Ennen mainoksia oli reklaameja. Sana kuitenkin tahriintui käytössä ja oli keksittävä uusi, raikas sana. Minä vuonna reklaamista tuli mainos?

Kyllä kansa muistaa -lähetys perehtyi mainoshistorian villeimpiin fraaseihin. Mitkä mainokset ovat jääneet kansan mieleen tehokkaina, ärsyttävinä, hupaisina?

Lataa/kuuntele(mp3)

Kirjoittanut: J.P. Pulkkinen

Noin viikko sitten tamperelainen mieshenkilö kirjoitti Hesarin mielipideosastoon mielipiteen joka oli otsikoitu ”Viihteen nimissä doping pitäisi sallia”. Ajatusketju meni jotakuinkin näin: amatööriys ja huippu-urheilu eivät liity toisiinsa. Huippu-urheilun alkuperäinen lähtökohta eli ihannoitu kansallinen kilvoittelu on pelkkää näytelmää. Urheilu on siis viihdettä. Miksi viihteessä pitäisi olla puhdasmoraalisuutta, kun viihteen tekijöiltä, siis käsikirjoittajilta tai näyttelijöiltäkään sitä ei vaadita?

Kirjoitus oli hyvä provokaatio, jos hyvän provokaation tarkoitus on yllyttää ihminen ajattelemaan perusasioita. Perusasioita ovat esimerkiksi kävelemään oppiminen, juoksemaan oppiminen, pyöräilyn oppiminen, pallon potkaiseminen, hyppääminen, uiminen. Ihminen maalla, merellä ja ilmassa. Korkeammalle, pitemmälle, nopeammin. Nautinto, ilo, kilvoittelu, toveruus. Viihteen tavoitteeksi voisi kai laskea sen että sen edessä ahdistaa vähemmän, ajatus kuolevaisuudesta tuntuu etäiseltä. Samaten aika kuluu sutjakkaammin eikä ole riskiä siitä että tämä viihde jotenkin koskisi viihteen kuluttajaa, hän voi sitä ammennella ihan rauhassa niin paljon kuin fysiikka kestää.

Yle radio 1:ssä keskiviikkona 4.10. klo 17.30 ja torstaina 5.10. klo 14.03

Kansanedustaja Tarja Cronbergin mielestä yleinen asevelvollisuus, sellaisena kuin se Suomessa on, on aikansa elänyt. Palkka-armeijakaan ei ole hänen mielestään hyvä, mutta paras vaihtoehto Suomelle olisi valikoiva asevelvollisuus Tanskan ja Ruotsin mallin mukaan.

Prikaatikenraali Arto Räty kannattaa yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä. Hänen mielestään nykyinen järjestelmä on tehokas, demokraattinen, kustannuksiltaan halpa, kestää kansainvälisen vertailun ja takaa Suomelle uskottavan puolustuksen.

Aristoteleen kantapää paneutuu tämän viikon sitaatissaan itse pääasiaan eli
hiuslisäkkeeseen. Riita päähän sopimattomasta hiuslisäkkeestä peruukkiliikkeen kanssa johti connecticutilaisen miehen ennennäkemättömään hiustenhalkomiseen siitä kuka sanoi ja mitä niin, että lopulta asia päätyi oikeuteen ja kaikkitietävän STT:n uutislistalle. Sanomalehti Karjalainen taas käytti tilaisuutta hyväkseen ja otsikoi STT:n hiuslisäkeriitauutisen näin:

”Riita hiuslisäkkeestä vei asiakkaan ja peruukkikaupan tukkanuottasille.”

Näinhän se on, että silloin, kun on mahdollisuus sanoa, niin silloin pitää sanoa.

Olette varmaan huomanneet, että Venäjällä ei milloinkaan tehdä rakettilaukauksia 24. lokakuuta. Se johtuu tietenkin Nedelinin onnettomuudesta, joka tapahtui kyseisenä päivänä 1960.

Tähdet ja avaruus –lehden tuore numero kertoo Nedelinin onnettomuuden tarinan esimerkkinä siitä, miten amerikkalaisprofessori David Akinin laatimat lainalaisuudet pätevät. Akin on laatinut lakinsa tutkittuaan satoja avaruudentutkimuksessa tapahtuneita onnettomuuksia koettaakseen löytää onnettomuuksien syntymisen keskeiset tekijät.

Nedelinin onnettomuus oli seurausta marsalkka Nedelinin ylenemishalusta, joka aiheutti rakettiprojektin kiirehtimisen, joka johti typpihapporäjähdykseen, jossa kuoli ehkä jopa 200 ihmistä. Akinin laki sanoo:

Nuorekkaimmat meistä muistavat amerikkalaisen rocklaulaja Chuck Berryn kappaleen Reelin´ And Rockin´, jossa laulun päähenkilö vilkuilee tansseissa kelloaan kymmenen säkeistön ajan kunnes bändin johtaja ei enää suostu soittamaan. Jarkko Laine suomensi kappaleen Rauli Badding Somerjoelle nimellä Fiilaten ja höyläten, ja vaikka kelloon vilkuilu oli pysynyt mukana, rokkitanssiaiset oli muuttunut rakkauden työskentelyksi.

Puutöistä lainattu slangi-ilmaus fiilata ja höylätä lienee kummitellut mielessä myös Ruotuväki-lehden toimittajalla, kun hän on sommitellut otsikkoa juttuun, joka käsittelee sitä ihmeellistä asiaa, että tytötkin virittelevät — eli muoti-sanalla sanoen: tuunaavat - autojaan. Otsikko kuuluu näin:

Tämän viikon Kyllä kansa muistaa-lähetyksen kysymykseen ei oteta vastauksia eikä meilejä etukäteen, koska lähetys tulee poikkeuksellisesti Tampereelta kirjastotalo Metsosta. Puhelinkontaktilähetys alkaa tuttuun tapaan klo 17.30, jonne voi soittaa kokemuksia ja muistoja aiheesta Nainen työelämässä numeroon 09-144 800

Talvisodan syttyessä reilu viidennes työikäisistä suomalaisnaisista työskenteli tehtaissa. Sotien jälkeen maatalouden rooli naisten työllistäjänä väheni entisestään, jolloin naisten kannalta myyjän työ ja konttoriammatit näyttivät turvatuilta. Kun naisten ansiotyössä käynti yleistyi 60-luvulla, sen peruste oli erilainen kuin aikaisemmin. Naiset halusivat käyttää hankkimaansa koulutusta ja avartaa maailmaansa kodin ulkopuolelle.

Kyllä kansa muistaa -lähetys kaiveli muistijälkiä ajoista, jolloin nainen ilmestyi suomalaiseen työelämään.

Lataa/kuuntele(mp3)

Kirjoittanut: Liisa Vihmanen

Avaan silmäni vaaleankelmeässä hotellihuoneessa ja huomaan olevani Kaliningradissa. Tai Königsbergissä, miten haluatte. Nykyisinhän on poliittisesti korrektia käyttää paikoista niiden vanhoja nimiä, ikään kuin toista maailmansotaa ei olisi koskaan käyty.

Mutta totuus on, ettei Königsbergiä ole enää olemassa. On vain likainen ja suttuinen venäläinen kaupunki, joka kaikilla tavoin muistuttaa 70-luvun lopun Neuvostoliittoa. Hampaattomat mummot ja kaukaasialaiset adidaskauppiaat ympäröivät turistibussin heti, kun sellainen pysähtyy hotellin eteen.