4.6. - Ajatolla, Laestadius ja etsivä neiti

Sanotaan, että islam on rauhanomainen uskonto. Mutta miksi ihmeessä sitten sen nimissä tehdään terrorismia? Missä ovat rauhanmiehet?
Jos otus naukuu ja otus kehrää, niin se on kissa. Onko sitten ihme, jos tavallinen kansa vetää johtopäätöksiä islamista samaan tapaan: otus heiluttaa koraania ja tekee itsemurha-iskuja?
Siltä se islam näyttää, ja on islamilaisten omalla vastuulla tehdä vihdoin jo jotain.

P.K.

Islamin ja muslimien rauhanomaisuudesta:

Ehkä tiedotusvälineet kertovat pääasiassa vain ikäviä uutisia. Pienet, suuret arkipäiväiset hyvät teot eivät päädy lehtiin.

Kyllikki Villa kirjoitti Vanhan rouvan lokikirjassaan:

"Kun matkustaa, tapaa avuliaita ihmisiä, ja hyviä ihmisiä on olemassa, mutta ne hyvät ja avuliaat eivät ole uutisarvoisia. Olen siis päätellyt, että avuliaisuutta ja hyvyyttä täytyy olla enemmän kuin pahaa, koska jos pahaa olisi enemmän, niin hyvä teko ja avuliaisuus olisi harvinaisuus - silloin se olisi uutinen."

Eipä kristinuskokaan kovin rauhanomainen ole. Olisipa mukava nähdä kumman uskontokunnan - islamin vai kristinuskon - nimissä on tapettu enemmän. Olisin taipuvainen uskomaan, että jälkimmäisen.

Katsoin "Saatanalliset säkeet" - tosin unenpöpperöisenä sohvaperunana. Mielenkiintoinen juttu kirjanystävälle, tosin pahaan aikaan, vähän myöhään.
En siis ole ihan varma, kuulivatko korvani oikein, mutta jotain sellaista jäi mieleeni, että totesitte islaminuskon ja kristinuskon tuottavan uskonsotia ja terrorismia "sivutuotteenaan". Joku taisi sanoa, että olisi vaikea kuvitella esim. hindujen tai buddhalaisten tehneen WTC-iskua.
Tähän kommenttini!
Meillä lännessä taitaa olla vähän sisäsiisti käsitys hindulaisesta harmoniasta ja rakkaudesta. Se uskonto on sotaisa siinä missä monet muutkin ideologiat, jotka ihminen pääsee pilaamaan.
Hindumiekka viuhuu Intiassa, uutisetkin sen todistavat. Kaiken lisäksi uskontoon kuuluu sisäänrakennettuna väkivaltaa, nimittäin äärimmäisen tuhoisa kastijärjestelmä.
Minun maailmani muutti <b>Tapio Tammisen</b> kirja <i>Pahan viehätys</i>, jossa Tamminen pohti mm. hinduideologiaa (jopa natsit hakivat sieltä vaikutteita, muutakin kuin hakaristin).
- Kaarina Heiskanen

Intiassa muslimit todellakin ovat joutuneet pitkään hindunationalismin uhreiksi, vallankin Ayodhan temppeliriidan yhteydessä. Tämäkin kysymys olisi totta vie ansainnut tulla käsitellyksi - hyvä havainto, Kaarina.
Sanoin tarkemmin ottaen jotakuinkin näin: "Jostain syystä Theo van Goghin murhaaja ei ollut hindu, eikä World Trade Centeriin osunut kone ollut buddhalaisten miehittämä. Jotakin islamissa on, joka lietsoo näitä väkivaltaisia ääri-ilmiöitä."

Ohjelmasta puhuttiin että jos ois semmonen kirja että käsittelisikin tärkeimmät uskonnot. Itse asiassa jos ymmärsin oikea semmonen kirja on jo olemassa.
Ruotsalaisen kirjailijan <b>Stefan Einhornin</b> kirjan nimi on <i>En dold Gud</i>.
Tietääkseni kirja ei ole saatavissa vielä suomeksi, eikä englanniksi. - Kamir

Harmi kun törmäsin tähän blogiin liian myöhään, mutta tässäpä pikaiset ajatukseni tuon ohjelman jälkeen:
http://kohtaloni.blogspot.com/2007/06/10-kirjaa-jotka-muuttivat-maailmaa.html

Kuten tekstistä näette, minullakin vähän karahti korviin tuo Harakan vihjaus islamin olevan väkivaltaisten ääri-ilmiöiden oppi. Vaikkei Harakka ehkä sitä niin tarkoittanut, siltä se kuulosti, näköjään myös muidenkin kuin meidän muslimien korvissa.

Harakka on kyllä ihan oikeassa siinä mielessä, ettei esimerkiksi WTC-iskuista voi syyttää ketään muuta kuin sen tehneitä islamisti-terroristeja. Ei kristittyjä, hinduja yms.
Mutta maailma ei voi myöskään sulkea silmiään muiden uskontojen edustajien väkivaltaisia tekoja kohtaan vain siksi, että islam on nyt mediassa esillä kyllästymiseen asti.

Katselin ohjelman äsken areenasta, ja yllätyin iloisesti: Paula Vesala yritti sanoa samaa, mitä itse yritän aina kun ajaudun keskusteluun, joka liittyy jotenkin uskontoon. Siis että voi ymmärtää eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Ja että khuulisti ateisteiksi julistautuvat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka kapea heidän oma näkökenttänsä on.

Vesalalle myös kävi niin kuin yleensä itsellenikin: Muut keskustelijat eivät vain oikein tajua. Heidän on vain pakko sanoa jotain, että ethän nyt tosissasi ole, nousee armoton meteli ja viesti hukkuu jonnekin sinne alle. Sitten kiirehditään kysymään, että oletko sinä nyt sitten uskonnollinen, kun et ajattelekaan kuten me, jotka valveutuneesti katsomme asioita vain omasta ateistin vinkkelistämme, ja joille jokainen, joka uskoo johonkin, on automaattisesti tyhmä, hurahtanut ja tuomittava. Omalla kohdallani kaikki keskustelu romahtaa viimeistään siihen, että onhan minun myönnettävä olevani lestadiolaisen perheen lapsi. Sehän tarkoittaa, ettei minulla ole omia aivoja. Se, että olen eri mieltä, tarkoittaa että minut on aivopesty. On oltava samaa mieltä tai hurahtanut - kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Kun tarpeeksi haluaa ymmärtää maailmaa, ei voi asettua mihinkään blokkiin. Ei edes jumalankieltäjien.
Oletteko muuten huomanneet, että me parikymppiset, globaalissa maailmassa kasvaneet katsomme maailmaa usein aivan eri tavalla kuin te kyyniset 30-40-vuotiaat, jotka hylkäsitte perinteet ja arvot? Me etsimme niitä taas. Tai olemme ainakin kiinnostuneita niistä. Ja siitä, miten maailma rakentuu monista ajatuksista ja uskomuksista, joiden joukossa kaiken kieltävä länsimainen individualismi ja arvottomuuskin lopulta osoittautuu vain marginaaliseksi aikansa ilmiöksi.

Kannattaa muuten lukea se Paulo Coelhon Alkemisti ennakkoluulottomasti loppuun asti. Ei se niin pitkä ole.