Skip navigation.
Home

Mac vs. PC

(YLE Radio 1:ssä perjantaina 20.2.2009 klo 12.15 - 12.30, toinen lähetys klo 22.45. Lähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

PC:n ja Mac:n välinen taisto alkoi 1980-luvulla. Aikoinaan vallankumouksellinen hiiren käyttöön perustuva tietokonehommailu herätti suurta närkästystä puritaanisessa Dos ympäristössä. ”Leluilu” jonkun kitisevän muovimötikän kanssa häivytti vakavasti otettavan PC-miehen imagoa yhtä nopeasti kuin papiljotit metsurin miehisyyttä.

Kaukana ovat nuo ajat, mutta kauna jatkuu. Mac ja PC maailmojen kuilu on lähes olematon. Prosessorit koneitten sisällä ovat samat ja vain värisävyt erottavat käyttöjärjestelmät toisistaan. Mistä loppujen lopuksi on kyse? Vai onko kyse mistään? Iki-aikainen mac-pc väittely jatkuu voimakkaasti tunnepohjaan sitoutuneena, - vai voisiko sillä olla sittenkin todellisuuspohjaa ?

Toimittajana Heikki Niskanen

Chataway ja Elmo

Huomaan että tämän lähes 23-vuotisen radioteatteriurani aikana, olemme tuottaneet vain muutaman urheiluaiheisen kuunnelman. Täytyy ihmetellä, omaa itseäkin, sillä urheilu on ollut minulle merkittävä ja kiinnostava asia noin vuodesta 1952, jolloin osallistuin Helsingin olympialaisiin. En urheilijana, vaan katsojana (6 v.) stadionilla. Noissa kisoissahan englantilainen Chris Chataway kaatui 5000 metrin juoksun viimeisessä kaarteessa ja jäi viidenneksi. Myöhemmin hänestä tuli konservatiivinen parlamentaarikko. Hän oli siis varhainen lassevirén. Virén kaatui 10000 metrillä kaksikymmentä vuotta myöhemmin olympialaissa Münchenissä. Hänestäkin tuli sittemmin konservatiivinen parlamentaarikko.

No, yhtä kaikki, urheilussa olisi paljon kuunnelman aiheita. Mutta sitten Juhani Peltosen Elmo-kuunnelmien, urheiluun ei ole kriittisesti tai huumorilla tai satiirisesti tartuttu, vaikka urheilu on täynnä satiirin ja kritiikin ja naurun aiheita. ”Elmo – urheilija” esimerkiksi on suuren yleisön suosikkikuunnelma. Urheiluhulluille se kertoo kahden hihkuvan selostajan innokkaalla johdatuksella loistavia tuloksia saavuttaneesta ylivoimaisesta suomalaisesta. Selostajien, Immon ja Lylyn, verbaliikka ylittää heidän esikuvinaan todennäköisesti olleiden Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen verbaliikan. Urheiluselostuksethan ovat yhtä edelleen äidinkielemme juhlaa, kielikuvien ja metaforien korviahuumaavaa laulua.

Kuunnelman selostajat eivät kuunnelleet urheilijaa ja hänen elämänsä taustoja, vaan vain hihkuivat hänen saavutuksiaan. Mutta itse asiassahan Elmo on tarina surullisesta ja masentuneesta henkilöstä, joka on kadonnut jonnekin ja jonka todellinen persoona ei ole lainkaan sitä, mitä selostajat innossaan puhkuvat. Kuunnelma tuottaa iloa ja lohtua myös sellaiselle, jolla on kriittinen suhde urheiluun.

Näin näyttää olevan tänäänkin. Meistä ei kukaan tiedä, mitä urheilun pinnan alla tapahtuu. Median urheilutoimittajille kansallisen paatoksen nostattaminen ja toivottujen voittojen ennakoiminen ovat pääasia. Esimerkiksi dopingista emme vieläkään tiedä kaikkea. Emme kai oikein mitään. Vaikka eräänlainen kaimani Kari-Pekka Kyrö (ei sukua) ”paljasti” lehdessä hiihdon dopingin, ei kukaan Lahdessa kiinnijääneistä hiihtäjistä ole kertonut mitään tuolloisista eikä aikaisemmista käytöistään. Olemme vain saaneet lukea heidän tuskastaan kiinnijäämisen jälkeen, uran loppumisesta ja elämään kasautuneista vaikeuksista. Mutta todelliset kytkennät ovat edelleen piilossa. Kun tutkiva journalismi ei sinne yllä, tai halua yltää, niin ainakin aiheesta saisi hyvän kuunnelman.

Kotimaista ostamalla pelastat työpaikat

(YLE Radio 1 torstaina 19.2.2009 klo 12.15 - 12.30, toinen lähetys perjantaina 20.2. klo 18.00. Lähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

Nyt jos koskaan kysytään kansalta uhrimieltä. Säästää ei saa, vaan täytyy kuluttaa. Älä ruoki lamaa, kuuluu aikamme käsky. Mutta mahtaako vikisevä pikku kuluttaja mitään, kun globaalitalous vie?

Voiko omia hankintojaan suunnittelemalla turvata työllisyyttä? Onko siinä mieltä?

Näitä kysymyksiä tutkitaan tällä viikolla Ennakkoluuloja -ohjelmassa. Väite "Kotimaista ostamalla pelastat työpaikat" on käsittelyssä.

Hokemaa arvioivat Suomalaisen työn liiton tutkimuspäällikkö Sami Tuurna ja toimittaja Jukka Arvassalo.

Eteenpäin

Viime aikoina olen ollut erilaisissa tilaisuuksissa, joissa on keskusteltu ja kyselty kuunnelmasta. Viimeksi tämä tapahtui Porvoon Paahtimo-ravintolan kabinetissa Ylen ja Jussi Kylätasku -seuran tilaisuudessa, jossa iso seurue keskusteli kuunnelmasta ja tulevaisuudesta sekä kuunteli yhden Kylätaskun kuunnelman.

Huomaan toistaneeni ja toistavani sitä samaa, mitä tässä blogissanikin olen kirjoittanut. Nimittäin että
1.kuunnelman tulevaisuus on kiinni siitä, miten nopeasti se pääsee verkosta ladattavien palveluiden joukkoon. Ja näin ollen ominpaan jakelutapaansa.
2.Tämä mahdollistaa sen että radiolle vieras, mutta nettiin tottunut yleisö voi löytää kuunnelman,
3.ladata sen omalle kannettavalle laitteelleen ja kuunnella missä ja milloin haluaa.
4.Uusi jakelutapa luo uutta kysyntää ja se puolestaan uusia muotoja ja formaatteja kuunnelmalle.
5.Termi ”kuunnelma” saa rinnalleen jonkin uuden uuteen jakeluun ja formaattiin modernimmin istuvan nimen.
6.Tästä huolimatta kuunnelmien jakelu radiokanavien ohjelmistoissa, ja siis tarjonta ns. vanhoille yleisöille, jatkuu.

Tällä hetkellä odotellaan pian koittavaa hetkeä, jolloin Radioteatterin tuottama Juha Vuorisen ladattavaksi kirjoittama ja ohjaama ns. pilottikuunnelmasarja "Juoppuhullun bonusraita" alkaa ilmestyä nettijakeluun.

”Vanhaa” linjaa edustaa kesällä Yle Radio 1:ssä alkava suursarja Täällä Pohjantähden alla (1-22).

Kuunnelmalla menee siis hyvin. Se on radiovälineen synnyttämä ohjelmalaji/taidemuoto ja se on kehittynyt radion kehityksen rinnalla, samaa tahtia kohti uusia ilmaisutapoja, kaikki nämä kahdeksan vuosikymmentä.

Pitääkö naisen synnyttää selällään?

Suurin osa naisista synnyttää sairaalassa, sitä ei pahemmin kyseenalaisteta, kun tärkeää on nopeus ja tehokkuus. Entä synnytyskipujen lieventäminen, mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin epiduraalipuudutus?

Kuinka vapaa asioista on päättämään tuleva äiti itse? Vai onko nainen ylipäätään vain liian kiltti ja laiska ottamaan selvää?

Anne Moilasen vieraana on kulttuuriantropologi Malla Rautaparta.

YLE Radio 1:ssä lauantaina 21.2.2009 klo 12.15 - 13.57. Lähetyksen jälkeen ohjelma kuunneltavissa ja tallennettavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.

Ruuhkanainen tarttuu luuriin, kun on asiaa!

Suoraan Tulta munille! -lähetykseen soittaa säännöllisesti myös uran ja perheen riepottelemana Ruuhkanainen. Kuuntele mitä hän tuumii elämästä ja naisen elämästä.

Ruuhkanainen keksi oivan lahjan miehelleen, vai keksikö....
Kuuntele

Ruuhkanainen saa uudet silmälasit, mutta sitten Sisu-poika muljahtaa nujutessa lasien päälle...
Kuuntele

Ruuhkanainen toivoisi isovanhempia lastenvahdeiksi, vaan onnistuuko...
Kuuntele

Ruuhkanainen haluaa pitää puoliaan, vaan voiko täällä Suomessa sellaista...
Kuuntele

Ruuhkanainen paneutuu vauvan kasvatukseen ja kertoo myös mitä on sivistys.
Kuuntele

Ruuhkanainen on onnellinen juurevan miehensä metsästysharrastuksesta...
Kuuntele

Ruuhkanainen kuulee autosta outoa ääntä...
Kuuntele

Ruuhkanainen soittaa jokaiseen Tulta munille! -lähetykseen, joten uusia pohdintoja maailman menoon on tulossa jo ensi lauantaina!

Anakreons Grab – Anakreonin hauta

Keskiviikkona 18.2. klo 13.25 ja uusinta torstaina 19.2. klo 17.20. Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen kuultavissa sivun oikealta palstalta.

Anakreonin haudalla ei seistä synkeinä laulamassa, vaan Gothen runo varsinainen elämänilon ylistys.

Teivas Oksalan mukaan Anakreon keksi käsitteen viini, laulu ja naiset, mutta ainakin runojen perustella voidaan päätellä, että Anakreon oli yhtä kiinnostunut sekä miehistä että naisista.

Laulu välittää kuvan boheemista kesän nautiskelijasta, joka talvella lepää hangen alla kuin kesän kukat ja heinäsirkat.

Anakreon eli 500-luvulla e.Kr. ja hän oli suosittu esiintyjä seurapiireissä ja tuon ajan pikkuruhtinaiden hoveissa. Goethe on hakenut oppia Anakreonilta, samoin hänen tunnelmissaan on pysynyt myös Carl Mikael Bellman.

Asiantuntijoina professori Teivas Oksala ja pianotaitelija Ilkka Paananen.

Maahanmuutto

(YLE Radio 1 torstaina 19.2.2009 klo 9.05 - 10.00)

Voiko maahanmuuttoa vastustaa olematta rasisti?
Talouden taantuma on nostanut ympäri Eurooppaa keskustelua maahanmuutosta. Huonoina aikoina nousee esiin vaatimus omien kansalaisten työllistämisestä ennen kuin työtä tarjotaan muualta tulleille. Näin siitäkin huolimatta että tutkimusten mukaan maahanmuutto ei juurikaan vaikuta työpaikkoihin. Päinvastoin, esimerkiksi Suomessa pitäisi tutkimusten mukaan moninkertaistaa maahanmuutto jotta matalasta syntyvyydestä tulevaisuudessa selvittäisiin. Työ vaatii tekijöitä, vaikka tällä hetkellä monelle on näytetty ovea.

Mistä tällainen heimoaate syntyy - mikä tekee meistä rasisteja? Entä kuinka kotouttaminen pitäisi hoitaa jotta Suomesta tulisi todellinen monikulttuurinen yhteiskunta? Voiko maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista käydä asiallista keskustelua, ilman että päädytään eipäs-juupas sisään-ulos asetelmiin?

Maahanmuuttoon liittyviä asioita ovat pohtimassa tutkija Anna Rastas, Valtiotieteiden tohtori ja vapaa kirjoittaja Iivi Anna Masso sekä tutkimusjohtaja Elli Heikkilä Siirtolaisuusinstituutista.

Turismi

(YLE Radio 1 keskiviikkona 18.2.2009 klo 9.05 - 10.00)

Matkustaminen on ihmisoikeus.
Mutta suomalainen matkustaa omat kotitavarat mukanaan koska muutoin maailmalla saattaisi tulla koti-ikävä.
Ja missä viipyy vapaaehtoismatkailu?
Jollei halua Kreikan rannoilla, voisi mennä viikoksi pesemään orpokodin lattioita; eikä maksa kuin 1299 euroa!

Mitä on kansanmusiikkipedagogiikka?

Pakina: Vilma Timonen

Kansanmusiikin koulutus elää ja kehittyy kovaa vauhtia. Opetusta on tarjolla muutamissa valveutuneissa musiikkiopistoissa, konservatorioissa, kansalaisopistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä tietysti Sibelius-Akatemiassa. Opetustyötä alan ammattilaisille tarjoavat myös lukuisat lyhytkurssit ympäri maan.
Mitä tarjottavaa kansanmusiikkipedagogiikalla on musiikkipedagogiikan kenttään? Mitä kansanmusiikkipedagogiikalla ylipäänsä tarkoitetaan ja mitä tuo käsite pitää sisällään?

Minulle tähän spesiaaliin musiikkipedagogiikan lajiin kuuluvat läheisesti ainakin kunkin soittajan oman persoonallisen muusikkouden tukeminen improvisaation, omien sävellysten sekä sovitusten sekä kunkin oman persoonallisen ilmaisun etsimisen kautta.

Hetkessä täysin uuden musiikin luominen tai trad-kappaleiden pohjalta syntyvien tulkintojen ja variaatioiden opiskelu kuuluvat kiinteästi soittotunneille. Kansanmusiikin luonteeseen ovat kautta vuosisatojen kuuluneet alati muuntuvat ja kehittyvät variaatiot erilaisista teemoista. Se että musiikki ei ole kahlehdittu mihinkään tiettyyn muottiin antaa kullekin musisoijalle mahdollisuuden oman inspiraation syttymiseen ja sen seuraamiseen, oman tulkinnan tekemiseen ja sitä kautta oman musiikillisen äänen vahvistamiseen.

Kansanmusiikki on ollut kuulonvaraisesti siirtyvää perinnettä ja kirjoitetut nuottikuvat eri kansanmusiikin lajeista ovatkin edelleen usein hyvin viitteellisiä mitä esitystapaan tulee. Tietotaito eri rytmityyppien käsittelystä, erilaisista fraseeraus- sekä tulkintatavoista ei ole välttämättä löydettävissä nuotista vaan vaatii aiheeseen perehtymistä musiikkia kuunnellen ja soittamalla analysoiden. Nauhojen, opettajan esimerkin, erilaisten levyjen ja äänitteiden kuuntelu kehittää korvaa erilaisille sointiväreille ja niiden tarjoamille tulkinnan mahdollisuuksille ja sitä kautta päästään jälleen hakemaan persoonallisia ratkaisuja omaan tulkintaan.

Säveltäminen on luonnollinen tapa toteuttaa muusikkoutta itsessään. Kansanmusiikkipedagogit ovat esittäneet paljon ajatuksia lapsen luovasta muusikkoudesta ja kannustamisesta sen käyttöön ottamisesta soiton opiskelussa. Lapsi on jo muusikko ja osaa tuottaa musiikkia monin eri tavoin. Alkaen siitä että kannustetaan pientä lasta rallatteluun, rytmittelyyn eri tavoin sekä omien pienten laulujen luritteluun päästään iän karttuessa ja harrastukseen syventyessä musiikin eri osa-alueiden opiskelun kautta vaikkapa aina ammattitasolle asti luovaan muusikkouteen, jossa musiikki on esittäjälleen omaa.

Oman kokemukseni mukaan kaikkien näille kansanmusiikin opiskelussa tärkeinä pidettävien taitojen hallinnalle olisi yhä enenevässä määrin kysyntää kaikkialla musiikin kentässä.

Harrastajatasolla palkitsevat kokemukset oman musiikillisen ilmaisun löytymisestä sekä kokemus vapaammasta tavasta tehdä musiikkia. Ne tarjoavat elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin.

Ammattilaispuolella mm. teatterit ja tanssiryhmät niin kansan- kuin nykytanssin saralla arvostavat uutta luovia improvisaatiotaitoisia soittajia, jollaisiksi kansanmuusikot ammattilaisina ovat osoittautuneet. Hyvä läsnäolo ja liikkuminen lavalla ovat myös osin seurausta koulutuksen monipuolisuudesta.

Tanssilajeihin tutustuminen kuuluu jokaisen ammattikansanmuusikon koulutukseen kuten myös poikkitaiteelliset produktiot eri taiteenlajien edustajien kanssa.
Koulutuksen saralla niin peruskoulujen musiikinopettajille kuin musiikkileikkikoulujenkin opettajille olisi valtavasti iloa kuulonvaraisen musisoinnin työkaluista sekä sovittajan ja säveltäjän taidoista ja niitä tulisikin yhä lisääntyvässä määrin mielestäni systemaattisesti koulutusvaiheessa näiden alojen opiskelijoille opettaa.

Kansanmusiikkipedagogiikalla on tarjota tähän koulutukseen valmiita, vuosia käytössä olleita malleja, jotka pohjaavat jopa vuosituhantisista perinteistä ja vieläpä aivan omasta kulttuuristamme.

Vilma Timonen
Muusikko, kansanmusiikin lehtori