Making of Vaasankatu hyökkää

Tuottajalta

Joillakin on aina vaan sellainen käsitys että radiodokumentti on jotenkin vakava, hidas, suorastaan synkkä, tai sitten mielikuvissa se on luontodokumentin kaltainen. Radiodokumentteja on monenlaisia ja monella radiokanavalla. Radiodokumentti on aiheensa näköinen, tekijänsä tuotos ja kuuntelijaan luottava juttu, joka ei väännä kaikkea rautalangasta. Radiodokumentti on kaikkein vapain ja villein ohjelmamuoto. Journalismin ja runouden yhdistelmä, kuten sanotaan. Sääntöjä ei ole.

Vaasankatu hyökkää –sarja on uusinta uutta. Ensimmäistä kertaa Suomessa, kenties maailmallakin, on tehty jatkuvajuoninen radiodokumenttisarja. Eli sarjassa seurataan muutamien henkilöiden elämää, ihmissuhteita, pelejä ja arkea. Samat henkilöt joutuvat aina uudelleen uusiin tilanteisiin, konflikteja syntyy, ja toki koetaan myös yhdessäolon riemukkaita hetkiä.

Vaasankatu hyökkää on kunnianhimoisesti toteutettu, sillä sarjamuotoisuudesta ja jatkuva-juonisuudesta huolimatta dokumentarismin perusajatuksista ei ole luovuttu. Pinnan alla käsitellään elämän suuria yleisinhimillisiä teemoja, ja jokaisessa jaksossa niitä tulee aina yllättävällä tavalla lisää. Monitasoisuus ja monitulkintaisuus on tämänkin dokumenttisarjan perusfilosofiaa. Yksi kuuntelija kiinnittää huomiota tuohon teemaan tai ajatukseen, toinen kuulee jotakin muuta. Onneksi me jokainen kuulemme ja näemme maailmaa eri tavalla. Tulkintojen rikkaus on dokumentarismin suola.

Dokumentin perusajatuksia on se, että ihminen on läsnä ja lähellä ja että maailma kuuluu. Nämä toteutuvat tässä dokumenttisarjassa.

Kokeneelle ja ”vanhalle” tuottajalle tämä ohjelmasarja aukeaa ennen kaikkea sukupolvitarinana. Tuottajaa huomattavasti nuoremmat ihmiset, n. 30-v, suhtautuvat maailmaan ja elämään aivan eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Kaikki ei ole niin vakavaa, elinikäistä työpaikkaa kukaan ei edes halua, ihmissuhteissa ollaan rennompia ja avoimempia, seksuaalisuus on luonteva osa elämää ja suvaitsevaisuus kuuluu asiaan. Sarjassa esiintyvän välillä ehkä villinkin menon alta kuuluu hienoja elämänviisauksia, elämänarvoja, joita voi arvostaa hieman vanhempikin ja --- tuottaja.

- Hannu Karisto

Toimittajalta

Olin tehnyt aiemmin Radio Suomelle lyhyen 7 minuutin mittaisen ohjelman otsikolla Rullaavat miehet, jossa roller derby tuomarit kertoivat ajatuksiaan ja kuinka he kokivat naisvaltaisen lajin ja oman roolinsa siinä. Ajattelin, että tämä riittää aiheesta, joka kuitenkin käsitteli itselleni tärkeää henkireikää ja harrastusta, jonka halusin luonnollisesti pitää erillään työidentiteetistäni.

En tiedä, mikä sai minut sanomaan ”miksei” tuottajan perverssiin ehdotukseen jatkuvajuonisesta roller derbyn maailmaan sijoittuvasta radiodokumenttisarjasta, mutta sanotaanko näin, että uteliaisuus, projektin haasteellisuus ja krooninen rahapula painoivat vaakakupissa enemmän kuin mahdollinen epäonnistuminen tai paskamyrsky, joka on usein todennäköinen kun sorkitaan kepillä tunteita herättäviä aiheita kuten uskonto, urheilu, tasa-arvo, suvaitsevaisuus tai roller derby.

Itselleni oli vaikeinta tässä projektissa se, etten voinut piiloutua minkään tietyn roolin taakse. Olin toisinaan äänitystilanteissa toimittaja-ohjaaja-äänimies, toisinaan osa porukkaa ja pelaaja, toisinaan kaikkea näistä. Halusin valvoa kaikkien etua. Halusin, että ohjelmasarjasta tulee mahdollisimman ”hyvä”, halusin samaan aikaan kehittyä myös pelaajana ja halusin tietenkin valvoa, että päähenkilöistä piirtämäni kuva osoittautuu heidän luottamuksensa arvoiseksi.

Kaiken tämän henkisen tasapainottelun, identiteettikriiseilyn ja muutaman naamalleni mätkähtämisen jälkeen ymmärsin vihdoin, että voin olla kaikkea tätä. Voin olla tunnollinen työmyyrä, uskollinen ystävä, aggressiivinen taklaaja, rautainen puolustaja, radiodokumentaristi, supernainen, luuseri ja satunnainen känniääliö, mutta ennen kaikkea tietenkin ihminen. Identiteettini ihmisenä vahvistui siis projektin myötä kun keinotekoiset roolit sulautuivat yhteen. Toisaalta mikään tästä höpinästä ei ole relevanttia, sillä ohjelmasarjassa on kuitenkin kyse egoa suuremmista elämän pienistä asioista. Toimittaja ei ole tässä tarinassa keskiössä. Hallelujaa ja leuka rinnassa kohti uusia kriisejä!

- Pauliina Motturi

Äännisuunnittelijalta

Äänimateriaalin kerääminen jakaantui tilanteiden spontaaniuden ja aikataulujen takia useille eri äänittäjille. Itse äänitin MS-mikrofonitekniikalla harjoitusottelun sekä sarjan pääkohtaamisen, Kesäklassikko-ottelun. Otteluista yritin saada mahdollisimman paljon erilaista materiaalia; lähiääniä luistelusta, kaatumisia, ohiajoja, vaihtopenkkiä molemmilta osapuolilta, valmentajan ohjeistusta, tuomareita, kannattajia...

Sarjan toimittaja ja pelaaja itsekin, Pauliina Motturi äänitti treeneissä, pukuhuoneissa, jatkoilla sekä muissa nopeaa valmiutta vaativissa tilanteissa. Hanna Konttinen niin ikään taltioi pukuhuoneessa ja Fisters-Bombas pelissä.

Päähenkilöt pikakoulutettiin äänittämään omat äänimerkintänsä Pauliinan antamista teemoista ja he suoriutuivat tehtävästä hienosti. Heille annettiin melko vapaat kädet äänitysten suhteen joka poiki hienoja tilanneäänityksiä mm. Liima kylvyssä pohdiskelemassa syvällisiä ja Antti pohtii rooliaan akustisesti herkullisella matkalla tupakalle, Liima ja Nappe seikkailee kukkopillien maassa...

Akustiikkojen vaihtelu toi myös haasteita kun samaa aihetta käsittelevässä osiossa äänityspaikat vaihtuu.

Materiaalia syntyi suuri määrä josta Pauliina valikoi oikeat äänet kulloiseenkin tarpeeseen. Materiaalin keräämisen monimuotoisuuden takia myös äänitysten laatu vaihteli. Saadakseni aikaan äänimaailmaltaan tasapainoisen kuuloisen sarjan piti suorittaa paljon kohinan siivousta, kaivaa esiin kuulumattomia lausahduksia ja ekvalisoida materiaalia.

Pauliina esityösti sarjat ProToolsilla. Viimeistely sekä musiikin ja muiden tehosteiden valinta ja sijoittelu tehtiin studion järeässä ProToolsissa. Jännitteiden kasvattaminen ja sarjan kokonaissoundin hallinta edellytti että käytetty musiikki ja tehosteiden tyyli sekä luonne säilyivät yhtenäisenä läpi sarjan. Musiikkia olin etukäteen valinnut omaan kansioon josta etsittiin kuhunkin tilanteeseen sopivan tunnelman omaava kappale.

Jaksosta toiseen toistuvia pisteääniä rakennettiin äänitetyistä materiaaleista. Myös sarjan tunnari demoiltiin äänitetyistä tehosteista, jonka jälkeen Pauliina äänitti vielä tuomarin ”Tarkista luistimet”-kommentin ja joukkueen ”Vaasankatu hyökkää” -huudot. Sarjamuotoisuuden tuntua lisäsi alun ”edellisessä jaksossa” sekä lopun ”seuraavassa jaksossa” osioiden teemamusiikki.

Useastikaan musiikki ei sellaisenaan toiminut vaan kappaleita piti loopata, loppuja kaiuttaa ja suorittaa muuta kikkailua jotta ohjelman rytmi ja jännite saatiin kohdalleen. Musiikin valintaa helpotti Ylen koekäytössä ollut Epidemic Sound -musiikkiarkisto, jossa voi useilla erilaisilla määritelmillä etsiä kappaleita.

- Kai Rantala