Kylmälaukusta pilkkijakkara

Pilkkijakkaran aihioksi sopivat vaikka vanha matkalaukku, ämpäri tai kylmälaukku. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Mikko Paakkanen valitsi pilkkijakkaran lähtökohdaksi vanhan, jo rikkimenneen kylmälaukun. Styrox -kylmälaukut on hankalia hävittää, joten on mielekästä jatkaa tuotteen käyttöikää. Styroksisen kylmälaukun parhaita puolia on sen lämmöneristyskyky niin ulkoa sisälle kuin sisältä ulos. Tällöin kalat säilyvät kotona eteisessäkin kotvan viileinä jään kera eikä toisaalta pilkkiessä peppu palele.

Jotta jakkara kestäisi istumisen, piti rakenteita vahvistaa niin että ne kestävät istumisen aiheuttaman rasituksen. Tähän tarkoitukseen Mikko valitsi 6mm vanerin.

Mikko poisti puukolla kannen vanhat huullokset pois, mittasi kannen ja sahasi kanteen sopivan vanerin. Vanerituki liimattiin kanteen polyuretaaniliimalla.






Mikko suihkutti liiman levityksen jälkeen pinnalle vettä, joka aktivoi liiman. Liimauksen jälkeen kappale laitettiin painon alle kuivumaan, jottei liima vaahdotessaan turpoaisi epätasaiseksi.

Samalla tavoin Mikko tuki pohjan vaneripalan avulla.

Laukun sisäseinien tueksi Mikko sahasi myöskin vaneripalat, jotka hän ensin liimasi kulmistaan kehikoksi ja naulasi sitten niittipyssyllä tukevaksi ja kestäväksi rakenteeksi.

Kaloja varten tarvittiin erillinen muovikassin pidin, jotta jakkaran sisään heitettävät kalat eivät lojuisi suoraan laukun pohjalla tuhrien sitä.






Tähän Mikko hyödynsi vanhaa liimaämpäriä. Mikko leikkasi mattopuukolla ämpäristä reunuksen irti. Reunuksen avulla muovikassi saatiin suustaan pingotettua laukkuun.

Pilkkijakkaran sisällä kulkee suurin osa tarvittavista pilkkivälineistä kotoa jäälle ja takaisin.

Jäällä liikkuessa voi tulla vaaratilanteitä, jää voi olla heikkoa tai siinä voi olla railoja tai reikiä. Vanhasta harjanvarresta sahaamalla ja upottamalla päihin muutaman naulan Mikko valmisti myös pilkkijän ”henkivakuutuksen” eli jäänaskalit.

Ilman näitä ei jäälle sovi koskaan mennä. Naskaleiden terävät päät Mikko suojasi kahdella viinipullon korkilla ja porasi naskaleihin reiät kaulassa pidettävää narua varten.

Pilkkijakkaran hinnaksi tuli n. 12 €.

Pilkit

Eihän pilkkimään voi mennä ilman pilkkejä, joten Mikko valmisti vanhasta alpakkalusikasta pilkin. Lusikan varresta katkaistiin sahalla sopivan kokoinen pätkä, joka hiottiin.

Mikko naputti piikillä reikämerkit ja porasi pilkkiin kaksi reikää, toisen siimaa ja toisen koukkua varten. Reiät piti vielä senkata eli hioa sileiksi, ettei siima katkea.

Saadakseen pilkistä kiiltävän ja kaloja kiinnostavan, Mikko kiillotti vielä pilkin hiomalaikalla. Lopuksi Mikko kiinnitti pilkkiin koukun ja siiman.