Kirjoittanut: Liisa Vihmanen
Olen takinkääntäjä. Tuttavani muistelevat kuinka vielä puoli vuotta sitten vannoin ja vakuutin, etten ikipäivänä hanki Suomesta kesämökkiä. Perusteluni keskittyivät lyhyisiin kesiin, hyttysiin, grillimakkaran vetisyyteen ja maaseutukylien muuttumiseen prisman parkkipaikoiksi. En voinut käsittää, miksi ihmiset lähtivät kotoaan kaupungista mukavuuksien äärestä palelemaan pimeisiin ulkovessoihin ja tiskaamaan ämpärissä muoviastioita.
Ja nyt siis kävi niin, että aamuna eräänä havaitsin haluavani kesämökin, Suomesta. En tiedä mitä yön aikana oli tapahtunut, mutta paluuta ei ollut. Kävin katsomassa kaikenlaisia metsän reunassa sijaitsevia hökkeleitä, joita väitettiin kesämökeiksi. Useimmissa haisi ummehtuneelle, piha kasvoi metrin heinää ja sisustukseen käytetyt lastulevyt kupruilivat. Homeesta en aina edes viitsinyt kysellä, sillä sen olemassaolo oli ilmiselvä. Kerta toisensa jälkeen masennuin, kun tajusin, kuinka rajallinen mökkibudjettini tosiasiassa oli. Näin siitäkin huolimatta, etten kaivannut omaa rantaa. Laskin mielessäni, kuinka paljon ranta tulisi maksamaan ja ynnäsin yhtälöön lämpimän uimaveden päivät juhannuksesta jaakonpäivään ja tulos oli, että sillä rahalla taitaisi jo vuokrata kokonaisen uimahallin omaan käyttöön aina tarpeen mukaan.
Mutta toivoa ei pidä heittää. Tiesin, että jossakin päin, kohtuullisella säteellä Helsingistä on se siisti nurmipihainen mummonmökki joka on lastulevyvapaa ja jonka tupaa lämmittää leivinuuni. Uskoin, etten ollut ainoa, joka kammosi umpimäntysisustuksia ja pahkasta vuoltuja ovenkahvoja. Ja niin kävi, että etsivä löysi.
Mutta nyt onneani on alkanut varjostaa kysymys, jonka olemassaolon olen toki tiennyt, mutta johon vastaamista en aikaisemmin pitänyt tarpeellisena: Mitä siellä mökillä oikein tehdään? Tietysti aika menee paljolti siihen, että niitä mukavuuksia ei ole, joten vesi on nostettava kaivosta, tiskit on tiskattava itse ja niin edelleen. Mutta eihän siinä koko päivää mene. Sitten keksin tikkataulun, ja muistin nuorena olleeni aika haka tikanheitossa. Entä veisinkö mökille kaikki ne kirjat, joita en kotona jaksanut lukea ja kiduttaisin itseäni niiden pakkolukemisella? Hankkisinko trampoliinin? Opettelisin uudelleen neulomaan ja kutoisin koko perheelle iloiset kirjoneulevillapaidat? Naistenlehdestä luin, että mökillä voi antaa sisäisen taiteilijansa tulla esiin, mutta siitä näin jo niin monta kauhistuttavaa esimerkkiä mökkikohteita kierrellessäni, että taidan pitää oman sisäisen taiteilijani visusti piilossa.
En ole tähän mennessä vielä keksinyt, mitä tuleva mökkikausi oikein pitää sisällään, mutta saattaahan olla niinkin että olen oikeilla jäljillä kun en tiedä mitä mökillä tehdään. Entä jos en tekisikään mitään erikoista?
