Maarit Roiha

Yhdysvaltain kertakäyttökulttuuri ärsyttää

Olen erikoiskahvien ystävä ja ostan kahvini useimmiten kahvilasta. Harmikseni Yhdysvalloissa on runsaasti kahviloita, jotka eivät tarjoa kahvia muussa kuin pahvimukissa. Pahvimukin ympärille kiepautetaan usein lisäksi vielä kuumuutta eristävä pahvirengas. Jos ostat useamman kahvin, mukaasi laitetaan kananmunakennoa muistuttava kahvitarjotin, joka vastaa keskikokoista kananmunakennoa myös jätemäärässä. Ihan kätevää kahvien kantamisen kannalta, mutta kai kahvin voisi kahvilassakin juoda? Yhdysvalloissa take away -kahvin mukaan nappaaminen on kuitenkin huomattavasti kahvilassa istumista suositumpaa. Kahvi kädessä kadulla ryntäilevät ihmiset on hyvin amerikkalainen näky, joka jaksaa huvittaa minua edelleen.

Toinen ympäristötietoiselle vatsanpuruja aiheuttava asia on ulkona syöminen. Ruokaa tavallisista astioista paikan päällä tarjoavia ravintoloita löytyy, mutta pikaravintolakonseptilla toimivia paikkoja on ainakin yhtä paljon. Suurin osa ruokapaikoista on käytännössä eriasteisia pikaruokaloita, joissa ateriat tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista. Franchise-ketjuja on tuhottomasti ja ne ovat rantautuneet kaikkialle. Meikäläisittäin tavallisen ravintolan standardit täyttävää ruokapaikkaa on välillä vaikea löytää.

Ravintola-annokset ovat Jenkkilässä usein kohtuuttoman isoja, ja ruokaa joutuu roskiin huomattavat määrät. Kodittomat ja muut vähäosaiset pitävät monessa paikassa huolen siitä, että ruoka- ja muu hyötyjäte käytetään mahdollisuuksien mukaan. Välillä tuntuukin, että vähäosaiset ovat amerikkalaisista ympäristöystävällisimpiä huolehtiessaan julkisten alueiden kierrätyksestä monessa paikkaa. Esimerkiksi San Franciscossa palautuspulloista maksetaan vaivainen 10 sentin pantti, mikä on liian vähän motivoimaan tavallisia ihmisiä kierrättämään ainakaan rahan vuoksi.

Myös pakkausjätettä kertyy eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä jenkeillä on käsittämätön tarve pakata asiat moninkertaisesti. Monessa ruokakaupassa ostokset mätetään kaksinkertaisiin paperikasseihin. Paperi on kierrätettävää, mutta tuplakassi ei useinkaan olisi tarpeellinen. Pakkausmateriaaleissa ei säästellä muunkaan pakkaamisen suhteen. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kalliinnäköisesti pakattu myy parhaiten. Pakkausmateriaalit eivät paljoa maksa, joten niihin kannattaa panostaa myynnin kasvattamiseksi.

Ympäristötietoisuuden puute ahdistaisi luultavasti vielä enemmän, jos asuisin jossain muussa osavaltiossa. Kalifornia kuuluu nimittäin Yhdysvaltojen vihreimpiin osavaltioihin. Jopa täällä ihmisten ymmärrys kestävästä kulutuksesta tuntuu kuitenkin suomalaisittain katsottuna heikolta. Luomu on suosittua, koska sen uskotaan olevan terveellistä ja itselle hyvää tekevää. Kierrätyksestä ei saa välitöntä henkilökohtaista hyötyä, joten monikaan ei pidä sitä tärkeänä individualistien luvatussa maassa.

Asiasanat:

kertakäyttökulttuuri

kierrätys

luomu

pikaravintola

ympäristötietoisuus

ympäristöystävällisyys

Jenkit ovat hakoja verkostoitumaan

0 kommenttia

En omistanut käyntikortteja muuttaessani Yhdysvaltoihin vajaa vuosi sitten. Minulla ei myöskään ollut LinkedIn-profiilia, ja muukin netin kautta tapahtuva verkostoitumiseni oli lapsen kengissä.

Olen ottanut oppia amerikkalaisilta, jotka ovat hakoja verkostoitumaan. Verkostoituminen on huipputehokasta erityisesti Kaliforniassa, jossa liikkuvat sekä isot rahat että innovaatiot. Esimerkiksi Piilaakso ympäristöineen houkuttelee eri alojen huippuasiantuntijoita ja sijoittajia, jotka ovat valmiita rahoittamaan parhaimpia innovaatioita. Täällä jos missä on tärkeää löytää oikeat henkilöt, vakuuttaa kuulijansa ja myydä ideansa. Esimerkiksi San Franciscossa järjestetään päivittäin eri alojen verkostoitumistapahtumia. Netistä löytyy lisäksi suunnaton määrä verkostoitumiseen tarkoitettuja sivustoja. Verkostojen luomiseen tarvittavat työkalut ovat toisin sanoen jokaisen ulottuvilla.

Käyntikorttikokoelma kasvaa Kaliforniassa kuin huomaamatta, sillä käyntikortit vaihtavat täällä tiuhaan omistajaa. Kortti on tapana antaa, jos se, mitä toinen tekee tai edustaa, tuntuu edes jossain määrin hyödylliseltä oman liiketoiminnan tai muun tekemisen kannalta. Käyntikorttien vaihtamiseksi ei tarvitse jutella kauaa, vaan pintapuolinen kontakti riittää. Käyntikortti on myös vaivaton tapa mainostaa itseään ja firmaansa, ja eihän painettu pahvinpala maksa käytännössä juuri mitään.

Kuva: Tom Corcoran

Netin avulla tapahtuva verkostoituminen on toinen täkäläisten vakavasti ottama juttu. Lähes jokaisella itseään kunnioittavalla asiantuntijalla on esimerkiksi ajan tasalla oleva LinkedIn-profiili, jota täydennetään ja johon haetaan aktiivisesti uusia kontakteja. Suomessa LinkedIniä käyttää tosissaan huomattavasti harvempi. Amerikkalaiset verkostoituvat tehokkaasti myös sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi henkilön Facebookiin lisäämiseksi tuntuu usein riittävän se, että on kerran nähty ja vaihdettu muutama sana. Täällä moni käyttääkin Facebookia samaan tapaan kuin vaikkapa LinkedIniä. Usein kuulemani perustelu on se, että Facebookin kautta henkilöstä saa kattavamman ja totuudenmukaisemman kuvan. Toinen kiinnostava täkäläisen Facebook-verkostoitumisen piirre on, että ihmiset lähettävät toisilleen ehdotuksia lisätä Facebook-kavereiksi henkilöitä, joihin heidän mielestään kannattaisi tutustua.

En pitänyt ennen Yhdysvaltoihin muuttoani suunnitelmallista verkostoitumista kovinkaan tärkeänä. Esimerkiksi suurin osa käyntikorttien vaihtamisista kun ei johda käytännössä mihinkään.Verkostoitumisen hyödyt ovat kuitenkin käyneet selviksi täällä asuessa. Verkostoituminen on Yhdysvalloissa korvaamaton taito, sillä työpaikat ja monet muutkin asiat jaetaan pitkälti suhteiden perusteella. Isossa maassa kaikki eivät todellakaan tunne toisiaan, ja kontaktiverkoston kautta toimivan on helpompi tarkistaa taustat ja säästää samalla aikaa ja vaivaa.

Omalla kohdallani täkäläisen kontaktiverkoston laajeneminen auttaa esimerkiksi mielenkiintoisten juttuaiheiden ja sopivien haastateltavien löytämisessä. Olen oppinut myös sen, että fiksu aloittaa verkostoitumisen jo ennen kuin edes huomaa verkostoja tarvitsevansa.

Kuuntele, mitä mieltä kalifornialaisyrittäjät ovat verkostojen merkityksestä omassa työssään:

Asiasanat:

verkostoitumistapahtuma

Yhdysvallat

Lisääntyminen on Yhdysvalloissa kallista puuhaa

1 kommentti

Rahattoman ei kannata hankkiutua raskaaksi Yhdysvalloissa, sillä lapsen tulo tietää aivan eri luokan menoerää kuin vaikkapa Suomessa. Sairausvakuutus kattaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan neuvola- ja synnytyskuluista, mutta todelliset menot alkavatkin vasta sen jälkeen. Jos hankit lapsia, olet omillasi.

Raskaana olevat naiset eivät jää Yhdysvalloissa useinkaan äitiyslomalle viikkoja ennen synnytystä, vaan töitä painetaan viimeiseen asti. Useimmilla äideillä on oikeus kolmen kuukauden äitiyslomaan, joka voi olla ainakin osittain palkatonta. Parhaimmat työpaikat kustantavat työntekijöilleen muutaman viikon palkallista vanhempainvapaata. Äitiyslomapäivien järjestäminen vaatii usein sumplimista ja neuvottelutaitoja. Tavallisesti äitiyslomaan käytetään kertyneitä vuosiloma- ja sairaslomapäiviä sekä mahdollisia ylityö- tai muita vapaita ja loppu pidetään palkattomana. Osavaltioiden välillä on eroja tässäkin asiassa, ja Kalifornia on ollut edelläkävijä tekemällä kuuden viikon palkallisesta äitiyslomasta lakisääteisen. Eri asia on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei lakeja pilkuntarkasti noudateta. Isyysloma on Yhdysvalloissa yhä harvinaisuus, ja pidempiä, palkattomia hoitovapaita voi pitää vain työnantajan suostumuksella.

Täkäläinen työelämä ei ole toisin sanoen tottunut pitkiin äitiyspoissaoloihin eikä muihinkaan vanhempainlomiin. Tätä kuvastaa sekin, että äidiksi tulevalle ei useinkaan hankita sijaista. Äidin irtisanoutuminen työstä lapsen synnyttyä ei ole sekään harvinaista. Suomeen verrattuna Yhdysvalloissa on huomattavasti enemmän perheitä, joissa vain toinen puoliso käy töissä, ja toinen, yleensä äiti, on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

(Kuva: Tom Corcoran)

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa hoitaa lapsia kotona, on työssä käyvän parasta tienata hyvin. Lapsilisiä ei ole, eikä valtio tue lapsen kotona hoitamista. Päivähoito on yleisesti ottaen kallista. Päiväkotien hinnat vaihtelevat, mutta monet niistä maksavat tuhansia dollareita kuussa. Päiväkotimaksuista saa sentään verohelpotuksia. Kunnallisia päiväkotejakin on olemassa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä kaikkein vähävaraisimpien perheiden lapsille. Pelastus voivat olla lähellä asuvat isovanhemmat. Yksinhuoltajaäideillä on lähes poikkeuksetta tiukkaa.

Rahanmeno jatkuu lapsen kasvaessa. Parhaimmat koulut ovat lähes poikkeuksetta yksityisiä, ja yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat yleensä korkeita. Peruskoulusta tulee helposti tuhansien dollarien menoerä vuodessa. Jos julkisella peruskoululla on hyvä maine, ovat sen lähellä sijaitsevien asuntojen hinnat tavallisesti pilvissä, sillä monet lapsiperheet haluavat muuttaa alueelle. Eli vaikka lapset pääsisivätkin hyvään kouluun ilmaiseksi, joutuu asumisesta usein maksamaan tuplasti.

Moni nuori tähtää lukion jälkeen yliopistoon, ja niiden lukukausimaksut liikkuvat usein vähintäänkin tuhansissa dollareissa. Opiskelijoille tarkoitettuja opinto- ja asumistukia ei ole, joten lukukausimaksut ja elinkustannukset on katettava muilla keinoin. Vanhempien säästöt ja lainat ovat opiskelijoiden työnteon ohella usein ainoa rahoitusvaihtoehto. Lahjakkaimmat saavat stipendejä, mutta niitä ei riitä läheskään kaikille tarvitseville.

Monet yhdysvaltalaispariskunnat harkitsevat ja suunnittelevat lasten hankintaa erittäin tarkkaan. Olen törmännyt täällä alempaan keskiluokkaan kuuluviin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa hankkia lapsia. Toisaalta kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa lapsilleen tarjota. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten köyhät amerikkalaiset ylipäänsä uskaltavat lisääntyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, ettei vanhempainlomien ja päivähoidon ongelmia nähdä täällä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Sitä se kuitenkin on, sillä kohtuuhintaisten vaihtoehtojen vähyydestä kärsivät erityisesti naiset.

Kuuntele Kalifornian Oaklandissa perheineen asuvan Lotta Weckströmin kokemuksia lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa:

Asiasanat:

Deittailua amerikkalaisittain

3 kommenttia

Amerikkalainen deittailukulttuuri eroaa pohjoiseurooppalaisesta. Jenkeissä deittailua ei oteta liian vakavasti, ja useiden ihmisten tapaileminen samaan aikaan on täysin normaalia.

Suomessa deittailun aloittamisen suhteen ollaan kokemukseni mukaan huomattavasti nirsompia. Henkilön on tunnuttava jo heti alkumetreillä erittäin potentiaaliselta seurustelukumppaniksi, jotta treffeille ylipäänsä lähdetään.

Yhdysvalloissa seula ei ole alussa yhtä tiukka, vaan treffeille voidaan mennä, jos toinen vaikuttaa edes jossain määrin kiinnostavalta tyypiltä. Koska kyse ei ole lähtökohtaisesti mistään sen vakavammasta kuin pinnallisesta toiseen tutustumisesta, voi samanaikaisesti huoletta tapailla myös muita. Kandidaateista valitaan ehkä ajan kuluessa sitten se sopivimmalta tuntuva.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa useiden ihmisten samanaikainen tapailu koetaan usein epäkohteliaana ja loukkaavana. Yhdysvalloissa harvakseltaan kuulemani "exclusive dating" tarkoittaa yhteen henkilöön kerrallaan keskittymistä, kun taas tavallinen "dating" on niin sanottua vapaata tapailua.

Amerikkalaiset taitavat smalltalkin, ja ihmisiin voikin tutustua melkein missä tahansa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että myös potentiaalisiin deittikumppaneihin on helpompi törmätä kuin Suomessa. Deittikumppaneita löytyy jo siksikin, että yli neljäkymmentä prosenttia yhdysvaltalaisista on sinkkuja. Maassa asuu toisin sanoen reilusti toistasataa miljoonaa paritonta ihmistä. New York ja Washington D.C. ovat sinkkujen kannalta parhaat kaupungit. Nykissä puolet asukkaista on naimattomia ja D.C:ssä sinkkuja on peräti 70 prosenttia väestöstä.

Myös nettideittailu on lähtöisin Yhdysvalloista, ja palveluja käyttävät jo kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Deittisaitit kasvattavat suosiotaan taantumasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Jopa maksulliset deittisaitit tulevat nimittäin loppupeleissä halvemmaksi kuin esimerkiksi jatkuva baareissa käyminen. Baarit ovat sitä paitsi jo tilastollisestikin nähden parempi paikka etsiä yhdenillanjuttuja kuin parisuhdetta.

Suhtautuminen intiimeihin yhdenillanjuttuihin ja ylipäänsä seksiin eroaa Yhdysvalloissa pohjoiseurooppalaisesta. Varsinkin pikkukaupungeissa on ylläpidettävä tahratonta ulkokuorta ja mukamas korkeaa moraalia usein uskonnon ja kirkkoon kuulumisen luonnollisena seurauksena. Seksistä tulee helposti varsinkin nuorille kielletty hedelmä, jota salaillaan, ja sitä voidaan harrastaa hyvinkin impulsiivisesti ja suunnittelematta. Sunnuntaisin käydään hurskaasti kirkossa, mutta perjantai- ja lauantai-iltaisin toimintaa riittää. Samalla seksitautitartuntojen määrät jatkavat kasvuaan erityisesti parikymppisten keskuudessa. Asiasta voinee kuitenkin syyttää enemmänkin amerikkalaiskoulujen kehnoa seksuaalivalistusta kuin jenkkien poikkeuksellisen korkeaa seksuaalista aktiivisuutta.

Vaikka usean tyypin tapaileminen samanaikaisesti olisikin sosiaalisesti hyväksyttyä, osoittautuu ajanpuute helposti ongelmaksi normaaleja työpäiviä tekevälle ihmiselle. Henkilökohtaisesti en myöskään pitäisi ajatuksesta olla yksi useammasta tsekattavasta vaihtoehdosta. Kiinnostavimmat Yhdysvalloissa tapaamani miehet ovat onneksi olleet eurooppalaisia, eikä deittailukulttuurin erilaisuuksista johtuvia yllätyksiä ole tullut. Sinkkuelämää-sarjan elämäntyyliä olisi kuitenkin huomattavasti helpompi jäljitellä täällä kuin Suomessa.

Kuuntele San Franciscossa tapaamieni amerikkalaisten kokemuksia ja mielipiteitä deittailusta:

Joseph, 31, San Francisco, California from Maarit Roiha on Vimeo

Sherrie, 23, San Francisco, California from Maarit Roiha on Vimeo Behzad, 37, Phoenix, Arizona from Maarit Roiha on Vimeo Nuria, 19, and Susan, 21, Sacramento, California from Maarit Roiha on Vimeo.

Asiasanat:

Obama joululomalle ennätyksellisen epäsuosittuna

1 kommentti

Presidentti Barack Obaman suosio kotimaassa on laskenut viime kuukaudet lehmänhännän lailla. Ensimmäisen presidenttivuoden lähestyessä loppuaan enää alle puolet amerikkalaisista tukee presidentin toimia. Vastaavanlaista presidentin suosion laskua ei ole nähty Yhdysvalloissa vuosikymmeniin.

Kymmenet miljoonat amerikkalaiset olivat aluksi haltioissaan Obaman valinnasta. Ihmiset uskoivat presidenttikampanjan muutos-teemaan, ja Obaman loistavat puhujanlahjat ja karismaattisuus lisäsivät luottamusta entisestään. Uuteen presidenttiin ladattiin suorastaan epärealistisen suuria odotuksia.

Jo etukäteen tiedettiin, että Obama tulee kohtaamaan useita vaikeita haasteita. Yhdysvaltain talous ei ole osoittanut toivotunlaisia elpymisen merkkejä, ja amerikkalaiset kyseenalaistavat valtionpäämiehen kyvyt saada talous nousuun.

Toinen presidentin suosiota viime kuukausina selvästi murentanut asia on kiistelty terveydenhuoltouudistus. Obaman tärkeimpänä sisäpoliittisena tavoitteena pidetystä uudistuksesta on tulossa paljon luultua kalliimpi, ja moni pelkääkin, että projektin kustannukset nousevat suorastaan epärealistisen korkeiksi. Senaatti äänestää terveydenhuoltouudistuksesta jouluaattona. Jos uudistus menee lopulta läpi, tapahtuu se äärimmäisen pienellä marginaalilla. Amerikkalaisten terveydenhuoltouudistuksesta käymä julkinen keskustelu on saanut suomalaisin silmin katsottuna suorastaan älyttömiäkin piirteitä. Vastustajien mukaan Yhdysvalloista esimerkiksi tulee sosialistinen valtio, jos uudistus toteutuu. Ja moni täkäläinen näyttää vieläpä nielevän väittämän pureskelematta.

(Kuva: Valkoinen talo/Chuck Kennedy)

Edes Obamalle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto ei kääntänyt presidentin kannatuslukuja nousuun. Myös Yhdysvalloissa soraäänet kuuluttivat oitis tunnustuksen menneen ansioitumattomalle henkilölle. Palkinnon saamisen jälkeen tehty päätös lähettää 30 000 amerikkalaissotilasta Afganistaniin osoittaa monen mielestä, että myös Obamalta on edeltäjänsä tavoin karannut mopo käsistä sotimisen suhteen.

Obaman yksi ongelma lienee siinä, että ihmiset eivät tiedä, mitä hän oikeasti ajaa. Presidentin agenda tuntuu olevan suhdanneherkkä ja muuttuvan helposti mielipidemittausten ja muiden vaikutteiden mukaan. Vaihtuvat mielipiteet luovat helposti kuvan tuuliajolla olevasta, muiden ohjailtavasta presidentistä. Uskoisin yhdysvaltalaistenkin arvostavan periaatteidensa takana seisovaa, vahvaa johtajaa, joka ei yritä miellyttää kaikkia. Puolet amerikkalaisista ei joka tapauksessa tule ikinä olemaan Obaman kanssa poliittisesti samoilla linjoilla. Rehellisyys, uskottavuus ja toimien läpinäkyvyys sen sijaan keräävät arvostusta yli puoluerajojen. Poliittisen korrektiuden turhuudesta käy hyvänä esimerkkinä republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palin. Alaskan ex-kuvernööri seisoo edelleen järkähtämättä kampanja-aikaisten, monien mielestä hullujenkin mielipiteidensä takana, ja suosio sen kun kasvaa.

Erityisesti nykyisessä taloustilanteessa olisi oltava aikamoinen yli-ihminen pystyäkseen korjaamaan muutamassa kuukaudessa edeltäjän vuosien mokat ja vastaamaan samalla uusiin haasteisiin. Amerikkalaiset ovat kuitenkin pettyneitä, ettei monikaan asia ole muuttunut vuoden aikana. Obaman edeltäjä George W. Bush oli luultavasti Amerikan historian huonoin presidentti. Obamasta puolestaan on nykymenolla vaarassa tulla presidentti, johon on petytty pahiten.

Asiasanat:

Nobelin rauhanpalkinto

terveydenhuoltouudistus

Lukukausimaksujen nousu kismittää Kaliforniassa

3 kommenttia

Kalifornian yliopiston kampuksilla on nähty syksyn aikana useita lukukausimaksujen korotuksia ja yliopiston budjettileikkauksia vastustavia mielenosoituksia. Yliopiston lukukausimaksut nousevat ensi vuonna kolmanneksella, ja opettajien palkkoja ja muita etuuksia on jo leikattu.

University of Californian oman osavaltion opiskelijat maksavat tällä hetkellä noin kahdeksan tuhannen dollarin vuotuisia lukukausimaksuja. Kalifornian ulkopuolelta tulevat pulittavat opetuksesta yli kaksinkertaisen hinnan. University of California on kuitenkin edullinen moniin yksityisiin jenkkiyliopistoihin verrattuna. Maan arvostetuimpien opinahjojen lukukausimaksut liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa dollareissa. Kandidaattitason tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti neljä vuotta, joten opiskelusta voi muodostua jopa satojen tuhansien dollareiden rahareikä ja velkataakka.

Valtionyliopistossa opiskelu ei saisi alkuperäisen idean mukaan olla varallisuudesta kiinni, vaan yliopiston ovien pitäisi olla avoinna kaikille riittävän lahjakkaille. Lukukausimaksujen korotukset sotivat kyseistä ihannetta vastaan. Taantuman myötä yhä useammilla yhdysvaltalaisperheillä on jo ilman kohonneita lukukausimaksujakin vaikeuksia kustantaa lastensa yliopisto-opinnot. Stipendejä riittää vain kaikkein lahjakkaimmille ja köyhimmille. University of Californian lukukausimaksuihin saa helpotuksia, jos vanhempien vuositulot jäävät alle 70 000 dollarin.

(Kuva: Mikko Taurama/UC Berkeley)

University of Californian budjettivaje on seurausta koko osavaltion taloutta riivaavista vaikeuksista. Myös perus- ja lukiotason koulutus on joutunut ankaralle säästökuurille. Yliopisto rahoittaa toimintansa valtion tuella ja lukukausimaksuja keräämällä. Tätä taustaa vasten on tietenkin loogista, että valtion tukien pienennyttyä lukukausimaksut nousevat. Toisaalta lukukausimaksujen korotuksilta voitaisiin välttyä esimerkiksi veroprosenttia nostamalla.

Yhdysvaltojen korkeakoulutuksen tilasta huolestuneet pelkäävät, että Yhdysvalloista on vaarassa tulla huonosti koulutettujen maa. Lukukausimaksujen korotus johtaa helposti kasvavaan eriarvoisuuteen ja valmistuessaan massiivisten velkataakkojen kanssa painiviin nuoriin.

Markkinatalouden mukaan määräytyvät lukukausimaksut ja tutkintojaan myyvät yliopistot ovat todellisuutta monin paikoin Yhdysvalloissa. Pessimistisimmät pelkäävät, että myös University of California ajautuu vähitellen yritysten ja ulkopuolisten rahoittajien talutusnuoraan ja menettää maineensa kaikkien ulottuvilla olevana, julkisena laitoksena.

Yliopiston säästökuuri tuntuu opiskelijoiden elämässä monin tavoin. Opetuksen laatu kärsii kurssitarjonnan kaventuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa. Vertailevaa kirjallisuustiedettä University of Californian Berkeleyn kampuksella opiskelevan Erin Walshin mielestä opiskelijoiden mielenilmaukset ovat erittäin perusteltuja:

Kuuntele University of Californian Berkeleyn Celtic studies -ohjelman opettajan Kathryn Klarin näkemyksiä yliopiston tilanteesta:

Teksasista kotoisin oleva Amit Mookerjee on iloinen päästessään keväällä eroon opiskelijastatuksesta:

Asiasanat:

Kalifornia

lukukausimaksu

UC Berkeley

University of California

yliopisto

Tiikerijahti jatkuu Yhdysvalloissa

0 kommenttia

Tiger Woodsin naisseikkailut ovat hallinneet yhdysvaltalaismediaa viimeiset pari viikkoa. Mieheen on tätä kirjoitettaessa yhdistetty jo kymmenkunta vierasta naista. Tapahtumien kiinnostavuutta lisäävät mehevät sivujuonteet Woodsin vaimon mahdollisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestä kolariyönä miehen anopin sairaalaan joutumiseen.

Asian saama suunnaton mediahuomio laittaa kysymään, mikä tekee Woodsista niin äärettömän kiinnostavan. Epäilemättä ainakin hänen ylivoimaisuutensa golfkentillä, ehdoton pyrkimyksensä suojella yksityisyyttään, ihonvärinsä sekä kuvankaunis, vaalea vaimonsa. Mielenkiintoa lisää myös suuri ristiriita nykytilanteen ja suuren yleisön aiempien käsitysten välillä. Mielikuva arvomaailmaltaan esimerkillisestä urheilijasta ja kiiltokuvapojasta romuttui kerralla naisseikkailujen paljastuttua, ja maineen edes osittainen pelastaminen maksanee Woodsille miljoonia dollareita. Sponsorit eivät negatiivista julkisuutta mukisematta niele, joten skandaali tuntunee Woodsin mainoksista ja vastaavista saamissa tuloissa. Mahdollinen rahareikä on myös Woodsiin yhdistettyjen naisten hiljaisena pitäminen ja vaimon avioetujen parantaminen. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että pettämisestä ei ole ainakaan toistaiseksi esitetty vedenpitäviä todisteita.

Woods vaikuttaa naiskuvioissaan jos ei suorastaan tyhmältä, niin ainakin melko yksinkertaiselta. Moni pettää, mutta tekee sen niin, ettei jää kiinni. Woodsin kaliiperiä olevan julkkiksen luulisi ymmärtävän olla mahdollisissa pettämisissäänkin tavallisia ihmisiä tarkempi. Lankeaminen ennakoitavasti julkisuudenkipeisiin, luokattomiin pyrkyreihin osoittaa yksinkertaisuuden lisäksi myös huonoa makua. Woods tarjosi virityksilleen helpon tavan päästä julkisuuteen ja tehdä helppoa rahaa. En ihmettelisi yhtään, jos Woodsin naisista fyysisesti edustavin raivaisi tiensä esimerkiksi Playboyhin tai emännöisi pian omaa talkshowta. Naiset ottivat tilaisuudesta vaarin, oli se sitten väärin tai ei.

(Kuva: EPA/Justin Lane)

Myös Woodsin ihonväri on nostettu pettämiskohun myötä esille. Yhdysvaltain golfkentillä ei ole totuttu näkemään mustia pelaajia, ja jo se on tehnyt Woodsista harvinaisen lajissaan. Woods luokitellaan Yhdysvalloissa yleensä mustaksi, vaikka hänen äitinsä on aasialaista syntyperää. Yhdysvaltain mustien yhteisöstä on kuulunut kohun myötä aiempaa enemmän Woodsin vastaisia soraääniä, ja mies on menettänyt luottamustaan mustien keskuudessa.

Yhtälössä tumma mies ja kuvankaunis blondi on siinäkin aina jotain tavattoman kiehtovaa. Woodsin ruotsalaisvaimo Elin Nordegren tunnetaan paitsi kauniina naisena, myös miehensä tavoin yksityisyyttään tarkoin varjelevana henkilönä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisilla keskustelupalstoilla moni pitää aivan käsittämättömänä sitä, että kukaan haluaa pettää Elin Nordegrenin kaltaista naista. Pettäminen olisi kai jotenkin helpompi ymmärtää jos vaimo olisi ruma pirttihirmu.

On mielestäni kummallista, että yhdysvaltalaismedia on kiinnittänyt vain vähän huomiota rouva Woodsin mahdolliseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen miehensä auto-onnettomuusyönä. Moni uskoo Woodsin paenneen golfmailaa aseenaan käyttänyttä vaimoaan ennen omassa pihassa sattunutta kolaria. Jos Woodsin vaimo olisi löydetty pihalta tajuttomuuden rajoilla ja ruhjeita saaneena, olisi syyttävä sormi osoittanut oitis herra Woodsiin. Media hyväksyy naisilta jostain syystä väkivaltaisempaa käyttäytymistä kuin miehiltä.

Woodsien mediajahti jatkunee vielä tovin. Monen mielestä herra Woodsin pitäisi nyt viimeistään tulla julkisuuteen ja kertoa itse, miten asiat oikeasti ovat. Mielestäni Woodsit eivät ole selityksiä velkaa suurelle yleisölle, onhan kyse puhtaasti yksityiselämän asioista. Medialogiikka ei vain valitettavasti toimi niin, vaan sekä syylliset että syyttömät halutaan tilille kaikin mahdollisin keinoin.

Angelina Jolie, Brad Pitt ja Jennifer Aniston eivät ole Woodsien saamasta huomiosta välttämättä kovinkaan pahoillaan. Woodsin pettämiskohu on nimittäin jättänyt lähes tyystin varjoonsa Brangelinan ja Anistonin väitetyn, lähes päivittäin Yhdysvaltojen juorumediassa muotoaan muuttavan kolmiodraaman.

Asiasanat:

Castron naapurissa

3 kommenttia

Floridan Miamia voi hyvällä syyllä kutsua kuubalaiskaupungiksi. Kaduilla kuulee espanjaa useammin kuin englantia, ja kuubalaisuus näkyy muuallakin kuin vain pikku-Havannan kuubalaiskaupunginosassa. Suuri osa Yhdysvaltain yli miljoonasta kuubalaisesta asuu Floridassa ja nimenomaan Miamissa, joka sijaitsee alle 370 kilometrin päässä Kuuban pääkaupungista Havannasta. Floridan eteläkärki Key West on lähempänä Havannaa kuin Miamia.

Yhdysvaltain ja Kuuban välinen kylmä sota on jatkunut jo viitisenkymmentä vuotta. Kuuban päämiehen nimi on edelleenkin Castro ja Yhdysvaltain Kuuballe asettama kauppasaarto pysyy voimassa. Presidentti Obama on ilmoittanut hakevansa uutta alkua maiden välisille suhteille, muttei aio kuitenkaan luopua talouspakotteista.

Soitin Miamin yliopistoon Yhdysvaltain ja Kuuban suhteita vuosia tutkineelle Jose Azelille, joka kertoi näkemyksiään maiden suhteiden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kuubalaissyntyisen Azelin mielestä maiden jumiutuneet välit joutuvat ennen kaikkea siitä, että Kuuban hallitus ei ole valmis minkäänlaisiin myönnytyksiin. Azelin mukaan poliittisten vankien vapauttaminen olisi hyvä alku suhteiden kohenemiselle.

Kuuntele Jose Azelin haastattelua:

Presidentti Obama on jo helpottanut amerikankuubalaisten matkustusrajoituksia entiseen kotimaahansa ja poistanut esteitä raha-avustusten lähettämiseltä Kuubaan. Tiukkaa linjaa kannattava Azel ei tue presidentin tekemiä myönnytyksiä.

Klikkaa ja kuuntele:

Etenkin Yhdysvalloissa asuvat kuubalaiset ovat perinteisesti kannattaneet säälimätöntä Kuuba-politiikkaa. Floridan kuubalaiset ovat sen verran merkittävä äänestäjäkunta ja painostusryhmä yhdessä maan merkittävimmässä osavaltiossa, että päättäjien on otettava heidän mielipiteensä huomioon Kuuba-linjauksissaan.

Mielipidemittausten mukaan Yhdysvalloissa asuvien kuubalaisten asenteet ovat kuitenkin lieventyneet viime aikoina. Erityisesti amerikankuubalaisten uusi sukupolvi vaikuttaa ajattelevan entistä käytännönläheisemmin, ja he jos ketkä voisivat toimia siltana Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä. Amerikankuubalaisten enemmistö haluaisi esimerkiksi kaikkien Yhdysvaltain kansalaisten saavan matkustaa Kuubaan. Kuubaan pääsevät matkustamaan tällä hetkellä ainoastaan amerikankuubalaiset.

Kuuban eristäminen on osoittautunut tehottomaksi aseeksi Kuuban kommunistisen järjestelmän horjuttamisessa. Eristämisellä ja rankaisemisella ei ole päästy pitkälle vuosikymmenten yrityksestä huolimatta, eivätkä Yhdysvaltain toimet ole saaneet kansainvälisen yhteisön tukea.

Toinen, erityisesti nuoremman sukupolven näkemä vaihtoehto olisi kokeilla osallistuvampaa lähestymistapaa. Hyvä alku olisi esimerkiksi sallia yhdysvaltalaisten matkustaa Kuubaan ja solmia kontakteja kuubalaisten kanssa. Ja onko sitä paitsi parempia amerikkalaisen kulttuurin ja maailmankatsomuksen lähettiläitä kuin amerikkalaiset itse?

Niin tai näin, Kuuban poliittisen järjestelmän muuttuminen tuskin tapahtuu muutamassa vuodessa, eikä ulkopuolisilla on varmastikaan asiaa Castrojen seuraajaksi.

Kuuntele Jose Azelin kommentti:

Asiasanat:

Läski käy Yhdysvalloille yhä kalliimmaksi

2 kommenttia

Jännään Yhdysvalloissa lentäessäni usein sitä, kenen viereen joudun koneessa istumaan. Toivon aina, ettei vierustoverikseni sattuisi pahasti ylipainoista henkilöä. Lentokoneiden istuimet ovat muutenkin sen verran ahtaat, että puolelleni tahtomattaan höllyvän kanssamatkustajan seura ei houkuttele. Todennäköisyys saada vierustoveriksi iso ihminen on kuitenkin melkoinen, sillä jo kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on ylipainoisia ja sairaalloisen lihavien osuus kasvaa koko ajan.

Yhä teollisemmin valmistettua, pitkälle prosessoitua ruokaa pidetään tärkeänä syynä amerikkalaisten lihomiseen. Esimerkiksi lähes kaikkiin pikaruoka-annoksiin on lisätty sokeria, jopa hampurilaissämpylöihin ja pihveihin. Roskaruokaa saa lisäksi kaikkialla, kun taas terveellisiä aterioita tarjoavia ruokapaikkoja on välillä jopa vaikea löytää.

Myös lama lihottaa, sillä epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Edullisimmat kalorit saa ulkona syötäessä lihottavasta pikaruuasta, ja roskaruokateollisuus hyötyykin lamasta. Esimerkiksi McDonald's on parantanut tulostaan, vaikka ravintolabisnes yleisesti ottaen kärsii taantumasta.

Vähäinen liikunta ja erityisesti hyötyliikunnan puute on väärien ruokailutottumusten ohella tärkeä syy amerikkalaisten kilojen kertymiseen. Oma auto on Yhdysvalloissa monessa paikassa suoranainen välttämättömyys, sillä välimatkat ovat usein yksinkertaisesti liian pitkiä ja julkinen liikenne takkuilee. Täkäläinen yhdyskuntasuunnittelu ei myöskään tue hyötyliikuntaa esimerkiksi pyöräteitä rakentamalla.

(Kuva: EPA/Diego Azubel)

Lihavuus käy valtiolle kalliiksi, ja jopa presidentti Obama on ilmoittanut haluavansa laittaa amerikkalaiset laihdutuskuurille. Ylipainoiset kuormittavat terveyspalveluja, sillä he kärsivät normaalipainoisia enemmän esimerkiksi sydän- ja verenpainetaudista sekä kakkostyypin diabeteksestä. Yhdysvallat käyttää jo nyt reilusti toista sataa miljardia dollaria vuodessa lihavuudesta aiheutuvien sairauksien hoitoon. Lasku on tuplaantunut kymmenessä vuodessa ja muodostaa jo lähes kymmenesosan kaikista terveydenhuollon kuluista. Lihavuuteen liittyvien terveysmenojen ennakoidaan yli kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana, jos amerikkalaiset jatkavat ylipainon keräämistä nykyisellä tahdilla.

Ylipainoasioita on puitu myös kongressissa, joka pähkäilee tekeillä olevan terveydenhuoltouudistuksen kanssa. Moni Obaman ajaman uudistuksen vastustaja on sitä mieltä, että yhteiskunnan ei tule maksaa itse aiheutettujen sairauksien hoidosta. Lihavuudesta johtuvat sairaudet on nostettu esiin yhtenä esimerkkinä. Vastakkainasettelu tuntuu kantavan terveydenhuoltokeskustelussa yhteisvastuuajattelua kauemmaksi.

Jo nykytilanteessa monet vakuutusyhtiöt velottavat ylipainoisilta korkeampaa hintaa yksityisesti otetuista sairausvakuutuksista. Vaikeasti liikalihavalle vakuutusta ei aina edes myönnetä. Tilanne on surullinen jo siksikin, että ylipainoiset tarvitsisivat kaiken mahdollisen tuen ongelman selättämiseksi, niin halutessaan.

Ylipainoisten etujärjestö National Association to Advance Fat Acceptance pelkää työnantajien joutuvan maksamaan tulevaisuudessa korkeampia vakuutusmaksuja ylipainoisista työntekijöistään. Normaalipainoisten alennetut sairausvakuutusmaksut voisivat kuitenkin olla lihavien korotettuja maksuja parempi vaihtoehto. Raha tuntuu olevan monelle hyvä porkkana monessa muussakin asiassa, miksei myös painonhallinnassa.

Yhdysvalloissa olisi erittäin helppo lihoa. Omalla kohdallani varoittavien ääriesimerkkien näkeminen lähes päivittäin motivoi yllättävän hyvin linjoista huolehtimiseen.

Klikkaa oheisia linkkejä ja käy kuuntelemassa, mitä floridalaiset ajattelevat ylipainoasioista:

Melisa, opiskelija, Delray Beach

Rob, insinööri, West Palm Beach

Sheila, vaatemyyjä, Boynton Beach

Xiaoming, insinööri, Delray Beach

Asiasanat:

terveydenhuoltouudistus

(Laittomat) siirtolaiset pyörittävät Kalifornian taloutta

9 kommenttia

Tilaan sanfranciscolaisessa ravintolassa lounassalaatin. Meksikolainen tarjoilija kiikuttaa sen pöytääni, ja poistun ravintolasta puolta tuntia myöhemmin kylläisenä ja tyytyväisenä. Alan miettiä lounaani alkuperää ja oivallan, että ateriani oli luultavasti tuotettu siirtolaistyövoimalla alusta loppuun. Siirtolaiset todennäköisesti kylvivät, hoitivat ja poimivat salaattini raaka-aineet jollain kalifornialaisella tilalla. Ravintolan espanjaa puhuva kokki valmisti salaattini ja meksikolaiset tiskarit siivosivat sotkuni.

En tiedä, ovatko lounaani tuottamiseen osallistuneet ihmiset Yhdysvalloissa laillisesti vai laittomasti. Sen kuitenkin tiedän, että Yhdysvalloissa on toistakymmentä miljoonaa laitonta siirtolaista ja että Kalifornian ja monen muunkin osavaltion talous pyörii pitkälti siirtolaistyövoimalla. Kalifornia yksinkertaisesti pysähtyisi, jos kaikki osavaltion laittomat työntekijät menisivät kerralla lakkoon.

Laittomat siirtolaiset tekevät lähinnä matalapalkkaisia ja raskaita töitä, jotka eivät kelpaa amerikkalaisille. Siitä huolimatta heitä syytetään amerikkalaisten työpaikkojen viemisestä. Suurin osa laittomista maahanmuuttajista työskentelee palveluelinkeinoissa, maataloudessa ja esimerkiksi rakennuksilla.

Presidentti Obama lupasi jo vaalikampanjansa aikana parantaa laittomien siirtolaisten asemaa ja latino- ja aasialaisväestöltä saadut äänet olivat tärkeitä vaalien lopputuloksen kannalta. Terveydenhuolto on mennyt tärkeysjärjestyksessä siirtolaiskysymyksen edelle, ja ihan ymmärrettävästä syystä. Terveydenhuolto ja siirtolaiset liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa. Laittomasti maassa olevilla ei ole nimittäin oikeutta terveydenhuoltoon, ja moni laiton maahanmuuttaja välttelee jopa ensiapuun hakeutumista siirtolaisviranomaisten pelossa.

Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät liity tekstin sisältöön.

Asiantuntijoiden mukaan tärkein siirtolaisten asemaa parantava asia olisi laillisen aseman antaminen maan yli kymmenelle miljoonalle laittomalle siirtolaiselle. Vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi kansalaisuuteen johtava kotouttamisohjelma ja vierastyöläisen aseman myöntäminen. Arvostelijoiden mielestä lainrikkojat eivät ansaitse kansalaisuutta. Historiallista taustaa vasten jyrkät äänenpainot tuntuvat kummallisilta, sillä Yhdysvaltoja ei olisi edes olemassa ilman siirtolaisuutta.

Nykytilanteesta kärsivät myös ne, jotka eivät ole muuttaneet Yhdysvaltoihin omasta aloitteestaan. Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat automaattisesti maan kansalaisuuden, kun taas maahan vanhempiensa mukana laittomasti tulleille lapsille kansalaisuutta ei myönnetä. Yhdysvalloissa elääkin suuri joukko täällä lähes koko ikänsä asuneita siirtolaisten lapsia, jotka pääsevät kouluun, mutteivat saa esimerkiksi stipendejä, opintolainoja eivätkä ajokorttia. Eivätkä aikanaan työlupaa.

Siirtolaisuudistus on nykyisessä taloustilanteessa poliittisesti vaikea läpiajettavaksi. Taktisesti ajatellen ajankohta olisi nyt kuitenkin mitä mainioin, sillä talouden alamäki on hidastanut Yhdysvaltoihin suuntautuvia siirtolaisvirtoja. Nyt olisi myös hyvä aika miettiä, mitä tapahtuu talouden taas kohentuessa, miten maahan pyrkiviin silloin suhtaudutaan. Veikkaan, että siirtolaiset ovat siinä tilanteessa taas erittäin tervetulleita, sillä Yhdysvallat on täysin riippuvainen edullisesta ja joustavasta halpatyövoimastaan.

Kuuntele sanfranciscolaisten käsityksiä laittomista siirtolaisista: