9.7. Onko Teemu Mäellä sananvapaus?

Ensinnäkin; eläimen tappaminen muutoin kuin ravinnoksi tai esim. vaikean ja parantumattoman sairauden vuoksi, joka aiheuttaa eläimelle tuskaa, on rikos.
Suomessa ei saa tappaa kissaa kukaan mattimeikäläinen vaan eläinlääkäri ainoastaan ja virkavalta hätätilanteessa. Kuka tahansa ei siis lain mukaan saa tappaa eläintä - siksi Mäki sai sakot, joka tosin rangaistuksena eettisesti on liian vähäinen.
Eläimen saa tappaa erityisessä hätätilanteessa kaukana eläinlääkärimahdollisuudesta myös esim. metsästysluvanvarainen henkilö, joka pystyy yhdellä kerralla ampumaan eläimen välittömästi kuoliaaksi. Jälleen kerran; hätätilanne on esim. sellainen, jossa eläin on pahasti vammautunut onnettomuudessa.
Eläimen saa tappaa myös hätävarjeluna, jos esim. karhu hyökkää tai käärme yrittää purra. Eläimen saa tappaa myös kuka tahansa, jos eläin kärsii valtavia tuskia eikä sen pelastuminen ole muutoin todennäköistä.
Eläintä EI siis saa tappaa kuka tahansa eikä mistä syystä hyvänsä. Esim. kissanpentuja ei saa enää tappaa vaan siksi että niille ei löydy kotia eikä silti eläimiä saa hylätä vaan ne pitää hoitaa ja antaa niille rakkautta, koska ne elävät ihmisten avulla.

Toinen rikos, minkä Teemu Mäki teki on, että hän tieten tahtoen rikkoi eläinsuojeluyhdistyksen sääntöjä, jotka kieltävät eläimen lopettamisen edes eläinlääkärissä ilman kysymättä lupaa ensin hylättyjen eläinten kodista, josta eläin haettiin poikkeuksena hätätilanne.

Elämme eettisessä maailmassa, jossa tosiaan tapahtuu paljonkin pahaa, mutta toivommeko me Teemu Mäen tavoin elävämme yhä pahemmassa maailmassa, jossa tappaminen on oikeutettua hedonistisessa, nautinnonhakuisessa mielessä?
Kuten Mäki totesi, hänen mielestään hyötykäyttöön verhottu tappaminen on paha asia, mutta nautinnon vuoksi ei. Minä en ainakaan halua olla mukana rakentamassa tällaista ajattelua, jonka mukaan tappaminen ja kiduttaminen on hyvä asia, jos se tapahtuu siksi, että pystyn siihen ja nautin siitä. Tämähän käytännössä tarkoittaisi maanpäällistä helvettiä, Danten maailmaa, jossa kaikki raiskaisivat ja tappaisivat kenet pystyy ja haluaa, missä tahansa ja koska tahansa, kiduttaisi ja raiskaisi.
Teemu Mäki hakee oikeutusta tällaiselle maailmalle ja haluaisi elää de Saden kaltaisessa sairaiden mielijohteiden maailmassa.
Tästä voimme päätellä, että Teemu Mäki yrittää oikeuttaa tällaisen elämäntyylin kiduttaa ja tappaa sillä, että se on vähempi paha kuin esim. lihatuotannon ylläpito, koska se on systemaattista tappamista ihmisen ravinnonsaannin vuoksi. Kaikki luonnossa tappavat toisiaan syödäkseen, mutta eräät ihmiset vain pahuudessaan ja sairaudessaan huvikseen.
Mäen väite, että luonnossa vahvempi aina kiduttaa huvikseen heikompaansa, jos siihen vaan pystyy ja tappaa, ei pidä paikkaansa. Luonnossa suinkaan mikään ei tapa toistaan huvikseen vaan selviytyäkseen joko puolustautuakseen tai syödäkseen.
Teemu Mäki ratsastaa ovelasti älyllisellä keskustelullaan pois siitä, mitä oikeasti ajattelee ja saa mukaansa näköjään, myös tällä palstalla joitain yksilöitä, ajattelemaan mitä tahtoo, manipuloiden vähemmän älykkään ajattelua - se hänen tavoitteensa ohjelmassa olikin; kääntää huomio muualle itse teosta.

Teemu Mäki ei ole taiteilija vaan sadisti.

Mäki luki ohjelman alussa pätkän (de Saden) tekstiä kuin raamattuaan opettaakseen meille mikä on totuus, siinä sanottiin jokseenkin lyhykäisyydessään, että hyvyys on heikkoutta ja sitä ei ilmene tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, että hyvyyttä tekee se, joka on heikko tai pelkää tulevansa heikoksi.

Voisiko kukaan sanoa tätä pokkana ilman, että menettää kasvonsa? Oli se sitten kenen tahansa kirjoittamaa?

Hyvyys on ihmisen perusominaisuus, joka juontuu ihmisen kyvystä tuntea empatiaa. Ihmiset, joilla ei ole empatiaa, eivät kykene hyvyyteen ja heitä on prosentuaalisesti maailmassa vähän, ovat psykopaatteja. He hakevat vain omaa nautintoaan ja se juuri tekee heistä pahoja. Onko Mäki psykopaatti?

Keskuudessamme elää ihmisiä, jotka kykenevät hyvin älylliseen keskusteluun, mutta käytännössä ovat murhaajia ja hyväksikäyttäjiä vailla minkäänlaista omaa- tai myötätuntoa.

Kukaan, jolla on normaali tunne-elämä ei tunne omakseen tuota ajattelua hyvyydestä eikä tapa ketään taiteen vuoksi.

Maan päällä on hyvyyttä paljon. Ihmisissä hyvyys näkyy elämän kunnioittamisena, anteeksiantona, toisten suojeluna ja haluna auttaa. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ihminen pelkää tulevansa heikoksi tai olevansa heikko, sillä totuus on, että me kaikki olemme heikkoja.

Jos tutkimme tuota hyvyys-ajattelua, jonka Mäki ohjelman alussa luki, voimme loogisesti vetää johtopäätöksiä hänen lukemistaan väitteistään, siis: tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei ole hyvyyttä siis: tasa-arvoinen yhteiskunta on paha.

Toinen (de Saden) väite: "Hyvyyttä ilmenee vain sellaisissa, jotka ovat joko heikkoja tai pelkäävät tulevansa heikoiksi. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei ole hyvyyttä."

Onko siis tasa-arvoinen yhteiskunta täynnä ainoastaan ihmisiä, joissa ei ole mitään hyvyyttä? Onko tasa-arvoinen yhteiskunta/maailma siis läpeensä paha, koska mitään hyvyyttä ei siis ole? Mikä on tämä tällainen maailma, jos on vain pahuutta? Olisiko se helvetti? Ja sitäkö Mäki tänne haluaa?

Provosoivaa oli myös Mäen lukema väite, että vain heikoissa itse tai sellaisiksi tulevansa pelkäävissä on hyvyyttä. Tämä provokaatio saa meidät ajattelemaan hyvyydestä seuraavaa; että me emme halua että meissä ilmenee mitään hyvyyttä, koska se leimataan heikkoudeksi.

Ja tämähän on pelkkä valhe, sillä hyvyys on yksi normaalin ihmisen peruspiirteistä. Tämä peruspiirre mahdollistaa sen, että voimme sovussa elää yhteiskunnassa keskenämme. Jos meissä ei olisi minkäänlaista hyvyyttä, emme voisi elää yhdessä. Me tappaisimme kaikki toisemme pian. Hyvyyttä vaaditaan useissakin tilanteissa elämässä, myös työelämässä kuin kodissa.

Aina löytyy ihmisiä, jotka provosoivat, manipuloivat ja yrittävät selittää omat erikoiset taipumuksensa oikeutetuiksi omalla filosofiallaan, johon haetaan tukea edesmenneistä tai nykyisistä poikkeavista yksilöistä, jotka tuhoavat ja vahingoittavat toisia huvikseen.

Kiduttajat ovat kautta aikojen uskoneet omaan filosofiaansa, joka vastustaa hyvyyden toteutumista ja ovat pahoja sisimmässään. Meillä on nimityskin pahuutta palvoville ihmisille, mutta emme uskalla sanoa sitä ääneen, kun kyseessä on julkisuuden henkilö.

Satanismi ajaa tällaista sadismi-masokismi-ajattelua ja se pyrkii vaivaamaan ihmisen ajatuksia niin, että se lopulta päätyy omaan ansaansa.

Satanismi on hedonistista pahuutta, kidutusta ja tappamista mielihyvää tuntien. Monet meistä emme käy kirkossa emmekä tunnusta kenellekään uskovamme, mutta sisällämme tiedämme mikä on pahuutta ja mikä hyvyyttä. Me emme ajaudu jonkun pahuuden vallassa elävän ansaan vain siksi, että hän suuntaa katseemme toisaalle, kun selittää pahoja tekojaan esim. näin; tämä mitä minä tein, tapoin ja kidutin, ei ole niin paha asia kuin se, että muut tappavat ja kiduttavat, koska....ja syitä löytyy.

Tässä tapauksessa tiedottaminen, viestittäminen taiteen kautta, että heräisimme huomaamaan miten epäreilua on tappaa eläimiä syödäkseen. Ei toisen tappamisella voida vedota mihinkään parempaan vaihtoehtoon, sillä kumoaa itse itsensä ja viestin, jota se välittää.

de Saden tasa-arvoinen yhteiskunta jossa ei olisi hyvää, ei merkitse välttämättä yhteiskuntaa, joka olisi täynnä pahuutta. Tällainen yhteiskunta voisi olla samaan aikaan vapaa sekä hyvyydestä että myös pahuudesta.

Hyvän ja pahan määrittely on aina vahvoilla olevien oikeus epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Hyvän ja pahan määrittely on myös aina tapauskohtaista, sillä pahuuden voi muuttaa hyvyydeksi poikkeussäännöillä: kuten murhaaminen muuttuu sodan aikana sankaruudeksi.

Huonoimmassa tapauksessa itsensä hyviksi määritelleiden ihmisten ei edes tarvitse selitellä enää pahoja tekojaan. Hyvyyden lahjoittajan voi tällaisessa tapauksessa ajatella olevan eri asemassa hyvyyden saajan kanssa, juuri tällaisen epätasa-arvon vuoksi. Hyvyyden lahjoittaja taas jakaa hyvyyttään, koska pelkää menettävänsä aseman jossa ei voi enää määritellä hyvää ja pahaa.

Asiasta toiseen: eihän Teemu Mäki ole edes väittänyt kissan tappamisen olevan parempi vaihtoehto millekään.

Kiitos mielenkiintoisesta jaksosta. Olen järkyttynyt (masinoitujen?) kirjoittajien keskustelukommenteista, niiden tekopyhyydestä ja tyhmyydestä. Ne kyllä pitäisi poistaa antamasta vettä muitten typerysten myllyyn.

Teemu Mäkeä seuratessa tuntuu, että kerrankin katsojaa/ kuulijaa arvostetaan. <b>de Sadesta</b> en tiennyt juuri mitään, nyt karvan verran enemmän. Yhden oivalluksen tein, nimittäin <b>Lars von Trierin</b> <I>Dogvillen</i> velan de Sadelle. Netistäkin se tieto olisi löytynyt, tsekkasin juuri, mutta oma oivallus vaikkei kummoinenkaan, on
tyydyttävämpää.

Teemu on loistava ajattelija. Ei muuta kuin onnittelut ymmärryksestänne valita hänet ohjelmaan. (Hätävarjelun liioittelua oli kyllä varoitus ohjelman
katsojille!) - Outi

Käydyssä keskustelussa on esitetty yksi hyvä kysymys. Mihin väkivalta tai tappaminen muuttuu selityksillä?

Tietyt asiat ovat ja pysyvät tietyssä järjestyksessä. Väkivalta merkitsee aina regressiota, psyykkistä taantumaa, eikä se siitä mihinkään muutu vaikka sitä kuinka yritettäisiin kytkeä taidetekeleen yhteyteen. Kun joku kolkuttelee taiteen rajoja naturalismin suuntaan, taannutaan symbolisen hallinan tasolta hakemaan reaalista efektiä. Turkkalainen teatteri ja teemumäkimäinen taide tekevät saman erehdyksen.

Sinänsähän tällainen nuorille taiteentekijöille ominainen halu hätkäyttää ja järkyttää konservatiivista yleisöä on ikuista ja jossain määrin ymmärrettävää. Taitaa olla taiteessa jokseenkin pakollinen kuvio. Mutta sitten on näitä jotka jäävät koko iäkseen efektikoukkuun. Esimerkiksi de Sade ja Teemu Mäki. Kumpikin yrittää ylevöittää riippuvuutensa kirjoittamalla asioiden selitykseksi filosofiaa. Ja tietenkin heidät tästä myös hyväksynnällä palkitaan. De Sade saa paikan maailmankirjallisuuden historiassa, Teemu Mäki akateemisen oppiarvonsa.

Taidetta kannattaa harrastaa, jos siitä saa jotain iloa. Taide-elämyksen jälkeen ihmisen pitäisi olla parempi ihminen kuin ennen sitä. Tässäkin asioilla on järjestyksensä. Koukkuun jääminen, yhä primitiivisempien, väkivaltaisempien, kiduttavampien elämysten metsästäminen, efektien hakemisen pakko ja omien rajojen jatkuvan ylittämisen tarve tuskin käyvät samaan suuntaan kuin taiteen parantava vaikutus. Paikkansa pitävän kliseen mukaan taiteen tulisi aukaista silmiä ja luoda uusia yhteyksiä, laajentaa ja avartaa mieltä, auttaa näkemään sellaista mitä ei ennen ole nähty, jne -- mutta pelkäänpä etteivät nämä psyykkisen taantuman suunnasta tavoitellut reaalisen väkivallan itsetarkoitukselliset efektit pysty palvelemaan mitään symbolisuunnassa tapahtuvaa kokemuksellista synteesiä.

Konservatiiveja on helppo säikytellä. Se on aina ollut suunnattoman helppoa. Konservatiivit ovat väärässä kun yrittävät pitää kiinni opituista säännöistään ja psyykensä liikkumattomuudesta. Mutta valitettavasti joukoturkat ja teemumäet ovat yhtä väärässä ripustautuessaan efektikoukkuihinsa. Riippuvuus niistä on taiteelle yhtä kuolettavaa, yhtälailla mielenliikkeitä jähmettävää kuin äärimmäinen konservatiivisuus. Jos konservatiivien hätkäyttäminen taiteilijalle riittää ja hän jää koukkuun väkivaltaefektejä toistellessaan, ehkä siinä sitten jokin kuvio saa täyttymyksensä. Sadisti löytää masokistinsa, vai miten se menikään.

Joo, on hänellä oikeus ja velvollisuus katua tekemäänsä eläinsuojelurikosta. Oikeuden tuomitsema sakkorangaistus oli mielestäni aivan liian lievä. Teko oli törkeä, pöyristyttävä - ensin mies esiintyy vilpillisesti eläinsuojeluyhdistykselle ja tarjoaa kodin hylätylle kissalle ja sitten tappaa sen kirveellä toteuttaakseen 'taiteellista kutsumustaan'.

Ihmettelen kovasti kannanottoja, jotka vaativat Teemu Mäen vaientamista. Vaikka ei <i>Sex and Death</i> -teosta hyväksyisikään, onko se syy olla antamatta puheenvuoroa julkisuudessa? Jos Mäki todella olisi korvattu toisella, niin olisiko se ollut sensuuria?

Olisikin mielenkiintoista tietää, nousisiko lainkaan hälyä, jos ohjelmassa olisivat vieraana vaikka <b>Jan Vapaavuori</b> ja <b>Kari Häkämies</b>, jotka molemmat on tuomittu pahoinpitelystä. Tai arkkitehti <b>Marco Casagrande</b>?

Ihan liikkistä kuitenkin, että tällainen kuriositeetti on saanut ihmiset liikeelle.

Totta kai Teemu Mäellä on sananvapaus. Totta kai myös Timo Harakalla on oikeus kutsua hänet ohjelmaansa.
Minulla niin kuin muillakin on oikeus ilmaista vastenmielisyys tuota valintaa kohtaan. On vääristelyä väittää, että kyse olisi Teemu Mäen sananvapauden vastustamisesta.

Markiisin tavoin ajatellen on mahdollista huomata perustavanlaatuinen ristiriita, jossa valtiossa toisaalta tunnustetaan muutos ja kehotetaan varsin sallivaan ja seksuaalimyönteiseen kasvatukseen, mutta toisaalla valtio toimii kuin karannut juna, pyrkien silti tekemään kaikkensa, jotta menneen maailman mukaan elettäsiiin.

Hyvä tapa protestoida on jättää koko ohjelma katsomatta. Niin ainakin minä teen.

Journalistinen harkinta on pettänyt pahasti tai sitten se ei ole kosketuksissa toisen tärkeän ulottuvuuden, terveen järjen kanssa.

Ok, ihminen voi tehdä virheitä ja suurin osa niistä on korjattavissa. Jopa tappaminen jossain asiassa on ymmärrettävää - esim. jos joku kajoaisi lapseeni (siis pedofiili) niin aidosti kokisin olevan aivan oikein tuottaa tuskallinen kuolema kyseiselle pedofiilille. Monen mielestä ehkä rankkaa tekstiä, mutta pohjimmiltaan aika totta.

Kaikki virheet eivät kuitenkaan ole anteeksi annettavissa. Tällaisia asioita ovat juuri viattomaan luontokappaleeseen koskeminen, oli sitten kyseessä lapsi tai eläin. Että harmitteletteko, ettei ole Jammu-setää saatavilla kommentoimaan Markiisi de Saden innoittavaa elämänasennetta?

Toisin sanoen, en ole edes mikään eläinaktivisti, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta a.) Mäellä ei todellakaan ole minkään laista sananvapautta tekonsa jälkeen, katuminen nyt on - noh, kiinnostaako pedofiilien katuminen.. ja b.) en voi kuin toivoa, että hänen kohdalleen joskus sattuu jotain yhtä ikävää - harmi vaan että jos puhuttaisiin vaikka hänen lapsistaan, niin he eivät ole ansainneet sitä, mitä heidän isänsä heille on perintönä "oikeuttanut".

Surullista mutta näin se vain on, kaikki teot eivät ole anteeksiannettavissa - ja vaikka ei saisi, en todellakaan voi toivoa Mäelle elämässä mitään hyvää. Toivottavasti hän tulee kärsimään teostaan - tosin eikö se olisi juuri kohtalon ivaa, että saisi mädäntyä jossain hourulassa, kuten idolinsakin? Markiisi de Sadetta nyt jossain määrin voi sentään ymmärtää aikansa kulttuuriin heijastettuna, eikä hänen teoistaan sentään ole videokuvaa...

Sinänsä tylsää, että muuten hyvä ohjelmanne menetti nyt yhden tunnollisen katsojan ja yle yhden potentiaalisen tv-luvan maksajan, vaikka eihän se sinänsä iso asia olekaan.

Ja loppuun vielä se, että EI, tämä ei heijasta mitään nyky-yhteiskunnan ajattelutapaa tai kieroutuneisuutta tai yhtään mitään muutakaan - teko oli yksinkertaisesti väärin - ilman minkään laisia selityksiä. Surullista.

Sitä mää vaan oon ihmetellyt, ettei mikään media eikä minkään median tekijät koskaan kerro minkään taideteoksen olevan tylsä.

Luin <i>Justinea</i> puoliväliin ja totesin, että sama meno jatkuu vielä toisen mokoman, pointti tuli jo selväksi enkä enää jaksanut. Sama juttu <b>Fellinin </b><i>Ihanassa elämässä</i> tai <b>Cervantesin</b><i> Don Quijotessa.</i>

Siis pliis kriitikot: tylsyyspisteet peliin.

Ei voi olla totta. Voisi kuvitella että eläinsuojeluyhdistyksilläkin olisi parempia vastustuksen kohteita kuin vuosia sitten tapettu yksi (1) kissa. Teemu Mäki on ainoa oikea, elävä taiteilija Suomessa, sillä hän on onnistunut osoittamaan ihmisten naiviuden ja herättämään valtavasti keskustelua.

Mäki itse kommentoi kohutulla teoksellaan väkivallan eri esiintymismuotoja, ja koko idea oli juuri siinä, miten ihmiset kiinnittävät huomiota vain helposti silmin nähden väkivaltaisiin tekoihin ja sulkevat silmänsä paljon suuremman luokan väkivallalta (lihan tehotuotanto, orjatyövoimalla tuotettu talous jne.). Kasvakaa jo aikuisiksi.

ps. Ainoa syy, miksi kissan tappo tuomittiin eläinrääkkäyksenä oli se, että teko toteutettiin amatöörimaisesti ja se siksi kesti muutaman sekunnin liian kauan. Ilmeisesti olisi ollut parempi, että taiteilija Mäki olisi harjoitellut kissantappoa ammattimaisuuteen asti ennen teon kuvaamista...

Olipas mielenkiintoista seurata asiantuntevien ihmisten ajatustenvaihtoa. Arkea pyörittäessa moni asia jää vaille ansaitsemaansa huomiota - ei ole aikaa pysähtyä miettimään elämän menoa, kulkua ja arvoja. Tällaiset keskustelut tuovat uusia näkökulmia ja antavat ajattelemisen aihetta. Hienoa Yle =)

On totta, että Teemu Mäki on venyttänyt taiteen rajoja äärimmilleen, mutta sen ei pitäisi olla esteenä tv-ohjelmiin osallistumiselle. On hullunkurista tuomita ihminen eliniäksi huonoista ratkaisuista ja teoista menneisyydessä. Eikö kaikille pitäisi antaa mahdollisuus edes perustella valintojaan? Monikohan Mäen kriitikoista on lukenut hänen filosofisen pohdintansa kohua herättäneestä teoksesta - aika harva. Sensaatioista halutaan pitää kiinni ja se valitettavasti vie Mäeltä hänen mahdollisuudet todelliseen ajatustenvaihtoon ja vaikuttamiseen. En itse hyväksy eläinrääkkäystä missään muodossa, enkä usko että myöskään Teemu Mäki kyseenalaisista valinnoistaan huolimatta.

Eli väestöliiton ohjeet ovat että masturbaatiosta pitää vain sanoa että tehdä saa niin kuin jaksaa, mutta ei missä vain. Pitää olla suvaitsevainen lesbokokeiluja jne kohtaan. Asiat käsitellään todellisuuden suhteen peilaten.
<i><a href="http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_tutkittua&jutunid=8495">Yle: Porno tullut lasten arkeen</i></a>
<i><a href="http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2003-11-07,104:3:184218,1:0:0:0:0:0:">Turun Sanomat: Teiniprostituutio järkyttää amerikkalaisen keskiluokan arvoja</i></a>
<i><a href="http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1359737">Ilta-Sanomat: Poliisi tutkii teiniprostituutiota</i></a>
<i><a href="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Tytt%C3%B6jen+murrosi%C3%A4n+ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n+yh%C3%A4+aikaistuneen/HS20050124SI1YO02ema">Helsingin Sanomat: Tyttöjen murrosiän epäillään yhä aikaistuneen</i></a>

Toisaalta valtio yrittää kaikkensa, jotta elettäisiin kuten aikaan kun isoisä lampun osti. Noin kasvaneet ja tulevat kasvavat, kohtaavat varttuessaan valtion toisen käden mallin, jossa seksi on paha asia, paheksuttava asia, normalisoitava asia, kielletty puheenaihe, etenkin kaiken kasvun suhteen, nuoruus ja muistot kielletään ja systeemi jauhaa armotta kuin ennen noitavainoissa ihmiset jotka eivät suostu valtion "normaalimalliin".

Siinä ristiriitaa pureksittavaksi asiantuntijoillekin. Mielestäni ainoa oikea toimi olisi modernisoida valtion ja kansainvälisten sopimusten organisaatioiden itseään arvioiva ja perusteluja lisää keksien ruokkiva itsetarkoituksellinen systeemi nykyaikaan, nykyisten tietoon ja tosiasioihin perustuvien kasvatusmallien perustalta.

Kiitos.

Aikuisten oikeasti - on aivan vitun naivia ylitulkita kissanraadon päälle runkkaamisesta jotain markkinatalouden rakenteellisen väkivallan esiintuomista.

Kyseessä oli aikanaan puhdas ja fiksu markkinointikikka Mäeltä, temppu joka toimii edelleen, ei Mäki muilla ansiollaan olisi edes tv:ssä.

Mäki on ollut tietoisesti aikaansa edellä - systemaattisesti ja markkinatalouden ehdoilla shokeeraamalla rakentanut itsestään brandin. Tämä on Mäen suurin saavutus - ei hänen taiteensa itsessään.

Totta tietysti on että pahempiakin asioita sattuu kuin kissantappo. Sen sijaan kissantappo huvikseen taiteen nimissä ja sen hyväksyminen on moraalisesti aika kestämätöntä.

Täytyy sanoa, että olen pettynyt, että täällä keskustellaan vain kissavideosta, eikä lainkaan ohjelmassa käsitellystä kirjasta ja ohjelman keskustelusta. Ja olen erittäin yllättynyt, miten paljon vihan tunteita yksi taitelija pystyy herättämään.

Jos tuo kaikki energia purettaisiin esim. sodassa tapahtuvien naisten (ja lasten) raiskauksien, naiskaupan, muun naisiin kohdistuvan väkivallan tai eläinten huonon kohtelun vastustamiseen ylipäätään, niin mahtaisi olla parempi maailma. Taitaa olla tyypillistä, että kun omaa elämää ei haluta nähdä osana laajempaa väkivaltakoneistoa, ja omaa osallisuutta siihen, niin tilanteesta selvitään kiinnittämällä huomio johonkin taiteilijaan ja vihaamalla tätä.

Huolimatta siitä, etten ole lukenut <i>Justinea</i>: minusta oli kiinnostava Mäen kommentti siitä, että kirja ei toimi pornona (koska siitä kukaan tuskin kiihottuu) vaan pikemminkin väkivallan kommentoijana... vai mitenköhän se meni.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys tekee arvokasta ja pyyteetöntä työtä puolustuskyvyttömien eläinten suojelemiseksi. On täysin käsittämätöntä että Teemu Mäki kävelee sisään putiikkiin, valehtelee pitävänsä (kadulta pelastetusta) eläimestä hyvää huolta, vie sen kotiin, repii siltä pään irti ja runkkaa päälle. Mikä vittu tässä on se sanoma? Kiinnittää huomiota maailman pahuuteen? Hätähuuto heikkojen puolesta? Teemu Mäki ansaitsee mielestäni halveksunnan raukkamaisesta, julmasta teosta eikä suinkaan ihailua ja hymistelyä jota hän sai osakseen tämän illan ohjelmassa. Mikset Harakka haastanut Mäkeä kertaakaan? En ole koskaan ymmärtänyt kulttuuritoimittajien rähmällään oloa kaiken "rajun" ja väkivaltaisen edessä. Teemu Mäen ruutuun päästäminen ei ollut vastenmielistä, kritiikitön suhtautuminen oli. Siitä vaan kaikki katkomaan päitä vaikka kulkukoirilta. Tai kenties yksinäinen spurgu olisi makoisampi kohde? Tai avuton prostituoitu? Napakat mällit vielä päälle ja vot! Sitten leppoisasti naureskellen jutustelemaan Ylen kulttuuritoimittajien kanssa myöhäisillan TV-lähetykseen. Muuten Teemu, uskallatko sahata kätesi irti ja laittaa mikroon? Siinä olisi temppujen temppu, taideteosten taideteos! Tsemppiä ja kiitos Yle vieras valinnasta. T: nimim. Jammu Setä seuraavaksi?

Jos Teemu Mäki ei saisi esiintyä ohjelmassa tapettuaan kissan, niin millä perusteella hyttysen tai jonkin muun eläimen tappanut ihminen saisi siellä esiintyä?

Entäpä millä perusteella lihaa syövät saisivat tai ovat saaneet ohjelmassa esiintyä, sillä hekin ovat epäsuorasti vastuussa eläimien tappamisesta?

Kyseenalaisena pidän kuitenkin sitä, ettei Teemu Mäki mukamas odottanut teoksen herättävän saamaansa kohua. Taiteilijan on kyllä täytynyt elää puskassa, eikä tietää taidehistoriasta juurikaan mitään, sillä vastaavia ennakkotapauksia taidehistoriasta löytävät sivistymättömämmätkin ihmiset - niin kutsutut sensatiolistit kun harvoin tekevät kuitenkaan mitään mitä ei aiemmin olisi muodossa tai toisessa tehty aiemminkin.

Erityisesti arvostin Anna Kortelaisen kommenttia taiteilija Serranon ja kyseisen näyttelyn kuraattorin tyhmyyden esittämisestä suhteessa teosten provokatiiviseen sisältöön. Lehtien otsikotkin valitaan oletetun huomioarvoisen sisällön vuoksi, eikä kauniin kirjasimen, kauniiden kirjaimien tai sen vuoksi että jotainhan otsikossa tulee kuitenkin lukea. Kuraattorin selityksistä tuli mieleen, että Serranon töitä tulisi katsoa kauniina kuvina vailla sisältöä.

No, joka tapauksessa Anna Kortelaisen kommentti tuntui ainakin minusta juuri sopivan pisteliäänä ottaen huomioon kuka oli vieraana. Tämä voi tietysti olla myös sattumaa, mutta monet hyvät mielipiteet ovat hieman moniselitteisiä.

On täydellisen uskomatonta miten Kortelainen kommentoituaan Peppi Pitkätossua mahdollisimman negatiivisesti, kuitenkin haluaa "poikien kanssa" vinosti hymyillen tavallaan hyväksyä tämänkaltaisen negatiivisen pornon ja naisen alistamisen.
Tämän jälkeen on turha pitää Kortelaista feministinä.
Oma lukunsa on ylipäätään Teemu Mäen valinta tähän ohjelmaan. Kyseessä on henkilö, joka oman etunsa vuoksi on valmis mihin tahansa. Tämä näyttää tuottavan tulosta, kun jopa YLE on valmis heittämään inhimillisyyden pois ja liittyvän markkinavoimien "mitä-tahansa-rahasta" -ohjelmapolitiikkaan.

Nimimerkki YLEen pettynyt

Et olisi paremmin voinut sanoa, kuin omasta suustani. Kuinkahan monta eläintä on tänäänkin tapettu Suomessa... Itsekin tuossa kärpäsen justiinsa lätkäisin ja kyllähän sitä "pienenä" tuli ammuttua räksiäkin ilmakolla - joku saattoi jopa jäädä kitumaankin kun en kaikkia löytänyt. Tosin en tapahtuneita ole kuvannut mutta muuttaako se sitten varsinaista tekoa? Sitä paitsi "isi" oli tyytyväinen kun vähän peloittelin niitä kun ne perhanan linnut söivät marjat pihan puskista.

siis ajatuksia herättääkseen ja ihmisten tiedostamattomuuden esilletuomiseksi voisin "taiteen" nimissä vaikka polttaa sinut ja paloitella pieneksi(ja kun olen tähän täysin tottumaton olisi se vain tahatonta taitamattomuutta ei tarkoituksellista rääkkäämistä)videoiden tämän installaation osaksi suurta paradoksaalista metafyysistä kollaasia. teoksen loistavan analyyttisen sanoman perusteella minut nimitettäisiin taiteen tohtoriksi, työtäni katsottaisiin ihaillen kroatiassa, venäjällä ja sierra leonessa ja saisin paljon kiihkeitä ihailijoita, lopulta minut nimettäisiin ilta-sanomien kolumnissa neroksi-siis tuumasta toimeen saisinko osoitteesi, et varmaan halua olla niin naiivi että estät tämän suurteokseni toteutumisen, olisit varsin moukka ja lapsellinen
ps. onko sinulla muuten lapsia? niille voisi tehdä teemu mäet nykyisen porvarillisen riistotalouden piiloväkivallan esiintuomiseksi...

Miksi niin monet kommentoijat yhdistävät kissan tappamisen ja ihmisen tappamisen? Suomen lain mukaan ihmisen tappaminen on rikos, mutta kissan tappaminen ei ole. Kissanhan voi viedä vaikka eläinlääkärin tapettavaksi, vaikka toimenpiteestä käytetäänkin kiertoilmaisua 'nukuttaminen'. Ainoastaan suojeltujen ja toisten "omistamien" eläinten luvatta tappaminen on lain mukaan rangaistavaa. Mäkihän ei saanut sakkojaan eläimen tappamisesta, vaan muutaman sekunnin kestäneestä - taitamattomuudesta johtuneesta - eläinrääkkäyksestä.

Eläimen tappamiseen ei lain mukaan vaadita edes syytä, vaikka eläimiä tapetaankin mm. ravinnoksi, vaatetukseen, haittaeläiminä ja miksipä ei sitten taiteen tai vaikka huvin vuoksi. Mielestäni Mäki tietyllä tapaa lokaa teoksensa ja inspiraationsa lähteen de Saden arvoa selittelemällä motiivejaan ja tarkoituksiaan liikaa. Mihin väkivalta tai tappaminen muuttuu selityksillä? Eikö kyseessä ole kuitenkin vain kiertoilmaisuilla luodusta illuusiosta?

Mikäli joku ei muuten huomannut, niin kyseessä ei ole mikään Teemu Mäen puolustus puheenvuoro, sillä mielestäni teoksen puheena olevan kohtauksen pervoilu ja exhibitonismi olivat osoitus huonosta mausta, mutta niin on useiden Mäkeä kritioivien tahojen kommentitkin.

Mielestäni on tärkeää tässä asiassa muistaa se, että kyllä oikeasti syy on vähintään yhtä tärkeä pointti asioita tarkastellessa kuin itse teko. Eikä edelleenkään (olen kyllä lukenut Mäen oman näkemyksen asiasta) tälle teolle ole mitään hyväksyttävää selitystä. Ainoa positiivinen asia, mitä itse ehkä jotenkin voin tässä nähdä on se, että esim. tällainen kaltaiseni markkinatalouden pilaama nuori insinöörinheitukka voi todella suuttua ja tuntea jostain asiasta näin voimakkaasti. Ei minua edes kiinnostaisi jos sama olisi tehty ihmiselle - se kun olisi selvästi ja kaikkien mielestä oikein.

Kysymyksiä kuitenkin herättää sellaiset asiat, kuten, että miksi Mäki ei voinut videolla tappaa vaikka äitiään ja tämän päälle sitten runkkailla - jos kaikki kerran taiteen nimessä on sallittua ja olisihan tämä ollut lähempänä myös "idoli" Sadeen toimintatapoja? Ja toisaalta, jos tarkoitus on aiheuttaa "kohua" tai keskustelua - en minä kyllä osaa esim. Irakin sotaa pitää hyväksyttävänä siksi, että se on taatusti aiheuttanut miljoona kertaa enemmän keskustelua ja traagisia kohtaloita kuin tämä ko. video nyt jossain Suomen takametsissä... Ehkä sota on sitten jopa oikeutetumpi, kun seuraukset on niin paljon "paremmat"?

Ja vielä tuosta idolisuudesta ja innoittamisesta - eikö ole aikalailla mielen köyhyyttä, jos ei muuta innoitusta löydä historian taiteesta ja sen tekemisestä? Eikö olisi ollut paljon korrektimpaa ja taiteellisempaa vaikka silpoa se oma korva? Silla ainakin joku taiteilija lienee saanut enemmän ja parempaa mainetta...

Nooh, edelleen, en ole uskovainen enkä eläinaktivisti mutta jokin moraalin siemen minuunkin on sentään saatu istutettua. Ja siksi tuntuu poikkeuksellisen pahalta myös esim. mäen äitiä kohtaan - eihän tuollaisista tunnontuskista voi selvitä ikinä?! Jonkun pommimiehen äiti voi vielä joskus ymmärtää, että hänen poikansa todella luuli tekevänsä oikein jne. mutta kun Mäki tiesi tekevänsä väärin ja pahoin, eikä kyse ollut todellakaan edes mistään itsekeksitystä oikeudesta vaan hän todella koko ajan tiesi, mitä teki ja kuinka kuvottavaa ja väärin se on - käsittämätöntä, että voi tehdä tuollaista, jos nyt ei niin eläimistä välitetä, niin niille ihmisille, jotka ovat elämänsä "uhranneet" tämän ihmisen kasvatukseen?!

Tosin edelleenkään ei mitään ole pakko hyväksyä eikä katsoa, ja olen äärimmäisen onnellinen siitä asiasta, etten ohjelmaa katsonut, en tule enää katsomaankaan, enkä myöskään tv-lupaa maksamaan. Ja jos siitä saan sitten vaikka sakkoja, etten lupaa maksa, niin ainahan voin silpoa jonkun eläimen, hiukan masturboida ja ryhtyä taiteilijaksi niin pääsen sitten suoraan YLE:lle vieraaksi - ei tarvitse tyytyä katsojan rooliin!

"Mäki on tuomionsa muodollisesti kärsinyt, mutta millä tavoin? Katumusta tai syyllisyydentuntoa Mäki ei näytä teostaan tuntevan."
"Olemme vakuuttuneita, että Mäen tilalle on löydettävissä parempia vierailijavaihtoehtoja kulttuuri- ja taidemaailmasta ja vaadimme, että korvaavan vierailijan etsimiseen ryhdytään välittömästi. "
Eläinsuojeluyhdistysten edustajien varsinainen peruste sille, ettei Teemu Mäki saisi esiintyä kyseisessä ohjelmassa (eikä varmaankaan heidän mielestään julkisuudessa yleensäkään), jää hämäräksi.
Ensinnäkin, kehotan kaikkia tutustumaan Teemu Mäen teksteihin, ainakin kissaesseeseen. Mahdollista on, että kaikilla ei verbaalinen kyvykkyys ja/tai pitkäjännitteisyys riitä, mutta kannattaa yrittää.
Mitä eläinsuojeluyhdistyksen edustajat tarkoittavat monitulkintaisella ilmaisullaan "parempia vierailijavaihtoehtoja"? On vaikea kiistää, etteikö Mäki olisi älykäs ihminen, varsinkaan jos vaivautuu perehtymään hänen näkemyksiinsä. Vaikka ihminen olisi paha, ja hänen tekonsa tuntuisivat meistä järjettömältä, voi hän silti olla älykäs ja/tai hyvä keskustelija ja esiintyjä televisio-ohjelmassa.
Mäki ei keskustelijana ole huonompi kuin sarjan muutkaan vieraat yleisesti ottaen, joten tässä mielessä "parempien vierailijavaihtoehtojen" peräänkuuluttaminen on turhaa.
Sitten voisin sanoa muutaman henkilökohtaisen mielipiteen asiaan liittyen. Onneksi emme elä moralistisessa yhteiskunnassa, jossa Mäen kaltaiset ihmiset voidaan hiljentää, koska he järkyttävät meitä. Taiteen yksi tehtävä on järkyttää.
Toisekseen, kyseisten eläinsuojeluyhdistysten into vastustaa Mäkeä kaikkialla on kummallista ja noloa. Eläimille aiheutetun kärsimyksen määrässä hän kuitenkin sijoittuu samaan kastiin meidän muiden lihaa syövien ja lehmänmaitoa juovien ihmisten kanssa. Mutta tässä ei ole niinkään kyse eläimistä, vaan ihmisistä.
Provokatiivisesti asetettuun kysymykseen siitä, onko Teemu Mäellä sananvapaus, vastaan kyllä. Muutkin voisivat vastata kyseiseen kysymykseen.
On hieman tylsistyttävää huomata, kuinka aina Mäen ilmestyessä ihmisten mielenkiinto fiksoituu kissan tappamiseen ja kuinka aina keskustelu on yhtä huonoa ja epä-älyllistä. Tämänkertainen jakso oli ihan ok. Kiitos muuten hyvästä sarjasta, harvoin televisiossa saavat ihmiset puhua fiksuja rauhassa.

Totta kai Mäellä on sananvapaus. Hän on oikein terävä ja analyyttinen ajattelija ja keskustelija.

Monet taiteilijat käyttävät töissään shokeerausta. Oikein käytettynä efekti toimii. Katsojan ensireaktio - selkärangasta tuleva - voi olla ristiriitainen tai suhteeton tai jopa pelottava. Ne katsojat jotka uskaltavat analysoida reaktiotaan, pääsevät käsiksi pinnan alla vaikuttaviin syvempiin virtauksiin. Parhaimmillaan suuri kontrasti tunteellisen ensireaktion ja rationalisuuden välillä on erittäin hedelmällinen.

Mäki käytti shokeerausefektiä tehokkaasti. Hän tappoi kissan. Me näemme ruudulla, kun mies tappaa pörröisen, söpön ja viattoman luontokappaleen brutaalisti, brutaalilla aseella. Reagoimme siihen tunteellisesti, melkeinpä naiivisti ja lapsekkaasti. Kuin olisimme täysin tietämättömiä ympäröivästä maailmasta. Kun asettaa vastakkain ensireaktiomme ja ympäröivän todellisuuden, huomaa järkyttävän ristiriidan.

(Luulen, että tämän takia Mäen teos herättää raivokasta kritiikkiä vieläkin, melkein 20 vuoden jälkeen. Ristiriitaa ja omaa tekopyhyyttä on vaikea hyväksyä itsessään. Me puolustamme fanaattisesti kissanpentua ja syömme silti lihaa.)

Niin, mikä se todellisuus on?
Todellisuus on tämä: suomalaiset tappavat vuosittain (lähteenä Animalian verkkosivut):

koe-eläimet:
<ul>200 000 - 650 000 selkärankaista koe-eläintä</ul>
lihatuotanto:
<ul>2 miljoonaa sikaa
200 000 nautaa
51 miljoonaa broileria
lisäksi muut tuotantoeläimet lampaat, vuohet, kalkkunat, jne.</ul>
turkiseläimet:
<ul>1,6 miljoonaa kettua
1,6 miljoonaa minkkiä</ul>
liikenteessä:
<ul>4 miljoonaa lintua
miljoona nisäkästä
1,2 miljoona sammakkoa ja matelijaa</ul>
ja vielä:
<ul>metsästys
välilliset eläinuhrit
ym.ym.
</ul>
Näiden faktojen lisäksi ristiriitaa kasvattaa tuo edellisissäkin viesteissä mainittu: kissan tappaminen ei ole laitonta.

Joku paheksui sitä että kissa oli tapettu huvin vuoksi, ilman mitään syytä.
Lihansyöjä voi ajatella että ylevin tappamistarkoitus on lihoiksi laittaminen, turkisfani turkiksen takia tappaminen, samalla logiikalla voitaisiin ajatella että taiteilija voisi tappaa taidettaan varten. Varsinkaan kun Suomen laissakaan ei oteta tarkemmin kantaa tappamisen tarkoitusperiin.

Toki teoksen toteutuksesta ja taiteilijan omasta moraalista voidaan olla montaa mieltä. Olisiko ko. asian voinut kertoa toisella keinoin? Onko eläimen tappaminen hyvä keino kritisoida eläinten tappamista? Olisiko Mäki voinut paremmin perehtyä kissan lopettamiseen? Oliko kissan kuolema arvokas tai tarviiko sen olla arvokas?

Joka tapauksessa Mäki sai huikean paljon keskustelua aikaan. Poleeminen ja radikaali taide on harvinaista ja tervetullutta Suomessa, konsensuksen maassa.

Harmillista on se, että monikaan ei halua analysoida teosta tarkemmin, vaan jää lapsen lailla jumiin söpöön kissaan.

Huutaa kun kalikka kalahtaa.

Nimimerkki Maaria777 unohtaa, että kiduttajat ovat myös aivan tavallisia ihmisiä. Suosittelisin tutustumaan <b>Stanley Milgramin</b> tavallisilla ihmisillä suorittamaan tottelevaisuutta tutkineeseen psykologiseen koesarjaan.
Kokeen lyhyt kuvaus löytyy <a href="http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiaalipsykologia/kokeita.html"> tästä linkistä </a> väliotsikon alta, Milgram ja totteleminen. <i>Youtubestakin</i> muistaakseni löytyy Milgramin nimellä kyseisen koesarjan nauhoituksia.

Mihin näiltä tavallisilta koehenkilöiltä unohtui se paljon puhuttu ihmisen luontainen hyvyys?

Mielestäni vaarallisimpia ihmisiä ovat ne jotka eivät ymmärrä tavallisten ihmisten ja itsensä potentiaalia pahuuteen. <b>Philip Zimbardon </b> vankilasimulaatio Stanfordin yliopistolla on myös silmät avaava esitys vallan vaikutuksesta tavallisiin ihmisiin.

Mielestäni tässä kaikessa Teemu Mäen kissan taposta syntyneessä haloossa kiteytyy ihmisten tapa pitää itselleen vierasta käyttäytymistä pahana: kissan tappaminen taiteen tai huvin vuoksi, samaan aikaan kun ummistetaan silmät itse aiheutetuilta julmuuksilta: eläimien tappaminen ruoaksi tai vaatteiksi. Ihmisten tappamisesta esitetyt kuvat ovat meille median ansiosta tuttua arkipäivää, mutta eläimien tappaminen on kätketty yhteiskunnassamme tuotantolaitosten sisälle piiloon katseilta, joten se on meille vierasta.

Nimimerkki Maaria777:n kannattaisi myös tarkistaa internetistä mitä satanismilla tarkoitetaan, ettei osoittelisi vääriä ryhmiä sormellaan.

Menee ehkä edelleenkin ohi aiheen, mutta eläimen tappaminen ei ainakaan voimassa olevan Eläinsuojelulain, eikä Eläinsuojeluasetuksen mukaan ole rangaistava teko.

Seuraava lainattu Eläinsuojelulaista:

32 §
Eläinten lopettaminen

Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen lopettamisesta. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa siitä tarkempia määräyksiä.

Seuraava lainattu Eläinsuojeluasetuksesta:

Eläinten lopettaminen

30 §
Yleiset vaatimukset

Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Lopettamisen suorittavalla henkilöllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.

32 §
Pienikokoiset seura- tai harrastuseläimet

Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia, kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan koiran ja kissan pentu sekä muun vastaavan pienikokoisen seura- tai harrastuseläimen pentu tai poikanen alle kolmen päivän ikäisenä lopettaa lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se välittömästi menettää henkensä.

Eläinlääkärin valvonnassa saadaan lopettaminen suorittaa muullakin kuin 1 ja 2 momentissa mainitulla tavalla.

Semmosta...

Koska osaavaa henkilöä ei ole tarkemmin missään määritelty, niin nähtävästi kuka tahansa voi määritellä itsensä osaavaksi henkilöksi tutustuttuaan kyseisiin lakipykäliin. Teemu Mäki ei ilmeisesti ollut tutustunut lakipykäliin, sillä hänen olisi tullut käyttää tuliasetta tai kaasua kissan tappamiseksi. Eläinlääkärin valvonnassa olisi mahdollisesti kirveskin käynyt.

Asiasta toiseen. Eläinten tappamisen ravinnoksi oikeuttaminen luonnossa tapahtuvalla ravinnon hankkimisella on naturalistinen virhepäätelmä. Moraalisella hyvällä ei ole mitään tekemistä asioiden luonnollisuuden kanssa. Luonnollisella käyttäytymisellähän voitaisiin oikeuttaa muun ohella varastaminen, lajitoverien tappaminen, raiskaukset ja parittelu ei-sukukypsien lajitoverien kanssa, sillä tapahtuuhan sitä luonnossakin.

Eläimien tappaminen ravinnoksi tai vaikka vaatetukseen käytettäväksi on myös nautinnoksi tappamista, sillä ihminen selviäisi myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Eläimiä tapetaan siis kulinaarisen ja esteettisen nautinnon saamiseksi.

okei.

leikitään et on olemassa video, jossa näytetään sillee jotai tunti ihmisten tappamista ja erilaisia väkivallan muotoja ihmistä kohtaan. lopuks tapetaan eläin sillee parissa sekunnissa ja sit vähä runkataan sen päälle.

20 vuotta myöhemmin ihmiset ikäänkuin elämöi viel sen kissan takii, eikä esimerkiksi niiden videossa olevien ihmisten takia.

oiskohan nyt niin, että tämmöinen suhteellisuudentajun puuttumisen paljastaminen ois vähä niinku tän teoksen juju?

haloo?!!? mä oon ollu kasvissyöjä vuodesta -94 saakka, mut oon silti itteki syöny varmaan sen sata eläintä ton teoksen julkasun jälkeen.

olen myöskin pukeutunut eläinten ihoon ja istunut eläinten ihosta tehdyillä huonekaluilla...

tottakai oon myös syyllistynyt välilliseen väkivaltaan kehitysmaiden ihmisiä kohtaan, mut sehän ei oo paha asia ollenkaan näissä mäkeä vastustavissa piireissä. se oli hitto vie maailman tärkein kissa!

Minusta Teemu Mäen anti ko kirjan käsittelylle oli erittäin hyvä. Teemu kykenee kiteyttämään melko selkeästi käsiteltävän aiheen ja on jotenkin surullista, mikäli esim. eläinsuojeluyhdistyksessä ei löydetä muita kanavia tärkeän asian edistämiseen kuin täysin epärelevantit viittaukset noin 20-vuotta vanhaan tapahtumaan.

Seuraan mielenkiinnolla Mäen kirjoituksia mm. <i>Voima</i>-lehdestä, jonka uusimmassa numerossa Mäen "Muuta maailma!" -artikkeli edustaa vastaavanlaista kykyä kiteytykseen kuin nähdyssä ohjelmassa.

Tämän ohjelman yhteydessä olisi paljon mielenkiitoisempaa keskustella esim. Mäen analyysistä ko kirjan kohdalla, kuin siitä kuinka väärin/oikein kissan tappaminen joskus oli.

Uskon, että eläinsuojeluyhdistyksen aktiiveillakin on mielenkiintoisia näkemyksiä ko kirjaan liittyen ja olisikin mukava kuulla miten he/te/me näette Teemun - ko kirjaan liittyvät ajatukset.

Minustakin Teemu-pojan kissasekoilu oli ja on vastenmielistä ja helpointa olisi ollut jättää tämän mainion sarjan jakso väliin tuosta syystä. Mutta pitääkö elämästä sitten päästä helpolla?
Joka tapauksessa olen iloinen, etten jättänyt ko. jaksoa katsomatta. Teemu Mäki on terävänäköinen ja älykäs kaveri, siitä ei pääse mihinkään, vaikka kissarukan haamu hänen päällään tuleekin leijumaan luultavasti ikuisesti...

<b>Stanley Milgramin</b> klassinen koe tulkitaan väärin, jos kuvitellaan sen paljastavan jotain ihmisen "todellisesta" tai "pohjimmaisesta" hyvyydestä tai pahuudesta. Mitään sellaista koe ei nimenomaan paljasta.

Sen sijaan se kertoo vahvasti siitä miten perin juurin sosiaalinen olento ihminen on ja miten pitkälle yksilö voi mennä auktoriteetin kunnioituksen varassa. Sama yksilö kuitenkin ilman auktoriteetin ohjailua pinnaa jättäen sähköiskut antamatta. Tämä mahdollisesti kertoo jotain yksilöstä.

Tavallinen ihminen ei ole kiduttaja, mutta tavallisesta ihmisestä tulee kiduttaja, kun hänet vapautetaan henkilökohtaisesta vastuusta ja valjastetaan moraalisesti perusteltuun kiduttajan rooliin. Yksilön sopeutuvuus on tässä se joka mykistää.

Atomistinen ihmiskuva, jossa kuvitellaan että kaikki käyttäytyminen on palautettavissa yksilöön, on yksinkertaisesti väärä. Kaikki inhimillinen meissä, siis tietoisuutemme, järkemme ja moraalimme, on sidoksissa siihen, että olemme sosiaalisia olentoja.

Meillä on takanamme tuhansien vuosien kulttuurievoluutio, ja ihmisiä meistä tekevät ns. sosiaaliset muodosteet kuten kielemme symbolijärjestelmä. Ajattelumme ja toimintamme määräytyvät korviemme välissä sijaitsevien käsitteellisten todellisuuksien pohjalta.

Olemme selvinneet lajina juuri siksi, että olemme sosiaalisia ja äärimmäisen sopeutuvia. Primitiivisen alkulauman asteella erotuimme muista eläinlajeista ja meistä tuli poikkeava laji nimenomaan kulttuurievoluutiomme ansiosta. Näistä lähtökohdistamme on seurannut sekä hyvää että pahaa.

Olennaista on ymmärtää, ettemme ole lähtökohtaisesti hyviä tai pahoja, vaan että meillä on mahdollisuus toteuttaa joko hyvää tai pahaa. <b>Erich Fromm</b> ilmaisi tämän kauniisti kirjassaan <I>Hyvän ja pahan välillä</i>.

Avainkysymys on aina, kumpaan suuntaan ajatusliikkeemme käyvät: onko kyseessä ajattelun hajoaminen irrallisiksi efekteiksi eli taantuminen takaisin lapsen kiukkuun, aggressioihin, raivotilaan ja lopulta black-outiin - vai voimmeko koota ongelmamme ja ratkaista ne rakentamalla uusia, koherentteja ajatuskokonaisuuksia.

Tämä on käsittääkseni se yleinen pohja, jolta yksilön tekemisiä pitää käsitellä. Yksilö taantuu nopeasti joutuessaan näkemään tai tekemään väkivaltaa. Kokemukset maailman kaikilta sotarintamilta kertovat yksiselitteisesti, kuinka normaalit terveet nuoret miehet muutamassa viikossa tai kuukaudessa raaistuvat ja elukoituvat niin että voivat tappaa lapsia ja raiskata vihollisen naisia.

Mutta tätäkään ei pidä tulkita niin että ihminen "luonnostaan" olisi väkivaltainen, vaan oikeastaan aivan päinvastoin: että ihminen lajityypillisesti on sopeutuja, jonka käyttäytyminen määräytyy kulloisestakin situaatiosta käsin. Ei pidä nähdä yksilöstä lähtöisin olevaa väkivaltaa siellä, missä on kyse lajityypillisestä regressiosta.

On ihan sama mitä selitellään <i>Justinesta</i>, se on sairaan mielen tuotos. Sen julkaiseminen on ollut häväistys ja se rikkoo kaikkia ihmisyyden lakeja. Mikään ei osoita kirjassa sitä, että <b>de Sade</b> olisi mitään muuta kuin mielenvikainen hullu.

Justinen kohtalo kirjassa on fiktiivinen, mutta varmasti käytännössä maailmasta löytyy, kun kiviä kääntelee, muitakin sadistisia oloja.

de Sade on ollut kenties vahvasti psykoottinen ja skitsofreninen eikä ole siihen aikaan saanut asianmukaista laitoshoitoa. Nykyään, jos vastaavia tapauksia jää kiinni, heidät viedään valkotakkisten saattelemana pois.

de Sade on saanut liikaa huomiota ja tunnustuksia kirjastaan. Kirja pitäisi polttaa koko maailmasta ja jäljelle jättää psykologian laitokselle kappaleet mielen sairauksien tutkimusmateriaaliksi.

Jos lähdetään fiktiivisen Justinen maailmaa tutkimaan, emme voi yhtäkään kertaa syyllistää hahmoa. Kautta maailman kidutetut tietävät mitä mielelle tapahtuu, miten se altistuu vallankäytön äärimmäiselle olomuodolle. Sama ilmiö näkyy mm. siinä miksi keskitysleireiltä ei vain kävelty pois tai miksi hakatut eivät heti jätä kumppaniaan joka hakkaa, kyse on psykologiasta ja siten on turhaa syyttää Justinen hahmon käytöstä.

Justinen kohtalo sinänsä on kammottava ja siihen syypäänä ovat hänen mielenvikaiset kiduttajansa. On ihmisiä, jotka ovat masokisteja ja nauttivat kivusta eikä se ole normaalia tunne-elämää. On ihmisiä, jotka ovat sadisteja ja nauttivat kivun tuottamisesta toiselle ihmiselle eikä se ole normaalia tunne-elämää. On ihmisiä, jotka eivät ole masokisteja, mutta joutuvat kidutetuiksi eikä se ole normaalia.

Minusta yhteiskunnassa pitäisi tarkemmin puuttua ääri-ilmiöihin väkivaltarikostilastoissa. Sairaudesta pitäisi avoimemmin puhua, jotta ihmiset osaisivat erottaa sairaan mielen teot kirjallisuudesta tai taiteesta.

"Huokaisulle": Selityksiä, selityksiä.

Miten ihmiselle voisi muka olla mahdollista elää "vapaana" pahuudesta tai hyvyydestä, jotka ovat ihmisen perusominaisuuksia. No siten, että olisimme robotteja, tunteettomia borgeja.

Ihminen ei voi olla hyveetön ja paheeton ja silti ihminen. Ei ihminen ole mikään täydellinen ohjattu olento, joka muuttuu sellaiseksi miksi sen toivotaan muuttuvan, hyveettömäksi ja paheettomaksi. Nuo ominaisuudet ovat ihmisessä niin kauan kuin ihminen on ihminen.

Toinen pointti on, että koska aihe on sadismi, miten maailma, jossa on sadismia, olisi vailla pahuutta? Ei kai sairas mieli, joka kiduttaa toisia omaksi nautinnokseen, koe tekevänsä mitään paheellista, mutta entäpä uhrin asemasta katsottuna - eikö se olisi paheellista, jos olisit itse uhri ja kokisit vääryyttä ja kuolisit toisen nautintojen vuoksi? Mikä ihmeen paheesta vapaa yhteiskunta sellainen olisi?

Ja miten kehtaat väittää kaiken tuon jälkeen, mitä Mäki teki puolustuskyvyttömälle ja hylätylle kissalle, joka luuli saaneensa uuden kodin ja tulikin raa´asti tapetuksi ja häväistyksi?

Teemu Mäki otti selkeästi kantaa tappamalla viattoman ja kodittoman kissan, että tuollainen käytös on ok hänen mielestään. Mäkihän sai siitä nautintoa, mikä paljastaa hänet sadistiksi.

Mielestäni äijällä on täysi oikeus sanoa mielipiteensä, varsinkin kun
puhui järkeviä! - Seppo

Jokaisella yksilöllä on todellakin potentiaali niin hyviin kuin pahoihinkin tekoihin. Auktoriteetit yhteisössä taas määrittelevät sen mikä on hyvää ja pahaa, jota vasten yksilöiden tekoja tarkastellaan.

Koehenkilöt Milgramin kokeessa eivät koe olevansa tasa-arvoisessa asemassa auktoriteetteihin nähden, joten he toimivat auktoriteetin määrittelemän hyvän ja pahan määritelmien mukaan, hyläten totutun moraalinsa. Koehenkilöt voivat kuitenkin itse päättää ryhtyvätkö he kiduttajiksi vai eivät.

Mielestäni huomion arvoista on se, ettei tottelemattomuudesta kokeen auktoriteetteja kohtaan ole luvassa minkäänlaisia rangaistustoimenpiteitä. Jokainen voi kuvitella kuinka moni olisi valmis ryhtymään kiduttajaksi oman nahan vaarantuessa.

Toisena psykologisena kokeena otin esille Zimbardon vankilasimulaation, jossa koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti vankeihin ja vanginvartioihin.

Lyhyesti kerrottuna kokeen auktoriteetit eli vanginvartijat ryhtyivät nopeasti simputtamaan mitä ankarimmilla tavoilla vangeiksi määriteltyjä koehenkilöitä. Vangit omaksuivat huonon asemansa nopeasti ja rupesivat jopa itse simputtamaan vankeja joilla oli vielä jäljellä joitain rippeitä itsekunnioituksestaan, mikä ilmeni haluttomuutena alistua auktoriteettien mielivaltaan.

Yhteisössä siis muodostui nopeasti omanlaisensa käsitys hyvästä ja pahasta. Ei ihme että sanotaan: "Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisesti".

Mielestäni yksilö on kuitenkin aina vastuussa omista teoistaan. Aina löytyy joitain ihmisiä jotka ovat valmiit hylkäämään yhteisön tarjoaman käsityksen hyvästä ja pahasta, kun kokevat yhteisön toimivan moraalisesti väärin.

Ehkä he ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät itsessään piilevän potentiaalin niin hyviin kuin pahoihin tekoihin ja ymmärtävät myös kyseenalaistaa auktoriteettien tarjoaman käsityksen hyvästä ja pahasta.

<b>Markiisi de Saden</b> <i>Justinea</i> ei tulisi ohittaa vain pitämällä markiisia hulluna. Hulluushan on kuitenkin vain määrittelykysymys: hulluus on poikkeavuutta. Entäpä miten yhteisöstä riippuvainen terve yksilö käyttäytyy hullussa yhteisössä?

Nimimerkki Maaria777:n tai kenenkään muunkaan ei tulisi unohtaa, että hyvyys pahuus ovat kuitenkin vain määrittelyistä kiinni.

Sinun määritelmäsi mukaan Teemu Mäkeä olisi tullut rangaista ankarammin hänen teoistaan, mutta yhteiskuntamme lakien tai määritelmien mukaan taas ei. Nähtävästi ainakaan sinä et ole tässä yhteiskunnassa sellaisessa asemassa jotta voisit määritellä meille hyvän ja pahan. Täysin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei hyvää ja pahaa voida määritellä, sillä enemmistön vallassakaan ei ole kyse tasa-arvosta.

Mielestäni Teemu Mäen teot kissaa kohtaan olivat perverssejä, mutta samalla ymmärrän tarkastelevani tapahtumaa oman kokemuspohjani kautta.

Laittaessani nautinnollisen lihanpalan suuhuni on yksinkertaisesti kyse kuolleesta eläimestä, kuten Teemun ejakuloidessa kuolleen kissan päälle. Lopputuloksena on viaton kuollut eläin, vaikka motiivit olisivatkin erilaiset.

PS: Suomen lain mukaan ruumiin häpäisy taitaa koskea vain ihmisruumista.

Ainahan voi puhua järkeviä, mutta teot puhuvat puolestaan eikä kissan tappaminen ollut mikään fiksu teko.

Ja noista järkevistä puheista vielä lainaisin <b>Shakespearen</b> sanoja "...järki on himon parittaja" eli pahuus käyttää sanoja verhonaan. Verhojen takaa paljastuu todellinen motiivi, joka ei ole järkevien sanojen mukainen vaan järkevillä sanoilla peitelty.

On helppo sanoa tekevänsä taidetta ja purkaa sadistista himoaan tekemällä julkisen paljastuksen himoistaan. Mäki on itsensäpaljastelija ja niin oli de Sadekin.

Pahuus käyttää järkeä hyväkseen vedotakseen pahuuden oikeutukseen. Pahuus viettelee, turmelee ja käyttää valtaa. Järkevät sanat ovat vain verho, jonka taakse jotkut eivät näe. Teot puhuvat puolestaan ja jonkun eläimen tappaminen ja sen päälle runkkaaminen puhuu puolestaan. Siinä ei sanoja tarvita.

Laki perustuu ihmisen oikeustajuun. Laki ei ole täydellinen vaan ihmisen vajavainen yritys elää kunnollisesti. Lain perimmäinen ajatus perustuu terveelle käsityskyvylle siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Lain silmissä elävää tai kuollutta eläintä kohtaan ihmisen harjoittama seksuaalinen tai muuten asiaton käytös ei ole soveliasta ja lain mukaan se on rangaistava teko. Kun tuomioita jaetaan, perustetaan päätökset lain hyvän tavan mukaan, joka pohjautuu paitsi pykäliin myös eettiselle ja moraaliselle arvioinnille.

Eläimen ja ihmisen kohtelu ovat samanarvoisia, koska moelmmat ovat eläviä, tuntevia olentoja. Sovelias käytös on helppo erottaa sopimattomasta. Tähän ei kykene itsekäs ihminen, joka ei huomioi muiden tunteita, on kysessä sitten eläin tai toinen ihminen.

Väitän, että ihminen, joka kohtelee eläintä soveliaasti, kohtelee myös lähimmäisiään hyvin ja päinvastoin. Harvoin eläinrääkkääjä on myöskään ihmisläheinen tai rakastava toista ihmistä kohtaan.

Psykologiasta tiedetään, että esimerkiksi sarjamurhaajat kiduttavat ensin eläimiä ja siirtyvät sitten tästä ihmisiin. Tunnekylmiä ihmisiä on tutkimusten mukaan joukossamme enemmän kuin olemme luulleet. Tunnekylmyys voi johtua lapsuuden traumoista tai olla myös periytyvä aivojen fysiologinen ominaisuus.

Monet tunnekylmät ihmiset elävät ja tekevät työtä kuten muut, mutta heidän läheisensä osaavat kertoa heidän puutteestaan ymmärtää ja tuntea empatiaa.

Tunnekylmyys tekee ihmisestä kyvyttömän asettua toisen asemaan, kyvyn tuntea mitä toinen tuntee, on kyse sitten mistä tahansa tuntevasta eläinlajista, ihmisestä tai mistä tahansa eläinlajista, vaikkapa kissasta, koirasta, hiirestä tai hevosesta, apinasta. Kyse ei ole siitä, mistä lajista on kysymys, vaan kyvystä ylipäätään myötäelää toisen tunteita ja erityisesti olla niitä väheksymättä.

Hitler oli karismaattinen ja älykäs, viehättävä persoona, jonka viisaita sanoja, oivalluksia mielellään kuunneltiin. Häntä pidettiin varsin järkevänä miehenä.

Kuuntelemmeko me liian helposti kaikkea ilman kritiikkiä? Emmekö me kuule sanoituksia musiikilta?
Ihmisen ulkonäkö, ulosanti ja tapa käyttää fiksuja ilmauksia sekä vedota provokatiivisesti muun maailman epäkohtiin hyväksyttääkseen omansa?

Yksinkertaisin totuus on yleensä oikea.

Samalla tavalla eläimien systemaattisen teurastuksen - ravinnoksi ja vaatetukseksi - motiivina on hedonismi peiteltynä järkevän kuuloisiin sanoihin. Koska ihmiset eivät halua nähdä itsessään pahuutta, niin he varovat raottamasta tätä järkevien kuuloisien sanojen verhoa.

Voidaan myös sanoa, teot puhuvat puolestaan ja jonkun eläimen tappaminen ja sen syöminen tai päälle pukeminen puhuu puolestaan. Siinä ei sanoja tarvita.

Teemu Mäen ja de Saden sanoman ohittaminen vetoamalla heidän itsensäpaljasteluunsa on kuin päänsä työntämistä pensaaseen. Sisältö hylätään pinnan perusteella.

Fanaattisien kissan puolustajien olisi hyvä muistaa, että <b>Hitlerkin</b> piti koirista.

Hitler saattoi pitää koirista rodunjalostus-ajatuksen vuoksi, ei aidosti.

Olen nimimerkki "huokaisun" kanssa muutamassa asiassa vahvasti ja perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Hyvä ja paha eivät ole vain sopimuksellisia määreitä, eivätkä vain auktoriteettien määräämiä. <b>Erich Frommin</b> tavoin koen, että terve ihminen ja terve yhteiskunta ovat määriteltävissä.

Kysymys hyvästä ja pahasta kietoutuu elimellisesti kysymykseen terveestä kehityksestä. Jos ihmistä tarkastellaan kehittyvänä lajina, tuskin kukaan asettaa kehitystä kyseenalaisksi.

Kulttuurievoluutio on tosiasia. En myöskään pidä mahdollisena kiistää mahdollisuuksiamme kuvata yksilökohtaista tervettä kehitystä. Sitä tehdään, ja hyvä on että tehdään.

Esimerkiksi psykopatia ja narsismi ovat persoonallisuuden perustavanlaatusia puutteita. Ne eivät ole valittavia vaihtoehtoja. Samoin sadismi ja masokismi. <b>de Saden</b> <i>Justine</i> voidaan lukea dokumenttina toistamispakosta. Ja niin edelleen.

Esteetikko voi nähdä regressioissa efektiarvoa -- tai romantikko voi nähdä menneet maailmat ruusunpunaisessa valossa - mutta tämän hahmottamisen edellytyksenä on että operoidaan jo symbolisella todellisuuspohjalla. Mielen kaikki kehityskerrokset ovat käytössä.

Taide menee halpaan, kun se tuo näytteille reaalisen elementin ja väittää että se on symboli. Se ei ole, eikä raakaa reaalista efektiä ja symbolia voida toteuttaa samassa käsittelyssä. Taide voi olla antiympäristö, kuten <b>McLuhan</b> sanoi, mutta mitä primitiivisempään ja verisempään efektiin mennään, sitä väistämättömämmin ihmismielen kehityskerrokset mitätöityvät. Jäljelle jää lopulta vain sairautta.

Laji- ja yksilökehityksellisiä akseleita ei voi jättää syrjään. Yksi näihin liittyvä seikka on sellainen joka pitäisi ottaa huomioon myös Milgramin koetta tulkittaessa.

Nimimerkki "huokaisu" pyytää kuvittelemaan kuinka moni koehenkilö muuttuisi kiduttajaksi, jos tottelemattomuudesta olisi olemassa rangaistuksen uhka. Tämä ajatus kannattaa katsastaa vähän tarkemmassa analyysissa.

Auktoriteeteista puhuttaessa tulisi aina muistaa että valta ihmisyhteisöissä on aina kaksisuuntaista.

Alkulaumassa valta tulee suoraan ylhäältä alas, johtaja on se joka on fyysisesti vahvin, ja äärimmäinen vallan aste on väkivalta.
Kehittyneessä edustuksellisessa demokratiassa valta taas tulee alhaalta ylös, vallankäyttö saa legitiimisyytensä siitä että se edustaa yleistahtoa, eli vallankäyttäjllä on vahvasti symbolinen asema. <b>Hannah Arendt</b> on se sosiologi, joka taisi valtaa näin analysoida. Vallan olemuksella on siis selvä evolutiivinen kehitysakseli.

Milgramin kokeessa oli kyse nimenomaan symbolisen, edustuksellisen, "annetun" valta-aseman käytöstä.

Auktoriteetit edustivat oppisivistystä, käyttivät tiettyä äänensävyä, heillä oli valkoiset takit, jne. Rangaistuksen uhka olisi tähän koejärjestelyyn tuonut mukanaan kokonaan erilaisen elementin, primitiivisemmän vallan muodon. Olisi lähestytty järjestelyjä, jotka vankikokeessa oli pelkistetty. Tällöin kyseessä on kuitenkin toinen, toisin ehdoin toteutuva koe.

"Kukaan muu ei ole minulle uskollinen paitsi <b>Blondi</b> (koira) ja <b>Eva Braun</b>." -Hitler

Ja tottahan Hitler piti koirista, monien muiden kaltaistensa ohella (ja varmasti huomattavasti enemmän kuin ihmisistä). Tämä käy ilmi jokaisesta Hitlerin elämänkerrallisesta opuksesta.

Lisäksi Natsi-Saksassa oli maailman tiukimmat eläinsuojelulait. Aiheesta on <a href="http://www.kaltio.fi/vanhatsivut/arkisto/kaltio2003/03_2_aslak_aikio.htm"> <i>Kaltio-lehden</i> pätevä artikkeli. </a>

Ovelaa mutta tyhmää yrittää peittää itse aiheen käsittelyä kiinnittämällä lukijoiden huomio vain tuohon lemmikkiasiaan; tottakai poikkeuksia aina löytyy, mutta en usko, että tunnekylmä ihminen tuntee mitään eläintäkään kohtaan. Niin se vain on.

Jos Hitler pitikin koirastaan, se ei vaikuta siihen seikkaan, että Mäki teki väärin. Piste.

Lait ovat erilaisia eri maissa, joten niin sanottu "terve" käsityskyky soveliaisuudesta on myös kovin vaihtelevaa. Suomen lain mukaan kuolleen eläimen käyttäminen seksuaallisesti hyväksi ei tiettävästi ole rangaistavaa.

Myöskään "asiatonta käyttäytymistä" kuollutta eläintä kohtaan ei ole määritelty, paitsi esim. kuolleiden eläimien kerääminen luonnosta ilman lupaa ei ole sallittua ja hyötyeläintuotannossa on kuolleiden eläimien käsittelylle määritelty säädöksiä.

Ainakaan maailmassa, jossa minä elän, ei muiden eläinten kohtelu ole samanarvoista ihmisen kanssa, sillä tässä maailmassa ihmisiä ei kasvateta laitoksissa ainoastaan tapettavaksi. Tässä maailmassa ei myöskään voi - ainakaan yleensä - omistaa ihmisiä. Ihmisenmetsästyskautta tosin kutsutaan tässä maailmassa sodaksi.

Vaikka <b>Hitler</b> tiettävästi kohteli koiria <i>soveliaasti</i>, niin tuo sovelias kohtelu ei ainakaan koskenut ihmisiä. Kuka on myöskään sanomaan ettei Hitler olisi pitänyt koirista aidosti? Toisten ihmisten tunteiden aitouden spekuloinnissa on sama meininki kuin väitteessä, että tosi miehet eivät käytä pitkiä kalsareita.

Kuinkahan monesti lehdestä on saatu lukea, etteivät raakoja tekoja tehneiden ihmisten läheiset osanneet aavistaakaan, että heidän läheisensä voisivat joskus syyllistyä julmiin tekoihin? Oletus, että julmia tekoja tekevät ihmiset olisivat aina sairaita tai poikkeasivat jotenkin muuten meidän tuntemistamme ihmisistä, on mielestäni vaarallinen.

Miten ihmeessä tuo puhuttu ihmisten ylitsepursuavan lämmin kyky myötätuntoon kaikkia tuntevia ja viattomia eläimiä kohtaan ei koske hyötyeläimiä?

Jos samanlainen sovelias käyttäytyminen ilmenisi myös toisia ihmisiä kohtaan, niin toisia ihmisiä kasvatettaisiin ahtaissa laitoksissa muun muassa ravinnoksi, heidän karvoistaan tehtäisiin pensseleitä ja nahasta kammottavia vihreitä päällysteitä nahkasohviin. Toivottavsti minä en ainakaan joudu koskaan kokemaan tuollaista "samanarvoisuutta".

Postimiehelle:
Hyvä, paha, terve ovat kaikki subjektiivisia määritelmiä; jotka toki voit määritellä ilman muitakin ihmisiä, ihan itse, ihan miten haluat.

Sen sijaan näkemys käsiterealismista, tai arvojen objektiivisuudesta on ainakin minulle täysin absurdi. Minusta pöyhkeä toteamus omien arvojen 'oikeellisuudesta' ei riitä todisteeksi mistään.

Väkivalta nimenomaan <i>on</i>kaikille lajeille luonnollista ja elinehto lajille selviytymiseen. Ihminen on vain siivonnut omansa pois näkyvistä.
Mitä tarkoitat väitteellä "kulttuurievoluutio on totta"? Sosiobiologia ei ainakaan ole totta, vaan useiden johtavien evoluutioteoreetikoiden mukaan virheellinen näkemys. (<b>Dawkins, Gould</b>)

Toki voimme kuvata "tervettä" kehitystä, mutta se ei tee siitä totta, vaan kulttuurimme mielipiteen ja taas uuden kuvitelman länsimaalaisuutemme ylivertaisuudesta.

"Taide menee halpaan, kun se tuo näytteille reaalisen elementin ja väittää että se on symboli. "

En ymmärrä tätä väitettä lainkaan. Miten 'menee halpaan'? Tuntuu, että tässä lauseessa ei ole päätä eikä häntää. Tottakai taide on täynnä symboliikkaa, tarkoitatko että <b>Tarkovski</b> tai <b>Duchamp</b> menivät jotenkin halpaan? Tai <b>Pollock</b>?

Minusta taide nimenomaan avartaa ja on viihdettä ehkä keskimääräistä ajattelevaisemmille ihmisille. Yhtä hyvin voisi sanoa tuosta ihme sadomasokistikierre-väännelmästä, että kun näen jonkun virkkaavan sukkaa tv:ssä, joutuisin yht'äkkiä virkkauskierteeseen.

Tuntuu ylipäätään, että et ole edes tutustunut Mäkeen, hänhän nimenomaan sanoi että ei nauttinut tekemästään, vaan teki sen teostaan varten. Hän kirjoitti myös pitkähköjä esseitä taiteen filosofiasta, jotka käsittelivät symboliikkaa, joka on varsin selvä Mäen esityksissä, harvemmin yhtä selvä monien muiden!

Selvyyden vuoksi sanottakoon ettei tässä ole kyseessä vastine nimimerkittömän kirjoittajan hyökkäykseen, vaan yleinen pohdiskelu muutamien asiaan liittyvien teemojen liepeiltä.

Arvojen objektiivisuutta voidaan pohtia suhteessa arvorelativismiin tai suhteessa yleensä fenomenologisen kuvailun ja empiirisen tiedon sekä erityisesti korrespondenttisen totuusteorian ongelmiin. Tässä yhteydessä aiheesta ei kovin perusteellisia puheenvuoroja kannattane käyttää. Mutta ehkä jotain.

Tiede on opettanut ihmiset ajattelemaan että arvot ja tosiasiat ovat eri asioita. Täsmällisemmin määriteltynä näin opettaa eräs tieteenfilosofinen koulukunta, ns. tieteellinen realismi. Oman tiedonfilosofisen perehtyneisyyteni pohjalta näkisin, että tieteellisessä realismissa elää keskiaikaisen käsiterealismin perinne. Siinä tietyt kriteerit täyttävä käsitteellinen todellisuus pyritään kytkemään yksi yhteen reaalimaailman kanssa.

Kysymyksen arvojen todellisuudesta voisi kuitata toteamalla että terveys on arvo ja sairaus epäarvo. Terveys voidaan määritellä, ja sitä myös käytännössä määritellään, eikä fyysinen terveys ole olennaisesti erilaatuinen asia kuin psyykkinen terveys. Arvovalinnat ohjaavat kaikkea käyttäytymistämme, myös sitä miten tieteellisen mielenkiintomme suuntaamme. Moraalinen olento voi harjoittaa empiiristä tiedettä. Moraaliton olento ei voi.

Lauseet sellaiset kuin "väkivalta nimenomaan on kaikille lajeille luonnollista ja elinehto selviytymiseen" ja "ihminen on vain siivonnut oman [väkivaltansa] pois näkyvistä" ovat keskenään ristiriidassa. Se että ihminen siivoaa väkivallan näkyviltä on yksi merkki primitiivisen torjunnasta eli kulttuurievoluution todellisuudesta.

Kaikista lajeista vain ihmiselle väkivalta on ongelma. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska ihminen lajina poikkeaa radikaalisti kaikista muista lajeista. Ihmisellä on muisti, symbolinen ajattelu, välineellinen järki ja moraali. Ihminen on lajina ylivertainen, ja lajinsa selviämistä ihminen saa kiittää nimenomaan inhimillisistä ominaisuuksistaan -- ei siis niistä jotka ovat meillä samoja kuin muilla eläimillä.

Kun ihmistä lajiolentona tarkastellaan, pitää korostaa eroa muihin lajeihin eikä kuvitella että "realismia" olisi jättää ihmisen ominaislaatu noteraamatta.

Syyt, joiden vuoksi kaikki barbaarinen ja vulgaari, raaka ja väkivaltainen näyttäytyvät "realistisempana" tai "todellisempana" kuin sanotaanko nyt vaikka tähdet taivaalla, on psykologinen. Sekin voidaan selittää täysin kehityspsykologian pohjalta. Ja tällaiset arvo-ongelmat ovat vain ihmiselle ominaisia. Kaikista lajeista vain ihmisellä voi olla huono todellisuudensietokyky, jota kompensoimaan hän kehittää haasteen todellisuusefekteistä. Ja pahimmassa tapauksessa jää efektikoukkuun.

<b>Richard Dawkins</b> sai kannattajakseen paljon väärinymmärtäjiä kuvatessaan geeniä intentionaalista käyttäytymistä määrittelevällä laatusanalla "itsekkyys". <b>Susan Blackmoren</b> avaus meemeistä oikaisee vääristymää edes vähän.

Olen lukenut Teemu Mäen esseen koskien <i>Sex and Death</i> -tekelettä. Se on silmissäni arvotonta ajattelua. Teksti on muodollisesti korrektia ja tyypillisesti akateemista. Koska akateemisessa maailmassa on aina kyse vain ruodussa ja muodossa pysymisestä, oppineisuuden osoittamisesta, mitään mahdollisuutta ei ole todistaa kirjoittajalle itselleen tai kellekään muullekaan lähtökohtaista harhaisuutta tai sairautta.

Samahan koskee myös de Saden teosta. Sitäkin pidetään ja analysoidaan kirjallisuutena, ei sairaskertomuksena.