Laura tapasi valokuvaaja Elina Brotheruksen, joka kertoi matkustavansa paljon ja näin ollen tarvitsevansa jotain kevyttä ja lämmintä päälle pantavaa lentokenttien viluisiin käytäviin. Lauralle tuli ajatus inkojen ikiaikaisesta vaatteesta, ponchosta.
Laura kävi kirpputorilla ja matkaan tarttui käsin kirjailtu kaunis vanha villatyyny sekä villaverho, jonka erikoisuutena oli säännöllinen stanssikuviointi.
Laura purki tyynyn ja leikkasi kirjaillusta puolesta etumuksen ja takakaarrokkeen valmisteilla olevaan pontsoon. Ommellessa paloja yhteen, Laura jätti toisen olkapään avoimeksi, jotta ponchon päälle pukeminen helpottuu.
Laura leikkasi villaverhon kaavat muotoillen materiaalissa olevia stanssikuvioita. Ommellessa ponchon sivupaloja yhteen, Laura painotti, että muutama sentti riittää kun aloittaa yläreunasta ompeleen.
Tuulisia päiviä varten lisättiin napit ponchon alareunaan.