Lähes jokainen suomalainen asioi jossain elämänvaiheessaan Kansaneläkelaitoksen kanssa. Suomalaiset ovat siis asiantuntijoita Kelan palveluitten suhteen. Asiakaskyselyissä Kela on saanut hyvää palautetta, mutta esimerkiksi nettifoorumeissa toistuu usein tuttu väite "kela kyykyttää ihmisiä". Ja onhan Suomi saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kaksi tuomiota, jotka ovat koskeneet Kelan tapaa toimia sairauspäiväraha-valitusten suhteen. Mikä on totuus? Kyykyttääkö Kela ihmisiä? Väitteeseen vastaa Johtaja Mikael Forss Kelasta. Ennakkoluuloja torstaina 5.3 klo.12.15 ja perjantaina 6.3 klo.18

(YLE Radio 1 tiistaina 3.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Gallupista päivää! Tutkimusyritykset tekevät taantumassakin
markkinatutkimuksia yrityksille. Asemansa vakiinnuttaneet puolueet
kalastelevat poliittisten trendien vanavedessä. Etujärjestöt kartoittavat
kansalaismielipiteitä siinä toivossa, että puolueet ja demokraattinen
järjestelmä ottaisi tulokset kuuleviin korviin. Mikä mahtaa olla tulossa
ja mikä menossa!

Katujen kulmissa työterveyshuoltoa käyttävät ihmiset marmattavat, että
terveyskeskukset ovat arvauskeskuksia. Mielipidetutkimukset kuitenkin
kertovat, että ne, jotka oikeasti käyttävät terveyskeskuksia ovat
palveluihin tyytyväisiä. Mistä mielipiteeni ovatkaan kotoisin? Onko
kansalaismielipiteestäni muutosvoimaksi vai markkinavoimien
voiteluaineeksi?

Uunituore STKL:n kansalaisbarometri kertoo, että harmaantumisen ja
poismuuton vaivaamissa Itä- ja Pohjois-Suomen pienissä maaseutumaisissa
kunnissa hyvinvointi alkaa olla kortilla. Samaisen barometrin mukaan 3
miljoona suomalaista pitää sosiaalietuuksia liian matalana. Itä-Suomessa
vain reilu kolmannes kansalaisista katsoo oikeudenmukaisuuden toteutuvan
Suomessa. Suomalaiset tahtoisivat elämäntilanteesta ja tulotasosta
riippumatta, että vaikeuksiin joutuneista ja huono-osaisista ihmisistä
pidettäisiin nykyistä parempaa huolta. Kansalaisbarometrin mukaan
suomalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon horjuu selvästi. Sopii
pysähtyä miettimään puolueiden politiikan elitistisyyttä ja galluppien
populismia, jota uutisetkin ruokkivat.

Mikä mättää demokratiassa kun kansalaisten tutkitut mielipiteet eivät
sitten millään realisoidu sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamiseksi,
poliittisiksi teoiksi, joilla on kansan tuki?

Kansalaismielipiteen, politiikan ja demokratian kolmikantaan käyvät
Kainuun aatelisen seurassa kiinni Wille Raitolampi, joka on tehnyt
yrityksille strategista markkinatutkimusta 12 vuotta ensin
tutkimusjohtajana tutkimusyrityksessä sekä viimeiset 10 vuotta itsenäisenä
konsulttina, Arja Alho, joka on väitellyt edustuksellisen demokratian
suhteesta julkiseen sfääriin, Olli Kangas VTT, Kelan tutkimusprofessori ja
Riitta Särkelä, STKL:n toiminnanjohtaja

Hyvät siskot – uskovaiset, ja uskomattomat!

Oletko feministi? Jos olet, niin kuulutko kirkkoon?

Jälkimmäiseen kysymykseen moni feministi vastaa nykyisin ei. On paljon syitä, miksi iso joukko feministejä kokee kirkkoon kuulumisen aivan mahdottomaksi. Jos jokin instituutio, niin juuri kirkko on maallisen miesvallan pahin ilmentymä, jossa naiset ovat sivuroolissa niin pyhissä kirjoituksissa ja opin tulkinnassa, kuin myös uskonnollisten rituaalien käytännön harjoittamisessa.

Se, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko liian kauan sieti naispappien syrjintää, puuttuen siihen käytännössä vasta viime vuonna, eli 20 vuotta naispappeuden sallimisen jälkeen, on saanut feministien verenpaineen kohoamaan. Toinen feministejä erityisesti ärsyttävä asia on kirkon vaikeus hyväksyä homoseksuaalisia parisuhteita. Nämä syyt ovat käytännössä ajaneet monet feministit eroamaan kirkosta.

Osa feministeistä kuitenkin kuuluu kirkkoon. Myös feministeissä on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja joille on tärkeää kuulua kirkkoon ja ottaa osaa seurakunnan toimintaan. Osalle feministeistä kirkko on työpaikka, jossa he haluavat kunnianhimoisesti rakentaa uraa. On myös feministiteologeja, jotka tarkastelevat kristillistä uskoa ja Raamattua naisnäkökulmasta.

Feministeillä ei silti ole kirkossa helppoa. Kirkossa naisia on sorrettu niin pitkään, että esimerkiksi kirkon naistyöntekijät ovat hyvin sisäistäneet asemansa heikompana astiana, eli sen ajattelun, etteivät merkittävimmät kirkolliset tehtävät edes kuulu heille. Vaikka nuorista papeista ja teologian opiskelijoista jo enemmistö on naisia, Suomen kaikki kahdeksan piispaa ovat edelleen miehiä.

Kannattaako feministin sitten kuulua kirkkoon? Minusta kannattaa, jos uskoo, ja haluaa kuulua. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että myös kirkko tarvitsee feminismiä ja feministejä, jotka voivat omalla toiminnallaan muuttaa kirkkoa tasa-arvoisemmaksi ja naisystävällisemmäksi. Tehokkaimmin näitä muutoksia saavat aikaan naiset itse, ja todennäköisimmin vielä feministit.

Uskovat feministit ovat tärkeitä, sillä he voivat muuttaa kirkkoa sisältä päin. Kirkkoa ei tule jättää naispappien syrjijöiden ja muiden taantumuksellisten konservatiivien käsiin, vaan se tulee ottaa haltuun ja demokratisoida. Feministinen vallankumous tulee ulottaa myös kirkkoon.

Eli siis, taisteluun – naisystävällisen ja feministisen kirkon puolesta!

Yksi alkuvuoden yllättävimpiä ilmiöitä oli tapa, jolla Kokoomuspuolueen asioista raportoitiin tiedotusvälineissä. Ensinnäkin tammikuun alussa mitattiin puolueiden kannatuksia mielipidemittauksilla. Selvityksen mukaan Jyrki Kataisen johtama oikeistokeskustaan sijoittuva puolue oli ohittanut kannatuksessa muut suuret puolueet. Ilta-Sanomat uutisoi mittauksen tuloksia verkkosivuillaan tällaisella otsikolla:

Kokoomus kirii yhä kaulaa.

Ilmiantajanimimerkkimme Lulu ällistelee ansaitusti kaulan kirimistä:

”Eikös esimerkiksi juoksukilpailussa ensimmäisenä juokseva ole ottanut, vetänyt tai repinyt kaulaa ja jäljessä tuleva pyrkii kirimään kaulaa eli yrittää päästä ensimmäisenä juoksevan ohi. Koska otsikko on ristiriitaisia tunteita herättävä, ehdotan uudeksi otsikoksi "Kokoomus parantaa kuin sika juoksuaan".

Lukijaparkaa hämmennettiin lisää muutaman päivän kuluttua uutisella Sauli Niinistön ylivoimaisesta gallup-suosiosta seuraavaksi presidentiksi. Helsingin Sanomat otsikoi STT:n välittämän uutisen näin:

Niinistö kuroo kaulaa.

Taas kokoomuslaisen maailmankatsomuksen omaaja pannaan tulemaan perässä vaikka hän kulkee edellä. Aristoteleen kantapää jää hiljaa ihmettelemään sitä, miksi lehdet yhdistävät erilaiset kaula-ilmaukset Kokoomukseen ja vieläpä aivan päin honkia. Vaadimme kaula pitkällä näiden mokailijoiden päät pölkylle ja kaulat solmuun.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Kun suomalaista asiakaspalvelua ja asiakastapahtumia ylipäänsä tutkii tarkemmin, myytti huonosta palvelusta rapisee alas rapsakasti rahahdellen. Kaikki palveluammattien ammattilaiset eivät töksäyttele, ärise ja murise, kuten todeksi väitetty klisee kuuluu.

Tai ehkä töksäytteleekin, mutta se johtuu siitä, että asiakas töksäyttelee myös. Kaikki eivät pidä sitä epäkohteliaana, toisinaan tuntuu siltä, että meistä suomalaisista on mukavaa ja jopa modernin kaupunkilaista asioida liikkeissä anonyymisti ilman että kukaan puhuttelee murahtelua kummemmin. Eikö näin juuri suurkaupungeissa toimita!

Oli kaupunki suuri tai pieni, kaikkiin pätee sama kansainvälinen vanha viisaus, jonka eräs tunnettu suomalainen muoto on tämä: niin metsä vastaa kuin sinne huuhutaan.

(http://lauhakan.home.cern.ch/lauhakan/bookrespond.asp?whichcode=M6e&whichnb=10&whichproverb=Niin%20mets%E4%20vastaa%20kuin%20huuhutaan)

Jos haluat, että kanssaihmisesi pitävät sinua halpana makkarana, kohtele heitä kuin halpaa makkaraa. Jos haluat, että ympäristösi ihmiset kohtelevat sinua ihmisenä, kohtele heitä ihmisinä. Tämä sääntö on toiminut tuhansien vuosien ajan kaikkialla missä metsiä on kasvanut ja metsiin on huudettu, eikä se lakkaa toimimasta vaikka metsistä on tehty puistoja!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Jokainen on urheillut sen verran, että tietää, miten liikunnasta tulee hiki ja kova nälkä. Olemme viime vuosina myös tottuneet siihen, miten urheilijoiden voitontahdosta käytetään kliseeksi asti termiä nälkä. Olemme luulleet, että kyse on kuvakielestä ja että urheilijoiden ruokavalio on tieteellisellä tarkkuudella säädetty riittäväksi niin laadultaan kuin määrältään.

Kaikki nämä luulot joutavat romukoppaan. Tanja Poutiainen, yksi menestyneimmistä alamäkiurheilijoistamme, paljasti nimittäin atleettien ruokailun tosiasiallisen tilanteen joulukuun alussa Aamu-tv:n haastattelussa näin:

Kyllä se palkintopalli aina hyvältä maistuu.

”Minkähänlaisen aterian yhteydessä sitä palkintopallia syödään”, kysyy kuulijamme Liisa Vantaalta. Aristoteleen kantapää ehdottaa järkyttyneenä, että järjestämme pikimmiten rahakeräyksen huippu-urheilijoittemme ruokahuollon parantamiseksi, niin että heidän ei tarvitse nakerrella kisajärjestäjien palkintojenjakovälineitä, vaan he voivat puolustaa maamme sinivalkoista kunniaa syömällä päivittäin kunnon ruokaa, kuten esimerkiksi muttia, sipattia, klimppisoppaa ja lanttusupikkaita!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

(YLE Radio 1 maanantaina 2.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Hevonen on ollut Suomen kuljetusten selkäranka silloin kun ei junia kulkenut kuin muutamalla pätkällä Etelä-Suomessa ja autoja ei ollut vielä keksitykään. Meillä vaikutti tuolloin hevosmiesten ammattiryhmä joita kutsuttiin rahtiajureiksi. Ruotsin ja Venäjän välisessä kaupassa saattoi aikoinaan Kuopion läpi kulkea päivässä satoja rahtihevosia. Kuulemme tällä kertaa kuinka Taavetti Hynynen Sonkajärveltä muistelee nuoruutensa rahtiajuri vuosia.

Nykyisen talouden taantuman aikana on hyvä palauttaa mieliin miten surkeasti on asiat ennen olleet. Pekka Tiilikainen haastatteli vuonna 1955 tuolloin 94-vuotiasta leskirouva Olga Jokista, joka vielä muisti nälkävuoden 1867.

Ettei ohjelmasta jäisi ihan surkea mieli muistellaan lopuksi iloisempia asioita. Tiedättekö mikä on hoijakka? Vanhempi väki varmaan muistaa, mutta nuoremmille tällainen vekotin lienee tänä päivänä tuiki tuntematon. Heikki Kivimäki muistelee Niilo Ihamäen haastattelussa sitä kuinka entisaikaan pääsi markkinahoijakasta nauttimaan. Hurjaa kyytiä on haluttu jo ennen huvipuistojen aikaa.

(YLE Radio 1 lauantaina 28.2.2009 klo 12.15 - 13.57. Lähetyksen jälkeen kuunneltavissa netissä)

Mikä on naisen paikka kirkon hierarkiassa? Onko naisen ainoa vaihtoehto jättää seurakunta, jos sukupuoli vaikeuttaa yhteistyötä? Kalevalan päivän Tulta munille! -lähetyksessä on Anne Moilasen vieraana teologifeministi ja kirkkotyöläinen Irja Askola.

Lappeenrannasta kotoisin oleva ja Espoon hiippakuntasihteerinä toimiva Irja Askola oli viime vuonna ehdolla Mikkelin hiippakunnan piispanvaaleissa. Hän on myös runoilija ja kirjailija, julkaissut mm. teoksen 'Lasinen lapsuus' yhdessä Anja Porion kanssa sekä runoteoksen 'Jos olet, ole nyt' .

Tietokoneilla voi, harhaluuloista huolimatta, tehdä myös jotain hyödyllistä. Tietokoneitten tehokäyttäjiä ovat olleet koko tietojenkäsittelyn historian läpi meteorologit. Miksi meteorologia vaatii tuhottoman tehokkaita superlaskimia. Onko eräs syy siinä, että meteorologit laskevat päivittäin valtavien neliulotteisten hilaverkkojen alati muuttuvia suhteita.
Ylimeteorologi Kari Heikkinen Ilmatieteenlaitokselta johdattelee meteorologian ja tietokäsittelyn väliseen maailmaan Kuopion lento- ja sotilassää yksiköstä.

Vko 08 27.2. Ohjelman toimittaa Heikki Niskanen

Prekariaatin äänitorvena tutuksi tullut Anna-Reetta Korhonen on tutustunut sekä suomalaiseen että meksikolaiseen marginaaliin. Hän tietää, miten vaikeaa on ajaa tärkeitä asioita ilman virallista valta-asemaa.
Meksiko on vaikeasti korruptoitunut maa. Anna-Reetta työskentelee projektissa, joka auttaa köyhien vuoristokylien intiaaneja perustamaan omia paikallisia yhteisöradioita. Valtamedian kanavien ihminen on valkoihoinen ja espanjankielinen, intiaaneja ei "ole olemassa".
"Se, jolla on valta määritellä mitkä asiat ja ongelmat ovat tärkeitä, omaa valtavasti valtaa", sanoo Anna-Reetta Korhonen Ennakkoluuloja-ohjelmassa 26.2. 2009. "Haluan silti uskoa, että vallan turmelevalta vaikutukselta voi suojautua."

Mutta onko se mahdollista?
Miten vallan turmeleva vaikutus näkyy Suomessa?

Sana on vapaa, tässä ja nyt!