Sata lasissa

Julkaistu keskiviikkona 11.09.2013 46 118

Jarkko (Jari Salmi, vas.) haluaa tehdä elämästään sankaritarinan. Kuvassa myös Aine (Kari Sorvali).

TV1 sunnuntaisin 22.9. - 13.10.2013 klo 21.05 - 21.55, uusinta maantai-iltaisin (tarkista aika tv-oppaasta)

Yle Areenassa 30 päivän ajan

Jari Salmi: Mies viestii voimaa ja heikkoutta

Jarkko (Jari Salmi) on keski-ikäinen näyttelijä, joka haluaisi olla jotakin muuta kuin on. Hän yrittää kaikin keinoin kääntää elämänsä tragedian, työttömän näyttelijän tyrehtyvän uran, sankaritarinaksi.

Neliosainen Sata lasissa (12) on draama ihmisen eheytymisen puolesta. Se kertoo sydämellisistä ihmisistä, joiden sydän on pohjoisen pakkasissa paatunut.

 

Veljekset tehtaan varjosta

Sata lasissa on tarina veljeksistä Jarkosta ja Ollista (Toni Harjajärvi). Ensi katsomalta miehet elävät aivan erilaista elämää. Vanhempi Jarkko on etelään muuttanut taiteilija, joka palaa kotiin. Nuorempi Olli jatkaa isien perintöä kiertämällä piippua pohjoisen suuressa paperitehtaassa.

Lähempää katsottuna molempien elämä on kasvanut kiinni arktisen kaupungin elämänpiiriin, sen asukkaiden tapaan elää ja olla.

 

Pohjoisesta tuulee

Tehtaan ja pikkukaupungin puristuksessa ainoa helpotus ahdistukseen on meren äärettömyys ja horisontin puute.

Pohjoisen piiskaava tuuli luo ryhtiä arktisten olojen asukkeihin. Pistävänä se pureutuu luihin ja ytimiin, mutta viima antaa myös hetken helpotuksen. Se luo turvaa, sillä silloin kun oikein palelee sitä tietää olevansa olemassa.

Ainakin sen katoavan suhisevan hetken, jonka pyöräily pohjoistuulen tuivertamalla tehtaansuoralla työvuoron vaihtuessa kestää.

Rooleissa nähdään myös Kari Sorvali, Jarmo Mäkinen, Tomi Salmela, Raimo Grönberg, Minka Kuustonen, Antti Mikkola ja Mari Posti.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Jari Salmi. Tuotanto Hilkka Salo / Yle Draama.

 

Muualla verkossa

Jari Salmi: Mies viestii voimaa ja heikkoutta

Kotikatsomo

 

 

Haluaisitko kysyä? Jari vastaa!

Oletko seurannut Jari Salmen ohjaamaa ja käsikirjoittamaa sarjaa Sata lasissa? Haluaisitko kysyä sarjasta, sen tekemisestä tai sarjan henkilöistä? Haluaisitko kysyä jotain Jarin aikaisemmista tuotannoista?

Nyt on tilaisuus!

Jari Salmi on lupautunut vastaamaan tälle palstalle jo lähetettyihin ja lähetettäviin kysymyksiin!

Kysy nyt tai maanantaina 7.10. klo 16.00 - 18.00 täällä Sata lasissa -sivulla! Jari vastaa!

 

Elämä järjestää yllätyksiä Merjalle (Minka Kuustonen) ja Ollille (Toni Harjajärvi).

 

Suosittele118 Suosittelee

Kommentit

sunnuntaina 22.09.2013

Jari Salmen käsikirjoitus ja ohjaus kuvaa hyvin nyt tätä hetkeä kun ollaan etäännytty aidosta itsestä.

Oletetaan,että joku ihminen on täysin tietoinen kaikesta olevasta. Millaista hänen elämänsä on,kun hänen tietoisuutensa on näin laajentunut täyteen mittaansa?

"Kenties suurin muutos täysin tietoisen ihmisen elämässä on pelottomuus eli se, että hän uskaltaa
tehdä juuri sitä, mitä haluaa: toteuttaa unelmansa, ottaa riskejä ja käyttää luovuttaan. Siksi hänellä on joka päivä kiinnostavaa tekemistä. Ja koska hän tuntee oman ytimensä, hän viihtyy omassa seurassaan ja nauttii yksinäisyydestä. Vapautuminen mielen vallasta avaa suoran yhteyden läsnäoloon. Se on olemisen tila, jossa mieleen tallentuneet menneisyyden kokemukset menettävät merkitystään. Myöskään tulevaisuudella ei ole enää yhtä suurta painoarvoa kuin ennen, sillä se ei enää herätä ahdistusta ja lunastamantonta toivoa ongelmien selviämisestä ja vapaudesta. Samalla häviää katkeruus ja anteeksiantamattomuus,sillä läsnäolon tilassa niitä ei yksinkertaisesti vain ole.
Viimeistään silloin ihminen tajuaa,ettei kukaan voi vahingoittaa hänen ydinolemustaan. Tai oikemmin sanottuna ketään toista ihmistä ei tuosta perspektiivistä katsoen enää edes ole olemassa; on vain ykseys."

maanantaina 23.09.2013

Jos jaksan katsoa jonkun kotimaisen näytelmän, (tosin nyt vasta ensimmäisen osan) se ei voi olla huono. Sata lasissa jaksoi kiinnostaa alusta loppuun. Hesarin Leena Virtanen puhui rakenteen heikkouksista vähän happovaivaiseen sävyyn. Tässä oli nyt tällainen "leveä" rakenne ja se toimi vallan mainiosti. Hyvä Salmi. Hyvä koko porukka. Selkeä ja "iso" ohjaus ja kuvaus. Pitkästä aikaa jotain katsottavaa draaman puolelta. Vakavaa asiaa ja huumoria oikeassa suhteessa. Itse asiassa pidin erittäin paljon. Odotan ensi sunnuntaita.

tiistaina 24.09.2013

Eipä ollut häävi tuotos, ikävää v-sanan höpötystä, pitkästyttävää. Huikea oli ero, kun jatkoin Silta-sarjan katsomisella - laatuero valtava.

sunnuntaina 29.09.2013

Rupesin katsomaan, mutta en jaksa! On niin v-painotteista replikointia, että ottaa tosi koville. Miksi!

sunnuntaina 29.09.2013

Minusta tää toinenkin osa on on hyvä! Hyvin kuvattu, näyttelijät mainioita, käsikirjoitus vakavan hauska. Itse asiassa toisi ilahduttava juttu. Kiva viisto huumorikin. En näe mitään muuta kuin positiivista. Odotan jo ensi sunnuntaita.

maanantaina 30.09.2013

Draamaa, mutta mukavasti "pilkettä silmäkulmassa" Pidin pitkistä monologikohtauksista ja jutun kerronta ja rytmitys on myös hyvin rakennettu. Näyttelijä valinnat ovat myös onnistuneet. En pitänyt kirosanojen suuresta määrästä.

maanantaina 30.09.2013

Kaameaa, primitiivistä, onko elämä suomessa tosiaan tällaista, jatkuvaa tappelua ja riitelyä ja kiroilua, kaikki karjuvalla äänellä. Ihmettelen, toisaalta muka korkea koulukulttuuri, ja sitten tällaista primitiivisyyttä. Oli se sitten Varesta, Pirun peltoa, Taivaalta tai mitä tahansa, pelkkää kiroilua, eikö nää tekijät nää, että ei MISSÄÄN muussa (paitsi tietenkin itäblockin maissa) käytetä näin liioiteltua kiroilu-, riitely- ja karjumis-TV-ohjelmaa......
-todella pettynyt-

keskiviikkona 02.10.2013

Veikkaan että monessa kodissa kiroillaan ja riidellään, kun työpaikka lähtee ja velat painaa niskassa. Ei ole helppoa tollasessa tilanteessa käytellä sivistyssanoja. Ja varsinkin jos puoliso pettää.

maanantaina 30.09.2013

Katon justiinsa kakkososan uusintaa ja täytyy sanoa, että sarja on tehty hyvin. Ohjaus on sangen hyvää ja näyttelijät toimivat. Tuolla joku valitteli kiroamista, mutta kyllä valitettavasti suomalaisten arkipuhe on aika karua kuulla. Ainakin ihan tavisperheissä.

keskiviikkona 02.10.2013

Kysyisin Jarilta, mistä hän sai kipinän tehdä tämä sarja? Entä miten hän rakensi henkilögallerian? Tuolla aikaisemmin joku sivusi jo kiroilua. Juu, kakkososassa sitä tuli melkoisesti. Miksi äijien suuhun laitettiin niin paljon kirosanoja?

keskiviikkona 02.10.2013

Herääkö Pulkkinen vielä henkiin? Onko luvassa lisää Suomen parasta viihdettä?

torstaina 03.10.2013

Miksi olet halunnut sekä käsikirjoittaa että ohjata sarjan?

maanantaina 07.10.2013

Aika hauska veto tuoda Pulkkisen hahmo vierailemaan tähän sarjaan. Mistä moinen idea? Minun mielestäni se toimi, nauroin vatsa kippurassa. On se vaan niin mahtava. Muutenkin kolmas jakso oli kakkosjaksoa parempi. Roolihenkilöt olivat jotenkin kehittyneet, painavampia kuin kakkosjaksossa. Äijät olivat enemmän verta ja lihaa, ei niin päällenäyteltyä kuten viimeksi. Salmelta hyvää työtä!

maanantaina 07.10.2013

Miten olet päättänyt sarjan roolituksen? Miesrooleissa on todella hyviä tyyppejä. Naiset jää tällä kertaa vähän varjoon.

maanantaina 07.10.2013

Pitäisi saada enemmän telkkariin suomalaista ajankuvaa. On jotenkin merkillistä, kun britit tekevät draamaa omista yhteiskunnallisista ilmiöistä, mutta meillä ei juuri ollenkaan. Vai onko tämä vain näköharha. Olisiko Jari Salmella tähän jotain kommenttia?

maanantaina 07.10.2013

Jari Salmi: kumpaa teet mielummin viihdettä vai draamaa?

maanantaina 07.10.2013

Lomautuskohtaus pisti kyllä kylmät väreet selkäpiihin. Niin joka jumalan päivä tulee näitä saneerausuutisia. Onko Sata lasissa sarjassa mitään Jari Salmen omasta elämästä?

maanantaina 07.10.2013

Hei
Kiitos kaikille, jotka olette seuraanneet sarjaani Sata lasissa. Hienoa että olette lähteneet mukaan taivaltamaan näiden pohjoisen ihmisten, välillä kylmän karujakin, polkuja.
Haluan ensiksi vastata monien katsojien esittämään kysymykseen, miksi sarjan henkilöiden kielenkäyttö on välillä hyvinkin voimasana painotteista.
Lähdin kuvaamaan kokonaisuutena yhteisöä, jossa työnteon kulttuuri on aina ollut se määräävin tekijä ihmisen identtiteetin muotoutumiselle. Työläiskulttuurissa työtä on tehty sukupolvien ajan.
Työn tekeminen on ollut myös tapa regoida kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Siis ihminen määräytyy sen kautta mitä hän tekee. Usein myös tämä työ itsessään on periytynyt isältä pojalle. Ja sen mukana arjen aherruksen keskellä käytetty kieli. Tässä sarjassa kirosanan käyttö kuuluu tämän yhteisön arkeen.
Mutta samalla olen halunnut osoittaa, että voimasanan käyttö on hieman karannut käsistä.
V-sana tahtoo lipsahtaa huomaamatta vähän liian usein.

Usein tämä kieli vahvistaa puhujan identtiteettiä. Mies on tosissaan kun voimasana pärähtää.
Se on viesti, että minua on nyt parasta kuunnella. Samalla puhuja nostaa oman asiansa tärkeyttä myös itselleen. Tällainen kielenkäyttöä on jäänne menneiltä ajoilta. Ronski kielenkäyttö on osa sarjan henkilöhahmojen persoonaa. Ja se on kuvaus katoavasta tavasta olla olemassa Tämän sarjan ihmiset (valitettavasti) alkavat muutenkin menettää paikkansa yhteiskunnan täysivaltaisena jäseninä.
He eivät ole osa sivistyneistöä, eikä heillä ole tapakulttuurikasvatuksen tuomia apuja käytössään.
Haluan myös näyttää miten alunperin työntekoon kuuluva kielenkäyttö on levinnyt kaikkeen näiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Se on heille myös keino yrittää ilmaista enemmän kuin pelkät tavalliset sanat tarjoavat.
Kirosanojen käyttö osoittaa heissä miehistä voimaa.
Toisaalta se viestittää myös heikkoutta ilmaista muuten itseään.
Olen myös halunnut venyttää tavallisen sarjaohjelman rajoja, että kaikki kuvattavat asiat eivät ole niin helposti omaksuttavia. Liikun rosoisella pinnalla näiden ihmiskohtaloiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että liian usein kuultu kirosana herkistää katsojan korvan. Ja jokainen sen jälkeen kuultu v-sana tuntuu vastenmieliseltä. Mutta toivottavasti näiden henkilöhahmojen inhimillisyys nousee heidän heikkouksiensa yläpuolelle. Ja heidän tarinaansa jaksaa edelleen seurata.

maanantaina 07.10.2013

Kiitos Jari Salmi! Hienosti ymmärrät suomalaista ihmistä!! Meissä kaikissa on samaan aikaan heikkoutta ja voimaa.

maanantaina 07.10.2013

Hei.

Lomautukset ovat todellakin kylmivää kertomaa tämän päivän Suomesta.
Vartuin työläisyhteisössä ja tiedän, kuten jo aiemmin kerroin, miten tärkeä merkitys työllä on koko ihmisen identtiteetille. Ja koko hänen perheyhteisölleen. Muistan ajan, kun oli aina hieno uutinen kuulla lähipiirissä jos ja kun joku sai esimerkiksi kesätöitä paikallisesta paperitehtaassa. Sanottiin, että otettaan sille kun sisko pääsi sahalle töihin", Ja näin todellakin tehtiin. Itse olen kokenut pätkätyön ihanuudet koko urani ajan. Mutta se, että välillä tehdään paljon proggisisa, ja välillä on hiljaisempaa, ikään kuin kuuluu asiaan. Toki olen kokenut myös epävarmuuden tunnetta työn riittämisestä. Ja välillä tämän tunteen kanssa elämisessä on ollut kyllä kestämistä.
Mutta ihmisille, jotka ovat olleet vuosia samassa työpaikassa ja lopputilin hetki koittaa.
Asia on silloin täysin erillainen ja se hetki on karmiva. Voimia kaikille niille, jotka ovat saaneet tutaa tällaisen työn menetyksen hetken elämässään.

maanantaina 07.10.2013

Onneksi olet tehnyt tämän sarjan. En ole nähnyt missään vastaavaa paneutumista meidän ajan ihmisten sisimpään. Enempi tai vähempi ulkokohtaista tarkastelua toimittajat kyllä tekevät, mutta sitten niillä on jo kiire seuraavalle keikalle. Ei sellaisesta jää mitään käteen lukijoille tai katsojille.

maanantaina 07.10.2013

Minun on vaikea eritellä kumpi olisi mieluisampaa tai tärkeämpää tekemistä, draama vai ns. viihteen tekeminen. Viihde sinänsä on aika laaja käsite. Itse puhun enemmänkin komiikan ja draaman mahdollisesta yhdistämisestä. Toki pitää olla tarkkana, että asiat jotka ovat tärkeitä, pysyvät sellaisina. Kaikkea tapahtuvaa ei ole tarkoitus, tässäkään sarjassani, katsella koomisesta tai jotenkin oudosta kulmasta.
Yritän rakentaa kaikkiin omiin juttuihini dramaattisia ja koskettavia henkilöhahmoja ja tilanteita.
Mutta samalla näiden hetkien pitäisi jollain tasolla myös viihdyttää katsojaa. Näin silloin, jos viihdettä
ei ajatella pelkästään, ihmistä ylhältä alaspäin katsovana, naureskelevaa asennetta painottavana, ihmisen heikkouksille ja onnettomuuksille hihittelevänä huumorinlajina.
Kohtauksen tulokulma on minusta paras silloin kun siinä on vakava ja koominen saman aikaisesti läsnä.
Komiikka on omin tapani ilmaista itseäni. Mutta haluan rakentaa syviä ihmiskuvia.
Sanotaan näin, että jos saan rakentaa omia persoonallisella tyylillä kirjoitettuja juttujani,
pidän sitä mieluisimpana tapan työskennellä tällä alalla.

maanantaina 07.10.2013

Hieman meillä on sellaista tekemisen tapaa, että tärkeät yhteiskunnalliset teemat ja tapahtumat jäävät draaman alueella liian vähälle käsittelylle. Englantilainen tv-draamaperine on minulle aina ollut ohjenuorana tv-tekemiselle. Sekä myös se viiltäävä huumorin tekotavan perinne, joka sieltä kumpuaa.
Englannissa luokkajako on tehnyt sen, että työväenluokalle kuuluu tv-draama. Siellä on kasvanut tekijöitä, jotka kuvaavat tämän luokan elämää sisältä käsin. Toisaalta yläluokka on aina halunnut katsoa telkkarista mitä työväenluokalle kuuluu. On Englannissa tietysti myös poliittisenhuumorin perinne ja näin edes päin.
Mutta vakavasti sanoen, pitää uskaltaa katsoa rehellisesti ihmistä: hänen eri puoliaan, ja sen jälkeen kaikkia yhteiskunnallisia tapahtumia näiden kuvattavien ihmisten ympärillä.
Turha ajatella, mikä mahtaa nyt upota katsojaan? Vaan kertoa siitä mikä on itselle tärkeää. Silloin tulevat myös yhteiskunnalliset teemat käsiteltyä. Tärkeintä on olla rohkea ja viedä haluamiaan havaintoja tv-päättäjien puntaroitavaksi. Jos asia on itselle merkityksellinen, ohjelma menee kyllä tuotantoseulan läpi, jossain vaiheessa. Näin haluan uskoa.
Sen on pakko mennä! Tämä on oltava se asenne, jolla näissä asioissa edetään. Mutta sitkeyttä se vaatii, että kanavajohtajat havahtuvat tällaiselle tekemiselle. Suoraa perinnettä yhteiskunnalliselle tekemiselle Suomessa ei enää ole. Enkä tarkoita, että asioita pitäis tarkastella pelkästään tietystä, esimerkiksi työläisnäkökulmasta. Taiteilijan pitää yrittää olla puolueeton ja kuunnella mikä tuntuu oikealta. Tutkia asioita, kuka meistä on vielä aika hyvä ihmiseksi?

maanantaina 07.10.2013

Sarja roolitettiin näyttelijöillä, jotka eivät ole koko ajan ruudussa, sekä muutamalla kovanluokan tähdellä. He olivat minulle ennestään tärkeitä näyttelijöitä. Hienoa, että kaikki miehet lähtivät mukaan, vaikka olin ohjaajana vähemmän kokenut tekijä. Siitä kiitos heille. Miesnäyttelijät todellakin ovat tässä sarjassa enemmän esillä. Mutta minusta kaikki näyttelijät tekevät hienoa syvenevää työtä, sekä miehet että naiset. Sarja kyllä sisältää enemmän miesten elämään painottuvaa kerrontaa. Ja se oli myös sarjan tarkoitus. Naiset ovat näiden sarjan miesten elämän taustalla voimakkaasti läsnä, kuten olemme saaneet todeta.
Puhuin henkilöhahmoista näyttelijäryhmälle mahdollsimman paljon. Kerroin keitä he ovat. Annoin pääohjeeksi, että hahmot ovat elämänsä vakavimpien kysymysten äärellä.
Tärkeätä oli, että paperimiesporukka löytäisi toisensa, sillä he täydentävät toisiaan. He ovat yksi.
Tässä asiassa näyttelijäryhmä teki valtavan hienoa työtä, vähän vähemmän tehneet näyttelijät pääsivät hyvin mukaan, jämerien kaiken kokeneitten näytteliöiden, matkaan.

maanantaina 07.10.2013

Pulkkinen on tärkein hahmoni huumoriajalta. Se kulkee mukanani aina, halusinpa näin tai en.
Ei ole päivää, ettei joku kysyisi jotain Pulkkiseen liittyvää.
Otin hahmon sarjaan, koska halusin tutkia mitä tapahtuu ihmiselle, joka yrittää tuotteistaa, kovan työskentelyn jälkeen, hänelle annetun lampunhenkihahmon? Tuotteistaa tärkeimpänsä. Kohtaus ei ole omakohtainen mutta se sisältää tunnetason asioita joita itse tunnistan. Tunteita joita olen kohdannut. Halusin myös katsoa miten Pulkkinen hahmo toimii nimikko-ohjelman ulkopuolella. Minusta oli hauska leikkiä ajatuksella, että Pulkkinen ilmaantuu jostain. Ja se sitten tapahtui nyt sitten tuossa muodossa.
Pulkkinen ohjelma ei entisessä muodossaan ole ehkä ajankohtainen.
Juttu vaatisi uuden otteen toimiakseen. En ole liikaa miettinyt tätä asiaa. Mutta katsotaan.

Käsikirjoitin sarjaa, suurella intohimolla sen teemoihin, ja syvällä kiintymyksellä sarjassa esiintyviin henkilöhahmoihin.
Hahmot edustavat osaltaan sitä lapsuuden pohjoisen perimää, joka kulkee mukanani. Toisaalta kaikki hahmot ovat keksittyjä. Olen sijoitellut heihin paljon omia tapoja olla ja elää. Koen että monet hahmot edustavat näin myös minua itseäni. Tämä on se maailma, jonka halusin toteuttaa. Sellaisena kuin sen näen. Yleisradio antoi minulle mahdollisuuden ja luotti siihen, että ammattitaitoni riittää koko kakun tekemiseen. Minulla oli siis vahva näkemys henkilöhahmoille ja tietylle käsialalle, jonka sisällä haluan näyttelijäntyön liikkuvan ja pohjoisen hengen näkyvän. Kiitos että sain tehdä tämän sarjan.

maanantaina 07.10.2013

Kiitos kovasti katsojille. On lämmittävä kuulla, että olen saanut, viestini perille,
että me kaikki ihmiset olemme sisimmässämme pieniä että suuria. Ja usein yhtäaikaa.

maanantaina 07.10.2013

Suuret kiitokset Sinulle Jari, kun lupauduit vastaamaan katsojien kysymyksiin!
Sata lasissa sarjan neljäs eli päätösjakso nähdään TV1:llä sunnuntaina 13.10. klo 21.05!

Päivi
verkkotoimittaja

tiistaina 08.10.2013

Todella ala-arvoista suomalaista "viihdettä" Yle tarjoaa katsojilleen. Sarjasta olisi hyvin voinut typistää pois yhden jakson kokonaan jättämällä kirosanat ja v-alkuiset sanat pois. Enempää en jaksa katsoa enkä kuunnella tällaista "huumoria", ihmettelen millaisia tyyppejä mahtaa kiinnostaa kiroiluohjelmat. Ei missään ulkomaisessa draamasarjassa kiroilla niin paljon, kuin tässä. Odottaisin lupamaksulleni tasokkaampaa kotimaista tarjontaa.

sunnuntaina 13.10.2013

Ilmeisesti kyseinen vakiovalittaja ei vielä tiedä, että nykyään ei peritä lupamaksua!

tiistaina 08.10.2013

Hei Jari Salmi,

Kiitos hienosta sarjasta, joka on laadukkainta kotimaista pitkään aikaan. Olet valinnut hienoja näyttelijöitä toteuttamaan kertomusta, sarja on yllätyksellinen, elämänmakuinen kokemus.

Olet onnistunut tavoittamaan hienosti suomalaista sielunmaisemaa, samaistuminen näihin hahmoihin varmasti onnistuu vaikkei olisikaan lähtöisin esim. työläiskaupungista.

Tämä teos on samaa tasoa kuin "Kahdeksan surmanluotia". Klassikko joka jää varmasti elämään ja kestää aikaa. Kiitos!

keskiviikkona 09.10.2013

Olen edellisen kirjoittajan kanssa. samaa mieltä. Salmi on tehnyt koskettavan työn ja osoittanut kykynsä merkittävän draaman tekijänä. Katsojana toivon, että yle satsaa kotimaiseen draamaan. Nyt tarjonta on liikaa ulkomaista. Kotimaan kyvyt on saatava esiin.

torstaina 10.10.2013

Ylen kanavia en katso juuri ikinä, mutta maanantai-iltana kanavia selatessani erehdyin ykköselle vaihtamaan ja viiden minuutin katselun jälkeen olin ihan otettu. Pakko oli tulla areenan sivuille katsomaan aiemat osat ja helv*tin hyvää viihdettähän tämä on.

Jossei huumoria ole, niin sitten saa painua Helv*ttiin!

4.osaa odotellessa. Hyvä Jari!

sunnuntaina 13.10.2013

Jäin koukkuun heti avausjaksosta. Pidin kovasti tarinan monikerroksisuudesta, veljesten kasvu alkoholisoituneen isän ja tunneköyhän äidin vaikutuspiirissä sekä sen seuraukset oli mielestäni tarinan ydin. Veljesten vaimojen roolit oli tehty liiankin pyhimyskehällä varustetuksi.
Hyvää kotimaista draamaa, huumoria unohtamatta.

sunnuntaina 13.10.2013

Kiitos aivan loistavasta sarjasta! En muistakaan milloin olisin istunut tv:n ääressä koko ajan hymy huulillani :D Muutenkin katson vain hyvin valikoidusti yhtikäs mitään tv-ohjelmaa. Tämä sarja on älykästä ja nokkelaa sanallista sekä sanatonta huumoria.
Ehkä parhaiten minuun iskee tuo lappilainen synkkyyden sekä asioiden peittelyn ilmapiiri - mitään ei sanota niinkuin se on vaan..... Niin, Jari tietää miten se menee ;)

Olen itse Peräpohjolasta lähtöisin ja siksikin huvittunut tästä nimenomaisesta huumorista :)

maanantaina 14.10.2013

Osuva arvio, itsekin jonkin verran lappilaiseen elämänkuvaan tutustuneena allekirjoitan arviosi. Ihmisiä joilla saattaa olla suuria reikiä minuudessa, mutta vahvoina ihmisinä jaksavat.

maanantaina 14.10.2013

Niinkuin kirjoitit Tupu, tyypillistä käyttäymistä Peräpohjolan väestölle. Asiat pidetään sisällä sukupolvia, esimerkiksi vieläkin suljetaan suut jatkosodan aikaisista tapahtumista. Siinä olisi aihetta kirjoittajalle riittämiin jos esimerkiksi saisi tekstiksi suojeluskuntalaisen, metsäkaartilaisen tai passiivin seuraajan ajatukset tai teot samasta tapahtumasta....

maanantaina 14.10.2013

Sarja vaikutti siltä kuin sitä ikään kuin olisi venytetty, että olisi saatu muutama osa enemmän ja sikäli ko.ohjelma vaikutti vähän pitkäveteiseltä.
Toisinaan ohjelman käsikirjoituksesta tuli mieleen Taivaan tulet -sarja lähinnä sikäli, että 'sama' ympäristö ja samoista asioista puhuttiin.... Kapakasta löytyi kaikenlisäksi samoja asioita; pyöreät pöydät, peliautomaatti ja oli vielä sama näyttelijä esillä yhtä hyvin..
Kiroilua kyllä oli liikaa, nimittäin ei aikuinen ihminen kiroile niin hirveästi kuin ko.sarjassa oli kiroiltu.

maanantaina 14.10.2013

Katsoin joka osan, mutta ehkä tämä työympäristö on niin vieras toimistotyöntekijälle, vaikka olenkin työskennellyt miesvaltaisessa työyhteisössä. Jotenkin aihe ja juoni (jos sitä oli) hukkui mielestäni kaikkeen rönsyilyyn ja riehuiluun sata lasissa, että en ymmärtänyt kaikkea ja kaiken tarkoitusta. Ehkä en ollut oikeaa kohderyhmää, mutta en oikein pitänyt.
Yleensä katson kaikki kotimaiset tuotokset.

maanantaina 14.10.2013

Sata lasissa edustaa loistavasti Suomi-alkuista omintakeista tekemisen meininkiä (vrt. Suomi-rock, Suomi-iskelmä). Sitä ei voi verrata mihinkään muualla maailmalla määritettyyn TV-draaman tekoon. Tässä genressa näkee myös huonosti ja laiskasti tehtyä skeidaa, mutta tämä ei ole sitä. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa (http://areena.yle.fi/tv/2003450) Anden monologi (alkaa noin 45:25) on erittäin harvinaista herkkua TV-draamassa - aivan huikeaa! Ja erityisesti viimeisessä osassa on lisäksi mystisiä aineksia, joista katsoja ei tiedä, ovatko ne tarinan aitoja elementtejä vai eivät, "totta vai ei" - kutkuttavaa ...

Lauantaina uutisoitiin, miten Mikko Niskasen Kahdeksaa surmanluotia myydään USAssa rikossarjojen isänä (ks. http://yle.fi/uutiset/kahdeksaa_surmanluotia_myydaan_usassa_rikossarjojen_isana/6879051). Näköjään edelleenkin tehdään Suomi-draamaa, josta voisi syntyä jotakin uutta näkökulmaa myös kansainvälisesti.

perjantaina 18.10.2013

Jossain on todellakin huomattu laatu, johon Mikko Niskanen on yltänyt ja johon tämä sarja yltää toivottavasti myös katsojien mielestä.

maanantaina 14.10.2013

Kyllä se vaan niin on että suutari pysyköön lestissään.

Eli näyttelijät näyttelee ja käsikirjoittajat käsikirjoittaa.

Näyttelijä Salmi kokeili käsikirjoittamista. Tulos oli, mitenkä sen nyt diplomaattisesti sanoisi, no neljä jaksoa surkeaa söhellystä. Tarina ei vaan kantanut, toiminut eikä sitä ollut mitään kantavaa perustaa. Ihmettelin mitenkä se ylipäätään pääsi YLE:n tuotannossa läpi.

tiistaina 15.10.2013

Kotimaiset sarjat ehdottomasti lemppareita, mutta tämä oli kyllä tuskallisen huonoa katsottavaa. Neljä pitkää jaksoa oli aikaa rakentaa tarinaa ja kasvattaa katsojaa kiinni sarjaan, mutta tuntui menevän vain enemmän sekoiluksi, mitä pidemmälle edettiin. Dialogit olivat usein teennäisiä, eivätkä tuntuneet liittyvän kokonaiskuvaan mitenkään.

tiistaina 15.10.2013

Vuorosanoissa ei paljoa käsikirjoitusta kaipaa, v..... ym muut sanat hallitsivat niin että mielenkiinto katosi jo ensimmäisessä jaksossa. Eikö Suomessa osata tahdä mitään ilman että siinnä on päätöntä kiroilua, seksiä, tupakkaa, viinaa joka paikassa?
Ilman näitä suomalaisessa arkielämässä jo muutenkin liian usein esiintyvissä asioissa tehty katsottava draama, se vasta on taidolla tehty. Nämä tämän kaltaiset ovat ihan omassa pohjamudassaan.

keskiviikkona 16.10.2013

Todella kutkuttavan hauska sarja,suomalaisuutta pahimmillaan ja parhaimmillaan.Tästä saa Yle hyvän vientituotteen,ei oo muualla maailmassa tämmöstä meininkiä.Meni ohi jo tanskalaisista laatutuotannoistakin.

perjantaina 18.10.2013

Kiitos. Hyvin tämä piti otteessa kun katsottiin Areenan puolelta kahden illan aikana.

tiistaina 29.10.2013

Eka jakso herätti kysymyksen, mitä tämä oikein tahtoo sanoa. Nyt koko sarjan katsottuani osaset loksahti paikoillleen. Sarja on uskottavaa draamaa suomalaisesta todellisuudesta. Sen tunnistaa, jos on elänyt siellä, missä työtä ei ole tarjolla tai missä sen menettämisen uhka on todellinen. Kiitos! Se oli tervetullutta vaihtelua YLEn ohjelmistoon.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä