Aristoteleen kantapään uusi osasto aloittaa tänään palveluksessanne! Osaston nimi on Kieli-imuri, ja sen tarkoitus on ottaa selvää kieli-ilmiöistä, jotka askarruttavat meitä tai eivät muuten mene kaaliin.

Ensimmäiseksi tartumme näin Leijonan horoskooppikuun kunniaksi erääseen suomalaisen luonnon kiehtovimpaan eläimeen. Otus on jalopeura eli leijona. Miten niin peura on leijona? Peurat ovat hirvieläimiä niin kuin hirvet, porot ja kauriit. Leijona taas on kissaeläin, joka elää savanneilla Afrikassa ja Suomen vaakunassa. Peurat ovat kasvissyöjiä, leijonat syövät raakaa lihaa. Miten jalopeura voi olla leijona?

Kieli on siitä hauska elementti, että se ei ole jähmeä vaan alati muuttuva viestinnän apparaatti. Luova kielenkäyttö on jokaisen etuoikeus, ei siihen tarvita luovan kirjoittamisen workshoppeja tai ajatushautomoja!

Tämän osoitti Aamulehden urheilutoimittaja Yrjö Kares heinäkuun lopulla, kun Suomen lentopallojoukkue pelasi maailmanliigan pelejään. Ensimmäisen, täysin penkin alle menneen Argentiina-ottelun jälkeen Kares äityi otsikoimaan seuraavasti:

Asenneuneen ei ole varaa yön yli.

Harvoin kulttuurisivuillakaan lukijoita hemmotellaan näin radikaalilla uudiskielellä! Otsikko todella haastaa lukijan paneutumaan kirjoittajan ajatusmaailmaan ja lukemaan jutun ymmärtääkseen otsikon salatut merkitykset!

Plastiikkakirurgit alkoivat tehdä ensimmäisiä kasvojenkohotuksia 1923. Ensimmäinen ihonvirheitä peittävä meikki tuotiin markkinoille viisi vuotta myöhemmin. Kynsiä oli ennen 30-lukua kaunistettu värittömillä kynsilakoilla ja kiillotusaineilla, Revlon kehitti vielä ennen toista maailmansotaa toisiinsa sointuvat kynsilakat ja huulipunat. Vaikka sodandan aikana ei kosmeettisia tuotteita ollut saatavilla, korvikkeita keksittiin kaikkialla. Menneen maailman muistot ihovoiteista, puutereista, huulipunista, ripsiväreistä, kynsilakoista ja parfyymeistä sekä koko ehostuksen eilispäivästä esillä Kyllä kansa muistaa -lähetyksessä perjantaina!

Kirjoittanut: Niina Mäkeläinen

Olen aina pitänyt ruotsalaisdekkaristi Liza Marklundia lähinnä rasittavana tapauksena. Marklundin yksiulotteisissa tarinoissa tosikko sankaritoimittaja kirjoittaa ylivertaisia artikkeleita ja ratkoo rikoksia. Henkilön ristiriita on siinä, että hän sattuu olemaan nainen miehisessä toimintaympäristössä. Tätä sukupuolen problematiikkaa Marklund sitten käsittelee niin rautalangasta vääntäen, että pöljempääkin haukotuttaa.

Näin ollen en paljon korvaani lotkauttanut, kun viime keväänä Suomessa ilmestyi Marklundin yhdessä Lotta Snickaren kanssa kirjoittama feminismin opaskirja Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan.

Monet eurooppalaiset saavat ensikosketuksen suomen kieleen Aki Kaurismäen elokuvista. Suomalaiset saavat usein vastata keskieurooppalaisten kysymyksiin siitä puhutaanko Suomessa yhtä jäykästi ja kohteliaasti kuin Kaurismäen elokuvissa. Suomessa vierailleet ulkomaalaiset tietävät ettei näin ole. Nyt suomea opetetaan Helsingissä Aki Kaurismäen hengessä. Maahanmuuttajat opiskelevat Mies vailla menneisyyttä –elokuvan käsikirjoituksen pohjalta. Aihe yhdistää myös opiskelijoita, sillä monet heistä ovat aloittaneet uuden elämän Suomessa, vailla menneisyyttä.

Myös muita suomen kieleen innoittavia populaarikulttuurin ilmiöitä löytyy. Vaikka HIM-yhtyeen Ville Valo laulaa saatanasta ja rakkaudesta englanniksi, saksalaisia peikkotyttöjä on rynnännyt kansanopistoihin opiskelemaan suomea, päästäkseen oudon pohjoisen idolinsa pään sisälle.

Kestävyysliikunnan erikoislehti, Juoksu & Hiihto, antaa oivallisia vinkkejä kaikille veteraanijuoksijoille. Lehden mukaan älykkään harjoittelun avulla juoksijan jalat tuntuvat tuoreilta jokaisen harjoituksen aikana. Lehti muistuttaa, että kilometrit eivät tuo onnellisuutta ja

"eksyessään kilometrien keräysviidakkoon, juoksija ohjaa itseään loputtomaan suohon."

Hetken hämmennyksen jälkeen Aristoteleen kantapää juoksee mielikuvissaan villin viidakon hetteisillä mättäillä kompassi kädessään ja kehottaakin kaikkia kohtuuteen kilometrien keräilyssä.

Perjantaina 25.8. aiheena ovat velat, lainat, vekselit ja vipit.
Suora puhelinkontaktilähetys alkaa klo 17.30.

Lataa/kuuntele(mp3)

Aristoteleen ystävä Espoosta lähestyi Kantapäätä seuraavan heinäkuisen Helsingin Sanomien Hanna Ratilaisen kirjoittaman otteen kera.

"Vasta kun yleisönosastot alkavat kuohua julkisilla paikoilla virtaavasta virtsasta, tietää että kevät on tullut. - - Ei sillä, että puolustaisin kadulle lorottajia, mutta ongelma on kyllä kasvanut TORAKASTA TARANTELLAKSI."

Aristoteles ilahtuu kekseliäästä kielikuvasta ja on samaa mieltä ystävän kanssa siitä, että kärpäsestä härkänen -sanonta kalpenee tämän rinnalla ja vaikuttaa toivottoman vanhanaikaiselta. Sanokaamme kunnon globaalin kansalaisen tavoin: nyt sinä kyllä teet torakasta tarantellan!

Kirjoittanut: Tuuli Saksala

Santiago de Chilen kukkulan reunalla, jyrkän rinteen suojassa, eläintarhan tuntumassa kohoavat portaat ohjaavat runoilijan taloon. Pablo Neruda tiesi, miten asua. Chilen pääkaupungin lukaali La Chascona rakentui monesta palasta - tai paremminkin talosesta, joista jokaiseen vierailijan on mentävä ulkokautta. Ja kaikissa talon osissa on jotain, mikä muistuttaa Andien maininkien kirjoittajan suuresta rakkaudesta, merestä.

Nerudan lukuhuoneen lattia narisee kuin mummo merihädässä ja lattian pinta viettää vinoon. Innokas matkaoppaamme kertoo, että talon valtias halusi huoneensa muistuttavan laivan kantta. Natina muistuttaa vanhasta puisesta rahtilaivasta, eikä tasapainon pitäminen kaltevalla pinnalla anna unohtaa merimiehen arkipäivää.

Tänään puhumme elokuvien ja televisiosarjojen käännösvirheistä. Suomessahan olemme tottuneet lukemaan televisiosarjojen juonenkäänteet ja dialogit muutamalta riviltä tärkeimmän huonekalumme alareunasta. Elokuvateattereissa tilaa pienentää
vielä se, että käännösvirheet näytetään sekä suomeksi että ruotsiksi.

Saksassa tai vaikkapa Espanjassa vieraillut matkaaja tai kaapelikanavien omistaja on huomannut, että englanninkieliset sarjat dubataan, eli äänitetään uudelleen maiden omilla kielillä. Tämä on käytäntö lähes kaikkialla. Meistä suomalaisista sen sijaan tekstitysten lukeminen on luonnollisempaa kuin se, että Eric Forrester juttelisi Esko Salmisen äänellä suomeksi Kalifornian muotipiirien ihmissuhdekuvioista. Ihmetys voisi olla suuri, jos vaikkapa Jude Law´n suusta kuuluisikin Jasper Pääkkösen lakoninen nasaali.