Friidu kotiin Kesäklassikosta
Maanantai 8.4.2013
Viime vuonna tähän aikaan valmistauduttiin ensimmäiseen paikallisotteluun KRR:n ja HRD:n välillä. Olemassa oli meidän lisäksemme kourallinen kotimaisia roller derby -seuroja ja kilpailemisvalmiita joukkueita niistä oli neljällä. Nämä neljä, Kouvola, Lahti, Tampere ja Turku, kutsuttiin pelaamaan sekajoukkueina Kesäklassikon "lämppäotteluun". Samalle kesäkuun viikonlopulle oli suunnitelmissa myös Roller Derby Finlandin peruskiven muuraaminen - ja SM-liiga-ajatuksen sanominen ääneen.
Maalailin tulevaisuudennäkymiä enteellisesti Karu-lehden haastattelussa tasan vuosi sitten näin:
Tulevaisuudessa KRR kuuluu Luisteluliittoon osana derbyn uutta kattojärjestöä, ja WFTDAan myös, jos sen tarjoamat edut tuntuvat meidän toimintaamme nähden hyödyllisiltä. Ollaan myös joskus tulevan Suomi-sarjan mestareita, mikäli se meistä riippuu. KRR:stä ei varmaankaan tule koskaan Suomen suurinta roller derby -seuraa, mutta paras siitä tulee.
(No, Luisteluliiton liittokokous on ensi viikonloppuna ja hakemus on sisällä, samoin kuin WFTDA-paperitkin. Tammikuussa 2013 KRR oli jäsenmäärältään Suomen suurin seura.)
Väiskin kentällä viime kesänä toisensa kohdanneet joukkueet ottavat tänä vuonna toisistaan mittaa SM-liigan muodossa. Roller Derby Suomi Cup -nimellä kulkevaa turnaussarjaa pelataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tämänvuotinen Kesäklassikko on yksi SM-liigan peleistä. Olen edelleen vakuuttunut, että loppuvuoden finaalissa kohdataan HRD:n kanssa toiseen kertaan tänä vuonna, mutta mitä on tapahtunut neljälle viime vuoden "lämppäjoukkueelle"? Pelasimme Turkua vastaan SM-liigan avauksessa tammikuussa ja koska olimme lähteneet matsiin aika lailla takki auki, olimme miltei saada turkoosilta joutsenparvelta köniimme. Samassa turnauksessa pieni ja piskuinen Kouvola pieksi ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tampereen. HRD veti vahvaa linjaa Lahtea vastaan, mutta seilorit saivat silti tehtyä jonkin verran pisteitäkin Turtles-kilpeä vastaan.
Seuraavassa turnauksessa Kouvolassa maaliskuussa altavastaajaksi joutunut Lahti puolestaan veti kotijoukkue Kouvolaa vastaan pitemmän korren. Tampere taas pelasi HRD:tä vastaan todella hyvin ja takoi yli sata pistettä. KRR ja Turku eivät tässä kakkosturnauksessa pelanneet, mutta näyttäisi siltä, että SM-liigasta tulee melkoisen jännittävä ja me suurimmat seuratkaan emme voi enää lähteä kotimaisiin peleihin automaattisesti voittamaan. Ensi vuonna SM-liigaan osallistuu taas enemmän joukkueita ja voimasuhteet muuttuvat jälleen.
Yksi SM-peli tulee silti olemaan Kalliolle erityisin, ja se on nimenomaan Kesäklassikko. Auringon etsiskellessä yösijojansa Hietsun metsikön takana, vaihtuu paahtava helle odotuksia täynnä olevaan alkuillan kosteaan viileyteen. Varjossa ei ole enää lämmintä, mutta ensimmäisestä pelistä pukuhuoneisiin palaavien turkulaisten ja lahtelaisten iho höyryää, ja äänekäs yleisö pitää kaukalon kuumana.
Ensimmäisen jamin käynnistävään vihellykseen on ladattu vuoden verran odotuksia, toivoa, pelkoa, iloa, turhautumista, onnistumisen elämyksiä, pettymyksiä, menestyksen tuomaa nautintoa, henkilökohtaisia kokemuksia sekä koko joukkueen yhteinen työ ja henki.
Intensiivisen pelin aikana kaikki nämä tunteet (ja paljon enemmän) käydään läpi moneen kertaan, ja jokainen fiilis kaikuu vielä yleisöstä takaisin. Loistavan hitin aiheuttama yleisön kauhun- ja ihastuksensekainen kohahdus on tälle epäonniselle jammerille kuin toinen isku palleaan, ja blokkerille puolestaan kuin seurakunnan ylistysvirsi Jeesukselle, joka pelastaa oman tiiminsä kadotuksesta.
Puoliaika on Väiskillä kuumottava varttitunti, kun molemmat joukkueet kipittävät ensin rullillaan portaat alas hiekkakentälle ja sieltä yhteiseen pukuhuonetilaan, jonka väliseinä ei anna suojaa vaaroille alttiille joukkuehengelle tai salaisille taktiikoille. Yhteiset vessat, joista toinen säkällä toimii, luovat tietysti omanlaistaan viehätystä tilanteeseen.
Siinä missä ensimmäiseen erään lähdettiin tunnustelemaan, toiseen erään lähdetään voittamaan. Osa yleisöstä on jo estottomassa laitamyötäisessä, osa jännittää sydän kurkussa lopputulosta, osa kurkistelee ujosti Väiskin aidan takana, mitä kaukalossa oikein tapahtuu. Molempien joukkueiden penkeiltä huokuu keskittyminen ja sen aiheuttama pieni hermostuneisuus. Roller derbyssä mitä tahansa voi tapahtua. KRR kirii perinteisesti otteluidensa toisessa erässä vähintään 60 pistettä vastustajaa kiinni, joten ensimmäisen erän jälkeen mikään ei ole vielä varmaa. Tämä jännittää varmasti myös tuomareita, sillä näin tunnepitoisissa ja tiukoissa otteluissa tuomarivirheisiin ei ole varaa. Ulkona pelatessa, muuttuvissa olosuhteissa myös tuomareiden keskittymiskykyä testataan. Toista erää leimaa taistelutahto ja molemmat joukkueet antavat kaikkensa. Kyseessä on sentään Helsingin mestaruus ja Friidun saaminen vuodeksi kylään.
Friidun koti on Kalliossa.
Kuvat: Carlos Mönkkönen
