Sotaveteraanitkaan eivät saaneet akuutisti mielenmurtumiinsa apua/hoitoa/ymmärrystä - hehän olivat jermuja! Hyvä kuitenkin, että ruumiinvammoihinsa apua ovat saaneet alusta asti. Laitoslapset jäivät paitsi kumpaakin huomiota. Heidät tuomittiin pahoiksi, demonisoitiin sellaisen ruumiillistumiksi, jollaiseksi kunnon lapsia varjeltiin tuleviksi. Kunnon kansalaiset saivat verrata kunnon lapsiaan laitokseen toimitettuihin lapsiin. Laitoslapsilla peloteltiin kansalaisia pysymäänkin kunnollisina: näin käy jos..! Eli meidät laitoslapset uhrattiin "pahiksina" osaltamme auttamaan hyviksinä olemista.

Tämä oli tuloksekasta pelätintyötä: seipään piikki aina auki verrata itseään ja todeta haluamansa! Valtion ja kunkin laitoslapsen kunnan tulisi maksaa vielä elossa oleville indeksisidonnainen palkka taannehtivasti tästä yhteiskuntapalvelusta ja hoitaa työperäiset sairaudet. Ja kirkon varsinkin: "Minkä te teitte yhdelle näistä vähimmistä, sen te teitte..!" Myöskin jo kuolleiden lapsille tai lähellä olleille voisi maksaa koulukotilapsen palkkasaatavat jälkikäteen.

Lopuksi vankilavitsi: Pappi seisoi vartijan avaaman sellin ovella.
"Asuuko Jeesus tässä huoneessa?" hän kysyi sellissä yksin istuvalta vangilta välttäen selli-sanaa.
"Ei", vastasi vanki, "vietiin aamulla matkaselliin!"

severi

– severi (ei varmistettu)

Palasin siviiliin kuuskytluvun alussa ja huomasin olevani ulkopuolisempi kuin ikinä ennen lähtöäni. Tunnelmat olivat samanlaiset kuin palatessa pitkän poissaolon jälkeen kouluun matikan tunnille. Tutulta tuntui ja näytti, mutta olipa vaikeaa. Pitkän matikan sijaan päätin jatkaa kantapääyliopistossa.

Näin, ettei kasvattajilla ollut mitään visioita siitä, millainen on kunnon poika. Tai oli. Haluttiin lapsen hyväksyvän vanhempien (taloudelliset)tarpeet omaksi velvollisuudekseen. Vain alistuva, käskyjä kyseenalaistamaton ja itsemääräämisoikeudestaan luopuva lapsi olisi saanut kunnon pojan sädekehän. Sekin olisi osoittaunut kaulapannaksi, johon olisi kiinnitetty lyhyt juoksunaru. Pannattomat rankkurille.

Laitosmatkat olivat selviytymistaisteluita, joissa tuli voittoja ja tappioita. Selviydyin paremmin laitokokemuksista, kuin silloisen kodin ja yhteisön koirakoulusta. Poikaporukoissa selviytyminen oli tuttua. Lastenkotikokemus oli vienyt jo laitospelon. Mieltä runnoneet hylätyn tunteet liittyivät kotiin ja paikallisiin viranomaisiin ennen laitoksia.

En koskaan saa tietää, mitä minusta olisi tullut ja mitä olisin nyt ilman laitoskokemuksia. Elämäni on ollut vaihtelevaa ja moni-ilmeistä, joten voisin jopa kiittää ulkopuolisuuden ja kodittomuuden tunteista, jotka syntyivät niiden 6v 2kk 15pv:n aikana, jonka vietin laitoksissa, sijaiskodissa sekä vankiloissa. Matka on jatkunut, ja matkoja elämänmittaisen matkan sisällä on riittänyt. Kliseemäisesti tosiasiana todeten: on ollut rakkautta ja romantiikkaa, seksiä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita - väkivaltaakin. Ja matka jatkuu edelleen... eihän tänne ole vielä kukaan jäänyt!

Itseensä uskominen ei ole aina helppoa. Ylävitoseen tarvitaan kaksi kättä, myös itsensä kanssa! Laitosputkassa opettelin elämään sekä mielihyvän että mielipahan täyteisten tunteiden ja muistojen kanssa. Huomasin pian, että muistoja joko on tai ei ole. Muisto-/muistilähteen sulkeminen mielipahalta sulki lähteen mielihyvältäkin. Itku ja nauru olivatkin samaa olemusta, samasta lähteestä, mikä oli vain hyvä ja hyväksyttävä asia. Tunteiden spektri tekee elämästä monipuolisemman, tarjoaa moniuloteisemman kosketuspinnan.

Kiitos dokumentista kaikille sen tekoon osallistuneille ja sen mahdollistaneille tasapuolisesti! Koin olevani etuoikeutettu saadessani osallistua dokumentin tekoon. Ohjelma auttaa varmasti koulukotilasten asian etenemistä tyydyttävään finaaliin, joka on asioiden sopiminen.

Toivon, että vielä tavataan!

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Muhoksen pakkotyölaitos lapsivankilaan tuotiin minun vankila aikanani pieni poika,jota hakattiin joka päivä otsaan nyrkillä,että tällä lapsivangilla oli otsassa patti jossa oli iso mustelma. Meni sitten muutama viikko sitä nyrkki väkivaltaa,niin tämä pieni poika sekosi eikä johtaja puuttunut ollenkaan lapsivankilassa tapahtuviin väkivaltaan. En tiedä mitä tälle pojalle on tapahtunut myöhemmin

– väkivaltaa lapsille (ei varmistettu)

En ota kantaa kirjoittamaasi tapaukseen, mutta olen omakohtaisesti nähnyt ja puhunut heistä, jotka eivät kestäneet mielen järkkymättä laitosoloja ja kokemuksia siellä. Olen nähnyt kyseisen järkkymisen kokeneita siviilissä omien laitosmatkojeni jälkeen. Siviilissä he ovat kuin vapaassa vankeudessa. Ajatukset vangittuina menneeseen ja koettuihin huonoihin kohteluihin siellä. Kehon muisti lyönneistä ja vapaudenriistoista on elämän mittainen ja reagoi pelkoihin, joiden syitä ei toinen voi nähda, koska syyt ovat asianomaisen muistoissa. Vielä elossaolevia voitaisiin auttaa, mutta auttaa pitää heti, eikä jonkun poliittisen korvausväännön jälkeen. Näitä vääntöjä voidaan ja joskus halutaankin pitkittää, kunnes rivit harvenevat "siedettäviksi".

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Varastettu lapsuus ohjelman seurauksena kiinnostuin itselleni avoimiksi jääneistä kysymyksistä niin paljon, että otin yhteyttä lapsuudenaikaisen kotikuntani sosiaalitoimistoon. Ystävällinen toimistosihteeri lupasi selvittää asiaa ja jotain selvisikin. Valitettavasti varsinaiset asiakirjat on jo poistettu arkistosta, mutta joistakin sosiaalilautakunnan pöytäkirjoista löytyi jotakin.

Eniten minua jäi ihmetyttämään se, että paikallinen sosiaalitarkkaaja toimi täysin diktaattorivaltuuksin, päätellen siitä, että Kokouksessa 05.06.-61 päätettiin tilapäissijoituksesta ajalle 09.05. - 05.06.-61. Seuraava päätös, eli sijoittamiseni sosiaalitarkkaajan sukulaisen maatilalle palkattomaan orjatyöhön alkaen 15.06.-61, tehtiin 03.07.-61. Lausteen poikakotiin Turkuun, minut vietiin 30.08.-61, päätös asiasta tehtiin sosiaalilautakunnassa 04.09.-61.
Mitään perusteluja tapahtumille ei enää löydy, mutta ehkä raskain rikokseni, mikä johti lähes kahden vuoden vankeuteen pakkotyölaitoksessa oli, etten ehtinyt väistää äitini puukonlyöntejä ja aloin aina tarpeen tullen majailla heinäladoissa, kellareissa ja auki unohtuneissa saunoissa. Koulua kyllä käydä sinnittelin ja luokan ovelta minut sitten vangittiinkin.

– Yksi tuhansista (ei varmistettu)

Juttelin äskettäin erään koulukodissa vuosia pidetyn kanssa. Hänellä ei ole nettiä, mutta sanoi perheessä sellaisen olevan, ja päätti pyytää apua, jotta voi tätäkin sivua käydä tsekkaamassa. Hän ei ollut tiennyt, että on mahdollista saada Maakunta-arkistosta itseään koskevat laitospäätökset ja laitoksessa ollessa tehdyt asiakirjat nähdäkseen. Hän päätti hankkia ne.

Olisi hyvä tiedottaa, että jokainen koulukotilapsi tai hänen edustajansa on oikeutettu saamaan halutessaan haltuunsä arkistoidut, itseään koskevat tiedot. Vaikka kopiot tiedoista eivät aivan maltaita maksa, niin suurista kopiomääristä kyllä tuntuvakin hinta muodostuu. Ne voisivat olla hakijalle maksuttomia, kuten on kai maksutonta käydä itse paikan päällä Maakunta-arkistossa tietonsa lukemassa. Vaatii pätkän pinnaa ja ensialkuun osaamistakin, että löytää oikeat ihmiset ja paikat, jotta materiaalin hankintatyön saa sujumaan. Kaikilta se ei yksin onnistu, joten apu olisi silloin paikallaan.

Varastettu lapsuus -dokkaria kommentoimaan olisi hyvä saada valtiovallan edustaja, joka hahmottaisi niitä ajatuksia ja toimia, joita virallisella taholla kehitellään - vai kehitelläänkö? Edustaja voisi tuoda entisille koulukotilapsille yhteiskunnan terveisinä vaihteeksi hyviä uutisia. Olihan koulukotijärjestelmä kaikessa karmeudessaan valtion ylläpitämä, valvoma ja hyväksymä, sekä monet mielivaltaiset koulukotien johtajat aikansa arvostettuja ja palkittuja kasvatusguruja.

Ei ole hyvä, kun asia etenee - jos edes etenee - "kaikessa hiljaisuudessa", jota on kestänyt riittämiin. Itse näen, että rahaakin suurempi korvaus on, jos aikoinaan pahoiksi ja hylkiöiksi polttomerkittyjä autettaisiin poistamaan tämä leima mielestäänkin. Näin myönnettäisiin, että suurempi vääryys tehdään yhteiskunnan taholta, joka ei suojele lapsiaan, vaikka se on yksi yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Kun unohtaa historiansa, on tuomittu toistamaan sitä, sanotaan. Entisten koulukotilasten asia on siis myös tätä päivää.

AUTA MEDIA, KYSY PÄÄTTÄJILTÄ, MISSÄ MENNÄÄN!

– severi novala (ei varmistettu)

Myötätunnottomuus on usein alkanut seurata laitoslasten elämää jo varhain, ennen laitokseen joutumista. Monet koulukoteihin viedyt pojat olivat yrittäneet selviytyä jo mahdottomissa kotioloissa, ja huostaanotto olikin lapselle annettu rangaistus aikuisten ja ympäröivän yhteisön laiminlyönneistä ja suoranaisista rikoksista. Toiminnan tekee erityisen tuomittavaksi se, että se oli yhteiskunnan taholta tietoista, järjestäytynyttä ja hyväksyttyä, valvontaa hoiti eduskunnan oikeusasiamies ja koulukotien itsevaltaisia johtajia arvostettiin kasvatusasiantuntijoina. Koulukotien arkipäivän väärinkäytökset olivat kyllä valtiovallan tiedossa.

Torjuminen jatkui palattaessa laitoksesta. Junan vaunuissakin luki siihen aikaan: "Saattaen vaihdettava", mutta laitoslapsia ei tämä varmistus koskenut. Ei ollut saattajaa, ei vastaanottajaa, ei kotouttamista. Laitoksesta palanneen haluttiinkin säilyttävän muualta tulleen tunteensa. Olet erilainen ja siksi ulkopuolinen. Jos haluat tulla hyväksytyksi, niin ole parempi kaikessa kuin "muut". Muiden ei tarvinnut kuin syntyä kunnon kotiin. Moni laitoksesta palannut joutui hyväksynnän hankintatiellä hyväksikäytetyksi.

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Ei laitosten olisi tullut olla mikään eloonjäämiskurssi lapsille, vaan suojapaikka, jossa olisi tuettu ja annettu reppuun tulevaisuuden eväitä. On kuitenkin hyvä, että eri näkökulmista keskustellaan. Laitokset olivat erilaisia, niissä oli erilainen ilmapiiri ja myös (väkivalta)kulttuuri. Poikia tuotiin laitoksiin eri puolilta maata, maalta ja kaupungeista. Oli erilaisia, eri-ikäisiä asukkaita erilaisine taustoineen ja laitokseenlaittamissyineen jne. Valtava määrä laitosten kautta kulkeneita poikia tarkoitti valtaisaa määrää hyvin erilaisia kokemuksia ja selviytymiskertomuksia ennen laitosta ja laitoksessa ollessa. Joku ikävöi laillasi kotiin ja toinen "kotiin", mikä tarkoitti usein, ettei kotia ollut ja kaivattiin vain kauas pois, Jonnekin. Toisella oli paremmat sosiaaliset ja itsensäpuolustamistaidot kuin toisella. Toinen tuli toimeen kaikkien kanssa, toinen ei oikein kenenkään ja sai kärsiä siitä. Toisilla oli huumorintajua, mutta kaikkia ei juuri naurattanut. Jotkut eivät selviytyneet laitoksessa, eivätkä myöhemmin enää muuallakaan. Monilta jäi koulu siviilissä käymättä ja laitoksissa talon työt olivat usein koulun edellä. Siviilissä tarjolla oli kuitenkin "koulutusta vastaavaa työtä". Laitoskoulutuksella pääsi tasa-arvoisena kansalaisena toisten kanssa armeijaan - alokasajaksi!

– severi novala 15.06.2013 (ei varmistettu)

On tapana,että lapsi saa vanhemmiltaan tai kasvattajiltaan lahjoja. Minäkin sain ainoan lahjan lapsena lapsivankilassa punaraita vanginvaatteet.

– lahja lapselle (ei varmistettu)

Jep, kyllä samanlainen verkkaripuku joka pojan päällä vastasi vanginasua. Olen nähnyt arkistokuvia, joita meistä pojista otettiin ja levitettiin viranoamaisille karatessamme. Vaikea on kuvitella nykyisin karanneesta lapsesta sellaista (mieli)kuvaa levitettävän - elävänä tai kuolleena. Kyllä kuva- sekä kuvillamanipulointia(kin) käytettiin leimaamaan. Kun karkasi vapautta ikävöiden ja/tai välttääkseen huonoa kohtelua, niin kiinni jäätyä saatettiin vartiointia (Leppäniemi) ja kohtelua(raipparangaistukset) pahentaa entisestään - jollei päässyt nuorisovankilan suojiin. Olen huomannut, että melko lujassa yhä istuvat vanhat asenteet koulukotilaisia kohtaan. Joten täytyy yhä myös riittää, että itse tietää kuka ja mitä on.

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Sanotaan usein ja mielellään, ettei Suomessa ole poliittisia vankeja, mutta ei se aivan näinkään ole. Lapset ja nuoret, joita passitettiin laitoksiin perusteetta tai heppoisin perustein, olivat nimenomaan poliittisia vankeja. Silloinen sosiaalipolitiikka ja "poliittinen tahto" mahdollistivat sen ja halusivat niin tapahtuvan. Tälläkin sivulla "lapsivanki" on ollut kuin "huutavan ääni erämaassa" kertomassa, kuinka saattoi pahimmillaan käydä lapsille Suomen laitosten saaristossa. Mutta kuuleeko häntä kukaan? Lasten ja nuorten laitoksiin laittamisilla ei ollut muuta selvää tehtävää kuin hoitaa heidät "huonona aineksena" pois muiden joukosta. Laitoksia voi perustellusti verrata olemukseltaan vanki- ja työleireihin.

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Yksi huostaan otettu lapsi joka on sijoitettu laitokseen maksaa yhteiskunnalle eli veronmaksajalle 150.000 euroa vuosi jopa enemmän. Myös ulkomailta Suomeen rantautuneet laitosyrittäjät ovat haistaneet ison rahan ja perustaneet laitoksia Suomeen. Suomessa ei kannata kettutarhat,koska yhdestä ketusta saa muutaman satasen,vaan ihmislapsesta saa vuosittain yli 150.000 euroa. Ja jos ottaa noin 200 lasta laitokseensa,niin kohta rypee rahassa saa vain henkseleitä paukutella ja kyllä tämä yhteiskunta huolenpitää,että lapsia riittää laitoksiin bisnesmiehille.

– lapsibusiness (ei varmistettu)

Täytyisi ainakin tutkia se poliittinen päätöksentekoprosessi, joilla laitosjärjestelmä aikoinaan luotiin maahan. Pidän itse välttämättömänä, että "heikompaa ainesta" -määritelmän alkuperä ja historia perusteluineen selvitetään ja tutkitaan perin pohjin. Odotan tutkijoilta laajaa otetta ja näkemystä asiassa.

Kun valtiovallan ja taloudesta päättävien toimesta annettiin viestejä heikommasta aineksesta, niin se ei ollut pikkujuttu. Viesti antoi seudulla paikallisille aiheen syrjiä ja potkia lapsi keskuudessaan ja laitospaikkakuntalaisten demonisoida laitoslapsia. Laitoshenkilökunnalle, joka usein oli paikkakuntalaisia, se antoi luvan toimia mieli- ja väkivaltaisesti laitokseen passitettuja kohtaan.

Syntymäänsä ei voi valita. Synnyin itse seudulle, jonka päättäjät/asukkaat olivat täysin tehtaan patruunoiden taskussa ja heikkoa ainesta olivat kaikki, jotka eivät suostuneet elämään tässä "tehtaan hengessä" ja taloustavoitteissa - lapsetkin. Omanarvontuntoinen ihmisenalku oli siellä täysin väärässä paikassa. Lapsi, joka halusi kohentaa elinolojaan, oli äkisti samassa asemassa kuin silloinen tehtaan työntekijä, joka huomautti työoloista, palkasta tms. Hänelle sanottiin heti, ettei hänenlaistaan tarvita, "portilla on pitkä jono työhön tulijoita!" Heikkoa ainesta? Tänään hänenlaisiaan kutsutaan työntekijöiden edunvalvojiksi.

Sanotaan, että yhteiskunta, joka unohtaa historiansa virheet, on tuomittu toistamaan niitä. Entisajan koulukotijärjestelmän katsotaan olevan vanhentunut, mutta ovatko asenteet ja yhteiskunnallinen ilmapiiri uudistuneet, vai ovatko ne pukeutuneet vain eri asuihin ja toisiin ilmenemismuotoihin? Keitä leimataan "heikoksi ainekseksi" tänä päivänä Suomessa, Venäjällä, Israelissa, Yhdysvalloissa, Pohjois-Koreassa? Ovatko kasvatusasenteet ja käsitys heikon yksilön arvottomuudesta väistyneet aikansa eläneinä vaiko siirtyneet sukupolvelta toiselle? Kuluneiden vuosikymenten sekä tämän päivän uutisten valossa ei suuria muutoksia näytä tapahtuneen.

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Olen ollut yhdeydessä sosiali ja terveysministeriöön ja siellä todettiin,että tutkimus kaltoinkohdeltujen lasten kohtalosta vie vuosia samoin korvaukset jos niitä ylipäänsä maksetaan. Eli se tarkoittaa sitä,että asia painetaan villaisella ja ainakin nämä vanhemmat joita kidutettiin julmalla tavalla 50-60 luvulla eivät saa mitään korvausta,koska ovat jo huonokuntoisia ja sairaita ehtivät jo kuolla,niinkuin osa kuoli
muutamassa vuodessa pakkotyö lapsivankilasta päästyä. Ja olihan valtiovalta jo 70 luvulta asti tietoinen näissä lapsivankiloissa tapahtuvista julmista kidutuksista. Esim. eläkehakemuksissa ja läkärin todistuksissa Kelalle on ollut kertomuksia kiduksista kasvatuslaitoksisaa. Oli valituksia maaherroille, ministeeriöön, kansan edustajille ja presidentti Kekkoselle.

– totuutta esiin (ei varmistettu)

Muistan kun meitä lapsivankeja kyydittiin Muhoksen keskustaan pakolliseen tuprkuloosi tutkimukseen 50 luvun Desoto merkkisellä kuorma-autolla jossa oli lavalla koppi ja me vankilapset istuttiin perällä ja vartijat edessä ettemme karkaa. Näky oli,kuin pahimmasta natsisaksaa kuvaavasta filmistä jossa juutalaisia vietiin keskitysleireille tuhottavaksi.
Kyllä näistä kokemuksista saisi hyvän elokuvan ei jännitystä puuttuisi olisi paljon asiaa ei tulisi tylsä elokuva ja mikä parasta tämä kuva perustuisi tositapahtumiin. Tämä kokemus on vuodelta 1964.

– vankikuljetus (ei varmistettu)

Osa kommenteista on ilmoitettu asiattomiksi. Onko totuuden kertominen tälläkin palstalla kiellettyä? Oli tarkoitus keskustella salatusta lapsiin kohdistuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

– totuutta esiin (ei varmistettu)

Moikat kaikille! Olen viime kuukausina jutellut muutamien koulukodissa olleiden omaisten, kuten puolison, lasten ja lastenlastenkin kanssa. Tein keskusteluista heidän kanssaan yhteenvedon, joka yhdessä hyväksyttiin. Tulos on alla luettavissa:

Entisen koulukotilapsen omaisina olemme seuranneet lähietäisyydeltä sekä julkista että yksityistä keskustelua 1950-60 -luvun koulukotijärjestelmästä. Ari Lehikoisen tv-dokumentti "Varastettu lapsuus" rohkaisi useat tähän saakka hiljaa salaisuutensa kantaneet kertomaan kokemuksistaan. Tarinat ovat karuja. On järkyttävää, kuinka syvästi monet lapsuutensa menettäneet häpeävät edelleen sitä, mitä heille on tehty.

Järjestäytyneen yhteiskunnan tehtävänä on pitää huolta jäsenistään, ja
erityisesti lapsista ja nuorista, joiden varassa on yhteiskunnan tulevaisuus. Monet koulukoteihin viedyt olivat yrittäneet selviytyä mahdottomissa kotioloissa, ja huostaanotto oli lapselle langetettu rangaistus aikuisten ja ympäröivän yhteisön laiminlyönneistä ja suoranaisista rikoksista. Toiminnan tekee erityisen tuomittavaksi se, että se oli yhteiskunnan taholta tietoista, järjestäytynyttä ja hyväksyttyä, valvontaa hoiti eduskunnan oikeusasiamies ja koulukotien itsevaltaisia johtajia arvostettiin kasvatusasiantuntijoina. Koulukotien arkipäivän
väärinkäytökset olivat valtiovallan tiedossa.

Kun asia nyt vuosikymmenten vaikenemisen jälkeen on viimein saatu
keskusteluun, on jo kiire. Laitoksista takaisin yhteiskuntaan selviytyneet
miehet - ja naiset, laitoksia oli myös tytöille - ikääntyvät, eivätkä
kohta ole enää kertomassa taustoistaan. Kasvatusasenteet ja käsitys heikon yksilön arvosta siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan on tärkeää käsitellä virheensä ja tulla tietoiseksi niiden vaikutuksista, ettei sama henki määrää yhteiskunnallista päätöksentekoa vielä nykyäänkin.

Wikipedia kertoo:

"Oikeusasiamiehen tehtävä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän valvoo myös muita henkilöitä silloin, kun he hoitavat julkista tehtävää.
Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Hänellä on lisäksi erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Eduskunnan toivomuksesta hän seuraa myös lasten oikeuksien toteututumista.
Oikeusasiamies valvoo laillisuutta etupäässä tutkimalla hänelle tulleita kanteluita. Hän voi puuttua epäkohtiin myös omasta aloitteestaan.
Toimenkuvaan kuuluvat lisäksi tarkastukset virastoissa ja laitoksissa, erityisesti vankiloissa, varuskunnissa ja muissa suljetuissa laitoksissa. Näin hän seuraa vankien, laitoksiin suljettujen ja asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.
Oikeusasiamiehen tehtävät on määritelty perustuslaissa ja laissa eduskunnan oikeusasiamiehestä."

Ajanjakso, jolta ajalta lastensuojelun toimivuus/toimimattomuus tullaan tutkimaan on 1937 - 1983. Oikeusasiamiehet kyseiseltä ajalta:

Esko Hakkila 1932–1945
Reino Kuuskoski 1946–1947
Mauno Laisaari 1947–1951
Paavo Kastari 1952–1956
Marjos Rapola 1956–1961
Risto Leskinen 1962–1970
Kaarlo L. Ståhlberg 1970–1973
Jorma S. Aalto 1974–1986

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Tuli tassä mieleeni ajatus,että tämä kidutus jota nämä vankilapset ovat kokeneet lapsivankiloissa,kuinka se on lyhentänyt heidän ikäänsä? Kun näitä vankilapsia sairastui heti vankeudesta päästyä ja monet kuolivat muutamassa vuodessa vapaudettua vankeudesta. Elikkä jos joutuu näihin julmiin lapsivankiloihin on elinaika hurjan lyhyt. Kuka ottaa vastuun näistä rikoksista? Onko vastuun kantajaa?

– Anonyymi (ei varmistettu)

- vankikuljetus:

"Olimme kuukauden karkumatkalla, sitten meidät otettiin kiinni ja vietiin takaisin vankilaan ja pantiin putkaan pitkäksi aikaa."

Vankileiriltä pakoon yrittäneet on yleensä "perinteisesti" ammuttu. Koulukodissa karkaamisesta seurannut hakkaaminen ja putkaan laitto oli samaa olemusta ja vankileirien tuhoamishengen mukaista. Jos/kun yritti paeta/estää huonoa kohteluaan kodissa/koulukodissa/viranomaisten käsissä ja laittoi kampoihin pahoinpitelijälleen, niin kurmutettiin yhä rankemmin vakuutellen: "Itsehän tätä kerjäsit!"
Itse toimin aikoinaan itsepuolustukseksi ja itsesuojeluvaistoni ohjaamana kotona ja koulukodissa. Maamme itsepuolustuslakia tulisi mielestäni tarkistaa siten, ettei itseään.puolustava joudu syyllistetyksi yllämainitussa hengessä.

severi

– severi novala (ei varmistettu)

Nuorin vanki oli tässä vankityömaalla ja kolarissa vasta 8vuotta. Hänellä ei ollut kotia eikä hän ollut tehnyt rikoksia putkassa hän oli,kun isojen poikien joku kolttonen oli otettava hänen päälleen ja putkaa ja orjuutta kyllä riitti . Vankeutta 10 vuotta. Onko ollut hyvä koti tällä lapsella ottakaa kantaa?

– vankityömaalla (ei varmistettu)

Nyt Yhdysvalloissa Floridassa on tehty kammottava löytö,pahamaineisen koulukodin vierestä. Noin sata ihmistä, jotka on kadonnut väkivaltaisesta koulukodista arvellaan olevan näitä koulukodin kasvatteja. On epäilyty,että nämä lapset on kuollut kidutuksen seurauksena ja omaisilta on otettu dna näytteitä tutkimusta varten. Tämä uutinen oli ILTALEHDESSÄ 1.9.2013. Näyttää siltä,että kaikki lasten vankilat on tehty tuhoamista varten.

– kammottava löytö (ei varmistettu)

TUTKIMUSHANKKEITA

Itä-Suomen Yliopistossa on käynnissä tutkimushanke Koulukoti nuorten kokemana. Tutkimus toteutetaan 2012-2013 ja sitä johtaa dosentti Vesa Puuronen Yhteiskuntatieteiden laitokselta. Kyseessä on kasvatuksen historiaan liittyvä hanke, jossa tarkastellaan haastatteluihin perustuen koulukoteja 1950-1980-luvuilla koulukoteihin sijoitettujen nuorten näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistävät selvityksen huostaanotettujen lasten kokemista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Selvitys kattaa ajallisesti jakson vuodesta 1937 vuoteen 1983 ja kohdistuu niin laitoksiin kuin perheisiin sijoitettujen lasten kokemuksiin. Selvitystyö toteutetaan ajalla 2013-2015 ja sen toteuttaa kilpailutuksen pohjalta valittava toimija. Selvityksen näkökulma on kokemuspohjainen ja se toteutetaan pääosin haastatteluina. Haastattelut perustuvat vapaaehtoiseen yhteydenottoon ja alkavat, kun selvityksen toteuttaja on valittu. Selvitystyöstä voi lukea lisää sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta http://www.stm.fi/epakohdat_kaltoinkohtelu_ja_vakivalta_lastensuojelun_sijaishuollossa

severi

Lisää myöskin koulukotiasiaa omalla sivullani: https://www.facebook.com/pages/Severi-Novala/495917943830379?ref=hl

– severi novala/seno (ei varmistettu)

Itkua pukkaa näistä teidän tarinoista =(
Aattelin, että tänne kirjoittaneita voisi kiinnostaa, että olen oman tarinani kertonut nyt julkisuuteen ja sen voi lukea 19.9.13 ilmestyneestä Annasta. Elettiin 70-80 luvun lastenkodissa.

Toki se on vain pintaraapaisu siitä kaikesta paskasta mitä olen kokenut ja kirja onkin vakavassa harkinnassa.

Toivotan kaikille kaltoin kohdelluille kohtalotovereille voimia ja lähetän halauksia. Avautukaa, se helpottaa hiukan ja mitä enemmän me näistä kerrotaan sen parempi. Kehoitankin myös teitä osallsitumaan siihen tutkimukseen, kun se vihdoin on tulossa. www.stm.fi
Mie olen ainakin menossa siihen enkä kaunistele.

Tsemppiä vahvat ja väkevät, suolaliemissä keitetyt kanssasisaret <3

– lastenkotilainen (ei varmistettu)