16.7. Dorian Gray ei vanhene - päivitys 2.8.
Olen ilokseni kuullut useiltakin katsojilta, että tv-sarja on innoittanut tarttumaan klassikkokirjaan. Ja melkein kaikki ovat ottaneet lukeakseen juuri Dorian Grayn muotokuvan.
Kenties Sauli Niinistö esiteli teoksen niin kutkuttavasti, että katsojan uteliaisuus on herännyt. Asiaa auttaa, että Dorian Graysta on saatavilla tuore, huokea pokkaripainos - toisin kuin useimmista esittelemistämme kirjoista. Joitakin ei ole ostettavissa lainkaan, mm. Setä Tuomon tupaa ei löydä oikein etsimälläkään.
Ennen kaikkea Oscar Wilden moraliteetti tuntuu tuoreelta tänäänkin, vaikka on kirjoitettu 1891: ajankohtainen, silti ajaton.
Maailman homokirjallisuuden klassikko oli urhea ja uljas valinta eduskunnan puhemieheltä, vaikka hän onnistuikin välttämään tykkänään "h-sanan".
Niinistö on kuitenkin ihan oikeassa siinä, että tänään ei ole kiinnostavinta etsiä vihjeitä miesrakkaudesta ja sodomia-skandaaleista. Romaanin ajattomat teemat käsittelevät narsismia, minuutta, omatuntoa – suorastaan postmodernia 2000-lukua profetoiden.
”Lahjakkuuteni käytän kirjoittamiseen, nerouteni elämään”, Wilde totesi luonteenomaisella nokkeluudellaan. Hänen elämänsä jäljitteli taidetta, fakta sulautui fiktioon, aluksi loistokkaasti, lopuksi traagisesti.
Dorian Grayn muotokuvaa käytettiin todistusaineistona vuoden 1895 oikeudenkäynnissä, jossa Wilde tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen miesten välisestä ”törkeästä säädyttömyydestä”.
Näin myös Wildestä tuli seksuaalisen vähemmistön tyyli-ikoni ja legenda. Ja marttyyri – tosin tarkoittamattaan, Niinistö uumoilee.
Ja ironia on toki se, että nykyään homot taistelevat oikeudesta perinteiseen perhemalliin ja vihkimisen rituaaleihin – samaan aikaan, kun valtaväestöstä aina suurempi osa päätyy eroihin tai jättäytyy sinkuiksi. Onko narsistisessa kulttuurissa, yksilöitä ihailevan Dorian Grayn maailmassa, edes tilaa parisuhteelle?
12 kommenttia
Ti 17.07.2007 @ 00:17
Hieno veto - tuossa asemassa olevalta heteromieheltä - valita tuo kirja.
Meitä on nimittäin muitakin, jotka hurahdimme teinivuosina samaan teokseen edes tajuamatta, että kyse oli homokirjasta!
Kuten Salekin totesi, stoori voidaan nähdä ihan puhtaana omantunnon-pohdiskeluna.
Särö Salen esiintymiseen tuli, kun tuon ikäinen mies tämmöisen kirjan yhteydessä alkaa lepertelemään uskostaan "rakkauteen".
Käsittämätöntä!
Ti 17.07.2007 @ 18:00
Tuhannet Kiitokset Sauli Niinistölle totuuden sanoista ja muille läsnäoleville kiitos siitä, että hiljennyitte näiden sanojen edessä.
Harvoin on voinut kokea, että haastateltava yllättää haastattelijan näin täysin, kuten varmasti myös ylen monet katsojat; tunnetaanhan Sauli enemmän älykkönä, kuin aidon rakkauden ymmärtävänä ihmisenä.
Vielä harvemmin on voinut kokea, että toimittajat/juontajat kunnioittavat totuutta, jonka kuulevat, varsinkin, jos se tulee täytenä yllätyksenä.
Rakkaudella
Tenhikki
Ti 17.07.2007 @ 18:12
Katsoin myös uusintalähetyksen.Huomenna kirjakauppaan ja lukemaan Oscar W.n kirja Dorianista.
Kortelaisen analyysi ja S.Niinistön ajatukset, samoin Harakan kommentit saivat aikaan mielenkiintoni kirjaa kohtaan.
Luettuani ko.kirjan voin myös kommentoida.
Kiitos hyvästä ohjelmasta.
T: Kolme pientä porsasta
Ke 18.07.2007 @ 13:42
Tuli katsottua tämä jakso ja todettua taas, etteivät valitut kymmenen "maailmaa muuttanutta" kirjaa - olkoonkin että tässä kirjoilla tarkoitetaan suppeasti vain romaaneja - mielestäni vastaa tätä otsikkovaatimusta. Ei "maailman" eikä "muuttamisen" osalta.
Su 22.07.2007 @ 22:41
"Tuon ikäinen mies" - eikö 58-vuotias enää mielestäsi ole oikeutettu tuntemaan rakkautta? Onko rakkauden tuntemisella mielestäsi jokin ikäraja? Ja mitä tarkoitat "rakkauteen" lainausmerkeissä, onko käsite itsellesi kokonaan vieras?
Mielestäni Niinistö osoitti ohjelmassa älyllisyytensä, joka ulottuu paljon laajemmalle inhimilliseen kuin hänestä yleensä on tunnettu.
Ma 23.07.2007 @ 11:37
Rakkaus-sanan yhteyteen ei todella sovi verbi uhrautua, kuten <b>Sauli Niinistö</b> totesi. Se ei ole myöskään vain saamapuolen tunne vaan tasapuolisesti sekä antamista että saamista.
<i>Share and care</i> on pätevä sanonta rakkauteen. <i>- Pirkko</i>
Ma 23.07.2007 @ 11:40
Tiedoksi vaan että <i>Dorian Grayn muotokuva</i> ei ollut <b>Oscar Wilden</b> ainoa romaani.Mies kirjoitti myös gay-romaanin <i>Teleny</i>.
Dorian Grayn hahmo oli muuten mukana myös <i>Herrasmiesliiga</i>-leffassa pahiksena, Dorian ei tosin kuulu sarjakuvan(<i>League of the Extraordinary
Gentlemen</i>) alkuperäiskaartiin, vaan lisättiin leffaa varten, samoin kuin jenkkivahvistus <b>Tom Sawyer</b>.
Sekä leffaan että sarjakuvaan kannattaa tutustua.
Ma 23.07.2007 @ 11:42
16.7. ohjelmassa oli 10 käänteentekevän kirjan listalla vuorossa <b>Oscar Wilden</b> <i>The Picture of Dorian Gray</i> (1890/1891). Keskustelu oli taattuun tapaan todella mielenkiintoista, ja niin vieras kuin haastattelijat tehtävän tasalla. Wilde-analyysin korostus jäi kuitenkin vaivaamaan.
"Dorian Gray" on esteettisesti kutkuttava teos, mutta se ei - Wilden omasta julkisuuskuvasta huolimatta - ole estetistinen teos. Toisin sanoen, romaanin juoni ja loppuratkaisu ovat erottamaton osa teoksen ilmaisua.
Päähenkilön sisäinen muutos välitetään lukijalle ilman kiusallista <i>deus ex machina</i> -moralisointia. Tärkeä ulottuvuus teoksessa on Faust-myytti, sielun menetys maailman saamista vastaan.
Keskustelu keskittyi liiaksi sovinnaismoraalin ja immoralismin suhteeseen, ja jätti tämän kolmannen moraalin, autenttisen hyvyyden kaipuun, mainitsematta.
"Moraliteetista" puhuttaessa meillä suomalaisilla -toisin kuin esim. ranskalaisilla - on kiusallinen tapa sekoittaa toisiinsa tekosiveä moraalisaarna ja filosofinen, taiteellisesti arvokas moraalitutkielma.
Wilden teos kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. - <i>Hanna</i>
Ke 25.07.2007 @ 15:36
Odotin suurella mielenkiinnolla suosikkikirjani <i>Dorian Grayn muotokuvan </i>käsittelyä ohjelmassa, joka on ollut hyvin tasokas ja uusia näkökulmia avaava tähän asti. Niinistön mukaan tuominen oli varsin yllättävää. Valitettavasti pettymys oli valtaisa ohjelman jälkeen. En voi oikein ymmärtää, miksi taiteellisesti sivistyneiden vieraiden joukkoon on tuotu poliitikko, joka on sattunut tekemään ko. romaanista kouluaineen lapsena. <i>Dorian Grayn</i> vaikutus Niinistöön jäi hämäräksi.
<b>Wilden</b> romaaniin melko hyvin tutustuneena olisin niin kovin kaivannut myös vakioasiantuntijoilta syvempää analyysiä tästä pohjattoman monipuolisesta ja -teemaisesta teoksesta, mutta hekin vaikuttivat tällä kertaa olevan kiinnostuneempia vieraan sinkkuudesta kuin itse romaanista.
Dorian Grayn muotokuvassa minua liikuttaa eniten moraalin ja estetiikan yhtyminen monin tavoin, toteaahan Dorian klassiset sanat tajuttuaan satuttaneensa rakastettuaan, että en kestä ajatusta, että sieluni olisi ruma. Teoksessa on keskeistä Wilden tuotannossa muutenkin toistuva kauneuden ylistys, joka ei todellakaan ole vain pintapuolista, vaikka Wilden pinnallisuutta tahdotaankin aina korostaa, vaan syvälle kauneuden jumalaiseen olemukseen menevää pohdintaa. Myös kirjan mystinen, kauhukertomusta lähestyvä puoli jäi vaille huomiota.
Ohjelmassa nostettiin, ilmeisesti Niinistön aviosäädystä johtuen, esiin perhearvojen rapistuminen ja sinkkuus. On todella tylsää, joskin ymmärrettävää, että Doriania luetaan aina Wilden suuntautuneisuuden kautta. Mielestäni kirjassa homous on kirjoitettu ihastuttavan epäsuorasti alitekstiin niin, että sen voi sieltä lukea tai olla lukematta. Kiinnostavampi paralleeli nyky-yhteiskuntaan olisi ollut elämyskeskeisyyden korostaminen ja juokseminen nautinnosta nautintoon.
Kiitos kuitenkin kokonaisuudessaan harvinaisen innostavasta ohjelmasta. Tällä viikolla <b>Heikki Salon</b> myötä päästiin taas keskustelussa monisyisemmälle tasolle. Erityisesti <b>Auli Mantilan</b> ja <b>Teemu Mäen</b> vierailuista olen saanut paljon ajateltavaa.
Ma 30.07.2007 @ 15:18
Lupasin kommentoida ko. kirjaa ja nyt se tulee..
Pistäydyin kahdessa antikvariaatissa ostaakseni kirjan. Eipä löytynyt - mutta astuttuani kirjakauppaan heti ovenpielessä komeili
englanninkielisiä pokkareita..ja ensimmäisenä silmiini pisti <b>Oscar Wilde</b> <i>The Picture of Dorian Gray</i>. Siispä SE oli tarkoitettu minulle.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kielikylpy ja mielenkiintoinen kirja. Suosittelen muillekin.Ja pokkarin hinta 2.50 eur.
Minua tässä kirjassa viehättivät <b>Lord Henryn</b> filosofiset keskustelut/ajatukset ihmismielestä ja ihmiselon koukeroista. Dorianin itseihailu ja nuoruuden säilyttäminen lienee useimpien ihmisten pahe tänäkin päivänä.
Dorianin loppu oli kuitenkin dramaattinen - mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti.
Luin kirjaa pätkissä, sillä halusin viivyttää nautintoa. Loppulukuun päästyäni paistoin ensin kotipullaa ja keitin pannukahvit. Kappale 20
vei juuri sen verran aikaa, että kahvi ehti selvitä ja pulla jäähtyä.
Luen kirjan uudelleen ja alleviivaan ne hienot Lord Henryn ajatukset, jotka antavat ajattelemisen aihetta tänäkin päivänä. Ei se ihmismieli/sielu/synti muutu vuosienkaan saatossa.
... ja mielestäni kirja sopii kaikenikäisille luettavaksi (myös englanninkielen opiskeluun)
Siispä - Health, Wealth and Happiness - to everybody. <i>Leena</i>
