinaosuus päivittäistavarakaupassa on 75 prosenttia. Tradekalla on 12. Kilpailua piristäneellä Lidlillä vajaan viiden ja Stockmannilla vajaan kahden prosenttiin osuus. Päivittäistavarakaupan kolmonen eli Tradeka yrittää toimitusjohtaja Leena Saarisen johdolla terävöittää ketjunsa lähimyymälöiksi. Vallitseeko Suomessa päivittäistavarakaupan alalla monopolin sijasta duopoli?

Kuluttajaviraston johtajan Päivi Hentusen mukaan suomalaiskuluttajan hintatietous on heikoissa kantimissa. Opimmeko perusasiat nyt kun sunnuntaiaukiolojen odotetaan vilkastuttavan myyntiä jonkun verran taloustilanteesta huolimatta? Sunnuntaikauppa on mahdollista yli 400 neliön liikkeille toukokuusta elokuuhun ja marraskuusta joulukuuhun. Se hyödyttää ennen kaikkea suurimpia liikeketjuja ja keskustojen tavarataloja. Edistääkö kaupan aukioloaikojen vapauttaminen siis edelleen kaupan keskittymistä?

(YLE Radio 1 tiistaina 28.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Parin viime vuosikymmenen aikana on Suomesta jo hehkutettu yrittäjyyden
ihmemaata. Toisten korvaan tämä kuulostaa jo mantralta. Nyt on väestön
ikääntyminen haaste, jonka hoitamiseen huhuillaan yrittämisen
innovatiivisuuta ja dynaamisuutta. Yrittäjyyden kehittäminen on
tarkoittanut mediassa myönteisen ilmapiirin suitsuttamista
sankari-yrittäjien tarinoina ja loppumatonta keskustelua
verohelpotuksista ja erilaisista yritystuista. Tilastokeskuksen tietojen
mukaan yritysten saamat suorat tuet ja takaukset ovat kasvaneet viime
vuosina.

Talouden hyvin pyöriessäkin päätyy puolet yrityksistä konkkaan tai katooa
viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jos yrittäjien lukumäärä ei
olekaan se tärkeä juttu niin mitä on puhe yrittämisen dynaamisista
vaikutuksista?

Viime vuonna kerrottiin, että uusiin yrityksiin on tullut uusista
työpaikoista jopa 80% pk-yrityksiin, joissa on 50-250 työntekijää.
(5.9.2008). Kimmo Kevätsalon, tutkijan ja yrittäjän mukaan
yrittämistoiminta on kapitalismin kehittyessä supistuva taloudellisen
toiminnan muoto. Hänen mukaansa uudet yritykset synnyttävät harvoin uusia
työpaikkoja. Yrittäjä ja kansanedustaja Eero Lehden mukaan joka kymmenes
yrittäjä ansaitsee alle minimipalkan. Puolet ilmoittaa olevansa
taloudellisesti tiukoilla. Jos tämä pitää paikkansa niin mistä ideologiasta
yrittämisen hehkuttaminen kertoo?

Miten sitten tulkita yritysten tunnuslukuja?

Suomessa lienee nyt yrityksiä enemmän kuin koskaan. Toiaalla sanotaan,
että Suomessa yrittäjien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä kaupan
ja teollisuuden sekä tietenkin maatalouden alueella. Suomen 250000
yrityksestä yli 93% on alle kymmenen hengen pienyrityksiä. Yli 200 ihmistä
työllistäviä firmoja on vain kuutisen sataa. Perheyritykset, jotka
elättävät itse itsensä eivät pelasta kansantalouden ongelmilta, jotka
huutavat puoleensa kansainvälisen kilpailuun kykeneviä kasvuyrityksiä,
joiden vauraudesta voisi jakaa vaurautta ja rahoittaa
hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.

Turha närkästyä yritysmaailmalle siitä, jos Fortumin Lilius saa enemmän
eläkettä kuin Obama palkkaa. Lilius ei välttämättä edes ole yrittäjä vaan
työssään ansioitunut palkkajohtaja siinä missä Matti Vanhanenkin on
määrä-aikainen toimessaan. Mikä tekee matista ja maijasta ihannoidun
yrittäjän?
Kuinka sitten koulutettu ja ammattitaitoinen palkansaaja voisi
tulosvastuun aikana ottaa itse vastuuta oman tiimin tai osaston
tuloskunnosta? Voisiko duunari olla yrittäjämäisessä suhteessa työhönsä?

Markku Heikkisen seurassa
Merja Rosenholm, fysioterapeutti ja työnohjaaja-yrittäjä, joka toimii mm.
mentorina naisyrittäjille
Eero Lehti, keravalainen kustantaja ja rikkain kansanedustajamme
Kimmo Kevätsalo, työelämän tutkija ja yrittäjä