Seepralauma keskuudessamme

Jo muinaiset roomalaiset huomasivat, että ilman tuomareita käytävä kisailutyyppinen kamppailu johtaa useimmiten melko raakaan lopputulokseen. Ikävästi saattoi tiikeri tahi vastustajan pentele vaikka kuinka alhaisia temppuja käyttää ja urhean soturin kohtalo oli sinetöity.

Vaikka nykyajan urheilijoita pidetään aikamme gladiaattoreina, on kamppailuja sääntelemään keksitty onneksemme hienoja asioita, kuten säännöt sekä reilu peli. Niiden noudattamista valvovat järkähtämättömät oikeudenjakajat, tuomarit. Tai reffit, niin kuin heitä derbyssä kutsutaan.

Derbyreffit ovatkin oma mielenkiintoinen alalajinsa. Kun useimmissa – ellei kaikissa – muissa lajeissa tuomarit eksisteeraavat tiukasti urheilijoista erillään, derbyseeprat elelevät eloaan iloisesti keskellä pelaajalaumaa. 

Sen sijaan, että vetäytyisivät pöhisemään keskenänsä jonnekin erotuomarikerhon uumeniin, derbyreffit ovat aina osa jotain joukkuetta, aivan niin kuin pelaajatkin ovat. Jokaisessa boutissa viheltää useimmiten reffejä molemmista joukkueista, ynnä mahdollisesti vierailevia oikeudenjakajia. Joskus toki voidaan yhteisestä sopimuksesta käyttää täysin neutraaleja reffejä, mutta tämä on toistaiseksi ollut käytäntönä lähinnä erilaisissa mestaruusturnauksissa.

Syitä reffien joukkueisiin integroitumiseen on monia, joista vähäisimpänä ei varmastikaan ole derbyn pyrkimys kohti tasa-arvoisuutta ja poispäin turhasta hierarkiasta ja raja-aidoista. Lisäksi on vain paljon mukavampaa hengata yhdessä kuin erikseen.

Luultavasti suurin syy siihen, miksi käytäntö elää ja voi hyvin on kuitenkin yhteinen hyöty. Pelaajille on äärettömän arvokasta saada palautetta raitapaidoilta suoraan treeneissä, ja monimutkaisten sääntöjen tulkinnasta voi oitis keskustella niitä valvovien tuomareiden kanssa. Reffienkin olisi varmasti melko ikävää luistella keskenään ympyrää (tai oikeammin soikiota), saaden oikeita kaitsettavia vain peleissä. Vaikka derbyreffit eivät varmasti ikinä kyllästyisi silittelemään sääntöjen pilkkuja yksityiskohtaisissa nettikeskusteluissa, niin siihenkin he saavat uutta pontta ja haastetta katsellessaan treeneissä pelaajien voimistelua sääntöjen rajamailla.

Lajia tuntemattoman mieleen hiipii tietenkin epäily, että voivatko tällaiset ”omat” tuomarit olla puolueettomia? Vastaus on, että voivat, ja todellakin ovat. Muuten kuin yllämainituilla tavoilla derbyreffit eivät eroa muiden urheilulajien oikeudenjakajista mitenkään. Paitsi että ovat tietenkin keskimääräistä paremman näköisiä ja etevämpiä ihmispyramidien rakentamisessa. Mutta pelitapahtumassa reffit eivät ole osa mitään joukkuetta, paitsi Team No Funia. Derbyboutissa luistimilla on siis yhteensä seitsemän tuomaria, ja heidän apunaan joukko non-skating officialeja eli NSO:ita. Ei siinä ole tilaa puolueellisuudelle, tuomareiden tai pelaajienkaan osalta. Tuomarille pelaaja on pelaaja, ihan sama mistä joukkueesta. Pelaajana sitä taas on huomannut, että kaikki reffit viheltävät aina vastustajajoukkueelle edullisesti.

Ei tästä tulisi mitään ilman noita meidän raidallisiin (sekä NSO:n pinkkeihin) univormuihin ja huumoripaitoihin mieltyneitä kaitsijoitamme. Ja kuinka tyhjää reffienkin elämä olisi ilman meitä ja visaisia sääntöpähkinöitä, joiden ratkaisemiseen haastamme heidät päivittäin? Todella tyhjää. Eli seuraavissa treeneissä nähdään. Ihanaa!