Dokumenttiprojekti: Varastettu lapsuus

Julkaistu tiistaina 23.04.2013 126 114

"Poikakodin johtaja tuli paikalle kesken tappelun. Hän katsoi, kun alle jäänyt kaveri kirosi raskaasti, ja sanoi - lyö niin kauan kun kiroo. Toinen poika iski tappelukaverinsa tajuttomaksi. Johtaja käänsi selkänsä ja palasi konttoriinsa" muistelee Severi Novala henkilökunnan välinpitämättömyyttä 1960-luvun poikakodissa.

TV1 sunnuntaina 22.12.2013 klo 15.40 - 16.35

Yle Areenassa 30 päivää

Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta.

Toimittaja Ari Lehikoisen dokumentti antaa äänen poikakodeissa 1950 - 60 -luvulla olleille. Heille, joita ei ole yleensä kuultu eikä kuunneltu.

 

Veli hakattiin poikakodin putkassa

"Siinä yritettiin semmoiseen muottiin pistää nuori ja lapsi, että se ei oikein ihmisarvoista elämää ollut", muistelee Heino Saaristo (kuvassa).

Hän päätyi poikakotiin lähinnä köyhien kotiolojensa ja koulupinnauksen takia.

"Väkivalta oli pahinta. Siellä sai turpiinsa vähän väliä, ja myös henkilökunta löi poikia. Yöllä oli vain yksi vartija, mutta se vartioi lähinnä sitä, ettei me päästä karkaamaan sieltä. Sisällä sai tapahtua mitä vain, kun ovet olivat lukossa", kertoo Saaristo, jonka kolme veljestä vietiin myös koulukotiin.

"Vanhin veli Arvo hakattiin poikakodin putkassa niin, ettei hänestä enää työkuntoista tullut. Hän sairasti kuolemaansa asti."

 

Henkilökunnalla ei alan koulutusta

Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta. Psykologeja ja psykiatreja ei yleensä ollut.

Rangaistukset olivat suhteellisen ankaria. Raipat ja eristys olivat yleisiä.

"Vietin ensimmäiset vuoteni koulukodissa lähinnä putkassa. Koulussa, työssä ja syömässä sain kyllä käydä, mutta muuten olin suljetussa tilassa. Poikakoti kasvatti vain kierompaan suuntaan", pohtii Veijo Kekäläinen.

Veijon laitoskierre alkoi lastenkodista ja jatkui poikakotivuosien jälkeen eri vankiloissa.

 

Lomille harvoin tai ei lainkaan

Yleensä pari vuotta kestäneiden koulukotisijoitusten aikana pojat pääsivät lomille vain harvoin tai eivät lainkaan. Joidenkin kohdalla koulukodeissa saattoi mennä jopa kymmenen vuotta.

"Se oli pahempi kuin vankila. Vankilassa tiedät aina, milloin pääset pois. Poikakodissa et tiennyt sitä koskaan. Sinne tuomittiin määräämättömäksi ajaksi, se oli pahinta", muistelee Severi Novala.

 

Heikompi aines eristettiin yhteiskunnasta

Vielä 1960-luvulla nuorten ja lasten lieväänkin häiriökäyttäytymiseen suhtauduttiin ankarasti. Lapsi saatettiin ottaa huostaan, mikäli nämä laiminlöivät koulunkäyntiä, käyttivät alkoholia tai olivat "seksuaalisesti" holtittomia.

Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia.

"Taustalla vaikutti myös ajatus siitä, että heikompaa ainesta tästä kansasta täytyy jollakin tapaa pystyä eristämään muusta yhteiskunnasta, ettei se aiheuttaisi sille häiriötä", toteaa Puuronen.

 

Ruotsissa korvauksia, entä Suomessa?

Sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu selvittää, pitäisikö Suomessakin alkaa maksaa korvauksia 1950- ja 1960-luvun laitoshoidossa kärsineille. Tällainen korvauskäytäntö on olemassa muun muassa Ruotsissa.

Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista.

Hänen mukaansa olisi syytä miettiä, onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta.

"Kotiin pitäisi ohjata jo varhaisemmassa vaiheessa enemmän tukea, ettei laitossijoituksia tulisi niin paljon", arvioi Kujala.

Ohjaus: Ari Lehikoinen, Yle 2013.

Dokumentti on esitetty TV1:llä edellisen kerran huhti-toukokuussa 2013.

 

Muualla netissä

Dokumenttiprojekti

 

"Olin poikakodeissa vuosina 1961-67. Pari ensimmäsitä vuotta olin lähinnä putkassa. Koulussa, työssä ja syömässä sain kyllä käydä", kertoo Veijo Kekäläinen. Hän ei muista käyneensä viiden ensimmäisen vuoden aikana kertaakaan lomalla.

 

Suosittele114 Suosittelee

Kommentit

torstaina 25.04.2013

Nykyajan nuoriso tekee mitä huvittaa mutta nämä vanhemmat miehet kertovat mikä on ollut heidän kohdallaan nuoruus. Koulukiusaajat saa nykyään tehdä mitä vaan eikä joudu siitä vastuuseen.
PS. Tänäpäivänä ei nuorisolle tarjota kuin lääkkeitä joka on väärin. Pitäisi laittaa nuoret ajattelemaan mikä on tärkeämpää kuin koulukiusaaminen tai "Bilettäminen"!!!!!!

tiistaina 07.01.2014

https://www.youtube.com/watch?v=5pLzzEebN-U

perjantaina 26.04.2013

Suomi on ollut laitosten luvattu maa ja tämä lapsibisnes on tuottoisaa,kun yhdestä lapsesta saa jopa 150000,00 euroa vuodessa. Tälläkin säätiöllä on kymmeniä laitoksia Suomessa. Tässä on tap ahtunut suuri virhe yhteiskunnalta,kun se tukee näitä lapsivankiloita. Tulisi paljon halvemmaksi tukea näitä lapsiperheitä, ettei tapahtuis huostaanottoja. Mutta näyttää,että köyhät lapsiperheet köyhtyy entisestään. Myös Suomi ottaa ulkomailta lisää väkeä tänne elätettäväksi ja oman maan lapsiperheiden ahdinko vain syvenee. Kyllä näissä lapsivankiloissa on törkeästi rikottu ihmisoikeuksia. Sosiaalilautakunnilla on ollut liikaa valtaa ja se kyllä näkyy entisissä lapsivangeissa osa kuoli laitoksesta päästyä osa jäi pysyvästi työkyvyttömyys eläkkeelle. Näitten lapsivankien kuolleisuus on ollut hyvin suurta eikä ihme, koska heitä on kidutettu. Näyttää siltä, että päättäjät odottaa,että kaikki kuolisi niin ei tarvitsisi ollenkaan valtion maksaa kärsimyksistä,eikä edes tunnustaa rikosta ihmisyyttä vastaan.

lauantaina 27.04.2013

Noissa poikakodeissa eli lapsivankiloissa lapsi joutui julman kohtelun uhreiksi. Heitä hakattiin nyrkein niin,että he makasivat verilammikossa,heitä raiskattiin,pidettiin pitkiä aikoja putkassa lukkojen ja kaltereitten takana jopa yli kaksi vuotta,pieksettiin raipoilla,ryöstettiin siviilivaatteet jos oli muotivaatteita,ryöstettiin paketit ja kanttiiniostokset,juotettiin virtsaa,simputettiin,häpäistiin lapsia vankilan punaraita vaatteilla,rankaistiin iltapimeällä kävelyllä kaksikuukautta jokailta, pidettiin työssä lapsiorjana, ei annettu riittävästi levätä ja nukkua yöt oli niin rauhattomia. Kouluakaan ei käytetty riittävästi jaettiin perättömiä todistuksia. Monet näistä lapsivangeista kuolivat siviliin päästyä toiset jäi pysyvästi työkyvyttömyys eläkkeelle. Tälläinen kidutuslaitos teki lapsista sairaita ja aiheutti valtiolle ison laskun ja häpeän, koska näin on kohdeltu lapsia Suomessa ja syyllistytty törkeällä tavalla rikokseen ihmisyyttä vastaan. Toivotaan,että järki voittaa ja lapsivangit saa valtiolta korvauksia kidutuksesta ja kärsimyksistä.

keskiviikkona 14.08.2013

hienoa sinun sympatiasi mutta älä täällä esitä tietävää. Mina olen ollut Pernasaaressa ja parissa muussakin poikakodissa ja tiedän mistä puhun.

maanantaina 29.04.2013

Onkohan nykyiset sosiaalitoimen toimenpiteet sen kummempia ?
Uljaasti puhutaan auttamisesta, sen alle kuitenkin pimeys kätkeytyy, tänäänkin.

maanantaina 29.04.2013

Niin, aikaisemmin lapset ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi laitoksissa. Nyt omassa kotonaan. Viittaan 8-vuotiaaseen Eerikaan, jonka karuista oloista lastensuojeluun tehtiin lukuisia ilmoituksia. Välinpitämättömyyden lopputulos oli karmiva.

maanantaina 29.04.2013

Kyllä se ihmisen julmuus näkyy jos se saa valtaa. Tässäkin näitä lapsia tuomittiin kidutuslaitokseen määrättömäksi ajaksi vankeutta sai pahimmillaan 10 vuotta,vaikka ainut syy oli liika poissaolo koulusta,kun miesopettaja hakkasi kansakoulussa ja kotiolot oli huonot. Sitten lapset vangittiin ja vietiin poliisilaitoksen putkaan. Seuraavana aamuna lapset pantiin poliisi-autoon käsirautoihin ja matka alkoi kohti kidutuslaitosta. Laitoksessa se kidutus sitten alkoi.

maanantaina 29.04.2013

Pitääpä katsoa =( . Kiitos ja kunnioitus ohjelmassa mukana oleville!
Lastenkodissa asuin 70-80luvun Suomessa ja ennen lastensuojelulain voimaantuloa oli olot usein helvetin esikartanosta.
Oikein turvapaikkojen turvapaikka kotona kaltoin kohdelluille =(. Ei tosiaankaan, kyllä se oli muutto kotihelvetistä laitoshelvettiin. Anteeksi kiroilu, suun pesu saippualla ei auttanut eikä potkimiset keltaisilla puukengillä eikä muutkaan rangaistukset jotka tulivat tyhjästä.

maanantaina 29.04.2013

Jorma hallanivan romaanissa ROTAT on kirjoitettu kasvatuslaitoksen elämästä. Siinä

kerrotaan mm. lapsivankilan Leppäniemen ankeudesta.

keskiviikkona 14.08.2013

Leppäniemi oli Pernasatren poikakodissa erityisosasto joka muistuttaa Suomen muurivankiloita. Kalterit oli ikkunoissa ja alakerrassa toimi sementtivalimo. Minä olin siellä 10 vuotiaana ja silloin täysiikäisyys oli 21 joten meillä oli huima ikäero toisiimme nähden. En halua harrastaa sosiaalipornoa joten en nyt tässä kerro enempää oloistamme poikakodissa. "tummien perhosten koti " on kaukana siitä todellisuudesta. En ole tuota "rotat" kirjaa lukenut mutta aion hankkia sen käsiini ja katsoa onko kukaan osannut oikeasti kertoa mitä poikakodin elämä on ollut esim. 50-60 luvulla? Tutustukaa "suojelukasvatuksen" saloihin niin näette minkälaisia keinoja "kasvatuksessa" käytettiin. Mikäli "rotat" tuottaa pettymyksen niin veikkaisin että tulen ulos kaapista ja avaan sanaisen arkkuni."varastettu lapsuus" idean isä lähti eilen luotani ja me tulemme näkymään vielä eri foorumeissa. siihen asti kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa.

sunnuntaina 18.08.2013

Tule vain esiin, koska olet ollut kidutettavana maanpäällisessä helvetissä. Nyt on aika kertoa nämä julmuudet joita me lapsena olemme kärsineet,kun meitä oli tarkoitus hävittää ja tehdä rodunjalostusta.

tiistaina 20.08.2013

Joko Tapsa olet saanut rotat kirjani käsiisi ja luettua sen? Jos olet, niin toivottavasti se ei tuottanut suurta pettymystä.

Se alkuosa kirjasta tarkoitti Laustetta, vaikka kirjoitin Käyrästä. Olin Lausteella v. 66-68, josta lensin Leppäniemeen ke-

sällä 68. Olin niitä viimeisiä vakkareita. 69 kesällä "pääsin" lusimaan ja sitä menoa kesti vuoteen 95. Eli kokemuspohjaa

tuli hankittua kirjaa varten. nyt olen ollut vapaa sen jälkeen ja yritän pysyä.

hyviä jatkoja sulle T: KÖPI

maanantaina 29.04.2013

60-70 luvulla poissaoloista koulusta joutui näihin pahamaineisiin laitoksiin,niimpä tunsin lasten vanhempia jotka jotka veivät lapsensa turvaan Ruotsiin. Sitten kun lapsi ei ollut oppivelvollisuusiässä he muuttivat takaisin Suomeen.

maanantaina 29.04.2013

Kyllä on hyvä, että nämä tulevat julkisuuteen. saadaan vähän perspektiiviä nykyajan ongelmiin. Toisaalta vahvistus sille, että väkivaltaa vastaan pitää taistella, kodeissa ja laitoksissa.

maanantaina 29.04.2013

Varastettu lapsuus.

Ohjelma oli mielenkiintoinen, siinä aikuiset miehet kertoivat sadismista, väkivallasta, hakkaamisesta, lapsia ja nuoria pakoitettiin työskentelemään sementtivalimolla.

Ohjelmassa Jukka Kujala kertoi omista vanhemmistaan, juoposta isästä, jolla oli pistoolit ladattuina. Hänen äitinsä oli "irtolainen".
Kujala totesi, että samat 1800-luvun "lastensuojelukäytännöt" ovat käytössä edelleenkin.

Muualla päin eurooppaa lastenkodeissa kaltoinkohdellut lapset ovat saaneet korvauksia valtiolta, mutta Suomessa korvauskäsittelystä ei ole vielä päätetty.
Toivottavsti tulevaisuuden sukupolvien lapsia ei kohdella kuten rikollisia.

Mot ohjelma käsitteli Bensowin lastekodin toimintaa ohjelmassaan, joka osoittautui lapsibisnekseski.
-----------------------------------------------------------------------

maanantaina 29.04.2013

Kiitos Teille rakkaat ihmiset, tulitte ja sanoitte julkisesti käsittämättömän kauheuden. Sanat eivät riitä kertomaan tunnetilaani Että tälleen suomessa - kyllä. Oma äitini suljettiin mielisairaalaaan suljetulle osastolle kuukauksiksi, kylän sosiaalitoimiston tätien vuoksi- Kyseiset tädit edelleen porskuttaa ja päättää asioista. Ylelle terkkuja, mikäli Ari Lehikoinen on pohjois-karjalasta, olemme vanhoi koulukavereuta:)

maanantaina 29.04.2013

Niin ja sittenkuin jos "korvauksia" tulisi saamaan (jos yhteiskunnanvarassa elävä, tai työkyvytön) joutuu käyttämään henkilö nämä korvaukset sitten niihin menoihin, jotka tulisi muuten saamaan eritukien muodossa, eli plus miinus nolla homma. Kiitos yhteiskunta!

t. Entinen 2001 koulukotilainen

tiistaina 30.04.2013

Nii ja, jos ihminen kaikista karmeuksista huolimatta on selvinnyt ja pärjää omillaan niin se todennäköisesti katsotaan niin, että ei se korvauksia tarvitse, kun ei kerran jäänyt traumoja. Joo, ei näkyviä kaikkiin jääkään mutta lapsuus varastettiin. Ja, kun alkaa muistelemaan niin tuskaa tuottaa.

Ohjelma oli hyvä ja iso halaus kaikille miehille jotka oli mukana =(

tiistaina 30.04.2013

Ohjelma oli todellakin hyvä, ravisteleva ja minulle suorastaan paljastava.
Olen itse 70 v, ja näiden miesten puhetapa oli minulle tuttu. Heidänlaisiaan poikia ja miehiä oli lapsuudessani, ja yleensä totuin heitä karttamaan, sillä minun vanhempani olivat samaa tai lähes samaa sosiaaliluokkaa kuin nämä. Mutta vanhempani kuuluivat Pelastusarmeijaan ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin ja he kävivät säännöllisesti työssä. Alkoholia ei meillä käytetty.
Kiitän ohjelmaa siitä, että se näytti minulle, miten ohuen ohut seinä erotti kotini maailman näiden miesten maailmasta. Isäni oli ahkera maallikkosaarnaaja, ja näiden miesten kaltaisia kävi kotonani hyvin usein saamassa apua.
Ohjelma näytti minulle - meille - miten nämä miehet joutuivat jo lapsina ja ilman omaa syytään tuohon rajuun ja raakaan maailmaan. Mielestäni koko ympäröivä maailma on edelleen enemmän syyllinen heidän varastettuun lapsuuteensa kuin he itse.
Ei kai enää tehdä tällaista "sosiaalityötä"? Eihän?

keskiviikkona 01.05.2013

Ohjelma oli tosi hyvä. Mutta haluaisin yhteyden Severi Novalaan. Itse olin Koivikon koulukodissa vuosina 62-65 jolloin pääsin pois.Yhteyttä voi ottaa joko sähköpostiin tai puhelimeen eteen tulee ruotsin suunta ja sitten no: 0705159994. Terveisin Markku Koskela.

sunnuntaina 12.05.2013

Moikat, Markku!

Voisitko ajatella, että vaihtaisimme ajatuksia/asioita tällä sivulla? Toiveena olisi laajempikin rupattelu kiinnostavista aiheista.

torstaina 02.05.2013

Olinhan siellä minäkin lähes 2 vuotta vuosina 1961 - 1963. Moneen kertaan paikatuissa rääsyissä kuljimme, paitsi niinä parina päivänä vuodessa, kun STM:n? tarkastaja kävi johtajan kanssa kansliassa kahvilla. Ilmoitus tarkastuksesta tuli hyvissä ajoin, koska pahimpien epäkohtien peittely aloitettiin jo useita päiviä ennen tapahtumaa. Vaikka eihän sillä mitään merkitystä ollut, ei kyseinen tarkastaja koskaan käynyt kansliaa pitemmällä laitoksessa.
Näissä jutuissa tällä sivulla on kerrottu vankeusaikojen pituuksista. Pitkäaikaisin tietämäni oli yli 12 v. En tiedä miten pitkään jatkuikaan, koska hän jäi laitokseen vielä kun minulle koitti vapaus orjuudesta. Hän joutui sinne 5-vuotiaana, syystä että vanhemmat telkesivät hänet kanojen verkkoaitaukseen joskus useitakin päiviä kestäneiden juopotteluretkien ajaksi. Kumpi lienee parempi, en tiedä, mutta lukutaitoakaan hän ei laitoksen koulusta ehtinyt sinä aikana saada.
Olisihan niitä tarinoita minunkin "lyhyeltä" kokemusajaltani, mutta ehkä joku joskus ottaa asian vakavasti, aikoinaan kun yritin näitä kertoa, ei minua uskottu, joten vaikenin.

lauantaina 04.05.2013

Sama sadismi jatkuu edelleen, vain hieman eri muodossa ja maksaa huomattavasti enemmän kuin ennen ( 150 000 euroa vuodessa per lapsi). Suoran hakkaamisen tilalle vain on tullut valvomaton pahimmilaan 800euroa vuorokaudessa per lapsi maksava "erityiseksi huolenpidoksi" "intensiivihoidoksi" tai "jarruhoidoksi" kutsuttu eristäminen, leimaaminen ja kemiallinen pahoinpitely . AVI ja Valvira tarkistaa laitoksia vain paperilla, käyntejä joihinkin paikkoihin ehditään tekemään vain joka 10. vuosi, nekin ennaltasovitusti. "Kakut" ovat edelleen ikuisia eli huostat tehdään "toistaiseksi" ja vain hyvin harva selviää laitoksesta kouluun tai työelämään. Dokumenttien väliin leikatut köyhien lasten kotioloista ja sijoitussyistä valehtelevat valistusdokumentit ovat erittäin paljastavia. Nykyiset lapsibisnestoimijat valehtelevat ihan samalla tavalla sijoitettujen kotioloista, sijoitussyistä ja sijoitusten vaikutuksista, joiden tutkimista sosiaalihallinto vastustaa. Peruspalveluministerimme mukaan sosiaalialan korkein virkasmiestaho Suomessa vastustaa sijaishuollon olosuhteiden selvitystä ankarasti. Eli kansalais- ja lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien lapsibisnestoimijoiden johtajat ja korkein virkamiehistö ei edes halua kuulla järjestöjensä ja kollegoidensa rikoksista, saati korjata tai hyvittää niitä.

sunnuntaina 05.05.2013

Nykyisen kehnon ja monitulkintaisen, lapsibisneksen, oikeusturvarikkomuksien ja huostien räjähdysmäiseen kasvuun johtaneen lastensuojelulain samoin kuin lasten ja vanhempien yhteydenpitoa entisestään vaikeuttavan perhehoitolain junailivat tietämättömän yleisön kunnioitusta nauttivat lapsibisnestoimijat; isot lastensuojelu- ja kansalaisjärjestöinä esiintyvät liikekonsernit ja sosiaalitoimen ja sijaishuollon edustajat lapsia , perheitä ja oikeusoppineita kuulematta.

Olen satavarma, että julkisesti lapsen etua huutelevat, vaikutusvaltaisiin lastensuojelun asiantuntija- ja kehittäjäryhmiin nimetyt toimivat samaan tapaan kuin korruption vastaiset työryhmät- toistelevat julkisuudessa kauniita tavoitteita mutta estävät salassa niiden toteutumisen ja asioiden selvittämisen. Eli tekevät salassa myyräntyötä julkitavoitteiden vaikeuttamiseksi.

Tee palvelus Suomen kansalle ja vuoda julkisuuteen Maria Guzenina, ketkä sosiaalihallinnon johdossa vastustavat kiivaimmin sijaishuollon olosuhteiden selvitystä ja lasten ja perheiden oikeuturvan korjaamista!

sunnuntaina 12.05.2013

Minunkin isä vietiin sotaan jossa isäni haavoittui ja jäi sotainvalidiksi,sitten yhteiskunta kosti isälleni ja tuhosi lapset kidutuslaitoksessa Muhoksella.

maanantaina 13.05.2013

Minulta on kuluneiden parin viikon aikana kysytty kysymyksiä, joita esitettiin kahdessa haastattelussakin dokumenttia varten. Monet kysymykset vastauksineen eivät rajoitetun ajan puitteissa mahtuneet valmiiseen ohjelmaan ja ymmärrän sen. Olihan kyse laajemmasta kokonaisuudesta, kuin yksin allekirjoittaneesta. Jos ohjelma onnistuu saamaan oikeutta jo kolhituille ja estää yhdenkään uuden kaltoinkohtelun toteutumisen, se on mielestäni saavuttanut tavoitteensa.

Kysyttiin mm, mitä itse toivoisin valtiovallan edustajilta. Vastasin haluavani lupauksen, ettei vastaavia enää koskaan tapahtuisi. Kysyjääkin vastaus nauratti.

Kysyttiin myös, voisinko antaa anteeksi? Vastasin, etten tiedä, kun kukaan ei ole anteeksi pyytänytkään. On mielestäni hieman ylimielistä alkaa jaella anteeksiantoja, tai evätäkään niitä, ellei ole anteeksi pyydetty. Lisäksi pakotettu anteeksipyyntö ei ole mielestäni anteeksipyyntö lainkaan. Se on pikemminkin häpeärangaistus. Itse kannatan laajaa keskustelua asioista.

Pidän itseäni selviytyjänä, joka ei odota itselleen korvauksia. Moni ei selvinnyt, eikä ole toipunut vieläkään. He tarvitsevat kaiken avun. Sen olen myös kirjoittanut ja sanonut useissa yhteyksissä. Sanoin sen myös vappupäivän suorassa radiolähetyksessä klo 13.00-14.00. Ohjelma nauhoitettiin ja on kuunneltavissa http://yle.fi/puhe/ohjelmat/perttu_hakkinen/

Terveisin,

severi

tiistaina 14.05.2013

Ulkomaisen radiotoimittajan lausunto oli näistä koulukoti vankila pakkotyölaitos yhdistelmästä jossa lapsi joutui julman kohtelun uhriksi . Kyse oli peitellystä rodunjalostuksesta ja, että yhteiskunnassa on heikompaa ainesta,joka on syytä,jos ei hävittää,niin ainakin eristää muuta yhteiskuntaa häiritsemästä. Tässä kirjoittajan mielipide, että siinä onnistuttiin, koska moni kuoli ja monet sairastuivat laitoksessa kidutuksen jälkeen.

tiistaina 14.05.2013

Minä en pidä Suomea turvallisena maana,koska olen jo lapsena joutunut lapsivankilaan kidutettavaksi pienestä poissaoloista koulusta. Ja myöhemmin olen joutunut sortotoimenpideiten uhriksi vaikka en ole syylistynyt rikoksiin. Jos olosuhteet olisi toiset muuttaisin takaisin Ruotsiin.

tiistaina 14.05.2013

"Kyse oli peitellystä rodunjalostuksesta ja, että yhteiskunnassa on heikompaa ainesta,joka on syytä,jos ei hävittää,niin ainakin eristää muuta yhteiskuntaa häiritsemästä."

Kuinka tässä(kään) yhteydessä "heikompi aines" voidaan määritellä. Olen kertonut kuinka laitoksessa oli ja sinne tuotiin poikia, joiden ainoa 'rikos' oli, ettei heillä ollut kunnollista kotia. Toiseksi, heissä oli hyvin herkkiä, lahjakkaita, sekä uutta luomaan kykeneviä yksilöitä. Heitäkään ei huomioitu, tuettu, autettu, eikä suojeltu, vaan 'hävitettiin'. Välinpitämätön koulukodin johto ja valtuudet heille antaneet välinpitämättömät poliitikot näyttivät kaikki potevan kroonista myötätunnon puutetta. Tekikö myötätunnon puute heistä heikkoja vaiko vahvoja suhteessa koulukotipoikiin?

severi

keskiviikkona 15.05.2013

Mielestäni kyse on paljosta muusta(kin), kuin huonosta aineksesta, joka tuli poistaa. Tutkija Vesa Puuroselle ja ohjelman tekijöille toimittamissani maakunta-arkiston itseäni koskevissa papereissa minua luonnehditaan useissa kohdin:: "Älykäs, vaikeasti hallittava, johtajatyyppi." Vaikeudet lisääntyivät, kun olin käynyt itsepuolustukseksi isäni kimppuun. Hän koki arvovaltansa menneen ja hylkäsi minut lopullisesti. Viranomaiset asettuivat mielellään samalle kannalle, koska "älykkäänä, vaikeasti hallittavana johtajatyyppinä" olin heidän mielestään huono esimerkki "muille" - lastenkotiin! Kun dokumentissa kerron vaikeista tunteista ja tapahtumista seurauksineen, tarkoitan hetkiä jolloin perhe ja yhteisö hylkäsi hyväksyntää hakevan jäsenensä.

Kodin ja viranomaisten toiminta ei ollut kovin fiksua. Heidänhän olisi itsestään tullut tietää, että älykkäät johtajat aniharvoin ovat itse helposti hallittavia! Olisi tullut keskustella, neuvotella ja sopia asioista siten, että kaikilla olisi ollut tila oman elämänsä sankarina. Ei keskusteltu eikä neuvoteltu. Hyväksynnän sijaan päätettiin ottaa "luulot pois" lapselta, joka kuvitteli olevansa Jotain! Lastenkodissa kuitenkin tajusin, että selviytyisin. Olen aina ollut sosiaalinen ja touhunnut mielelläni ihmisten kanssa. Parin kunnon laitostappelun jälkeen otin paikkani koulukodissa ja tulin toimeen toisten poikien kanssa. Omanarvontuntoinen mieli- ja väkivallan alle alistumaton mielenlaatu piti järjissään henkilökunnankin suhteen. Mainittu asenne on usein tehnyt minusta "kelvottoman", mutta kestän sen.

Mielestäni luonnehdinta "heikosta aineksesta", jotka tuli "tuhota" on jo lähtökohtaisesti väärä. Se on kestämätön ja samaa olemusta kaikkien muidenkin vastaavien tuhoamisperustelujen kanssa.

severi

torstaina 16.05.2013

Kuka kertoisi minulle..?

Lapsuuteni ja nuoruuteni Suomi muistutti monessa suhteessa nykyistä Pohjois-Koreaa. Kaikki salattiin, mitä vain voitiin, pelolla hallittiin ja uhkaillen ohjailtiin elämää. Kyllä kuolemanpelko saadaan aikaan ilman kivääreitäkin. Minut haettiin aamuyöllä kotoa Järvilinnan vastaanottokoulukotiin. Tyttöystävä ja kaverit jäivät hyvästelemättä. Oli kumma tunne istua pimeässä poliisiautossa lierihattuisen miehen vieressä ja katsella tuiskulumen pyörteitä auton valokeilassa.

Järvilinnan koulukodissa oli kevättalvella 1959 mustalaispoika, joka poti kovaa koti-ikävää kaivaten omiensa tukea. Tuskaisen levottomana liikehtivä poika hermostutti valvojia. Lapsuuteni Etelä-Karjalassa mustalaiset olivat arkinen asia, ja saatoin kuvitella, kuinka yksinäinen hän oli. Juttelin pojan kanssa. Kun johtaja yllättäen saapui paikalle, niin jo rauhoittunut poika - pahaa aavistaen - jatkoi levottomana. Johtaja kehotti valvojia poistamaan pojan muiden joukosta. Poika vastusteli: "Minne te minua viette?" hän hätääntyneenä kyseli. Silloin väkivalta alkoi. Poikaan käytiin rajusti käsiksi. Johtajan johdolla hänet raahattiin toisiin tiloihin. Noin puolen tunnin kuluttua kaikki palasivat. Poika oli ylävartalo osin paljaana ja jäljistä näki, että häntä oli pahoinpidelty. Hänet oli myös ajeltu kaljuksi ja hän oli täysin tolaltaan. Hänet pahoinpidelleiden kasvoilta kuvastui outo kiihko. Muistan johtajan tyytyväisen ilmeen vieläkin.

Seuraavana aamuna poikaa ei näkynyt, hän oli kadonnut. Kysyimme valvoja Nurmiselta poikaa, mutta hän ei vastannut. Eikä vastannut kukaan muukaan, emme saaneet selitystä pojan kohtalosta tai olinpaikasta. Se oli todella pelottavaa. Ymmärsin, että laitoksessa tulee varoa enemmän henkilökuntaa kuin toisia poikia. Päivät kuluivat, eikä poika palannut. Pelon ilmapiiri tiheni ja muuttui ajoittain kuolemanpeloksi. Minne poika vietiin ja miksi? Ahdistuneisuuden synnyttämien tunteiden ilmaisun vuoksi Leppäniemeenkö?

Asia on palannut usein mieltäni askarruttamaan. Kun seitkytluvulla matkustin Tanskan kautta Saksaan junalla, samassa vaunuosastossa kanssani matkusti ja nukkui tummaihoinen nainen. Junan seistessä vielä asemalla hänet herätettiin virkapukuisten ja yhden siviilin toimesta. Häntä kehotettiin seuraamaan ja hän seurasi, eikä tullut takaisin. Järvilinnan tapahtumat palasivat ahdistavina mieleeni. Ymmärsin myös miksi minutkin haettiin ja vietiin yön selkään ilman, että saatoin hyvästellä ketään tai kertoa kenellekään. Viranomaisten tarve oli kylvää pedagogista pelkoa kotiin jääneiden kavereiden keskuuteen! Arkistopaperini todistavat, että minut laitettiin laitosmatkalle varoittavana esimerkkinä.

En tiedä vieläkään, kuinka mustalaispojan lopulta kävi. Vain kutsumanimi on tiedossa ja ajankohta kuukausien tarkkuudella. Mustalaisia ei kuitenkaan ollut aikanani Järvilinnassa muita. Arkiston aarteista sen saisi tietää hän, jolla on siihen arkkuun avaimet. Ei minulla eikä Ari Lehikoisella sellaisia ollut. Kenellä olisi? Tietoja sekä vinkkejä asiasta voi laittaa osoitteeseen: ari.lehikoinen@yle.fi

severi novala

perjantaina 17.05.2013

Minutkin päätettiin vangita lapsena koulusta pienten poissaolojen takia ja viedä käsiraudoissa Muhoksen pakkotyövankilaan hoitoa saamaan. Mutta kuinka ollakkaan siviilikoulussa lapset oli jo koulussa, vaan miten me lapsivangit Muhoksella? Päivät olimme pakkotyössä orjana vankivaatteissa isolla perunapellolla tai juurikaspellolla aina lumen tuloon asti. Kaikki muuaika me lapsiorjat olimme putkassa nyrkeillä hakattavana ja raiskattavana.
Työturvallisuudesta ei ollut puhettakaan,koska meidät oli tuotu eristettäväksi tai ? Lukija saa itse arvata. Työmaalle meitä vankeja vietiin traktorilla peräkärrissä, jossa oli raskaita perunalaatikoita ja me lapsivangit niiden päällä kuormaa ei ollut sidottu millään naruilla eikä kuormaliinoilla ja kuorma oli korkea kyllä pelotti olla kyydissä sellaisen kuorman päällä, mutta oli pakko, kun vartija käski. Niinpä me jouduimme kolariin matkalla ja peräkärri kallistui mutkassa ja me vangit ja osa henkilökuntaa teimme pitkän ilmalennon raviojan pohjalle ja isot puulaatikot meidän päälle.
Henkilökunta vietiin sairaalaan vaan meidät lapsivangit perunapellolle,vaikka meillä jokaisella oli aivotärähdys ja oli mustelmia joka puolella kehoa. Vasta muutamien tuntien päästä meidät lapset vietiin vain sairashuoneelle ja sitten putkaan nyrkeillä hoitoa saamaan henkistä ja fyysistä kidutusta.

perjantaina 17.05.2013

Se työturvallisuuslaki ei varmaakaan koskenut lapsiorjiin ja lapsivankeihin, koska he olivat yhteiskunnasta eristettyjä ja heillä oli määräämätön tuomio jopa
10 vuotta ja heitä rankaistiin kaikista kovimmin. Jos he olisivat olleet eläimiä heillä olisi ollut eläinsuojeluslaki eikä heitä olisi saanut kiduttaa.

perjantaina 17.05.2013

Pisintä kakkua lusi minun aikanani Lausteella eräs kaveri 12 v, eikä osannut vielä lukea, eikä tuntenut kirjaimia. Se koulutuksen ja opetuksen tasosta ja viranomaiskontrollista.

perjantaina 17.05.2013

Me, lapsivangit, saimme kokea maanpäällä helvetin omin silmin moni ei selvinnyt!

perjantaina 17.05.2013

Sekä Järvilinnassa että Kotiniemellä valvojista suuri osa oli lähiseudun asukkaita, eikä heitä oltu koulutettu nuorisotyöhön muuten kuin omassa kotikasvatuskoulussaan. Oli valtiovallan taholta väärin viedä lapsia laitoksiin ja pestata sinne ihmisiä heille soveltumattomiin töihin. Yhteiskunnan velvoite on suojella lapsia, eikä itse laskelmoiden kohdella heitä kaltoin. Päättäjissä oli todella heikkoa ainesta! Varsinkin Kotiniemi oli lähes onmavarainen maanviljelystila hevosineen, sikaloineen jne. Paja sekä muut verstaat oli suunniteltu palvelemaan suuren maatilan tarkoituksia. Valvojat olivat pätevöityneet lähinnä maatalouden töihin, tai sitten vain vartijoiksi, kuten eräs valvojana ollut entinen sotapoliisi. Saattoi olla, että heitä oli kotona itseään lapsena kurmutettu, teetetty ennen kaikkea työtä koulusta viis veisaten, ja lyöty heidän ilmaistua tunteitaan ja eriäviä mielipiteitä omasta kohtelustaan. Nyt oli tarjolla tilaisuus laittaa väkivalta kiertämään. Monilla valvojista oli omiakin lapsia. Laitoslapset saattoivat joutua ottamaan lyöntejä vastaan myös näiden puolesta. Mielivalta rehotti niin, ettei kukaan meistä voinut koskaan tietää, mikä olisi uuden, alkaneen päivän paras selviytymismenu. Kenestä tahansa saattoi tulla valvojan vitutuksen kohde ja pahan olon kaatopaikka. Suurin osa meistä oli kaupunkilaispoikia, osa pääkaupunkiseudulta ja muistakin suuremmista kaupungeista, mikä ei parantanut tilannetta, päin vastoin. Oli tilanteita, joissa juuri stadilaisuus laukaisi valvojan aggressiot, tai jopa tamperelaisuus, vaikka Hämeessä olimmekin: "Kuules jannu, nyt sää et oo Pispalassa, perkele!"

severi

lauantaina 18.05.2013

Koulukotihankkeet toivat kunnille vakituisia työpaikkoja ja poliitikoille pisteitä. Tämänkin vuoksi asukkaat ummistivat silmänsä laitoslasten kohtelulta. Virallisestikin hylättyä lapsiainesta uskottiin voitavan kohdella kuinka vain, ilman seurausten pelkoa. Aikuiset ja monet paikalliset pojat demonisoivat Kotiniemen poikia. Me Kotiniemen pojat olimme heille "pahoja koviksia", jotka "hakkaamme heidän pojat, viemme tytöt ja varastamme autot ja polkupyörät karatessamme". Näin valtiovalta opetti ihmiset meihin suhtautumaan ja antoi luvan sellaisena meitä katsoa ja kohdella.

Yksiulotteisesti ihmisistä aineksena puhuminen viittaa materiaan ja raaka-aineeseen. Huonoa ainesta on vaikea työstää sen yllättävän ja ennalta-arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi. Parempi ainesmassa taipuu ja tottelee takojan käsissä, siitä voi tahkota voittoa. Se ei väsy vaan kestää sietäen mekaanista kulutusta kuin klassinen jakoavain - hymyillen.

Monet paikalliset tytöt kuitenkin tykkäsivät meistä. Jotkut heistä sousivat veneillä Kotiniemen rantaan, jos poikakaveri ei päässyt iltalomalle, tai ei onnistunut livahtamaan puntikselle. Monessa mielessä silloinen nuorten elämä oli kuin nykyinenkin. Ero oli siinä, että meidän tuli viihtyä enemmän itsemme ja toisten kanssa omin voimin ja avuin:

"Voi noita nykyisiä nuoria, on naisia, viinaa ja mönkijöitä!"
"Niinpä, ei ollut ennen mönkijöitä!"

severi

sunnuntaina 19.05.2013

Muhoksen pakkotyölaitoksen lapsivankilan putka oli tosi kauhea kaltereineen ja rautaovineen 60-70 luvulla. Nyt kuvattu putkaosasto oli saneerattu arkistoksi, joten emme saaneet todellista kuvaa putkaoloista tässä laitoksessa, jolloin se oli kovassa käytössä.
Sinne putkaan joutui myös pieniä poikia, koska heidän oli tunnustettava isojen poikien kolttoset tai tuli turpaan jos ei totellut.

tiistaina 21.05.2013

Kävin itse vaimoni kanssa jokunen vuosi sitten entisessä Järvilinnan vastaanottokoulukodissa. Paikka oli muuttunut, mutta edelleen muistoja herättävässä kunnossa. Se toimi nyt kehitysvammaisten kouluna. Siellä työskenteli yllättäen nainen, joka omana Järvilinna-aikanani oli yksi henkilökunnan lapsista, jotka liikkuivat alueella. Silloin heitä oli selvästikin kielletty edes tervehtimästä meitä. Eivätkä he tervehtineet, eivät katsoneet päinkään, vaan ohittaessaan painoivat päänsä alas. Yllätin usein jonkun heistä salaa tarkkailemasta.

Nyt halasimme ja meitä se hieman huvitti kumpaakin. "Ajattelin silloin aikoinaan, että jos teitä talon tyttöjä olisimme lähestyneet, niin saunan taakse olisi viety ja lopetettu!?" totesin. Naisen olemus muuttui totisemmaksi. "Kyllä se näin oli.., että jotain sellaista..!" hän lopulta vahvisti.

Järvilinna oli aikanani kuin tavara-asema, jossa sinne toimitettu materiaali tutkittiin ja testattiin. Testattu toimitettiin sitten tilaajalle tai seuraavaan paikkaan, missä oli tarjolla lähtökohtaisesti heikot tai vielä heikommat kasvuolosuhteet.

Elimme "vapaa-ajat" työstä ja koulusta pienissä tiloissa. Oli yksi isompi sali ja pienemmät pingis- ja punttisali käytössä kymmenille pojille. Kirjastoa ei ollut. Omaa tilaa tai yksityisyyttä ei ollut lainkaan, ei yhteisissä makuutiloissa yölläkään. Vessoja oli yksi yhteinen, jota ei voinut lukita. Oli pönttö ja sen vieressä kusiränni. Asiakkaita riitti joka hetkelle. Pojilla, jotka eivät saaneet tehtyä tarpeitaan toisten läsnäollessa, oli vaikeaa, kuten yökastelijoillakin. Yksityisyyttä laitoksessa ei ollut minkään asian toimittamiseen ja masturboivankin kaverin saattoi yllättää tahtomattaan. Kymmenien poikien oli oltava päivät, viikot ja kuukaudet toistensa tuntumassa, yötä päivää. Siinä ympäristönluku-ja sosiaaliset taidot olivat tarpeen ja kehittyivät.

Oli kiinnostava seikka, ettei tappeluja ollut juuri lainkaan. Kun kenelläkään ei ollut varmuutta tulevasta sijoituspaikastaan eikä tulevaisuudelta kukaan odottanut mitään hyvää, niin epävarmuus yhdisti. Luin kerran leijonasta, joka ei siirtokuljetuksensa aikana syönyt sille ruuaksi tarjottua elävää kanaa koko matkan aikana. Eläimet jakoivat tulevaisuuden pelon. Ei kohtalotoveria syödä, eikä lyödäkään.

Kotiniemelle tuotiin poikia muistakin laitoksista ja Keravan nuorisovankilassa koulukotipojat olivat vahvasti edustettuina. Me eri laitosten kasvatit vaihdoimme tietoja paikkojen oloista. Laitoksilla oli hyvinkin suuria eroja. Myös henkilökunnan väkivaltaisuus ja poikien keskinäinenkin väkivaltakulttuuri poikkesi suuresti laitosten välillä.

severi

keskiviikkona 22.05.2013

Nämä rikokset lapsia kohtaan johtivat ennenaikaiseen hautaan, työkyvyn menetykaeen ja elinaikaiseen kärsimyksiin. Tätäkö yhteiskunta halusi ?

keskiviikkona 22.05.2013

Tässä muutama päivä sitten keskustelimme lakimiehen kanssa,kuinka moneen rikokseen on syyllistytty sosiaalitoimen ja lapsivankiloiden taholta lapsia kohtaan. Lista oli pitkä ja oli vakavia nuo rikokset lapsia kohtaan. Esimerkiksi rikos ihmisyyttä vastaan voi saada vankeutta 12 vuotta. Ja paljonko saa vankeutta jos pitää lapsia orjana? Paljonko saa vankeutta jos telkeää lapsia vuosikausiksi putkaan?
Paljonko saa vankeutta kiduttamisesta ja ruumminvamman tuottamisesta?

keskiviikkona 22.05.2013

Toimitin jo vuonna 2002 allaolevat tiedot Sosiaali- ja terveysministeriöön sekä sen ylläpitämälle Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan keskustelu-sähköpostilistalle. Samalla ilmoitin, että poikien nimet ja syntymäajat, sekä rangaistukset täytäntöönpanneiden tiedot on saatavissa allekirjoittaneelta, jos joku haluaa asiaa tutkia. Juttu sai aikaan syvän hiljaisuuden. Ainoa vastaus tuli eräältä naiselta - Italiasta! Toivottavasti vielä elossaolevat koulukotilapset, myös kyseisessä koulukodissa olleet ja kärsineet, saavat nyt sen huomion, joka heille olisi kuulunut jo kauan sitten. Jos joku tunnistaa itsensä, tai jollain on muuta tietoa päiväkirjan kertomasta, niin ota yhteyttä Varastettu lapsuus-dokumentissa esiintyvään tutkija Vesa Puuroseen, tai dokumentin tehneeseen Ari Lehikoiseen: ari.lehikoinen@yle.fi. Heille allaolevat tarinat ja jutuissa esiintyneiden poikien tiedot olen toimittanut jo aiemmin. Rangaistuspäiväkirja kertoo dokumentissakin mainitun Leppäniemen oloista ja elämästä siellä.

severi

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta - Man-sähköpostilista
www.tane.fi/fi/jaostot/miesjaosto/man‎

07.Nov.2002.

Olen saanut joskus haltuuni erään koulukodin rangaistuspäiväkirjan, jonka merkinnät ja tarinat sijoittuvat 60-luvulle. Valitsin tähän muutamia lyhyitä. Jutut ovat muuten alkuasussaan, jätän vain pois poikien nimet ja syntymäajat. Haluan osoittaa, kuinka laajalti ruumiillinen kuritus ja siitä vaikeneminen on hyväksytty virallisestikin tässä maassa. Tämä olkoon samalla huomionosoitus laitoksessa kerran olleille pojille. Jos heidänlaisensa ja "kurissa kasvaneet" yleensäkin saavat elämänsä eheytymään kokemustensa jälkeen, niin onko se heidän itsensä vaiko kasvatuksen ansio?

Eduskunnan oikeusasiamiehen näkemys rangaistuksista 24.6.1964 ilmenee merkinnästä: "KÄVI EDUSKUNNAN OIKEUS-ASIAMIES.
Hän muistutti, että jokaiseen rankaistukseen pantaisiin selvästi ikä!"

Sitten asiaan:
14.2. K. R. ulkona lumityössä häntä alkoi työ ("vituttaa") kuten hän sanoi.
12.2. koppiin lämmittelemään
14.2. vapautuu kopista
Koulukodin johtaja

T. R. Synt. 20.2. -
Alkoi huutaa kopissaan, VERTA. Todisteli, että on syyllinen yövartijan pahoinpitelyyn, siten että teki lyöntiin käytetyn pampun. Sai 10 lyöntiä vitsoilla rumasta käytöksestään virallista kuulustelijaa kohtaa.
Koulukodin johtaja

KARKURIT
R. T. Ikä 16 v.
I. T. A. Ikä 15 vuotta.
Ruumiillinen rangaistus.
Yllä merkityt oppilaat karkasivat perjantaina 28.4. kouluvälitunnin aikana. Välitunti venyi poikkeuksellisen pitkäksi (40 min.) sen vuoksi, kun L:n tuli valtion polttopuu- ja lämpötarkkaaja ja hänen kanssaan neuvottelu kesti kattilahuoneessa kerrotun ajan.
Oppilaat käyttivät pakotienään muuria vasten nostettua punnusta ja nurkan ulkonevaa. Ylittäen tällätavoin muurin ja pakenivat. J:sta kutsutun koiran avulla palautettiin oppilaat samana päivänä. Ehtivät kuitenkin tällä matkallaan M:n metsämaastoon.
Syy: T: Kun on niin pitkään ollut laitoksessa, sekä L:n uhkaukset.
A: Vain meneminen, kun V. kysyi, että pelkäätkö mennä ja myöskin L:n pelko.
Oppilaat T ja A saivat kumpikin piiskat 10 lyöntiä vitsoilla ja koppirangaistus.
Alkaa 28.4., päättyy, 3.5.
Koulukodin johtaja
Paikalla: R. , P. ja P. S

3.3.-64
S. A.I. s. -
S. A. I. valimossa ei totellut valvojaa, vaan kielloista huolimatta lähti viemään valsseja pajalle,
vaikka asia ei hänelle kuulunut, eikä häntä oltu siihen käsketty.
Rang.
Koppiin 3.3.64 illalla
Vapautuu 5.3.64 aamulla
Koulukodin johtaja

7.2.
P. S. Sunnuntaina heti aamuherätyksen jälkeen (klo 9.00) huomasin makeispaperia kaikkialla. Paperit kehoitin ottamaan pois, mutta kenellekkään ei asia tuntunut kuuluvan. Joten annoin tehtävän heille joille lauantaina ostin kyseissä olevia makeisia. Ja näin asia saatiin järjästykseen.
Vaikka sunnuntaina nukutaan aina klo 9.00 saakka, ei pitkästä yöstä huolimatta S. päässyt ylös. Joten piti K. kaksi kertaa huomauttaa S. noususta.
Toin mukanani tukanleikkuukoneen, koska saunan jälkeen on hiukset puhtaana ja miellyttävämpi leikata, mutta kun kehoitin poikia leikattavaksi ei kukaan aikonut tulla. Täytyi alkaa kutsua nimeltä.
Ja näin vaikeasti leikkaus pääsi alkuun (pitkätukkaisuus on kuulemma muotia) S. kehoittaessani leikattavaksi kuului hänen kopistaan vastauksena hevosen naurua ja valtavaa yskimistä. Melkoisen onnetonta tylsäntuntuista mielenosoitusta. Kaikesta rumasta käytöksestä on päästävä ja niin S. muistutetaan, annetaan kopissaan miettiä 2 vrk..
Rangaistus alkoi 7.2. kello 9.00
päättyy 9.2. klo 10.00
Koulukodin johtaja

5.2.
Tutkimusten ja kurinpidollisten järjästelyjen yhteydessä ilmeni asioita joita ei voida hyväksyä, seuraavien oppilaiden kohdalla:
Oppilas R. T. ikä 14v, 3kk.12 pv.
Syy: On sotkenut housunsa ja jättänyt ne oppilas R. L. kämppään kieltäen koko ajan tekonsa, mutta tunnusti, kun asia todistettiin tarpeeksi selvästi.
Otti eräänä päivänä paloletkun ja leikki sillä kastellen niin, että vesi valui alakertaan. Aiheuttaen täten vahinkoa. Sinä päivänä hän jätti oman työnsä kokonaan tekemättä.
On kovin kovaääninen ja leuhka, sekä arvostelee joka asiaa omalta kannaltaan, joten vaikuttaa asiain kulussa laitoksessa häiritsevästi. Kiellot eivät viimeaikoina ole häneen tehonneet, on tehnyt niinkuin on halunnut.
On siivotessaan särkenyt koppien tähystys-ikkunoita.
Oppilas V. K. Ikä 15v. 10 kk. 1 pv.
Syy: Oppilas T. valitti, että oppilas K. kiusaa ja tukistelee häntä jatkuvasti.
K. itse tunnusti tekonsa ja kertoi samalla, että oppilas N. on myöskin sellainen kiusaaja ja aina valmis lyömään. K.on viimeaikoina ollut hyvin tyytymätön kaikkeen, esim. työtä ja koulua on ollut liikaa, mutta tupakkaa ja vapaa-aikaa liian vähän. Kun häneltä kiellettiin tupakka kokonaan, on hän jatkuvasti myrrännyt ja vedonnut huonotuulisuutensa johtuvan juuri siintä, kun hänelle ei anneta tupakkaa.
V. N. Ikä 15 v, II kk, 12 pv.
Syy: Paitsi edellä kerrottua pienempien kiusaamista, on hänen puheensa hyvin leuhkaa tyyliä. Kaikessa hän on sellainen "vetkuttelija" ja niin äärettömän laiska.
Huom. T. makaillut vuoteessa ilman lupaa. Otettu pois patja häneltä. On salatupakoinut oman tunnustuksensa mukaan.
Edellämainituista syistä, sekä T. ja K. kohdalla lisäksi sen vuoksi, että pojat kohta lähetetään
takaisin varsinaiseen kasvatuspaikkaansa, että he siellä muistaisivat olla tyytyväisiä ja sopeutuvia
on edellämainittuja rangaistu seuraavasti:
R. T.; 6 kertaa vitsaa ja eristystä 2 vrk.
V. K.: 9 kertaa vitsaa ja eristystä 2 vrk.
V. N.: Eristystä 4 vrk.
Rangaistuksen antoi omakätisesti
Koulukodin johtaja
Rangaistusta annettaessa oli läsnä R.

9.3.
R. E. A. H
Syy: Oli tehnyt rautalangasta tiirikan, jolla availi kanslian ovea tarkoituksella saada tupakkaa. On myöskin laiminlyönyt siivouksen käytävällä.
10.3. Ruumiillinen rangaistus 7 raippaa, sekä 1 vrk. erill. koppia.
Rangaistuksen määräsi
Koulukodin johtaja
Paikalla E. R.

14.1.
H. karkasi Jyväskylän raastuvanoikeudesta saattajaltaan. Hänet saatiin kiinni.
Rangaistus: sai valita 4 vrk. eristystä tai vitsarangaistuksen kertaa 10. Valitsi vitsan.
Tukka leikattiin.
Koulukodin johtaja

10.4.
S. L. valimossa klo 15.00 aikaan hyökkäsi oppilas S.valvoja K. päälle ja yritti lyödä sullomisraudalla K. minkä kuitenkin valvoja S. ehti estää.
L. S. kieltää kaiken ja jatkuvasti toistaa asiaa, ettei hän käy kenenkään päälle ellei ensin hänen päälleen hyökätä. Eikä tunnusta minkään olevan, niin kuin todellisuudessa pitäisi.
L. S.syytetään seuraavista rikkomuksista:
1. Kieltäytyi tottelemasta valvoja K.
2. Uhmasi valvojaa, näyttäen mieltään ja ollen koko oppilasjoukolle huono esimerkki.
3. Yritti estää valvojaa työssään, ryhtyen hänen kanssaan ilmi tappeluun ja käyttäen aseenaan sullomisrautaa mikä käydessään olisi voinut tappaa.
4. Vastusti hurjalla raivolla ja ilmitappelulla valvojia K. ja S. heidän tuodessaan L. S. rauhoittumaan.
11.4. Rangaistus. Ruumiillinen kuritus vitsalla 10 lyöntiä.
Omakätisesti rangaistuksen antoi
Koulukodin johtaja
Rangaistusta edelleen:
Tukka leikataan,
tupakka kielletään,
vastustelusta vähennetään ruokaa,
lukeminen pois,
12 vrk. erillistä koppia
Rangaistus alkoi 10.4. päättyy 21.4.
Koulukodin johtaja

16.2.
A. luvatta tupakalla.
Tupakit kuljettanut isänsä 15.2. illalla kun kävi tapaamassa poikaansa.
Isälle tehty selko, ettei A.ole tupakka lupaa, koska hän ei ole täyttänyt 16 vuotta, mutta tästä huolimatta hän toi silti pojalle tupakkaa.
Rangaistus: Tupakit takavarikoitiin.
Koppirangaistus alkaa 16.2. -64
Vapautuu 18.2. -64
Koulukodin johtaja

10.3. R.. L.
Syy: Valimossa oleva tasoitesekoittaja huomattiin 9.3 illalla rikotuksi siten, että johto oli poljettu liittimestä irti ja oli samalla myöskin yksijohto katkennut.
10.3. Aamulla kun tiedusteltiin kuka oli vahingon aiheuttaja ei saatu vastausta.
Kaikki pojat olivat kuulusteluja varten kopissa ja kuulusteluja jatkettiin iltapäivään. Tällöin vasta R. tunnusti tekonsa.
10.3. Rangaistus.
Epärehellisten todistelujen vuoksi ja vahingon salaamisesta. Saa R. L. kouluajallaan mennä valimoon sekoittamaan betonimassaa käsin. Kone korjataan vasta ensiviikolla.
Rangaistuksen määräsi
Koulukodin johtaja
Toimeen antaja E. R.

8.10.
K. J. ikä 15 v.
Vastusti valvoja L. kun hän kehoitti roska astian tyhjentämään.
Rang. 4 vrk. omaa koppia.
Vapautuu 11.10.
Koulukodin johtaja

28.4.
E. O. L. Ikä 16 v.
S.P. Ikä 17 v.
R.V. Ikä 15 v.
Yllämerkityt oppilaat olivat samalla välitunnilla kuin karkurit, mutta eivät sanoneet tietävänsä mitään heidän lähdöstään, vain V. kertoi omalta kohdaltaan totuuden.
P. sitäpaitsi alkoi sopimuksen vuoksi L. kanssa kieltää kaiken esittäen oikein hölmöä ja tietämätöntä kysyen monet kerrat: "Anteeksi en käsitä mistä on kysymys ja mihin pyritään."
Vasta sen jälkeen hän alkoi puhua totuutta, tai ainakin läheltä sitä, kun sai jonkun kerran vitsoja.
Kun alettiin taas keskustelu alkoi hän kieltää ja kiertää tosiasioita sekoittaen ne mahdollisimman mutkikkaaksi. Sai jälleen vitsaa, tämän jälkeen hän puhui asiat niin kuin ne olivat.
............................................................

keskiviikkona 22.05.2013

Vitsa tarkoitti varmaan raippoja josta jää arvet takapuoleen, kun vartija lyö vihassa lasta ja saa nautinnon itselleen ja purkaa liiat akressiot lapseen. Laitoksissa käytettiin aina raippaa se antaa kovan kivun pitkäksi aikaa.

perjantaina 24.05.2013

Pätkä eräästä pitkästä Järvilimnnassa tehdystä luonnearvioinnista. "Ei pyri johtoon, arvojärjestyskokeen määräämä status ylittää fyysiset edellytyksensä. Kokeen perusteella, joka suoritettiin välittömästi Järvilinnaan tulonsa jälkeen - kolme kuukautta myöhemmin suoritetusta kokeesta ilmenee, että on fyysisiin ominaisuuksiinsa ja ikäänsä nähden saavuttanut tavattoman korkean statuksen ollen koko populaation kolmas." Minkälaisesta kokeesta oli kyse, ei selviä, mutta "populaatio"-ilmaus on paljastava. Se myös selittää joitain selittämättömiä päivittäisiä tuntemuksiani Järvilinnassa, joita tänä päivänä luonnehdittaisiin aivopesuyrityksiksi.

Me elimme, asuimme ja nukuimme ahtaasti. Vain hetkittäin ulkoillen, ulkotyötä lukuunottamatta - lomaa ei koskaan. Olimme kuin laboratorioon vangitut. Meitä tarkkailtiin ja testattiin yötä päivää ja tehtiin erilaisia psykologisia ja fyysisiä kokeita.
Itse jouduin Järvilinnaan tultuani luopumaan myös nimestäni. "Sain" uuden nimen heti kansliassa, kun tulin taloon, "koska talossa jo on nimiseni poika!" Se tuntui siltä, kuin talon verkkarivirkapuvun rintaan olisi painettu vankinumero, joka oli sen jälkeen kutsumanimeni. Koko laitosajan tuntui kuin vieras ihminen olisi muuttanut nahkoihini. Kirjeet tulivat "vanhalla" nimelläni, mutta kaikkien kirjeet avattiin ja luettiin. Entistä minääni kiellettiin kirjoittamasta eräille ystäville, koska johtaja ei kelpuuttanut heitä. Järvilinnan johtaja oli etäinen toimija ja tarkkailija, jonka kanssa puhuin vain kahdesti koko Järvilinna-aikanani. Johtajalla ei ollut hiventäkään ymmärrystä tunteiden kirjolle, eikä ylipäätään erilaisuudelle. "Vieras" kulttuuri ja "vieraat" lapset olivat hänelle oikeasti vieraita! Hänen vaimonsa hoiti palikkatestit ja kaiken "kenttätyön" - toimistossaan. Toimistonsa ulkopuolella hänkään ei poikien kanssa jutellut.

Juttelin äskettäin erään Järvilinnassa ja Kotiniemellä olleen miehen kanssa. Hän muisti ensimmäiseksi Järvilinnan mielivaltaisen ilmapiirin ja poikien epäoikeudenmukaisen kohtelun lauantain varustarkastuksessa. Tarkastus oli johtajan ja henkilökunnan mielivallan ja kiusanteon juhlahetki. Periaatteessa lauantain olisi pitänyt olla vapaapäivämme, mutta sen sijaan käytimme siitä osan varusteidemme puhdistukseen. Säntillisesti valvojan vahtiessa harjasimme taskujen pohjilta nukatkin, sillä muutahan siellä ei voinut olla, koska kaikki oli riistetty. Sitten viikkasimme ja laitoimme varusteemme ojennukseen yläkerran salin lattialle ja itse asetuimme luomuksemme taakse sotilasasentoon. Sen jälkeenkin tarkastus oli kiusanteon ja mielivallan riemua henkilökunnalle sekä tarkastusta tarkkailemaan saapuneelle johtajalle. Jos kaksi poikaa läpäisi tarkastuksen ongelmitta, niin se oli tarkoitettu vain korostamaan kaikkien muiden epäonnistumista. Poikia puukotettiin riittämättömyyden tunteella ja tarkkailtiin osuman saaneiden kitumista.

Johtaja osallistui aikanani henkilökohtaisesti vain yhteen testiin, kikkelirefleksitestiin. Eräänä iltana vuorotellen astelimme johtajan ja hänelle läheisen hoitajan eteen, nostimme paidan ylös ja venytimme verkkahousujen vyötärönauhasta niin, että tutkijapari saattoi kurkistaa housuihin. Sitten tuli yskäistä! Tutkijapari havainnoi, vilkaisi toisiinsa, nyökytteli ja hieman hymyili, tai sitten ei, kuten me pojat keskenämme asiasta juttelimme. Tutkijapari suoristautui ja hoitaja kirjasi käsivarrelleen nostamaansa kansioon jotain, jota ei kerrottu. Sitten seuraava poika.
Järvilinnassa oli nauru kortilla, mutta tästä pompputestistä naurut yskittiin vielä monena päivänä myöhemminkin.

Järvilinnan sekä Leppäniemen johtajat olivat aikanaan hyvinkin arvostettuja johtajia. Jos he olivat parhaasta päästä, niin kuinka heikoilla muut sitten olivatkaan.

Luin Darwinini jo Keravan nuorisovankilassa. Järvilinnan "populaation" arvioijan uskon ajattelevan darwinistisesti korkeintaan: "Kaikkihan me eläimistä polveudutaan - paitsi minä!"

severi novala

perjantaina 24.05.2013

Kyllä,miksi natsisaksasta otettu malli otettiin käyttöön Suomessa ja perustettiin näitä pakkotyö vankiloita lapsia varten,joissa kidutettiin ja orjuutettiin lapsia,joilla ei ollut kunnollista kotia,tai se puuttui kokonaan.

perjantaina 24.05.2013

Herää myös kysymys,miksi sosialilautakunnat olivat niin innoissaan halukkaita laittamaan lapsia näihin kidutuslaitoksiin?

lauantaina 25.05.2013

Muhoksen lapsivankilassa kerrottiin julmasta väkivallasta,jossa koku löi siellä laitoksessa heinähangolla toista silmään ja läpi pään,että uhri kuoli heti. Se laitos oli hyvin väkivaltainen.

lauantaina 25.05.2013

Työtahti ja motivaatio saattoi olla laitoksessa murhaavakin. Eräänä aamuna minut johtajan määräyksellä pantiin valvoja "Kuikan" kanssa peltotöihin. Olin juuri noussut putkasta tihkusateiseen päivään. Putkareissulla minut hakattiin tekaistun syytöksen perusteella. Valvojat vetelivät johtajan mäyräkoiran ketjulla paljaaseen selkääni - johtajan käskystä ja katsellessa. Raukkamaista, ja ainoa kerta, kun minut laitoksissa hakattiin henkilökunnan toimesta. Poikien kanssa tapellessa sentään sai ja antoi turpaan. Syyn vainoon arvelin olleen salasuhteeni paljastuminen erääseen palvelustyttöön, joka asui johtajan talossa. Hänelle johtaja ei voinut mitään, mutta minä olin suojaton.

Traktori ja sen vetämä kylvökone kiinnitettiin toisiinsa V-muotoon hitsatuilla raudoilla. Istuin kiinityksen kapeassa päässä, seläkkäin kuljettajan kanssa. Hinattavassa koneessa oli ylimpänä siemensäiliö ja peltoa vasten painautui lautasrivi, joka kynsi matalia vakoja, jonne siemenet säiliöstä putosivat. Tehtäväni oli tyrkkiä istualtani pitkällä seipäällä pois lautasten väliin kertyvä multa, jotta kylvö sujuisi. Ajoimme peltoa päästä päähän. Käännös tapahtui riuskasti. Kuski lukitsi toisen traktorin takapyöristä ja polkaisi toiseen täyden vedon. Kylvöyhdistelmä kääntyi jyrkästi hetkessä. Sitten taas toiseen päähän ja sama juttu. Pelkäsin väsyessäni yhä enemmän, että putoan.., kunnes niin tapahtuikin. Keskipakoisvoimasta sinkouduin peltoon, kylvökoneen ja traktorin väliin. Kun tajusin Kuikan vetävän kylvökoneen ylitseni, niin ehdin ajatella kuolevani, kunnes upposin pelastavaan peltoon. Kuoleman tuttu tunne palaa usein mieleeni.

Pehmeä pelto pelasti minut. Seisaalleni kömmittyäni näin Kuikan pysähtyneen vasta pellon toiseen päähän. Katselimme toisiamme, kunnes näin traktorin alkavan liikkua minua kohden. Rämmin pakoon pellon reunaan. Kuikka nousi traktorista eteeni. Hän näytti pettyneeltä. Oliko hän pettynyt, etten pystynyt jatkamaan töitä, vaiko siksi, etten kuollut enkä edes vammautunut? Sinänsä se on yhdentekevää, sillä hänen asenteensa oli jo murhaava. "Kylvän pellon loppuun, sitten lähdetään!" hän urahti ja kiipesi traktoriin takaisin.

Istua kökötin tihkusateessa ojan reunalla ja kivut kovenivat. Kyntölautaset eivät olleet uponneet minuun, mutta lautasten ylityskohdat kehossani turposivat nopeasti. Kuikan saatua lopulta pellon kylvettyä palasimme laitokseen, minä istuin peräkärrin reunalla. Perillä nilkutin sairaanhoitajaan ja jouduin jäämään sairastaloon. Sateessa istuminen oli tehnyt sekin tehtävänsä. Kuume nousi nopesti. Toivuttuani punttasin yöllä johtajan talolle ja kiipesin ikkunasta palvelustytön huoneeseen. Sain lohdun lisäksi kuulla Leppäniemiuhasta. Ennen hänen luotaan poistumistani seisoin hetken talon yläkertaan johtavien portaiden alarapulla ristiriitaisin ajatuksin. Myöhemmin olen miettinyt, kuinka jotkut kaikkivoipaisuuden tunteessaan menettävät itsesuojeluvaistonsakin.

Karkasin seuraavana päivänä. Karkureissulla onnistuin hankkimaan vankilatuomion ja pääsin Keravan nuorisovankilaan Kotiniemeä, sen mielivaltaista johtajaa, sekä hänen käskyläisiään hetkeksi pakoon. Johtaja nimittäin junaili minut Keravalta takaisin Kotiniemelle. Karkasin heti uudelleen. Autovarkauden ja kiivaan takaa-ajon jälkeen olin pian taas Keravalla turvassa. Sitten vihdoin siviiliin. Vuosien jahti oli syönyt miestä ja maailmakin oli kovin muuttunut laitosvuosien aikana, mutta elämä kuitenkin sai jatkua..!

severi

sunnuntaina 26.05.2013

Me lapsivangit olimme niitä katulapsia,joitka oli määrä jollakin tapaa hävittää ja kiduttamalla se onnistui ja kävi helposti, kun oli suljettu laitos. Suomessa on oltu ylpeitä, kun ei heidän mielestään ole katulapsia ja kappasvaan pahamaineisesta lapsivankilastahan heidän historia paljastui.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä