Miksi PMMP-yhtyeen Paula Vesala valitsi omaksi kirjakseen (TV 1 klo 21.55 - uusinta tiistaina TV1 klo 17.10) Salman Rushdien Saatanalliset säkeet?
26-vuotias laulaja sanoo olevansa kiinnostunut uskonnoista – ja lukeneensa Lars Levi Laestadiuksen tuotantoa ja Mormonien kirjan, ”ihan niin kuin Neiti Etsiviä”.
Ihailtavaa.
Jännä ristiriita syntyykin, kun Vesala ymmärtää ääri-islamilaisten tuohtumusta Rushdien rönsyilevään fantasiaan. Juuri se, että tutustuu avoimin mielin uskontoihin, on henkisesti mahdollisimman kaukana väkivaltaisesta fanaattisuudesta.
 
Vesalan mukaan oli sattumaa, että tulenarkaan maastoon tipahtanut tulitikku oli juuri Rushdien raapaisema. Joku muu tai jokin muu olisi provosoinut fundamentalistit taisteluun omien pyhien arvojensa puolesta.
Hyvä pointti. Samaan aikaan, kun Lähi- ja Keski-Idässä fundamentalistit astuivat valtaan, Euroopan siirtolaisten toinen sukupolvi ajautui – ajettiin – ahdinkoon.
Nämä ”satelliittimuslimit” eivät ole kotonaan niin Euroopassa kuin vanhempiensakaan kotimaissa, joiden kulttuuri saavuttaa heidät satelliittilautasten, internetin ja matkapuhelinten välityksellä.
Torjutut, tulevaisuudettomat miehet ovat helppoa riistaa imaameille, jotka tarjoavat identiteettiä ääri-islamista, olkoonkin kuinka keinotekoista. Suomenkin skin-headit ovat niin liikuttavan ylpeitä suomalaisuudestaan sen takia, että sitä nyt ei ainakaan kukaan voi heiltä ottaa pois.
Yksi näistä toisen sukupolven suunnattomista siirtolaisnuorista on nimeltään Muhammed Bouyeri.
 
2.11.2004 Bouyeri murhasi Amsterdamissa elokuvantekijä Theo van Goghin. Tämä oli tehnyt somalialaissyntyisen poliitikon Ayaan Hirsi Alin kanssa lyhytfilmin Submission, joka arvosteli muslimiperheissä vallitsevaa naisvihaa.
Naisten vartaloihin oli heijastettu Koraanin lauseita. Sen sijaan, että olisi keskusteltu perheväkivallasta, suututtiin pyhän kirjan pilkasta. Tuskin nytkään, kuten Rushdien tapauksessa, niin hyökkääjät kuin puolustajatkaan olivat tutustuneet itse taideteokseen.
Voin vain kuvitella rauhanomaisten muslimien tuskaa, kun he yrittävät luovia aina vain hysteerisemmän ja yleistävämmän islamofobian keskellä.
Tai siis en. En osaa kuvitella. Ehkäpä juuri siitä onkin kyse?
Rushdie tuli osoittaneeksi, tarkoittamattaan, mikä on ongelma. Mutta mikä on ratkaisu?

Niin tai näin, aina väärin. Briteissä kuuluisa kulttuurivaikuttaja Melvyn Bragg teki viime vuonna ohjelmasarjan 12 books that changed the world (samanniminen viihdyttävä pokkari löytyy hyvin varustelluista kirjakaupoista). Melkoinen poru Bragginkin valinnoista syntyi - ennen kaikkea siitä, miksi listassa on vain tietokirjoja.

Siksi, Bragg tunnustaa, että kaunokirjallisuuden muutosvoima on paljon vaikeammin mitattavissa kuin Isaac Newtonin painovoimateorian: ilman sitä ihminen ei olisi koskaan lentänyt Kuuhun. Lopulta hän myöntyi ottamaan mukaan William Shakespearen näytelmien ensimmäisen kokoelman (The First Folio).

Braggkin päätti pitäytyä Britanniassa syntyneisiin suuriin kirjoihin. Pontimena tuskin on pelkkä patrioottisuus, vaan Bragg lienee halunnut välttää Raamatun, Koraanin ja Pääoman - tylsät, ilmeisimmät valinnat. Ja miten tiivistää Raamatun merkitys ihmiskunnalle puolen tunnin tv-ohjelmaan joutumatta täysin naurunalaiseksi? 

Braggin lista:

1. Magna Carta (1215)
2. Isaac Newton: Principia Mathematica (1687)
3. Marie Stopes: Married Love (1918, naisen oikeus seksuaalisuuteen)
4. Jalkapallon sääntökirja (1863)
5. Charles Darwin: On the Origin of Species (1859)
6. William Wilberforce: On the Abolition of the Slave Trade (1789)
7. Mary Wollstonecraft: A Vindication of the Rights of Woman (1792, naisten oikeudet)
8. Michael Faraday: Experimental Researches in Electricity (1839, 1844, 1855)
9. Richard Arkwright: Patent Specification for Arkwright´s Spinning Machine (1769)
10. Adam Smith: An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations (1776)
11. King James -raamatunkäännös (1611)
12. William Shakespeare: The First Folio (1623)

Bragg vieläpä venyttää “kirjan” käsitteen liki ratki: mukana on nelituntinen parlamenttipuhe orjuutta vastaan, valtio-opillinen sopimusteksti Magna Carta, jalkapallon säännöt sekä patenttihakemus tehokkaalle kutomakoneelle (joka mahdollisti teollisen vallankumouksen ja aikaa myöten globaalin on-line-kapitalismin.)

Lähtökohtiemme olennainen ero paljastuukin juuri tässä. Braggin "kirjat" eivät ole lukuelämyksiä - intiimejä, mielikuvitusta ja alitajuntaakin moukaroivaa sanataidetta. Me olemme etsineet kirjoja, jotka ovat laittaneet tuhannet tunteet liikkeelle ja siten muuttaneet maailmaa.

Itse asiassa sopimus tai säännöstö on pantu paperille juuri siksi, että tulkinnoista ei jäisi epäselvyyttä. Romaanin tehtävä on päinvastainen. Kuten Salman Rushdie ilmoittaa, romaani leikittelee mahdollisuuksilla ja todellisuuksilla - toisinaan kohtalokkain seurauksin...

(Braggin isännöimästä South Bank Show´sta on nähtävissä vielä yksi osa Suomessakin Yle Teemalla tänään maanantaina 28.5. klo 20, uusinta pe 1.6. klo 24.00. Suosittelen.)

Mitä ajattelet vieraistamme? Kirjoja esittelevät Tarja Halonen, Mark Levengood, Pentti Linkola, Auli Mantila, Teemu Mäki, Sauli Niinistö, Heikki Salo, Sinikka Salo, Anni Sinnemäki ja Paula Vesala.

Jännittää. 10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa –kesäsarja alkaa TV1:n maanantai-illoissa kahden viikon päästä.
Mitä ihmiset ajattelevat valinnoistamme; kirjoista ja kirjojen esittelijöistä? Mitä kirjoista saatiin irti; jäävätkö ne hyllyyn vai saavatko ne muuttaa maailmaa – yksi lukija, yksi katsoja kerrallaan?
Kun etsitään romaaneja, jotka muuttivat maailmaa, ei välttämättä haeta kirjallisuuskaanonin kiitetyimpiä teoksia tai lukevan yleisön kestosuosikkeja. Kirjan on täytynyt vaikuttaa ajassaan, ja aikansa taaksekin, yhteiskunnalliseen ajatteluun, jopa toimintaan.
Ympäröivää todellisuutta muuttaneita kaunokirjallisia teoksia ei ole paljon. Eikähän se ole – paras sanoa painokkaasti heti alkuun – fiktion varsinainen tehtävä. Ei romaanin tarvitse olla edes ajan kuva, vaikka usein kuulee toivottavan “puheenvuoroja nyky-yhteiskunnasta”. (Toivomuksen esittävät useimmin journalistit, joille maksetaan palkkaa siitä, että esittävät “puheenvuoroja nyky-yhteiskunnasta”.)
Romaani ei ole tilausteos. Se on yksi romaanin määritelmä.
10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa eivät siis ole 10 maailman MERKITTÄVINTÄ kirjaa. Siltikin valinnoistamme voi olla eri mieltä.
Keskustelu siitä, miten määritellään maailman merkittävät mullistukset sekä kaunokirjallisuuden rooli niissä, on puolet koko asiasta. Ota kantaa listaamme!
 
Kymmentä maailmaa mullistanutta romaania ei etsitty tällä kertaa yleisöäänestyksin. Ei järjestetty kilpailua, jossa kahdesta ehdokkaasta vähemmän suosittu putoaa ivanaurujen säestämänä ja alkuerien voittaja jatkaa kohti finaalia.
Teokset valitsi tuotantoporukka – pääasiassa tuottaja Jaana Semeri, ohjaaja Laura Joutsi, toimittajat Kaisa Alenius, Tiina Caven ja Sari Möttönen, asiantuntijavieras Anna Kortelainen ja minä – vatuloituamme aikamme muutamien kirjallisuudentutkijoiden, kulttuuritoimittajien sekä kaduilla ja kuppiloissa kiusaamiemme kavereiden kanssa.
Havaitsin, että ratkaisuissa painottuu joko sana MUUTTIVAT, tai sana MAAILMAA, harvoin molemmat. Jos teos on muuttanut kiistatta vaikkapa lainsäädäntöä, muutos on paikallinen, kun taas monessa koko maailmaa koskettaneessa kirjassa on vaikea määrittää, mikä oikeastaan tarkalleen muuttui.
Kuten sanottu, kaikki on tulkintaa. Perustelen alla lyhyesti, miksi juuri nämä kirjat on valittu – ja toivon vastaväitteitä, täydennyksiä ja huomautuksiasi. Keskustelu jatkuu.
 
Harriet Beecher-Stowen romaani Setä Tuomon tupa (1851) oli aikansa best-seller (ja käännettiin heti suomeksikin). Se kiihdytti orjuuden vastaista taistelua ja oli johtamassa Yhdysvaltain sisällissotaan (1861-1865), jonka voittaneet pohjoiset valtiot lakkauttivat orjuuden.
Maksim Gorkin Äiti (1907) on edellisen rinnakkaisteos sikäli, että se lietsoi vähäosaisten tyytymättömyyttä tsaarinajan Venäjällä. Kertomus on suorastaan kapinallisen käsikirja; miten järjestäydytään, miten propagandaa levitetään, miten toimitaan pidätettäessä. Vallankumousfiktiosta tuli faktaa 10 vuotta myöhemmin.
Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo (1885) osoitti, miten väärin kohdellaan naista, joka avioiduttaan menettää oikeuden omaan omaisuuteensa. Laki muutettiin muutama vuosi myöhemmin. (Tosin vasta 1929 vaimo saattoi hoitaa raha-asioitaan kokonaan ilman miestään.)
Astrid Lindgren puolestaan piti ansionaan lakia, joka kielsi lasten ruumiillisen kurittamisen Ruotsissa. Peppi-kirjat – joista ensimmäinen ilmestyi jo 1943 – puolustavat laajemminkin lapsen oikeutta tulla hyväksytyksi lapsena, ei vain mini-aikuisena.
 
Jotkut teokset ovat muuttaneet kokonaisen kansakunnan käsitystä historiasta, jopa totuudesta. Väinö Linnan romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla (1959-1962) auttoi hyväksymään hävinneen osapuolen totuuden vuoden 1918 kansalaissodasta. Suuri joukko suomalaisia sai vihdoin täydet kansalaisoikeudet.
Muutama kirja on mullistanut maailmaa tarkoittamattaan. Parhaiten muistettaneen Salman Rushdien Saatanalliset säkeet (1989), joka suututti Iranin ajatollat. Väitetty jumalanpilkka langetti kirjailijan ylle fatwan, kuolemantuomion. Ensimmäistä kertaa ääri-islam tunkeutui läntiseen kulttuuripiiriin.
Voi sanoa, että Erich Maria Remarquen romaani Länsirintamalta ei mitään uutta EI muuttanut maailmaa, ainakaan heti. Ilmestyttyään 1929 se vakuutti miljoona saksalaista lukijaa sodan kauhuista - muutama vuosi myöhemmin kansa nosti valtaan Hitlerin (joka poltatti Remarquen teoksen kirjarovioillaan) ja uusi sota syttyi. Silti: pasifismille oli laskettu pitävä pohja.
Yhtä lailla toteutumatta jäi George Orwellin hyytävä tulevaisuusvisio Vuonna 1984 – vai jäikö? Jos pitää valita yksi kirjailija, jonka tuotanto on ollut kaatamassa itäblokkia, Orwell tarkkoine propagandan ja totalitarismin analyyseineen on vahvoilla. Myös ”demokratioiden” asukkaiden kannattaa seurata yhteiskuntansa orwellisoitumista ja taistella vapauksistaan.
Adjektiivit ”orwellilainen” ja ”kafkamainen” todistavat kirjailijoiden tavoittaneen jotakin olennaista ja omaäänistä maailmastaan. Myös ”sadismin” kummi, markiisi de Sade jätti Justinellaan (1791) lähtemättömän jäljen niihin, jotka kuvittelivat, että maailmassa on yhtään mitään pyhää. (Tai että porno on tuore keksintö.)
de Saden henkilöä on vaikea irrottaa kaunokirjallisesta tuotannosta. Vielä tuskaisampaa on erottaa Oscar Wilden kohtaloa homoseksuaalien sorron marttyyrina romaanista Dorian Grayn muotokuva (1892). ”Elämä jäljittelee taidetta”, oli yksi Wilden tuhansista sutkauksista – ja vasta sata vuotta myöhemmin saatettiin havaita Dorian Graysta tutun ylettömän nuoruudenpalvonnan, kauneuden ihannoinnin, narsismin ja yksilöllisen estetisoinnin rakentuneen suorastaan kulutuskapitalismin kivijalaksi.
 
Tässä meidän valintamme – sulkeudumme suosioosi.
Mikä on sinun mielestäsi kirja, joka muutti maailmaa?