Miksi kaikki hajoaa

Tuotteiden elinkaari lyhenee jatkuvasti. Tavarat hajoavat käsiimme, ja kaatopaikat täyttyvät roinasta. Samalla muotoilujättimme Marimekko ja Nokia ovat kriisissä.

 

Suomen puolustusvoimien varsikengät ovat yksi laadukkaimmista suomalaistuotteista. ”Ne ovat monia kaupallisia malleja kestävämmät ja hyvät jalassa”, kertoo Maavoimien materiaalilaitoksen kaupallinen johtaja Lars-Christian Schauman. Hänen mukaansa kestävyys ja suorituskyky ovat armeijatuotteiden tärkeimpiä ominaisuuksia. Schaumanin mukaan esimerkillistä suunnittelua edustavat myös Tikka-kiväärit, jotka ovat edullisuudestaan huolimatta laadukkaita ja tarkkoja.

Tikka T3 Battue .308 Win

Suomalainen muotoilu tunnetaan laadustaan. Marimekon, Arabian, Iittalan, Fiskarsin ja Nokian menestystekijöitä ovat olleet kotimainen tuotanto sekä korkealuokkainen viimeistely ja raaka-aineet. Sen sijaan pitkä käyttöikä on armeijatuotteita lukuun ottamatta yhä harvinaisempaa.

 

Muotoilu toimi pitkään Suomen ykköstaiteena. Viime vuosina käyrä on osoittanut alaspäin. Marimekko ja Nokia ovat siirtäneet tuotantoaan ulkomaille, ja samalla niiden asema on heikentynyt markkinoilla. Nokian puhelinten käytettävyyttä haukutaan ja Marimekon hittikuosi paljastui plagiaatiksi.

 kuva EPA, FREDRIK VON ERICHSEN

 

Teollinen tuotanto on siirtynyt länsimaista suureksi osaksi Aasiaan, ja tuotteiden elinkaari on jatkuvasti lyhentynyt. Kun vielä kymmenen vuotta sitten kännykän ajateltiin kestävän ainakin viisi vuotta, vaihdetaan nykymalleja vuoden välein.

 

Kapitalismin johdonmukaisella logiikalla tehtaat tuottavat sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Kaupan alalla näkyvää kasvua tapahtuu Halpa Hallin, Hong Kongin ja Tokmannin kaltaisissa bulkkitavarataloissa. Pitkäikäisten tuotteiden aika näyttää olevan ohi. Ruotsissa tämä on ymmärretty paremmin kuin Suomessa. IKEA ja Clas Ohlson myyvät polkuhintaan helposti hajoavia tavaroita jatkuvasti kasvaville markkinoille.

 

Maailmankuvamme on muuttunut. Laatu tarkoittaa esineen hintaa ja käyttömukavuutta, ei elinikää. Pitkäikäiset ja kestävät esineet ovat painavia, kolhoja ja kalliita. Voisiko suomalainen muotoilu pelastua, jos sille keksitään uusi suunta?

 

Kulttuuriosasto etsii esimerkkejä huonosta ja erinomaisesta suunnittelusta. Studiovieraana asiantuntijakommentteja antaa DDR:n muotoilusta väitellyt teollinen muotoilija Juha Järvinen.

 

Mikä tavara sinulta on viimeksi hajonnut?

 

Kulttuuriosasto, Yle Radio Suomi, tiistaina 4.6. kello 19.06

25 kommenttia

Juuri helteiden alkaessa hajosi useampi jatkuvassa käytössä ollut energiansäästölamppu ja yksi loistelamppu. Lähes kaikissa oli jälkiä kuumuuden aiheuttamista vaurioista, eli ne on suunniteltu liian kuumiksi tai liian pieniksi (joka lisää kuumenemista).

Lisäksi vastaavista uusista energiansäästölampuista tulee hirveä elektroniikan käry, niin että meinaa säikähtää että mikä laite nyt on ruvenut kytemään...

Kaikki hajoaa jatkuvasti - se on olemisen käyttövoimaa. Tulee sopeutua hajoamiseen ja oppia käyttämään sitä uusiutumisen rakennetta. Laatu ja muotoilu tulee entisen sovellusten ja uuden tuotekehittelyn tuloksista, joilla useamman osatekijän yhteisvaikutus.

Ari Heinonen kirjoitti:

Juuri helteiden alkaessa hajosi useampi jatkuvassa käytössä ollut energiansäästölamppu ja yksi loistelamppu. Lähes kaikissa oli jälkiä kuumuuden aiheuttamista vaurioista, eli ne on suunniteltu liian kuumiksi tai liian pieniksi (joka lisää kuumenemista).

Lisäksi vastaavista uusista energiansäästölampuista tulee hirveä elektroniikan käry, niin että meinaa säikähtää että mikä laite nyt on ruvenut kytemään...

Energiansäästölamppu-uudistus on tosiaan mainio esimerkki poliittisessa myötätuulessa seilanneesta äärimmäisen heikkotasoisesta tuotesuunnittelusta. Varhaisemmat energialamput hajosivat vielä useammin kuin nykyiset mallit, jotka nekin poksahtavat kiusallisen paljon ennen luvattuja tunteja.

Uusin juttu, led-lamput ovat sen sijaan vaikuttaneet mielestäni lupaavilta. Ne eivät kuumene juuri lainkaan eiväktä sisällä raskasmetalleja. Vielä kun saisi valon värin miellyttävämmäksi, oltaisiin jo pitkällä.

Lasse Reunanen kirjoitti:

Kaikki hajoaa jatkuvasti - se on olemisen käyttövoimaa. Tulee sopeutua hajoamiseen ja oppia käyttämään sitä uusiutumisen rakennetta. Laatu ja muotoilu tulee entisen sovellusten ja uuden tuotekehittelyn tuloksista, joilla useamman osatekijän yhteisvaikutus.

Lopulta tuotekehittely ja muotoilu ovat koko se todellisuus, jotka rakentavat kulttuurin. Ihmiselämä koostuu konkreettisista asioista. 60-luvulla puhuttiin paljon tuotesuunnittelusta, joka pelastaisi maailman. Erilaiset teolliset prosessit oli mahdollista valjastaa vaikkapa aavikoitumisen estämiseen. Tätä ajattelua vei tunnetuimmin eteenpäin muotoilijaguru Victor Papanek. Hänen hyvin läheinen oppilaansa oli alan suuri suomalaisvaikuttaja Yrjö Sotamaa.

Jostain syystä kiertokulun ajatus ei kuitenkaan sovi tähän länsimaiseen kulttuuriimme. Mikään ei kierrä. Tavaran hajoaminen on ongelma, koska ei ole mietitty, mitä sille tehdään hajoamisen jälkeen. Se ei anna meistä kovin älykästä kuvaa.

Kiitos Aleksis Salusjärvelle vastauksesta, kuuntelen lisää ohjelmakeskustelusta.
Kiertokulun "ongelmasta" pääsee kun ajattelee asiaa mahdollisuutena. Samoin kuin kaikki rakentuminen toteutuu itsestään todellisuudessa ja sitä kulttuurissamme tuotekehittelyllä ja muotoilulla muokataan - niin "tavaran hajoaminen" toetutuu itsestään todellisuudessa, jota voidaan luovasti jatkokehitellä...

Pesukone, voi sentään. Ilmeisesti ne kestävät realistisesti takuuajan, pari vuotta, ja sitten tulee ongelmia. Saimme kerran tingittyä pitkän takuun pesukoneelle, peräti viisi vuotta, ja sinä aikana laite vaihdettiin kahdesti. Ei ihmekään, että näin pitkiä takuita ei anneta.

Mistä juontuu ajatus siitä, että kuluttaja haluaisi koko ajan uusia asioita? Minä en halua. Olisin todella kiitollinen siitä, jos ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä uusia hankintoja hajonneiden tilalle. Ja oma vaivansa olisi palauttaa kauppaan kaikki lasten kengät, joista liimaukset ovat pettäneet parin kuukauden normaalin käytön jälkeen.

Ajelin taksia helsingissä eri aikajaksoina 1987-1991, 2000, 2005-2008 nii 80-l lopulla vaihtui todella hyvät ja toimivat ula-radiot data-laitteisiin, ja meille tulikin sitten vanhentuneet mallit Kanadasta laitetoimittajan myös kuoltua sen ohessa, toimitus viivästyi jne, laitteet olivat hitaita ja muutenkin epäkäytännölliset, seuraavaksi saivat mallin josta itselläni oli ihan fiksut käyttökokemukset 2005 - 2008, tuurausteni jälkeen kaikki laitteet on taasen uusittu, niistä en osaa sanoa käyttökokemuksia lain, ovat käytössä nykyisin kaiketi koko maassa, kortinmaksupäätteet ovat asenteellisia kun tuolla löytyy ydinkeskustasta tai laitakaupungeilta katvealueita, niin laitteiden linkkiyhteys takkuaa ja asiakas hermostuu kun maksutapahtuma vie aikaa ihan hermostuttaen asiakkaan ja kuljettajan...,. Lipunmyyntilaitteistot pääkaupunkiseudulla olivat myös jo vanhentunutta mallia joka kauitenkin valittiin meille, lipunmyynti koje ja kortinlukulaitteet ovat erillään ja asentelu + sioittelu on mitä on ja hintavat kulut aiheuttaneet, ynnä lipunmyyntiongelmia ilmenee, koska kuljettajat ovat niin kiireisiä ja tyhmiä, että avaavat laitteet ja sulkevat ne tuolla kaukana varikoista, laitteiden tiedostopuskurit täyttyvät, eikä klearing-systeemi pura tiedostoja laitteet täyttyy ja jämähtää, tosin itse oivalsin irrottaa sulakkeen ja katkaista laitteista siten virran, ja tiedostot purkautuivat hyvin ja ongelmitta varikolla, kun tein aloitukset ja lopetukset oikein niin useimmiten toimivatkin ongelmitta, mutta olisi ollut fiksumpaa päivittää laitteet sellaiseen integroituun malliin joka oli lipunmyyntilaite kuin sen päädyssä oli matkustaan kortinlukija FIKSUSTI KEHITETTY, vaan jossakin toisaalla hankkivat pienemmät yritykset tuon laitteen, vaan eipäs pääkaupunkiseudulle hankittu, edes PÄIVITETTYÄ VERSIOTA, sitä saamme vielä odottaa HSL-alueella... ! Erään automerkin valmistaja on toteuttanut hintavan ohjausyksikön releen esim auton moottorin toimintojen ohjaus jne, sellaisen hinta lähentelee 10.000 €uroa ostipa sen mistä tahansa, rele on toteutettu niin, ettei siihen ole mitään tehtävissä, ellei tunne asiaa lähemmin..., eräässä harrastelehdessä merkin tiimoilta oli ihan fiksut ohjeet kyseisen releen kotikonstein korjaamiseksi, sähkökaaviosta ymmärtävä osaa sen avulla vaihtaa tarvittavat diodit ja tinata ne paikoilleen, ja kas kun selvisi ihan ~10€ tarvikeostoksilla WOW sanon minä, en osaa muuta kuin ihailla viimeisintä toimenpidettä, oiva helpotus myöskin miehelle, joka sai irtisanomisen osakseen yt-neuvottelujen päätteeks Salon seudulta työttömyys horisontissaan kesällä - syksyllä 2012... !

EIVÄT KAIKKI HALUA OSTAA UUSIA ESINEITÄ VANHAN TILALLE.ARVOSTAN SUURESTI 26V VANHAA PAKASTINTANI JA VIELÄ VANHEMPAA KAHVINKEITINTÄ

Iltaa täältä Turusta. Kerron näistä hyvistä tuotteista, joista on pitkältä ajalta kokemusta.
Ykkösenä on 17 vuotta vanha Volvo 940, josta pystyy vaihtamaan itsekin kuluvia osia, tosin ajokilometrejäkään ei ole kuin 100 000 paikkeilla.
Toinen on Asea Skandian Cylinda 11 000 - pesukone, joka on toiminut meillä vuodesta 1988 asti. Tästä laitteesta mieheni vaihtoi vesipumpun n. 4 vuotta sitten ja toimii loistavasti.
Iso Atlas-merkkinen pakastin (n. vuodelta -71) vietiin kierrätyskeskukseen toimivana, kun ostin 1994 pari pienempää pakastinta, GRAMmin ja AEG:n, jotka ovat olleet toiminnasta siitä lähtien.

Edisonin ensimmäisiä hehkulamppuja vielä jokunen palaa, vaikka on palanut siitä saakka. Sittemmin oligopolikit määrittelivät tuntimäärän, jonka lamppu saa enintään kestää. 1950-luvulla ostamani ensimmäiset teryleenihousut eivät kuluneet loppuun koskaan.

Eräs printterimalli, jopa Suomen eräältä TV-kanavalta saamani tieto, että siellä on lutikka, joka lopettaa tulostamisen, kun tehtaan asettama määrämäärä on tullut täyteen.

Tuotesuunnittelun ENSIMMÄINEN perusasia on se, että suunnitellaan tuotteen kestoikä. Nykyään ei enää tule vanhanaikaisia ylilyöntejä. Ikuinen työ, ikuinen nälkä.

Miksi tavallisesta "ruokakaupasta" ostetulle muistitikulle annetaan takuu? Takuu lienee jotain 2 vuotta. Onko yhtään tikkua palautettu sinne "ruokakauppaan", varsinkin, kun takuulapusta katoaa teksti alle puolen vuoden? Onko takuun antaminen vain silmänlumetta?

PS. Olen toiminut teollisuudessa ostajana ja ostopäällikkönä n. 30 vuotta ja tiedän, että Suomalainen laatu on hyvää(?), se ei poikkea mitenkään Venäläisestä, Romanialaisesta, Puolalaisesta tai Kiinalaisesta laadusta. Ennen ostopuolelle siirtymistä toimin suunnittelijana.
Maailman paras esine on elektroniikkalaitteen softa, koska sitä ei näe, siitä ei tiedä mitään, se ei koskaan hajoa, sitä ei voi pudottaa varpaille, eikä se ole koskaan valmis. Ei edes ns. valmiissa elektroniikkalaitteessa.

Selitys kaiken maailman koneiden ja laitteiden huonolle kestävyydelle on karkeasti sanottuna niiden nimen muutoksessa; aikaisemmin ne olivat KESTOkulutushyödykkeitä, nykyisin kulutustavaraa. Oikea selitys on tietenkin se että valmistajat haluavat myydä enemmän, ei kannata valmistaa laitteita jotka kestävät 50 vuotta.

nimim. yli 60 vuotiaan General Electric jääkaappi-pakastimen onnellinen omistaja

Mokkamasterin kahvinkeitin on nykyisin ainut kahvinkeiti johon saa kaikki osat vielä nykyisin. Pannut ja mm virtakatkaisijankin pystyy uusimaan. Terv.Antti Hämäläinen

Jo 80-luvulla törmäsin tuotteen tuottamiseen, jonka ikä yritettiin saada määräaikaiseksi, kysymyksessä oli satamanosturi, joka oli tarkoitus tilata satamaamme, tuotteen valmistaja, Kone-yhtiö teki kysymyksiä nosturin käytöstä, eli kuinka monta tuntia vuorokaudessa sitä käytetään kuinka suurta kuormitusta keskimäärin siihen kohdistuu, eli kuinka lujaa sillä on aikomus ajaa, jne. Kaikki nämä tiedot he halusivat siksi, että voisivat rajoittaa sen nosturin käyttöiän 20:neen
vuoteen, jonka jälkeen sen pitäisi olla romu, ja aika ostaa uusi... Eli osattiin sitä ennenkin tehdä tuotetta, joka ei ole ikuinen.

Hoover-pulsaattoripesukoneeni pesee 4 koneellista päivässä ja puhdasta tulee! Ikää 43 v, vain sähköjohto on uusittu!

Shampoo ja muiden vastaavien pullojen, joita käytetään pesutiloissa, tekstit ovat liian pienellä jolloin ilman silmälaseja ei näe onko kyseessä shampoo, suihkusaippua vai hoitoaine. Miksi?
Terveisin Lasse

Auton renkaat, kun painotetaan vesiliirto-ominaisuuksia niin kulutuskestävyys käsittämättömän huono.Esim. koko 205/55/16 testivoittaja kultuspinta sileäksi 12 000 km .Aikaisemmin ajoin samalla koolla toisella merkillä 35 000 km

Pyykkikoneesta: Ostin varta vasten 4v vanhan laakerivikaisen AEG Electrolux pyykkikoneen, koska tiesin saavani toimivan koneen 5 euron rummunlaakerilla ja pienellä vaivannäöllä.
No, rummun allas olikin liimattu kasaan eikä sitä voi avata laakerinvaihtoa varten. Valmistaja on säästänyt altaan puolikkaiden kasauksessa pulttien ja tiivisteen hinnan, ja kone tuhoutuu vuotavan laakerin tiiviste-stefan takia korjauskelvottomaksi takuuvarmasti.

fiskarsin halkomakirves on kiitettävä esimerkki toimivasta muotoilusta ja kaiken lisäksi se halkoo.

Miksi Rosenlewin jääkaappiin ei maitotölkki mahdu, vaan se pitäisi sijoittaa oviosastoon, jossa lämpötila on huomattavasti ylempi kuin mitä pitäisi olla maitotuotteille ja miksi kyseinen jääkaappimerkki näin ollen pitää huutaa täysillä, jotta maitotuotteet säilyy ovihyllyssä käyttökelpoisina?

Ahdistavaa on se, ettei rahallakaan saa sen enempää ekologista kuin eettistäkään tietokonetta. Niitä ei ole. Monipuolisuus on sitä, että voi ostaa lukemattomia määriä samalla ideologialla tehtyjä tavaroita.

Tämä ei hajoa, mutta on esimerkki todella laaduttomasta suunnittelusta: kauppojen maksupäätteet.

Pikkukylässäkin on parikymmentä erilaista laitetta. Kortti työnnetään eri paikkoihin. Opasteet ovat kärpäsenpaskan kokoisia. Toisen näppäimistö vaatii kirvesmiehen voimat toimiakseen ja toisella yksi hipaisu tuottaa tupla- tai triplanäppäyksen.

Kun pankit pakottivat asiakkaat siirtymään sirukorttien käyttöön, olisi pitänyt ottaa muutaman kuukauden aikalisä ja etsiä yksi toimiva konsepti. Se olisi kaikilla kassoilla ja ihmisten olisi helppo käyttää.

Kilpailevien firmojen oma ilme on turhaa kikkailua ja vaikeuttaa jokaisen arkipäivää. Aivan sama kuin toisissa autoissa olisikin vasemmalla jarru ja oikealla kytkin ynnä vielä keskellä kaasu. Jokapäiväisen asian pitäisi olla yksinkertainen, helppo ja kaikkien heti omaksuttavissa.

Toinen täysin pieleen mennyt "palvelu"paikka ovat kauppojen palautusautomaatit. Väitetään, että ihminen olisi käynyt kuussa. Toimivaa tölkkien palautusta ei pystytä suunnittelemaan. On tässä jonkinlainen ristiriita.

Ohjelmakeskustelussa ja tässä kommenttiosassa kerrottu kahvinkeittimistä. Itselläni kahvinkeittimen ohut lasikannu halkeillut vuotavaksi, joten laitoin sisälle paksulasisen säilykeastian ja kahvisuodatus onnistuu. Nämä käyttölasitkin kahvinkeittimissä voisi tehdä vahvemmasta lasista kuten kertakäyttöön valmistetutkin eikä heikkolaatuista ohutta kuten joku rakennuspuustakin kertoi ohjelmassa nykyisin tehtävän.
Lasse Reunanen / Salo

Energia säästölamput vaan hajoilee. Huijausta koko juttu. Pesukonekin toimii vielä 30-vuoden jälkeen kuin uusi.

Pasi kirjoitti:

Miksi tavallisesta "ruokakaupasta" ostetulle muistitikulle annetaan takuu? Takuu lienee jotain 2 vuotta. Onko yhtään tikkua palautettu sinne "ruokakauppaan", varsinkin, kun takuulapusta katoaa teksti alle puolen vuoden? Onko takuun antaminen vain silmänlumetta?

PS. Olen toiminut teollisuudessa ostajana ja ostopäällikkönä n. 30 vuotta ja tiedän, että Suomalainen laatu on hyvää(?), se ei poikkea mitenkään Venäläisestä, Romanialaisesta, Puolalaisesta tai Kiinalaisesta laadusta. Ennen ostopuolelle siirtymistä toimin suunnittelijana.
Maailman paras esine on elektroniikkalaitteen softa, koska sitä ei näe, siitä ei tiedä mitään, se ei koskaan hajoa, sitä ei voi pudottaa varpaille, eikä se ole koskaan valmis. Ei edes ns. valmiissa elektroniikkalaitteessa.

Ja parhaista softista saa lähdekoodinkin kaupanpäälle.

Kulttuuriosasto

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa