Kun kaikki maksu-tv-kanavat olivat viime viikolla pari päivää auki ilmaiseksi, katselin jenkkifutiksen loppuottelun eli Super Bowlin tv-lähetystä. Musiikki-ihmiselle Super Bowl on aina kiinnostava tapaus; futisliigan järjestäjät antavat vuosittain ison artistin erätaukovedolle 12 minuuttia esiintymisaikaa. Kun tv:n tuotantoarvot ovat korkealla ja artisti hyvin valittu, luodaan puheenaiheita ja popkulttuurin historiaa.
90-luvun alussa Michael Jackson esiintyi väliajalla 3500 lapsen kanssa, ja kymmenen vuotta myöhemmin sisko Janetin esitys johti ikimuistoiseen ”nipple gateen”, kun laulajattaren nänni vilahti sadan miljoonan tv-katsojan olohuoneissa. Tauko-ohjelmaa ovat esittäneet myös mm. The Rolling Stones, U2 ja New Kids on the Block.
Bruce veti potpurin vanhoja hittejään, bändi oli timmissä kunnossa ja esitys loppui hienoon ilotulitukseen
Tänä vuonna vuorossa oli Bruce Springsteen & The E Street Band. Kesällä Tampereella esiintyvä Bruce veti potpurin vanhoja hittejään, bändi oli timmissä kunnossa ja esitys loppui hienoon ilotulitukseen. Jotenkin mieleen hiipi silti kysymys: entäs sitten? Bruce on toki kiteyttänyt periamerikkalaisen duunarirockin tyylikkäällä, jopa runollisella tavalla, mutta nyt kun homma perustuu taas E Street Bandin tuttuun soundiin, tuntuu siltä kuin Bruce tyytyisi tekemään samaa biisiä kuin reilut 30 vuotta sitten, yhä uudelleen ja uudelleen.
Vaikutelma vain korostuu, kun kuuntelee Brucen uuttaa albumia Working On A Dreamia. Levy nousi Suomessakin suoraan listaykköseksi. Tämä ei ole mikään ihme, koska niin monet Brucen 70- ja 80-lukujen tuotantoa diggailleet fanit voivat palata tutun soundin ansiosta takaisin muistoihinsa. Vaikka biisitovat uusia, ne eivät ole kovinkaan rohkeita ja kokeilevia. Ei ihme, että myös Brucen keikkaliput riistettiin käsistä saman tien, vaikka mies onaiemminkin esiintynyt Suomessa ja myynyt Olympiastadioneita loppuun.
Vaikka Madonnan laulutaidosta voi olla monta mieltä, tätiä ei voi edelleenkään syyttää rohkeuden puutteesta eikä tylsyydestä
Odotettavissa on siis taas sama show. Blääh! Ymmärrän, jos monet elävät pitkään popnostalgian voimalla, mutta ei ole minun juttuni. Itse kuuntelen mieluummin uusiin suuntiin tähyileviä artisteja. Miles Davis ei ehkä ollut maailman paras trumpetisti, mutta ennen kuolemaansa hän ylpeili ”muuttaneensa musiikkia” viisi kertaa. Vaikka Madonnan laulutaidosta voi olla monta mieltä, tätiä ei voi edelleenkään syyttää rohkeuden puutteesta eikä tylsyydestä. Siksi minäkin tappelin Madonnan keikkalipuista maanantaiaamuna, en Bruce-lipuista pari viikkoa sitten.
