30.7. Tarvitaanko vallankumouksia?

taas yksi kiina-ilmiö-populisti. tutkimusten mukaan suomesta ei ole mennyt kovin monta työpaikkaa kiinaan, vaikka media on siitä niin kovasti vouhkannutkin.
kiinalaisilla on matalat palkat, mutta se on suhteessa sikäläiseen hintatasoon. kun elintaso nousee, niin palkat nousee. se on luonnonlaki. niin kävi suomessakin sotien jälkeen.
veikkaan että harakalla on koti täynnä kiinalaisia tuotteita, alkaen nokian kännykästä. sen kun rupeat boikotoimaan. kuinka moni muu ilmoittautuu? veikkaanpa ettei kovin moni!

Eilisessä ohjelmassa särähti korvaan <b>Timo Harakan</b> toteamus <b>Yrjö Jylhästä</b> sodan ihannoijana. Samalla hänet niputettiin, toivottavasti vahingossa, yhteen erään balkanilaisen psykiatri/runoilijan kanssa.

Minä olen lukenut viimeksi kunnolla Yrjö Jylhän tuotantoa koulussa 60-luvulla. Silloin jäi ainakin <i>Kiirastulesta</i> mieleen enemmänkin sodan vastaisuus. Tuota kokoelmaa ei nyt ole käytössäni mutta muutamat siitä poimitut runot muista kokoelmista luettuna antavat edelleen, ainakin
minusta, sodasta kaikkea muuta kuin ihannoivan kuvan.

Ehkä näitä asioita vain tulee katsottua niin eri tavalla? - <i>Risto</i>

<b>Maxim Gorkin</b> <i>Äiti</i>-kirjaa koskevassa keskustelussa olivat varsinkin <b>Timo Harakan</b> kommentti <b>Yrjö Jylhästä</b>, mutta myös muiden keskustelijoiden siihen liittyneet puheenvuorot vastakkaisia sille, miten tämä kirjailija itse ymmärsi kokoelmansa <i>Kiirastuli</i> runojen luonteen ja miten häntä sittemmin asiantuntijat ovat tulkinneet.

Ensinnäkään runo <i>Rajalla</i>, jonka Harakka liitti Jylhään, ei ollut tämän tekemä, vaan kuului <b>Uuno Kailaan</b> tuotannon loppuun sen profeetallisena huipentumana.

Tämä vuoden 1931 runo oli epäilemättä reaktio Neuvostoliitosta saatuihin, ihmisjoukkojen kärsimyksiä ja massakuolemia koskeneisiin tietoihin sekä muuhun yhä jännitteisempään Euroopan todellisuuteen.

Jylhä itse piti itseään siihenastisessa runouden historiassa ainutlaatuisena kirjailijana, jonka parhaiten tunnetun teoksen aineisto kyllä liittyi sodan ympäristöön, vieläpä suureksi osaksi kaikkein
rankimpaan, mutta jonka runojen otteelle oli ominaista tunnestautuminen ihmisen yleisinhimilliseen kärsimykseen vailla viholliskuvia.

Hänen tuotantonsa syntyä tutkinut <b>Pekka Teelahti</b> on tullut tulokseen, että
vain yhdessä runossa (<i>Laulu joesta</i>) Jylhä asettaa omat ja vieraat keskenään eriarvoiseen asemaan siinä, miten virta kuljetti vainajia.

Luultavasti Jylhän Kiirastulen arvo ihmisiä jatkuvasti puhuttelevana käyttörunoutena ei suinkaan perustu viholliskuviin tai sotaintoiluun,
joka oli Jylhästä ennen sotia samoin kuin niiden aikana ja jälkeen kaukana, vaan läpi teoksen ilmenevään ihmisveljeyden näkökulmaan ja kykyyn tunnestautua ihmisen murheisiin, kärsimykseen ja kuoleman aiheuttamaan suruun. - <i>SSS</i>

Alkaa vähitellen kyllästyttää. Tämäkin keskusteluohjelma ilmestyi viime vaalien jälkeen ja näyttää olevan osa jotakin YLE:n kansallisen kääntymyksen kampanjaa: toistaiseksi siellä on joka kerta paasannut jonkin sortin sosialisti kun olen sattunut ohjelmaa katsomaan.

Kyllähän se tiedetään, miten hyvin punapiirit ovat YLE:en aikoinaan soluttautuneet. Näin 2000-luvulla tämä Pohjois-Korean mallia vain hiukan hionostuneempi ja ovelampi propaganda alkaa kuitenkin jo ärsyttää.

On todella haljua, että YLE alkaa rakentaa seuraavaa vaalitulosta tällaisellä vaivihkaisella propagandalla. Sellainenhan täytyy aloittaa juuri tällä tavalla hyvissä ajoin, koska valhettahan täytyy ehtiä toistaa riittävän pitkään, että ihmiset sen lopulta uskoisivat - kuten Goebbels aikoinaan sanoi.

Esitettiinpä Venäjän historia todella huonosti: keskitytttiin vain lokakuun vallankumous, joka pikemmin oli vallankaappaus, ja unohdettiin kokonaan helmikuun vallankumous, joka oli todellinen kansan vallankumous.

Toiseksi Gorkilta olisi löytynyt paljon kiintoisampiakin kirjoja, esimerkiksi <i>Väärään aikaan ajateltua</i>. Siinä Gorki arvosteli vallankumouksen väkivaltaa.

Toisaalta juuri Gorki toimitti ihannoivan kirjan Vienan meren kanavan rakentamisesta vankityövoimalla, vaikka hän sai tietää todelliset olosuhteet.

Vieraat ovat olleet valopilkku. Heille vain pitäisi enemmän tilaa.

<i>Maria</i>

<b>Maxim Gorkin</b> <i>Äiti</i> teki minuun syvän vaikutuksen, mutta minulle se ei ole maailmaa muuttanut kirja. Koska en ole iästäni (56) huolimatta läpikäynyt vielä minkäänlaista vasemmistolaista herätystä, kirjan poliittinen aihe on minulle vain kuin yksi vallankumouskertomus ja aiheen vuoksi olisin voinut jättää sen lukemattakin.
Minuun teki vaikutuksen Gorkin kieli, ja jo ensimmäisellä sivulla se imaisi minut mukaansa niin, että minun oli pakko lukea kirja loppuun ja olen Gorkin kielen lumoissa edelleenkin.
<b>Anna Kortelainen</b> osui mielestäni hyvin oikeaan luonnehtiessaan kirjan Äitiä ikoniksi. Miehenä Gorki pääsi varsin lähelle sellaisia äidintunteita, äiti-Marian tunteita, joita minäkin äitinä tiedän eläneeni ja eläväni. Siis pelkoja lasteni puolesta ja äidinrakkautta, "antaa vaikka oman kätensä lastensa puolesta", joka johtaa olemaan sitten mukana - vaikka vallankumouksessa.

Mielestäni maailmaa muuttaneita kirjoja kirjoja analysoidessa ei tee oikeutta kirjailijalle, jos se tapa, sanat, kieli, miten asiat kerrotaan, jätetään huomioitta.

Jaa, Suomeenhan Kiinaa sopiikin verrata... mikähän luonnonlaki säätelee palkkoja ja kulutusta sitten, kun kiinalaisten elintaso on suomalaisten luokkaa?

HT

Toimittaja <b>Timo Harakka</b> viittasi keskustelussa <b>Yrjö Jylhän</b> <i>Kiirastuli</i>-kokoelman yhteydessä säkeeseen "Raja railona aukeaa".
<i>Rajalla</i> on <b>Uuno Kailaan</b> tunnetuin runo vuodelta 1931. - <i>Sakari</i>

Timo Harakka vastaa:
Kiitos teille, jotka oikaisitte tietämättömyyteni ja väärän tulkintani. Pyydän anteeksi <b>Yrjö Jylhän</b> runouden ystäviltä ja suosittelen muillekin <a href="http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=202">klassikkorunoilijaan</a> ja hänen tuotantoonsa tutustumista.

Varsinkin Jylhän <i>Häätanhu</i> soi päässäni usein:

On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.

Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.

Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.

(Tosin olen joskus muistanut säkeen muodossa "On mulla häätäjäiset, sulla hau" ja kuvitellut sen liittyvän avioerotilanteeseen, jossa mies joutuu pois kodistaan ja koira jää vaimolle.)

Kenties täytyisi aloittaa ohjelmasarja "10 runoilijaa, joita en ole lukenut riittävästi".