Lehdistöllä on voimakas halu pitää itseään niin sanotun yleisen mielipiteen äänitorvena. Tämän lisäksi tiedotusvälineet pyrkivät nykyään toimimaan kollektiivisena omatuntonamme. Tämä papeilta lehtiväelle siirtynyt tehtävä näkyi vaikkapa viime kesän vaalirahakohussa: lehdet olivat paisutelleet otsikoita jo kolmen kuukauden ajan ennen kuin edes ensimmäisestä rikosepäilystä saatettiin raportoida; siihen saakka oltiin pelkkien moraalifilosofisten pohdintojen ja vihjailevien otsikoiden varassa.

Konkreettisimmin omatuntona oleminen näkyy iltapäivälehtien sivuilla. Koska niiden täytyy joka päivä keksiä myyvät otsikkonsa, moraalinvartiointi tiivistyy niissä usein moralisoinniksi. Samalla levikkiä pitää kuitenkin pitää pystyssä keinoista vanhimmalla: paljaalla pinnalla. Tähän iltapäivälehdistön jakomieliseen olemukseen iskee ilmiantaja-kuulijamme Lari äskettäisellä lainauksella Ilta-Sanomien nettiotsikosta. Lari kysyy:

"Iltapäivälehdetkö kaksinaismoralistisia? Mitä sanotte tästä otsikosta:"

Pidä ne rintasi piilossa, Amy Winehouse! – katso kuvat!

Aristoteleen kantapää onnittelee Ilta-Sanomien toimitusta siitä, miten he ovat saaneet mahdutettua samaan otsikkoon sekä yleisen omantunnon moraalisen sormenheristelyn että tirkistelynhaluun vetoavan kehotuksen. Onko kyse tekopyhyydestä vai siitä, että koetetaan miellyttää sekä nais- että mieslukijoita, sen saa päättää itse kukin sydämessään lehtikioskilla, kun miettii antaako omantuntonsa arvon muodostua vapailla markkinoilla.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Ensimmäinen hankkimani ohjelmoitava kone oli pöytälaskin. Olen erinomaisen ylpeä edelleen sen käsittämättömästä ”puolalaisesta pinologiikasta”. Laskinta tuntemattoman on lähes mahdotonta suorittaa sillä edes yksinkertaisintakaan yhteenlaskutehtävää. Laskimessa on huikeat neljä kertaa neljän kilon asennettavat muistikortit. Pystyn ohjelmoimaan niille melkoisen määrän kaikkea mahdollista. Vielä tänä päivänä käytän ”puolalaista pinolaskintani” päivittäin, enkä vaihtaisi sitä ikinä pois. Kun laskimestani aika joskus jättää, sekin on vain kone, en tiedä millä sen jälkeen laskisin. Vai voisinko hankkia enää mitään hänen tilalleen?

Uudet laskentakoneet helppokäyttöisine käyttöjärjestelmineen suorittavat tehtäviään pian ongelmanasettelua nopeammin. Ennustavia laskentamalleja on jo käytössä arkielämässä, pian ei tarvitse ajatella mitä tehdä, kone kertoo sen puolestasi. Uudessa Apple Macintosh:ssa on ohjelma nimeltä aikakone. Se peruuttaa datahistoriassa visuaalisesti näyttävin keinoin. Kaiken löytää helposti ja vaivattomasti loputtomasta terabittiavaruudesta. Kaksikymmentäkahdeksan vuotta vanhassa puolalaista logiikkaa käyttävässä laskimessani on sama ominaisuus. Kaiken löytää helposti. Kaiken kuudentoista kilon keskeltä, jos vain muistaa mitä etsii.

Heikki Niskanen

http://en.wikipedia.org/wiki/Extensible_Firmware_Interface
http://www.tietokoneopas.com/kokoaminen/bios/

Suomalaiset, meillä on upea maa, oikea mallimaa. Varsinkin sananvapausasiassa Suomi on oikein top tenissä, sillä meidän on kymmenen vuoden aikana jopa seitsemän kertaa todettu loukanneen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklaa. Se on huikea suoritus.

Huikeaa on sekin, että Suomessa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa, mutta kuka tahansa saa myös väittää, ettei niin olisi saanut sanoa, ja että nyt kyllä vedät sanasi takaisin. Näin saa väittää vallankin pääministeri, suurenmoiseksi lähdesuojan puolustajaksi ilmoittautunut valistunut johtaja, joka aggressiivisesti vaatii suojan murtamista heti, kun media väittää jotain, mitä hän ei voi sietää.

Suomessa poliitikoilla on ylipäätään oikeus sanoa, että lehdet ovat ihan itse keksineet kaiken, mitä ovat kirjoittaneet, ja että kyllähän nyt kansa mieluummin poliitikkoja uskoo kuin mediaa, joka vain tahallaan käyttää väärin valta-asemaansa ja tuulesta tempaa epätotuuksia heistä, kansan itse valitsemista rehellisistä edustajista.

Vaan nytpä tähän viattomuuden tiiviiseen tynnyriin on pilkkakirveellä iskettävä reikä ja reiästä saatettava julkisuuteen vuoto. Vuoto on välttämätön, sillä vain sen avulla voidaan julkistaa eli tehdä näkyväksi eli saattaa kansalaisten tietoon, ettei kyse ole vain jutun tekijän ja sen väärin kohdellun kohteen välisestä mittelöstä. Kyse on myös yleisön eli kansalaisten eli meidän oikeudesta saada tietoa.

Aivan varmasti poliittinen järjestelmä mieluummin päättäisi asioista keskenään, ja aivan varmasti se mielellään olisi vallan kokonaan keskustelematta, varsinkaan mistään keskeneräisestä. Vaan sepä ei sananvapauden tunnustavassa oikeusvaltiossa onnistu, ja kyllä Suomenkin kannattaa ilman muuta sellaiseksi pyrkiä.

Siinä on nimittäin sekin hyvä puoli, että kun sananvapauteen ihan oikeasti aletaan uskoa, saa niistä keskeneräisistäkin asioista sanoa sen jälkeen myös semmoista, joka ei toisten mielestä lainkaan ole se oikea totuus tai tulkinta. Eikä kukaan voi sellaisen väärinsanojan suuta tukkia, sillä vapaan sanan kailottaminen ei monen ihmisen hartaista toiveista huolimatta kulu siitä, että sitä kailottaa.

Ihmisen taipaleella voi olla vaihe, jossa hänellä on paljon oikeita
vastauksia. Sitä voi seurata tilaamatta ja yllättäin jakso, jossa on
paljon oikeita kysymyksiä. Kunnes, nekin jättävät ja jäljelle jää
vapaata ihmettelyä.

Kukapa tietää toisen uskosta sanoa kun omankin uskon luonne vaihtelee kuin
se onni siinä Ystävä sä lapsien laulussa. Se, että Taivaan Isä suojelisi
on kaunis ja hellyttävä toive, johon voi ripustautua ja tukeutua, vaikkei
siinä kai ole mitään tolkkua järjen valossa. Kuinka monessa
suosikkibiisissäkään on tolkkua? Ne vain tuntuvat tärkeiltä. Sen ”oman”
uskon hahmottaminen ei onnistu täysin ilman kielen käsitteitä, ajattelua
eli järkeilyä. Tänään kristilliseen perinteeseen sekoittuu muualta tulevia
vaikutteita. Pohjoisten muinaisjumalien seudulla kristinusko on syvästi
kulttuurisidonnainen tapa katsella maailmaa, tulkita ihmisen olemassaoloa.

Raamatun sanan valossa usko näyttäytyy itselleni Jumalan lahjana ja
asiana, jossa Hänellä on sanansa sanottavanaan ja salattavanaan.
Körttiläisittäin uskoon kuuluu epäily, kaipaus ja Tuntemattoman ikävä.
Pyhiä kirjoja voi lukea sanasta sanaan. Fundamentalismiin ja sitä eri
tavoin toteuttavaan seurakuntayhteisöjen autoritaariseen komentoon voidaan
sitoutua. Toisille se näyttää toimivan, mitä ihmettelen.

Uskosta on hedelmätöntä kiistellä. Tietäneekö ihminen aina mikä häntä
liikuttaa. Tuulikin kulkee missä tahtoo. Mystiikka, esteettinen oleminen
on olennainen osa kaikkia suuria maailmanuskontoja. Eettinen ajattelu,
viisaus viihtyy siinä vierellä. Se lohduttaa ja tuo toivoa raadolliseen
maailmaan.

Pari päivää ennen joulurauhan julistusta, tiistaina 22.12. klo 9.05 -10.00 YLE Radio 1:ssä, Kainuun aatelisen seurassa järkeilevät uskoaan Tomas Von Martens, maailman meriäkin kulkenut toimittaja ja etsijä sekä Per Lindblad, teologi ja joogayrittäjä.

Tarvitseeko kirkko uskoa ja löytyykö siitä totuutta?

Oikein armollista joulun aikaa matkalla seimen luo!

Olen pohtinut viime viikkoina journalismia ja sen yhteiskunnallista roolia. Tämän pohdinnan takana on ollut kolme asiaa.

Ensinnäkin Julkisen sanan neuvoston viimeviikkoinen päätös niin sanotusta Vanhasen lautakasa-asiassa, toisaalta Oikeutta Eläimille -yhdistyksen salaa sikatiloilla ottamien kuvien käsittely mediassa ja sokerina pohjalla omaan työhön liittyvä, viikkojen takainen lääketeollisuuden löylytys televisiossa erilaisesta tautitehtailusta ja muusta vastaavasta pahanteosta.

Noin sata vuotta sitten journalismi vaikutti valtavasti kansakunnan syntyyn Suomessa. Silloin perustettiin paljon lehtiä ja lehdissä nostettiin esiin yhteiskunnan epäkohtia. ja lehdistö oli voimakkaasti mobilisoimassa kansalaisia toimimaan yhteiskunnan muuttamisen puolesta.

Lehtien kanssa samaan aikaan syntyi paljon järjestöjä ja myös niitä puolueita, jotka toimivat tämänkin päivän Suomessa. Nyt lehtien levikit ovat alenemassa, erikoistoimittajista luovutaan kaikissa toimituksissa ja seurauksena tuntuu olevan välillä pelkkää melua, ei juurikaan taustoitusta eikä varsinakaan ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja.

Olen itse ajatellut, että ratkaisujen etsiminen onkin varmasti toisten tahojen kuin journalistien tehtävä. Journalisminkin haasteena on kuitenkin se, että sama perinteisten vaikuttamistapojen kriisi, joka näkyy lehtien levikissä tuntuu myös puolueissa ja perinteisissä järjestöissä.

Siksi annoinkin viime viikolla ison pisteen perinteisimmästä perinteisimmälle MTK:lle, joka yllätyksekseni tuomitsi kohusikaloiden olot ja tuli rohkeasti ulos keskustelemaan selkärankaisesti Oikeutta Eläimille -yhdistyksen esittämistä syytöksistä.

Se oli mielestäni aika hienoa tässä ajassa toimimista, ja jotenkin ajattelen, että meidän muidenkin, niin lääketeollisuuden, pääministeri Vanhasen esikunnan kuin kaikkien toistenkin yhteiskunnallisten toimijoiden pitäisi kertoa, vastata huutoihin ja kertoa ratkaisuista silloin kun ongelmia otetaan esille mediassa.

Suvi-Anne Siimes

Ajankohtainen Ykkönen 15.12.2009 YLE Radio 1

Alban Bergin viiden laulun sarja Peter Altenbergin runoihin avaa liedin näköaloja 1900-luvulle. Suuret orkesteriteokset kiinnostavat säveltäjiä ja lauluääni muuttuu yhdeksi orkesterin instrumenteista.

Altenbergia pidettiin boheemina kahvilarunoilijana, jonka rakkain olinpaikka oli Wienin Cafe Central. Hän oli myös kirjailija ja esseisti, joka vaikutti tunnettujen wieniläistaiteilijoiden keskushahmona.

Oopperalaulaja Anu Komsi ja kapellimestari Sakari Oramo ovat etsimässä Bergin vaikeasti tulkittavasta laulusarjasta kaikkeuden ääriä.

Laulusarjan osat ovat:
1. Seele, wie bist du schöner - Sielu, miten paljon kauniimpi
oletkaan
2. Sahst du nach dem Gewitterregen den Wald - Oletko nähnyt metsän
rankkasateen jälkeen
3. Ueber die Grenzen des All - Kaikkeuden äärien ylitse
4. Nichts ist gekommen - Mitään ei ole tullut
5. Hier ist Friede - Täällä on rauha

Keskiviikkon 16.12.2009 klo 13.25 ja uusinta torstaina 17.12. klo 17.20. Ohjelman voi viikon ajan kuunnella oikealla näkyvästä radiosoittimesta. Toimittajana Paula Nurmentaus.

Vaikka talous vähän paranee, työttömyys vain pahenee.
Hurjimmat povaavat Suomeen jo 400 000 työtöntä.
Potkuja tulee, koska maasta häviää vielä ainakin 100 000 työpaikkaa.
Mikä tai kuka kääntäisi kehityksen uusille urille?
Vanhoihin voimatekijöihin, puolue- ja järjestökoneistoihin, ei kohta kukaan luota.
Sosialidemokraattisen puolueen nykyinen järjestöpäällikkö, entinen Metalliliiton toimitsija Aslak Haarahiltunen ja toimittaja Jukka Arvassalo vänkäävät väitteestä "Ay-liike hyväksyy irtisanomiset". Ennakkoluuloja -ohjelma kuullaan YLE Radio 1:ssä torstaina 17.12. klo 13.40. Toinen lähetys on perjantaina 18.12. klo 18.00.

Suomalaiset nousivat Skandinavian viinatilastossa ykköseksi tanskalaisten ohi. Vielä 1800-luvulla joimme vähiten Euroopassa, mutta kieltolaki nosti
meidät listakärkeen ilmeisesti pysyvästi. Pysyykö Suomi aina kovana viinamaana?

Tuomas Enbusken seurassa torstaina 17.12. klo 9.05 - 10.00. ovat keskustelemassa Selvästi juovuksissa -kirjan kirjoittanut lääkäri Juhani Seppänen, toimittaja Aarno "Loka" Laitinen ja viiniasiantuntija Essi Avellan.

Juovatko suomalaiset mielestäsi liikaa? Kuinka paljon käytät alkoholia? Osallistu keskusteluun!

Mutta raha ei ole syyllinen mihinkään.
Raha on vain väline.
Hankalaa rahassa on tietenkin se, että sitä käyttävät kaikki.
Ja me kaikki haluamme sitä.

Raha tekee ihmisistä eriarvoisia.
No, raha ei ole ainoa asia, joka tekee ihmisistä eriarvoisia.
Koulu tekee ihmisistä eriarvoisia – joku valitaan aina ensimmäisenä pesäpallojoukkueeseen ja joku on aina se, jota kumpikaan joukkue ei halua riveihinsä.

Työ tekee ihmisistä eriarvoisia. Lääkäriä arvostetaan enemmän kuin postinjakajaa.
Harrastukset tekevät ihmisistä eriarvoisia, purjehdusta harrastava eroaa pubitikkaa heittävästä. Paino ja pituus tekevät ihmisistä eriarvoisia: lihavia ylenkatsotaan ja pitkiä ihaillaan. Silmien värikin tekee ihmisistä eriarvoisia: sinisilmäinen on naiivi ja ruskeasilmäinen epäluotettava.

Raha on erittäin tarpeellista.
Raha tuo vapautta valita ja vapautta elää.
Raha ei ehkä tuo onnea, mutta se luo paremmat edellytykset onnelliselle elämälle.
Tai elämälle yleensä.

Siksi minusta onkin kummallista se, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita saarnaamaan rahan pahuudesta. Nämä ihmiset ovat poikkeuksetta itse hyvin toimeentulevia tai rikkaita.

Ainakaan minä en ole koskaan kuullut yhdenkään todella, todella köyhän valittavan rahan pahasta vaikutuksesta. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka joutuvat elämään kokonaan ilman rahaa. Ja sellainen elämä on silkkaa epäinhimillistä kärsimystä.

Ylessä valmistaudutaan uusiin leikkauksiin, uuteen Yle-maksujärjestelmään ja kenties uudenmalliseen valvontaan. Mutta mitä YLE:n halutaan jatkossa olevan, mitä tekevän ja mitä se saa maksaa?

Ajankohtaisen Ykkösen studiossa tulevaisuuden YLE:ä hahmottavat hallintoneuvoston kokoomuslainen puheenjohtaja Kimmo Sasi, vasemmistoliittolainen jäsen ja entinen YLE:n toimittaja Esko-Juhani Tennilä ja YLE:n entinen toimitusjohtaja Arne Wessberg.

Kaupallisten kilpailijoiden näkemykset tulevaisuuden Ylestä kertoo Sanomien Mikael Pentikäinen ja maailman yleisradiotuulet välittää Erkki Toivanen Lontoosta ja Kai Jaskari Tukholmasta.

Viikon kolumnisti on Suvi-Anne Siimes.

Ohjelman toimittaa Jan Erola.