Mistä tunnistaa tekstin, joka koskettaa

On olemassa säkeitä ja lauseita, joita jokainen kantaa mukanaan. Ne voivat olla laulun sanoja tai runoja, ne voivat olla romaaneista tai elokuvista. Niitä yhdistää kyky ilmaista se, mitä tunnemme. Niitä yhdistää kyky ilmaista olemuksemme.

 

Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema. Runous koskettaa vain perustavia asioita elämässä. Mutta voiko perustavaa runoutta kirjoittaa myös arkisista asioista, kuten taksin odottamisesta tai ojankaivusta?

 

Jukka Virtasen mukaan voi.

”Arkisten askareiden takana ovat suuret asiat. Taksilla mennään jonnekin tärkeään paikkaan, ojaa kaivettaessa tehdään uutta. Kyllä se isompi päämäärä on aina mukana, kevyessäkin runossa.”

 

Virtaselle on runojen kirjoittamisessa avainasemassa ollut lukihäiriö.

”Se on ollut voimavara, kun on tajunnut kaiken miten sattuu. Se on runouden suhteen hyvä asia.”

 

Runous on kirjallisuudenlajeista ainoa, joka ilmaisee sen, mille ei ole sanoja. Runous tavoittaa meidät silloin, kun emme löydä tapoja ilmaista itseämme arkikielellä. ”ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan/
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan” (Gösta Sundqvist, Rin Tin Tin)

 

Runous ei petä meitä. Runous löytää sokeasti perille. Kun emme kykene ilmaisemaan tunteitamme suoraan, runous toimii suunamme ja kielenämme. Kun olemme neuvottomia, kun emme tiedä missä olemme, runous on lyhtymme.

 

Elämän käännekohdissa ihminen löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole sanoja. Mitä kokee isä, joka saattaa tyttärensä alttarille? Mitä tytär haudatessaan isänsä? Miltä tuntuu rakastua toivottomasti? Miltä tuntuu tulla hylätyksi? Näille tunteille ja kokemuksille ei ole sanoja. Ne ovat todellisuuksia, jotka nielevät meidät. Runous kantaa meidät näiden hetkien yli.

 

Ihmiskunnan kulttuurihistoria eli satoja tuhansia vuosia runoutena, suullisena perintönä. Säkeet tallentuivat muistiin rytmin ja soinnillisuutensa ansiosta. Suullisen runouden perintö muuttui tarpeettomaksi vasta kirjoitustaidon myötä. Runouden avulla ei enää säilytetty tietoa, vaan se sai toisen tehtävän. Runous muuttui tavaksi tehdä yksityisistä kokemuksista yhteisiä. Runoudesta tuli eloonjäämisen välikappale.

 

Kulttuuriosasto etsii tilanteita, joissa runo pysäytti. Mikä runo on jäänyt mieleesi? Missä tilanteessa runo pysäytti sinut?

 

Suora lähetys Kajaanin runoviikolta Radio Suomessa tiistaina 1.7. kello 19.06  

 

Asiantuntijavieraana kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärvi.

 

Lähetyksessä kuullaan ensimmäistä kertaa Jukka Virtasen 15-vuotiaana kirjoittama Itämainen runo.

 

Kajaanin runoviikolla jaetaan 20. Tanssiva karhu -palkinto. Täältä löytyy ehdokkaiden henkilökuvat: http://yle.fi/aihe/kulttuuri/tanssiva-karhu-2014

 

0 kommenttia

Kulttuuriosasto

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa