Ari Koivusen uusi single tuli taas radiosta työmatkalla. Hyvä single, tarttuva kertsi. Suomi on raskaan rockin maa, toistaiseksi. Tuskin missään muussa maassa kulutetaan väkilukuun suhteutettuna yhtä paljon aikaa ja rahaa metalliin.
Levyjen myyntilistalle nousevat yllättävän korkealle Metallican, Kotiteollisuuden, Lordin ja Ari Koivusen imussa monet pienemmätkin raskasta rockia soittavat bändit. ”Paskimmillaankin hevi on parasta!” metallifanit julistavat nettipalstoilla.
Moni järkälemäinen hevibändi on kuitenkin viime aikoina sortunut keskinkertaisen musiikin julkaisuun. Vaikka Metallican ensi kesän keikkaliput revittiin käsistä, uusi levy ei ole vakuuttanut edes kaikkia faneja. Lordin uuteen albumiin ei kohdistune yhtä suuria odotuksia nyt, kun bändin Euroviisu-hype on laantunut. Listoilla aikansa jyrättyään metallistakin on tullut suhdanteille altis musiikin tyylilaji.
Viimeksi hevitiluttajat saivat väistyä valtaväestön levysoittimista sekä radio- ja tv-kanavilta grungebändien tieltä 90-luvun alussa. Nirvana, Pearl Jam ja kumppanit menestyivät hyvien biisiensä ansiosta, eivät kitarasankaruuden. Suomessa myös esimerkiksi perinteinen suomirock ja -hiphop ovat olleet ajoittain kovemmassa huudossa kuin raskas rock.
Mikä on se seuraava iso juttu? Ehkä lauluntekijyys nousee taas kunniaan, kun yhä useammat siirtyvät hankkimaan musiikkia netistä biisi kerrallaan. Ehkä Itä- ja Etelä-Euroopassa sitkeästi elävä dance-kulttuuri tuo Suomeen poppaavampia menestysartisteja kykyjenetsintäkilpailujen ulkopuoleltakin. Seuraava iso juttu? Kerro heti, jos tiedät vastauksen tähän kysymykseen! Se helpottaisi työntekoa aika lailla.
Olipa se juttu mikä tahansa, Suomessa tehdään varmasti tasokasta heviä vielä ensi vuosikymmenelläkin. ”Ruohonjuuritason” metallia on tehty niin pieteetillä jo vuosia ja ”aluskasvillisuus” on niin tiheä, että varsinkin keikoilla parhaat bändit saavat jyystää menemään isoille yleisöille. Keskitason levyillä ei kuitenkaan todennäköisesti saavuteta enää viisuyleisöjä. Ja paskimmillaan jopa hevi on paskaa.
