Skip navigation.
Home

Blogit

Esperanton nerous

Patri nia, kiu estas en la cielo. Aivan, tänään Aristoteleen kantapää puhuu kielillä! Eikä millä tahansa kielillä, vaan keinotekoisilla kielillä. Ja eritoten esperantoksi, jolla äsken kuulimme säkeen Isä meidän, joka olet taivaissa.

Esperanto on tunnetuin mutta ei suinkaan ainoa keinotekoinen kieli. Kuuluisa kielen suunnittelija oli myös englantilainen kielitieteilijä John Ronald Reuel eli J.R.R. Tolkien, joka alkoi nuorena filologina kehittää hyvin kaunista kieltä. Pian tekeillä oli kaksikin kieltä, joiden pohjana olivat suomi ja Walesissa puhuttavan kymrin kieli. Kieliä kehitellessään Tolkien alkoi pohtia, ketkä hänen kielillään puhuisivat ja tuloksena oli kaksi haltijakansaa, noldorit ja sindarit. Pian Tolkien oli kehittänyt näille historian, naapurikansoja ynnä maantieteen ja kohta kielitieteilijän ura unohtui, kun mies kirjoitti Tarua Sormusten herrasta.

Mökkikulttuuria

Kirjoittanut: Liisa Vihmanen

Olen takinkääntäjä. Tuttavani muistelevat kuinka vielä puoli vuotta sitten vannoin ja vakuutin, etten ikipäivänä hanki Suomesta kesämökkiä. Perusteluni keskittyivät lyhyisiin kesiin, hyttysiin, grillimakkaran vetisyyteen ja maaseutukylien muuttumiseen prisman parkkipaikoiksi. En voinut käsittää, miksi ihmiset lähtivät kotoaan kaupungista mukavuuksien äärestä palelemaan pimeisiin ulkovessoihin ja tiskaamaan ämpärissä muoviastioita.

Ja nyt siis kävi niin, että aamuna eräänä havaitsin haluavani kesämökin, Suomesta. En tiedä mitä yön aikana oli tapahtunut, mutta paluuta ei ollut. Kävin katsomassa kaikenlaisia metsän reunassa sijaitsevia hökkeleitä, joita väitettiin kesämökeiksi. Useimmissa haisi ummehtuneelle, piha kasvoi metrin heinää ja sisustukseen käytetyt lastulevyt kupruilivat. Homeesta en aina edes viitsinyt kysellä, sillä sen olemassaolo oli ilmiselvä. Kerta toisensa jälkeen masennuin, kun tajusin, kuinka rajallinen mökkibudjettini tosiasiassa oli. Näin siitäkin huolimatta, etten kaivannut omaa rantaa. Laskin mielessäni, kuinka paljon ranta tulisi maksamaan ja ynnäsin yhtälöön lämpimän uimaveden päivät juhannuksesta jaakonpäivään ja tulos oli, että sillä rahalla taitaisi jo vuokrata kokonaisen uimahallin omaan käyttöön aina tarpeen mukaan.

Mutta toivoa ei pidä heittää. Tiesin, että jossakin päin, kohtuullisella säteellä Helsingistä on se siisti nurmipihainen mummonmökki joka on lastulevyvapaa ja jonka tupaa lämmittää leivinuuni. Uskoin, etten ollut ainoa, joka kammosi umpimäntysisustuksia ja pahkasta vuoltuja ovenkahvoja. Ja niin kävi, että etsivä löysi.

Mutta nyt onneani on alkanut varjostaa kysymys, jonka olemassaolon olen toki tiennyt, mutta johon vastaamista en aikaisemmin pitänyt tarpeellisena: Mitä siellä mökillä oikein tehdään? Tietysti aika menee paljolti siihen, että niitä mukavuuksia ei ole, joten vesi on nostettava kaivosta, tiskit on tiskattava itse ja niin edelleen. Mutta eihän siinä koko päivää mene. Sitten keksin tikkataulun, ja muistin nuorena olleeni aika haka tikanheitossa. Entä veisinkö mökille kaikki ne kirjat, joita en kotona jaksanut lukea ja kiduttaisin itseäni niiden pakkolukemisella? Hankkisinko trampoliinin? Opettelisin uudelleen neulomaan ja kutoisin koko perheelle iloiset kirjoneulevillapaidat? Naistenlehdestä luin, että mökillä voi antaa sisäisen taiteilijansa tulla esiin, mutta siitä näin jo niin monta kauhistuttavaa esimerkkiä mökkikohteita kierrellessäni, että taidan pitää oman sisäisen taiteilijani visusti piilossa.

En ole tähän mennessä vielä keksinyt, mitä tuleva mökkikausi oikein pitää sisällään, mutta saattaahan olla niinkin että olen oikeilla jäljillä kun en tiedä mitä mökillä tehdään. Entä jos en tekisikään mitään erikoista?

Viikon kysymys: Minkä alastomuuskohun arkkitehti Eliel Saarinen aiheutti työllään Suomessa itsenäisyyden alkuvuosina?

|

Arkkitehti Eliel Saarinen (1873 - 1950) on tunnettu jugend-tyylisistä rakennuksistaan. Hän loi uraansa myös Yhdysvalloissa.

Suomessa tunnetuimpia Saarisen piirtämiä rakennuksia ovat Helsingin rautatieasema ja Joensuun kaupungintalo, mutta hänen käden jälkeään näkyy myös esimerkiksi Suomen kansallismuseon rakennuksessa.

Eliel Saarinen on siis tehnyt kansallisesti merkittäviä töitä, mutta minkälaiseen alastomuuskohuun arkkitehti joutui?

Kuuntele: Alastomuus

|

Jopa uimapuvun käyttäminen oli Euroopassa rajoittunutta 1900-luvun alussa. Naiset joutuivat nimittäin käyttämään tuolloin uimapukujen alla korsetteja ja sukkia. Miehet joutuivat pitämään rintansa piilossa 1930-luvulle asti, auringon ottaminen shortseissa johti vielä 1927 Lontoon Hyde Parkissa pidätykseen.

Suomessa alastomuus kuvataiteessa ja jopa setelien kuvituksessa johti kiivaaseen keskusteluun säädyttömyydestä vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Alastomuuden ja synnillisyyden yhteyttä älysi hyödyntää myös varhain elokuvateollisuus, joka tajusi länsimaisen kulttuurin kaksinaismoraalin tuovan varmuudella paljon katsojia paljaan pinnan ystäville ja vihollisille.

Miten Aleksis Kivestä tuli Aleksis Kivi?

On taas se aika vuodesta kun vietämme Aleksis Kiven päivää ja juhlimme samalla suomalaisen kirjallisuuden syntymää. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 172 vuotta tämän kirjallisuutemme suurmiehen syntymästä on aika kysyä, miten Aleksi Kivestä tuli Aleksis Kivi.

Kuten kaikki tiedämme, Kivi syntyi Stenvallina, lähti 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun ja kirjoitti 23-vuotiaana ylioppilaaksi ainoana nurmijärveläisrahvaan vesana. Samana vuonna hän päätti, ettei alakaan papiksi vaan muutti nimensä Kiveksi ja alkoi suomenkieliseksi kirjailijaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin hän kuoli mielisairaana ja unohdettuna kuten kunnon romanttisen taiteilijan arkkityypin kuuluukin.

Niittejä romanssiarkussa

|

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Niittejä romanssiarkussa

|

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Sypäkkyyttä syksyyn!

|

Alkusointu eli allitteraatio on suomen kieleen hyvin istuva tehokeino. Kansanrunoutemme on täynnä alkusointua. Väinämöiselläkin tekee mieleni minun, raukoilla rajoilla ja poloisilla Pohjan mailla.

Aina ei kuitenkaan pääsanaan löydy sopivaa alkusointuista esisanaa. Aristoteleen kantapään sitaattivinkkijaostokin on usein joulukortteja laatiessaan joutunut nk. pähkäilemään sopivaa toivotusta. Joviaalia joulua! Jormakkaa joulua! Joutuisaa joulua! Kuten huomaamme, alkusoinnun käyttö vaatii taitoa mielikuvitusta.

Mielikuvitusta on löytynyt myös Tampereella, Tampere-talon sanomien toimituksessa, kun vuoden toisen numeron kansijuttu kuuluttaa seuraavaa:

Holhoaako kansallinen innovaatiojärjestelmä?

|

Muistatteko enää, mitä tapahtui yhteiskunnalle? Joskus kauan sitten yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat ihmisiä, toiset opiskelivat yhteiskunnallisia asioita ja toiset taas olivat välinpitämättömiä yhteiskunnallisista asioista. Vaan ei ole enää, yhteiskunta tuntuu kadonneen johonkin jossain vaiheessa, kun me kaikki katsoimme johonkin muualle.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomien taloussivuilla selvisi, mitä yhteiskunnalle tapahtui. Jakke Holvaksen jutussa ”Innovaatioiden aika” poliittisen historian tutkija Pauli Kettunen kertoo, miten yhteiskunta joutui myllerrykseen 1990-luvun laman aikana. Suomen talous oli saatava nousuun ja niinpä kehitettiin kansallinen selviytymisstrategia, johon kuului innovaatioiden hyödyntäminen. Kettunen sanoo:

Huojuva talo

Otavan romaanikilpailuun vuonna 1936 tuli käsikirjoitus, jonka saatesanoissa ilmoitettiin, että teksti kilpailee vain ensimmäisestä sijasta.

Käsikirjoitus diskvalifioitiin tämän korskeuden vuoksi. Jälkeenpäin voi ajatella, että romaanikäsikirjoitus olisi ehkä diskattu myös arkaluontoisen aiheensa vuoksi.

Radion Lukupiirissä keskustellaan Maria Jotunin kuohuttavasta avioliittokuvauksesta "Huojuva talo" koolla maanantaina 23.10.2006 klo 17.30-18.30.

Syndicate content