Kesäklassikon jälkeen voimat yhdistetään maajoukkueen aamussa
KRR:n ja HRD:n välinen Kesäklassikko 2013 pelataan tänään 15.6., mutta ennen kuin titaanit taistelevat, kohotetaan katse jo tulevaan, koko Suomen derbykansan yhdistävään maajoukkueponnistukseen. Tigre Force valottaa tässä toistaiseksi viimeisessä Vaasankatu hyökkää -blogipostauksessa hieman maajoukkueen historiaa valmennuksellisesta perspektiivistä ja allekirjoittanut ennakoi tulevia tapahtumia Roller Derby Finlandin vinkkelistä. Tigre ja vuosien 2011 - 2012 maajoukkue tekivät hienon pohjatyön Suomen menestykselle ja tästä on hyvä uuden valmennustiimin jatkaa.
Team Finland Roller Derby - Suomen maajoukkue kohti vuotta 2014
Historia
Suomen roller derby -maajoukkue sai alkunsa kun Blood & Thunder -derbylehti päätti järjestää ensimmäisen roller derby -maailmancupin Torontossa, Kanadassa joulukuussa 2011. Vuoden alussa päätimme että Suomi tulisi osallistumaan kyseiseen turnaukseen.
Maaliskuussa 2011 järjestettiin ensimmäiset try-outit (koeluistelutilaisuus). Valmentajakolmikko Estrogeena Davis (head coach), Tigre Force (assistant coach) ja Claire Leah Threat (Manager) valitsi reilusta kolmestakymmenestä luistelijasta 18 luistelijaa, jotka täyttivät vaatimukset luistelukokeen, sääntökokeen ja haastattelun jälkeen.
Myös ulkosuomalaiset saivat hakea mukaan joukkueeseen. Luistelijoita saatiin Suomen ensimmäiseseen maajoukkueeseen seitsemästä eri derbyseurasta: Helsinki Roller Derby, Kallio Rolling Rainbow, Lahti Roller Derby (Lahti), Crime City Rollers (Malmö), Bristol Roller Derby (Bristol, UK) , Tampere Rollin’ Ho’s, Dirty River Roller Grrls (Turku).
Ennen turnaukseen lähtöä Team Finland piti harjoitusmatsin Helsingissä Team Swedeniä vastaan. Häviö tuli, mutta kuten tarkoitus olikin, opittiin pelistä paljon tärkeitä asioita. Suomen ja Ruotsin kohtaaminen lajissa kuin lajissa on aina hengen asia, kuten aiempi Vaasankatu hyökkää! -blogisarjan teksti kertoo: http://blogit.yle.fi/vaasankatu-hyokkaa/maaottelu-vai-sisarseurojen-yhteinen-valmistautuminen-wftda-turnaukseen
Team Finland tuli derbyhistorian ensimmäisessä maailmancupissa viidenneksi heti USA:n, Kanadan, Englannin ja Australian jälkeen. Ruotsi pudotettiin kuudenneksi. Osallistuneita maita oli 13. Suomen menestys oli kaikille, jopa meille itsellekin yllätys. Nimesimme itsemme silakoiksi sini-hopeiden peliasujen mukaan ja lähdimme hyvin rennoin elkein turnaukseen, altavastaajan roolista ja melkoisella itseironialla. Joukkue kuitenkin kasvoi upeasti yhteen viikonlopun aikana ja suomalainen sisu näyttäytyi kasvavana voitonnälkänä kun havaitsimme olevammekin maailmanlaajuisessa derbyskenessä hyvin kiinni. Olimme pienin joukkue (lopulta Torontossa meitä oli 16 luistelijaa) joka tanssi ja ilakoi itsensä yli ennakkoon asetettujen tavoitteiden.
Vuonna 2012 päästiin pelaamaan Team USAa vastaan Helsingissä, mukaan kutsuttiin sisarjoukkue Ruotsi. Suomen tappio oli odotettu, murskalukemat pelitaululla oli 639-6, mutta peli itse oli opettavainen ja legendaarinen, hauska kokemus. Joukkueeseen arvottiin muutama pelaaja lisää loukkaantumisten ja muiden syiden vuoksi. Oli hauska päästä verestämään silakkamuistoja Toronton jälkeen kotimaassa ennätysyleisön edessä.
Roller Derby Finland mukaan toimintaan
Maajoukkue edustaa urheilussa yhden kansan parasta osaamista kyseisessä lajissa. Yleensä joukkuelajeissa ensimmäinen julkinen ihmetyksen aihe ovat pelaajavalinnat, kun rosteri julkistetaan. Miksi se-ja-se pelaaja on mukana tai ei ole, tai miksi rosteri on painottunut tiettyyn suuntaan, esimerkiksi hyökkäys- tai puolustuspainotteisesti. Tällöin valmennusjohdon tulee pystyä perustelemaan valinnat - ei yleisölle, mutta itselleen ja joukkueelle. Sen jälkeen ihmetystä aiheuttavat kuhunkin yksittäiseen otteluun valittavat pelaajat - ja saattaa jopa joskus käydä niin ikävästi, että joku tähdistä loukkaantuu ennen turnausta ja joukkuedynamiikka saa uuden muodon. Tämä vaatii taas taustatiimiltä tavoitteellista ohjausta. Etukäteistyötä on tehtävä myös muuttuvia olosuhteita varten, ja parhaassa tapauksessa juuri nämä muutokset kääntyvät joukkueen eduksi.
Me olemme ylpeitä maajoukkueistamme, lajissa kuin lajissa - niin pitkään kuin menestymme. Mikäli jostain syystä emme menesty, ei sekään ole niinkään joukkueen syytä, vaan valitettavasti usein muistetaan yksittäisiä pelaajia, niitä jotka “mokasivat” (miksi näitä ylipäätään peluutettiin?), ja päävalmentaja luonnollisestikin lähtee vaihtoon. Kyllä, roller derby on yhteisöllistä urheilua ja ottelun jälkeen pelaajat ovat parhaita ystäviä keskenään, mutta derby on samalla kilpailua ja yleisölaji; sekä joukkueet että katsomo koostuvat ihmisistä. Ihmiset katsovat ja pelaavat kilpailulajeja siksi, että haluavat olla voittajan puolella. Ensimmäisenä tappion jälkeen unohtuvat yksittäiset pelaajamokat (jolleivät ne ole sitten eeppiset muodot saavia “Jumalan käsi” -tyyppisiä tapauksia) ja katseet kääntyvät organisaatioon, joka joukkueen turnaukseen lähetti. Valmennustiimi saa risuja tai potkut, taustajärjestöä arvostellaan välinpitämättömyydestä tai epäammattimaisuudesta. Yleensä syystäkin. Tässä kuvaan astuu Roller Derby Finland, derbyn kansallinen kattojärjestö, johon rekisteröidyt derbyseurat voivat halutessaan liittyä, ja jonka hallitukseen valitaan vuosittain edustajia sekä suurista, että pienistä seuroista.
Vaikka (tai juuri siksi että) kaikki tietävät roller derbyn olevan verrattain uusi laji ja parhaat käytännöt tulevat yrityksen ja kokemuksen kautta, odotetaan maajoukkueelta paljon: aina tietysti enemmän kuin edellisvuonna. Viime kisat sujuivat Suomelta todella hyvin ja sijoitus oli viides, heti isoimpien derbymaiden vanavedessä. Joukkueiden taso on kuitenkin noussut kaikkialla, samoin taustatoiminta on organisoidumpaa kuin ennen. Enää ei Suomessakaan riitä, että kootaan joukkue tutuista tyypeistä ja joukkueen isoimpana haasteena on peliasujen väri, malli ja hankinta. Nyt tarvitaan rakennetta.
RDF haki avoimessa haussa valmennusryhmää ja sellainen valittiin toukokuun lopussa(*. Luistelijoille järjestetään kaksipäiväiset valintakokeet elokuussa. Seuraavat MM-kisat ovat joulukuussa 2014 Dallasissa, Teksasissa. Aikaa on siinä vaiheessa hieman yli vuosi.
RDF ottaa vastuun tulevan maajoukkueen taloudesta ja sponsorihankinnasta (valitettavasti edelleen maajoukkueen on varauduttava kustantamaan matkansa itse), peliasujen hankinnasta, viestinnästä, aikatauluista ja harjoitustiloista. Näin valmennusryhmä pääsee tekemään työtään, luistelijat pääsevät harjoittelemaan ja pelaamaan rauhassa. Kun se kuuluisa aamun kiuru kirkkaudessa soittaa ja savu hälvenee tantereelta, ovat kaikki hoitaneet tonttinsa parhaalla mahdollisella tavalla - ja tarvittaessa se sylttytehdaskin löytyy nopeasti.
https://www.facebook.com/teamfinlandrollerderby2011?fref=ts
http://www.tigreforce.blogspot.fi/2011/12/bench-coaching-in-world-cup.html
http://www.tigreforce.blogspot.fi/2012/12/team-usa-in-helsinki.html
*) heti haluan sanoa puolueellisuusaiheeseen, että kyllä, olen sekä RDF:n puheenjohtaja, että yksi kolmesta valmennusryhmään valitusta, mutta jääväsin itseni valinnasta, enkä myöskään ole nähnyt muiden hakemuksia. Piirit ovat toistaiseksi pienet, ensi vuonna taas suuremmat.
