Kyllä homotkin siivoaa

Meillä saa olla HOMO, mutta siitä ei saa PARANTUA?????

Kuulun seksuaali -ja sukupuolivähemmistöön ja olen 41. Minun nuoruuteni oli kauheaa ja toivon, että minulla olisi ollut kanttia pinnata koulusta ja karata kotoa, koska 1980-luvulla Kuopiossa ei hyväksytty mitään poikkeavaa. Koulunkäynti aiheuttaa mielenterveysongelman. Onneksi en sisäistänyt vikaa itseeni. Koulun juhlasalissa kevätjuhlassa nousin seisomaan ja niistin nenäni Suomen lippuun. Minä vihasin tätä maata silloin ja vihaan sitä yhä.
Kun minä olin lapsi, minä tiesin, että minä itse olin oikeassa siitä, että kuulun sukupuolivähemmistöön, mutta kaikki aikuiset, vanhemmat, tarhatädit, sukulaiset ym. olivat väärässä ja minä kolmivuotiaasta lähtien ajattelin, että maailmassa on jotain vialla ja minun on aina pärjättävä yksin, koska nähtävästi minä vain olin oikeassa ja kaikki muut ovat hulluja. Minä elin itseriittoisuudessa 27-vuotiaaksi kunnes tein valtavan virheen ja jouduin todelliseen kriisiin. En voinut luottaa itseeni, enkä muihin enkä yhteiskuntaan enkä uskontoon. Meinasi mielenterveys keikahtaa.
Minä olen ollut prostituoitu, minua on kivitetty, minun päälleni on heitelty roskia, minua on haukuttu, minua on vedetty turpaan, minua on puukotettu, minut on erotettu duunista, minua on kieltäydytty palvelemasta kaupassa. Onneksi kaikki on nyt toisin. Toisin, muttei ohi.
Kun pääsisi haudan lepoon. Ei tarvitsisi enää olla varautunut, ei tarvitsisi enää säpsähtää, ei tarvitsisi vetäytyä, eikä tarvitsisi miettiä suunnitelmaa B, C eikä D.

Eikä homokaan voi ajatella, että kaikkien on erikseen hyväksyttävä homon suuntautuminen ja elämäntapa. Suvaita pitää, mutta ihmisillä on oikeus olla erilaisia näkemyksiä siitä mikä on parempaa ja mikä huonompaa. Ja homokin voi halutessaan huomioida muita, aivan samoin kuin esim. tupakoija voi olla huomaavainen muita kohtaan ja polttaa jossain muualla kuin allergikon nenän edessä!

Senkin voin kokemuksesta todeta, että ne ihmiset jotka eivät provosoi vaan loistavat positiivisella persoonallisuudellaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta, menestyvät elämässä paremmin. Parisuhteet kestävät, sosiaaliset suhteet kukoistavat, opinnoissa menestytään, uraa tehdään, elämä hymyilee.

Tämä on minulle ja minua ympäröiville ihmisille aivan normaali tapa elää ja olla. Suosittelen siis hieman suvaitsevaisempaa asennetta kaikille nuorille homoillekin. Jos joku kertoo sinulle homovitsin, älä ota sitä itseesi vaan naura sille, vaikka se olisi huonokin homovitsi, ja keksi vastapainoksi seuraavaan kohtaamiseen muheva heterovitsi! Mutta profiloi itsesi ihmiseksi äläkä homoksi!

Minusta dokumentti oli todella hyvä, koska siinä näkyi se homoseksuaalisuuden se puoli, jonka psykologi näkee työssään. Turhasta kiusaamisesta syntyvä kärsimys tuhrauttaa.

H.S: oli sitä mieltä, että ohjelmassa olevia ihmisiä on potkittu jostain muusta syystä kuin homoudesta. Tähän sanoisin, että kun ihmistä tarpeeksi erilaisuuden vuoksi rääkätään tai hän kokee, ettei hän voi ikinä kelvata omana itsenään, koviksestakin tulee ennen pitkää säikky ja pelokas.

Pelokkuus ja haavoittuvuus näkyy kehonkielessä ja kiusaajat ovat petoja näkemään epävarmuuden. Oma erilaisuus nousee keskiöön ja ihminen ei jaksa eikä muistakaan tuoda esiin muita ominaisuuksiaan. Eli kun ihmistä ensin syrjittään erilaisuuden vuoksi, häntä aletaan syrjiä myös "outouden" vuoksi.

Ihan sama mekanismi toimii näkyvästi vammaisten kohdalla. H.S.selitti, että vammaisen tai erilaisen pitää varautua syrjintään ja ettei pidä provosoida ympäristöä näyttämällä erilaisuutta. Tämä provosoimattomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että pysyy neljän seinän sisällä. Se oli käytäntö vielä 1960-luvulla, jolloin vammaisia kiellettiin kulkemasta kylän raitilla, koska ovat niin rumia ja pilaavat maiseman.

Suomi ei ole mikään takapajula. Sivistysvaltiossa voidaan vaatia, että vammainen, värillinen tai homo saa kulkea kylänraitilla ihan omana itsenään. Ne, jotka eivät toisen erilaisuutta kestä, pitäisi laittaa erilaisuudensietovalmennukseen.

Ja niille, jotka sanovat homoseksuaaliselle nuorelle, että rukous parantaa, voisivat sanoa myös jalka-amputoitudulle, että rukoile itsellesi uusi raaja. On todella loukkaavaa antaa erilaisen ymmärtää, että muuttuminen on helppo nakki - kunhan vain tahdot tarpeeksi. Ei se tumma ihonvärikään valkeaksi rukoilemalla muutu. Paitsi Michael Jacksonilla.

Jokaisella on oikeus olla ylpeä itsestään sellaisena kuin on. Siksi erilaiset pride-jutut ovat tosi tärkeitä.