24.5. - Missä piilee Darwin?

Kollega lähetti sähköpostin, jossa hän kummasteli, miksi puhumme “10 kirjasta, jotka muuttivat maailmaa”, kun listassa on “vain” 10 romaania.

Vastasin: Ihan vain kiusaksi.

Se, että listalla ei ole tietokirjallisuutta - eikä "tieto"kirjallisuutta - tosiaan kiusaa monia nettikeskustelijoitamme.

“Raamattu on vaikuttanut kaikkialla maailman ihmisiin ja kilpailee aivan toisenlaisella tasolla kuin nuo kymmenen ehdotusta maailmaa muuttaneista kirjoista”, kirjoittaa anu ja saa paljon tukea. Moni kaipaa myös Koraania.

Muutkin suurten uskontojen perusteokset mainitaan usein: Maon Punainen kirja, Marxin Pääoma ja Hitlerin Mein Kampf.

Filosofeista Platon, Rousseau, Wittgenstein - ja John Locke, jonka Patrick Uotinen nostaa kommentissaan kiinnostavasti Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumousten takapiruksi.

Tieteissä mittaamattoman vaikutusvaltaisia ovat Adam Smithin, Charles Darwinin ja Isaac Newtonin tuotannot. Kalle Förbom muistuttaa aiheellisesti valtio-opin klassikosta, Machiavellin Ruhtinaasta.

Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi on myös omassa blogissaan havainnut painotuksemme kaunokirjallisuuteen.

“Listalla ei näköjään ole Darwinin Lajien syntyä (eikä mitään muutakaan tietokirjallisuutta, ilmeisesti tietoisen valinnan tähden). Ei se mitään, kaikkea ei voi ottaa mukaan. Helpoin, alkeellisin, tapa kritisoida tämmöisiä hankkeita on luetella, mikä kaikki puuttuu. Vielä helpompaa on tietenkin tuomita koko toimintatapa pinnalliseksi.

“Mutta minusta — joka olen itsekin ollut tekemässä tällaisia ohjelmasarjoja — kirjalistaan pohjautuva kesäinen keskustelujen sarja on erinomainen lähtökohta asiaviihteelle. Lopputulos on kiinni keskustelujen ja muun toteutuksen tasosta, ei siitä että kyseessä on lista.”

Kiitos luottamuksesta. Myös Pappiksen blogin kommentoijat pitivät Raamattua ja Koraania niin ylivertaisina opuksina, että mikä tahansa romaanilista “helisee kuin vaski”.

Mikäs siinä. Luulisi vain, että juuri tämän joukon keskuudessa tervehdittäisiin riemulla sitä, että kaunokirjallisuus kerrankin nostetaan maailmaa mullistavaan asemaan.

Valtaa pitävät putkiaivothan usein pitävät sanataidetta – kaikkea taidetta – merkityksettömänä puuhasteluna ja kulueränä; enintään Atlantin-ylilentojen viihteenä tai Uutisvuodon kapteenien vapaa-ajan toimintana.

Kirjalistamme on siis tarkoitettu provokaatioksi.

Mielestäni on aiheellista muistuttaa, että romaanit, lukukokemukset, ovat aiheuttaneet sotia, vallankumouksia, joukkoliikkeitä, oikeustaisteluita, lakimuutoksia ja poliittisia suunnanmuutoksia. Puhumattakaan vaikeammin määriteltävistä arvojen, tapojen, todellisuuskäsitysten ja historian tulkintojen mullistuksista. Romaani voi olla vaarallinen.

Eikä vaikuttava romaani – kuten murhakaan – vanhene.

Uskonnolliset peruskirjat ovat Korkeimman ilmoitusta, ne painivat raskaammassa sarjassa kuin kuolevaisten kynäilyt. Tieteelliset tekstit eivät ole välttämättä innostavaa luettavaa; ei ole sattumaa, että luennot ja seminaarit ovat edelleen yliopistoissa tärkein oppimisen areena. Filosofiset teokset eivät avaudu suurelle yleisölle.

Marxin kelpuuttaisin, tai Leninin vetävimmät traktaatit. Mutta niissäkin teho syntyy vasta, kun provokatoriseen ajatteluun yhdistetään korkea kirjallinen taito. (Molemmat herrat olisivat kyllä tarvinneet Silja Hiidenheimon kustannustoimittajakseen.)

Oma suosikkini on kiistakirjoittajien kuningas Thomas Paine (1737-1809). Painen pamfletti Common Sense (1776) levisi Pohjois-Amerikan siirtokunnissa joka savuun ja sai aikaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen. Sitten hän siirtyi juonimaan vallankumousta Ranskaan, ja kirjoitti vaikutusvaltaiset teokset Rights of Man (1792) ja Age of Reason (1794-1796). Tunnetaankohan Painea yhtään Suomessa?

Suurikaan ajatus ei tulostu suureksi lukukokemukseksi ilman kirjoittajan kykyä puhutella, yllättää ja yllyttää. Hyvä romaani liikuttaa mielikuvitusta, tunteita, alitajuntaa – saa aikaan mullistuksia, joihin mikään muu ei pysty.

Tästä voi kyllä väitellä.