Ennen vanhaan lääkärit saivat oman alan opetuksen lisäksi humanistisen koulutuksen. Nuo hyvät ajat palaavat kaihoisasti lukijan mieleen, kun lukee Mediuutisten syyskuista artikkelia siitä, miten lääkkeiden viitehintajärjestelmä lisäisi töitä vastaanotolla. Kuvatekstissä terveyskeskuslääkäri N.N. havainnollistaa asiaa kielikuvalla:

Tämä on taas niitä oljenkorsia lisää kamelin selkään.

Ei tarvitse olla kameli tykätäkseen kyttyrää tuosta ilmauksesta. Ilmiantajamme Itsekin selkävaivaisia hoiteleva Seppo selvittää miksi:

”Hukkuvalle oljenkorsi on toki joskus ainoa toivo pelastuksesta, mutta onko
tässä sittenkään kyseessä sama toivoa antava kasvilaji? Lieneekö kamelin
selän terveyden vaarantava korsilaji jokin muu kuin viljakasvin kuivunut
varsi?”

Vaikuttaa pahasti siltä, että helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin medisiinarin erottaa kyttyräselkien selät katkaisevat korret hukkuvien oljenkorsista. Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen rangaistuksen resepti on ehdoton: koko lääkärikunta lukekoon kasvitieteen perusteet ja Itämaista viisautta aloittelijoille kolme kertaa päivässä ruoan jälkeen. Ruoka ravistettava huolellisesti.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Lastenrunoja julkaistaan nykyään varsin kiitettävästi. Erityisen mainiota on se, että myös vanhoja lapsille suunnattuja kansanrunoja julkaistaan yhä.

Yksi vahvoja visioita herättänyt lastenruno voisi tässä olla osoittamassa, että kyllä nykyosaajatkin osaavat. Runo on tämänsyksyisten Finlandia Junior -ehdokkaiden Laura Ruohosen ja Erika Kovasen muutama vuosi sitten ilmestyneestä kokoelmasta Allakka pullakka. Kirjassa on rempseä meininki, kuten runojen nimistä Varomaton viikuna, Ruokki, räyskä ja riskilä ja Ärjyperältä ärähtää voi päätellä. Mutta yksi jää erityisesti mieleen. Se on Mahtimummeli määrää. Mahtimummeli on tiukka mummeli, koska hän määrää näin:

Mahtimummeli määrää:
”Ei kukaan saa tehdä väärää,
ei herjata, ei sotia
ei ottaa liikaa totia.”

Mahtimummeli säätää:
”Pitää karvanaamat häätää.
Vappua pidetään jouluna,
koirankoppia kouluna.

Kaikki yöt pitää valvoa
ja mummeleita palvoa!”

Mitäpä lapsi muuta tarvitseekaan kuin runoja ja rajoja! Mahtimummelilta hän saa näitä molempia!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Ja jos haluaa ruusuja, pitää sietää myös piikit. Ruusujen sisältämät viisaudet ovat olleet sananlaskujen laatijoiden mieleen kaikkialla maailmassa. Ja sopii tämä ikiaikainen kauneuden sekä pistävyyden yhdistelmä myös taloushuoliensa kanssa kamppailevaan nykyaikaan. Tästä todisteeksi käy Ylen Kymenlaakson radion lokakuun alussa välittämä uutinen, joka kertoi näin:

Pohjoismaiden suurin leikkoruusun tuottaja, Valkealassa toimiva Ruusutarha Suutari leikkaa tuotannostaan melkein puolet. Irtisanomisia leikkaukset eivät aiheuta.

Kaakonkulman ilmiantajakuulijamme Harva ihailee ilmausta ja kysyy:

”Ei kai niitä tuotannon tuloksia, leikkoruusuja, ilman leikkaamista voi asiakkaille myydäkään? Ja eikö ruusutarhoilla ennen pitkää leikata koko tuotanto, siis kaikki ruusut?”

Aristoteleen kantapää ei voi kuin yhtyä kysymyksiin ja julistaa, että antaa kaikkien kielikukkasten kukkia!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Lähetyksen musiikki oli tällä kertaa Beethovenia, sonaatti no. 23 f-molli op. 57 ("Appassionata"). Katkelma oli osasta 3 (allegro ma non troppo), pianisti Emil Gilels.

Keijo Virtasen teoksista mainittakoon Amerikkalaisen kulttuurin leviäminen Suomeen (1985), Atlantin yhteys - tutkimus amerikkalaisesta kulttuurista, sen suhteesta ja välittymisestä Eurooppaan vuosina 1776 - 1917 (Suomen historiallinen seura, 1988) ja Settlement or return - Finnish emigrants (1860 - 1930) in the international overseas return migration movement (1979). Aiheesta on syytä mainita myös Turun yliopiston historian laitoksen toimesta (Keijo Virtanen, Arja Pilli, Reino Kero, Auvo Kostiainen) laadittu kirjasarja Suomen siirtolaisuuden historia (3 osaa, 1982-1986).

Perjantaina 21.11. vieraanamme on Keijo Virtanen, Turun yliopiston rehtori ja sitä ennen merkittävä siirtolaisuustutkija ja kulttuurihistorioitsija.

Sen jälkeen kun olemme muistelleet, miten Keijo oli katsomassa 1500 metrin maailmanennätysjuoksua 3.40.2 11.7.1957 (Salsola, Salonen), alamme keskustella siirtolaisuudesta. Suomesta on muuttanut ainakin 200 000 ihmistä Amerikkaan 1800- ja 1900-luvulla ja ainakin sama määrä ruotsiin 1960- ja 1970-luvulla. Lisäksi Pietari oli Suomen toiseksi suurin kaupunki suomea äidinkielenään puhuvat ihmiset laskien vuoteen 1917.

Tätä nykyä "siirtolainen" tuo ensimmäisenä mieleen Suomeen parempien olojen toivossa tai vainoa pakoon muuttavan ihmisen. Mahdammeko muistaa, että olemme olleet itse samassa asiassa?

Keijo Virtanen on toiminut eri tehtävissä Turun yliopistossa vuodesta 1969.

- - -

"Maahanmuuttaja on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan ulkomaalaista syntyperää olevaa ihmistä, joka syystä tai toisesta muuttaa toiseen maahan. Suomessa asui vuonna 2003 107 100 ulkomaalaista."

Ulkomaiden kansalaiset - Maa, jonka kansalaisuus:
1990 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Venäjä . 20 552 22 724 24 336 24 998 24 626 24 621 25 326 26 211
Viro . 10 839 11 662 12 428 13 397 13 978 15 459 17 599 20 006
Ruotsi 6 051 7 887 7 999 8 037 8 124 8 209 8 196 8 265 8 349
Somalia 44 4 190 4 355 4 537 4 642 4 689 4 704 4 623 4 852
Kiina 312 1 668 1 929 2 086 2 372 2 613 2 992 3 382 3 978
Thaimaa 239 1 306 1 540 1 784 2 055 2 289 2 605 2 994 3 470
Saksa 1 568 2 201 2 327 2 461 2 565 2 626 2 792 2 978 3 318
Turkki 310 1 784 1 981 2 146 2 287 2 359 2 621 2 886 3 182
Britann.1 365 2 207 2 352 2 535 2 651 2 655 2 762 2 910 3 143
Irak 107 3 102 3 222 3 420 3 485 3 392 3 267 3 045 3 036
Serbia. . 1 204 1 935 2 177 2 782 3 336 3 321 3 340 2 986
Iran 336 1 941 2 166 2 363 2 531 2 555 2 562 2 602 2 611
Intia 270 756 892 1 012 1 169 1 343 1 619 1 990 2 333
USA 1 475 2 010 2 110 2 146 2 149 2 040 2 086 2 199 2 296
Afganistan 3 386 719 1 061 1 312 1 588 1 833 2 011 2 197
Vietnam 292 1 814 1 778 1 713 1 661 1 538 1 657 1 811 2 010
Bosnia . 1 627 1 668 1 701 1 694 1 641 1 584 1 599 1 658
Muut 13 883 25 600 27 218 27 739 27 129 26 869 29 171 32 179 37 072
Yht 26 255 91 074 98 577 103 682 107 003 108 346 113 852 121 739 132 708

Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot

Päivitetty: 24.4.2008

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset
1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Turvapaikanhakijat 973 1 272 3 106 3 170 1 651 3 443 3 221 3 861 3 574 2 324 1 505
Pakolaisina maahan muuttaneet, vuodesta 1973- 15 476 16 434 17 623 18 835 20 692 22 250 23 452 25 114 26 615 27 757 29 550

(Radio 1:ssä keskiviikkona 19.11.2008 klo 17.30 - 18.00 ja perjantaina 21.11. klo 22.30 - 23.00)

Maanviljelijä Esa Eela on jättänyt peltonsa Säkylässä kyntämättä jo parinkymmenen vuoden ajan. Esa Eela harrastaa suorakylvöä, hän ei muokkaa viljelysmaataan, vaan antaa mullassa luonnostaan elävien ötököitten huolehtia maan kuohkeudesta.

Maanviljelijä Kalle Oivanen Nousiaisista on kyntömies. Hänen kokemuksensa mukaan nimenomaan sopivasti ajoitettu kyntäminen takaa viljalle hyvän kasvupohjan. Kyntömaat antavat parhaan sadon, sanoo Kalle Oivanen.

Kaksi kokenutta maanviljelijää väittelevät uuden ajan suorakylvön ja ikivanhan kyntämisen hyvistä ja huonoista puolista. Erotuomarina väittelyssä on Terttu Lensu.

Radiolähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikeasta palstasta.

Mitä mieltä sinä olet? Kumman keinot ovat paremmat?

Tv haluaa elvyttää teatteriesitysten taltioinnin. Se valitsee maan kohutuimpia tai merkittävimpiä esityksiä ja tekee niistä tv-kuvalle sovelletut taltioinnit. Se haluaa palvella koko väestöä antamalla mahdollisuuden tutustua esitykseen, joka on tavalla tai toisella valtakunnallisesti merkittävä.

Radiokuunnelman syntyminen 80 vuotta sitten alkoi teatteriesityksen välittämistä suorana radion kautta kuuntelijoille. Siitä alkanut kuunnelman historia on yhtäjaksoista kehittymistä kohti omalakista ohjelmalajia ja itsenäistä estetiikkaa. Kuunnelma on niin sanoakseni koko ajan matkalla eteenpäin. Mutta kuunnelman on pitänyt kulkea pitkä tie, jotta yksinkertainen perusasia on tullut kuuluviin: se että se on kuuloon perustuva, näkymätön, fiktiivinen, leikkauksen ja montaasin muoto.

Teatteri-sanan kanta on kreikan ”teatron”, joka alun perin merkitsee katsomispaikkaa, katsomoa. Teatteri on näyttelijän ja katsojan kohtaamista samanaikaisesti samassa tilassa. Esitystilan, huoneen, salin arkkitehtuuri määrittelee teatteriesityksen estetiikan. Eikä se ole lainkaan sama estetiikka kuin radion, jonka tila on rajaton ja assosiaatiokenttä laajaakin laajempi. Radio ei siis ole katsomista eikä se ole paikka. Itse asiassa siis käsite radioteatteri ei ehkä tunnukaan lainkaan oikealta tälle taiteenlajille ja ohjelmamuodolle. Käsite vain on niin vakiiintunut, että parempaa ja lyhyempää ei ole vielä toistaiseksi keksitty.

Radio ei sovi teatteriesitysten taltioinnin välineeksi. Sanon tämän kategorisesti, vaikka en käytännössä olekaan näin kategorinen. Usein ajatellaan, että pienimuotoiset esitykset tai monologit ovat omiaan radioon. Ja vaikka joskus niin onkin, niin peruslähtökohtana on kuitenkin se, että radioon tehdään ja suunnitellaan draamaesityksiä radion oman estetiikan pohjalta eikä teatteria heijastaen, puhumattakaan taltioinnista.

Kuten kai jo selvisi, minä en halua elvyttää teatteriesitysten taltiointia radioon.

Torstaina 20.11. klo 13.15. Uusinta perjantaina 21.11. Ohjelma on viikon ajan ensilähetyksen jälkeen kuunneltavissa oikealla palstalla.

Jean Sibeliuksen laulu Kaiutar liikkuu kalevalaisessa tarustossa, mutta muista Kalevala-aiheista poiketen se käyttää impressionismiin viittaavaa sävelkieltä.

Laulu kuuluu 1914 sävellettyyn opukseen 61, josta kaksi muuta laulua hävisi ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kustantaja lähetti käsikirjoituksia Saksasta Englantiin.

Aino Ackté kantaesitti laulun jo vuonna 1918, mutta sen jälkeen tämä modernismin keinoista vaikuttunut teos on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Asiantuntijoina laulutaiteilija, laulumusiikin emeritusprofessori Jorma Hynninen ja pianotaiteilija Ilmo Ranta.

Mutti asiantuntijatkaan eivät tiedä kaikkea, joten olisi mielenkiintoista kuulla myös kuulijoiden näkemyksiä.

Politiikka tulee taas. Tästä on viime aikoina kuultu,koska nuorten kiinnostus näyttää jälleen jonkin verran virinneen. Samalla kuitenkin vanhempia ammattipoliitikkoja parjataan pelureiksi ja yhteisten asioitten hoitoa ylätasolla epäillään.

Mikä osa politiikasta on reilua ja pyyteetöntä ihmisen toimintaa toisten puolesta ja mikä taas jotain muuta?

Politiikka on kieroa peliä, kuuluu Ennakkoluuloja -ohjelman tämänkertainen hokema.

Väitettä testaavat kaiken nähnyt konkarikansanedustaja, moninkertainen entinen ministeri Ilkka Kanerva ja toimittaja Jukka Arvassalo.

Mikä on Sinun kantasi politiikan kierous- tai suoruuskysymykseen?

Ennakkoluuloja -ohjelma kuullaan YLE Radio Yhdessä maan. 17.11. päivällä klo 11:40 ja uudelleen illalla klo 22:45.

Suomalaiset ovat rallikansaa, julistaa huoltoaseman mainosteksti, ikään kuin suomalaisten menestys ralliurheilun kentillä olisi kyseisen yhtiön aikaansaannosta. Mutta onhan väite totta, Suomen harvaanasuttu maaseutu, tuhannet metsäautotiet ja yksilöurheilua suosiva henki ovat oivallinen maaperä ralliautoilun harrastamiselle.

Englannin kokoontumista tarkoittava sana rally eli suomeksi ralli lainattiin vuonna 1907 autokilpailun nimeen Monte Carlo Rally. Muut kisat eivät kuitenkaan käyttäneet ralli-sanaa ennen kuin 20-luvulla.

Kaikkien aikojen ensimmäinen autokilpailuhan ajettiin Pariisin ja Rouenin välillä 1894 nimellä ”Hevosettomien vaunujen kilpailu”. Tämän jälkeen kaupunkien väliset kilpa-ajot yleistyivät Ranskassa. Kisat ajettiin tavallisilla teillä, muuta liikennettä ja vaikkapa lehmiä väistellen. Esimerkiksi Pariisi-Bordeaux-Pariisi -rallin kesällä 1895 voittanut Emile Levassor ajoi kisan 1 178 km lähes ilman pysäytyksiä 48 tunnissa 48 minuutissa, mikä tekee keskinopeudeksi 24 km/h. Vain kahdeksan vuotta myöhemmin Pariisi-Madrid -kisan voittajan keskinopeus välillä Bordeaux-Pariisi ylitti 100 km/h. Onnettomuudet lisääntyivät ja Ranskan hallitus kielsi autokisat yleisillä teillä.

Autojen yleistyessä hitaasti eri maissa kilpailuja käytettiin edistämään autojen suosiota. Esimerkiksi Englannissa järjestettiin keväällä 1900 Tuhannen mailin kisa, joka kiersi kaikki maan tärkeimmät kaupungit. Aamupäivisin ajettiin kilpaa ja lounastunnilla kansa saattoi tutustua ajopeleihin.

Autourheilu etsi vuosisadan alussa muotojaan. 1907 ajettiin Peking-Pariisi -ralli ja seuraavana vuonna New York-Pariisi -ralli. Pitkän matkan rallien kultakausi oli kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen 50-luvulla. Jo vakiintuneet Monte Carlo ja Alppiralli saivat seurakseen nyt jo klassikoiksi muodostuneet Akropolis-rallin, Ruotsin, Hollannin ja Portugalin rallit ja Suomen Rally of the 1000 Lakes eli Jyväskylän suurajot. Tuolloin ralleihin keksittiin myös erikoiskoe, joka vihdoin mahdollisti kilpailun yleisillä teillä, kun ne voitiin sulkea muulta liikenteeltä.

Kansainvälisen autoliiton FIA:n järjestämiä rallin henkilökohtaisia maailmanmestaruuksia on ajettu vuodesta 1977. Kolmestakymmenestä mestaruudesta suomalaiset kuljettajat ovat voittaneet 14. Ylivoima on siis melkoinen.

Mutta hetkinen, ralliautoissahan istuu aina kaksi miestä. Kuljettajan lisäksi kyydissä on kartanlukija. Eikö puolet mestaruudesta kuulu heille? Pitäisikö sanoa, että ”puolet suomalaisista on kartanlukijakansaa”? Millaisella salakielellä kartanlukija neuvoo kuljettajaa kuoppaisella soratiellä yli sadan kilometrin tuntinopeudessa moottorin ärjyessä?

Timo Rautiainen on voittanut kaksi maailmanmestaruutta kuljettaja Marcus Grönholmin kartanlukijana. Rautiainen-Grönholm on MM-sarjan pisimpään yhdessä ajanut kaksikko ja yksi menestyksekkäimmistä pareista. Muutama vuosi sitten päättyneellä urallaan he voittivat 25 MM-osakilpailua, mikä vie Rautiaisen jaetulle kuudennelle sijalle kaikkien aikojen menestyneimpien kartanlukijoiden listalla. Kysykäämme nyt häneltä, mistä automiehet keskustelevat kilpailun aikana.

– – –

aristoteles(at)yle.fi

- - -

Kuva Marcus Grönholmin ja Timo Rautiaisen vuonna 2007 laatimista Jyväskylän MM-rallin Ouninpohjan erikoiskokeen Kakariston risteyksen nuoteista.