Silmuja, silmuja! - Kevät syntyy, osa 16

Se onnistui, pakkasissa rampautunut oksaa punkee silmuja koko runkonsa täydeltä. Ihanan kauniisti muiden oksien lehdenalut kimmaltavat auringossa kuin helminauhat.

Tämä on se hetki, mikä menee niin hurahtaen ohi, ettei sitä huomaakaan. Ensin puut ovat kaljuja ja harmaita, ja yhtäkkiä niissä on vehreyttä ja elinvoimaa tulvivat lehdet. Kevät polkeutuu kiireen jalkoihin ja kesäkin tuntuu lyhyemmältä.

Tällä kertaa aion pysähtyä, joka aamu, ihan pieneksi hetkeksi ja katsella silmujen kasvua päivä päivältä. Aion seurata, miten linnut vievät nokissaan pieniä risuja pesänranteiksi ja kukat työntävät nuppujaan maasta, hengittää luonnon tuoksua ja kuunnella hiekkatien rapinaa jalan alla.

Nyt on toukokuu eli ensimmäinen mahdollinen KESÄkuukausi, halleluja!