(YLE Radio 1, ti 18.8.2009, klo 9.06-9.58)

Hei, Kainuun aatelisen seurassa puhutaan ulkopolitiikkaa!

Levottomuudet pohjoismaisten joukkojen vastuualueella Mazar-i-Sharifin tukikohdassa Pohjois-Afganistanissa ovat lisääntyneet viime kuukausina. Afganistanin ISAF-operaation rauhanturvaajat ovat heinäkuussa osallistuneet useisiin tulitaisteluihin maan pohjoisosassa, jossa jännitys kiristyy torstain presidentinvaalien lähestyessä.

Panssaroidut ajoneuvot ja luodinkestävät liivit ovat suojanneet suomalaisia singoilta. Virallisesti todetaan, että kyseessä on vaikea kriisinhallintatehtävä, jossa suomalaiset sotilaat toimivat Afganistanin rauhan palauttamiseksi ja vakauttamiseksi ja tekevät työtä YK:n mandaatilla.

Kriisinhallinta- ja rauhanturvaajatehtävissä on maailmalla yli 800 suomalaista. Jopa 2/3 kriisinhallintahenkilöstöstä on nykyään Nato-johtoisissa operaatioissa. Onko Natoon kuulumattomalla Suomella joitain erityisiä syitä osallistua väkevämmin kriisinhallintaan?

Toisten mukaan Afganistanissa ollaan jahtaamassa terroristeja, jotka USA
itse varusti ja koulutti geopolitiikkansa toteuttajiksi, ja jotka sittemmin tuhosivat Manhattanin kaksoistornit.

Osa odottaa heroiinikaupan alkulähteiden tuhoamista. Jotkut taas vannovat ihmisoikeuksien nimeen ja peräänkuuluttavat kansainvälisen vastuun kantamista.

Afganistanistanissa ovat eri heimot sotapälliköineen ja ulkoopuolisine tukijoineen taittaneet peistä jo kymmeniä vuosia.

Tällä viimeisimmällä kansainvälisellä operaatiolla ei näytä enää olevan yhtä strategista päämäärää. Miten Suomi voi vakaannuttaa tilannetta tässä loppumattomassa operaatiossa Afganistanissa, josta 70% on talibanien hallussa?

Alkuperäinen rauhanturvaamistehtävä, kuten tyttökoulujen suojaaminen Talebanien hyökkäyksiltä, on muuttunut joksikin muuksi. Suomi on vähintäänkin aseellisen selkkauksen osapuoli Afganistanin hallitusta tukevien muiden ulkomaisten joukkojen rinnalla islamistisia talibaneja vastaan.

Suomen rauhanturva- ja kriisinhallintahistorian vinkkelistä on tilanne ainutlaatuinen, koska Suomi ei ole enää puolueeton rauhanturvaaja.

”Afganistanissa eletään kriittisiä päiviä”, totesi puolustusministeri Häkämies lauantaina. Nyt elo-syyskuun aikana Porin Prikaatin Kriisinhallintakeskuksesta lähtee uusi 60 hengen ryhmä kohti Afganistania. Miten suomalainen sotilas selviää hengissä itsemurhaajapommittajilta?

Soitamme Afganistaniin suomalaiselle Vuoden rauhanturvaajalle, puhelimessa on 'Pappa' Mazar-i-Sharifin tukikohdassa. Studiossa suomalaisen sotilaan paikkaa määrittävät puolustusministeriön kansainvälisen puolustuspolitiikan yksikön johtaja Helena Partanen, Rauhanpuolustajien Afganistan-koordinaattori Reko Ravela sekä kapteeni ja strategian opettaja Jarno Limnell Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Inhimillisyys ja tietoisuus käsitetään jostain syystä siten, että ne kuuluvat yhteen. Jos tulee tietoiseksi, tulee inhimilliseksi ja toisinpäin. Näinhän ei ole. Tämä käsitepari on ihmisten hommia, ihmisille kuuluvaa. Inhimillinen ajattelu on ylikorostettu juttu ja vanhanaikaista. Mielenkiintoista on ajatella vain tietoisuutta. Mitä tietoisuudesta seuraa ja tekeekö silläkään mitään?

Linnunradankäsikirjassa liftareille masentunut robotti Marvin oli meidän näkökannastamme hyvin tietoinen olento. Se ymmärsi koko maailmankaikkeuden kuviot ja muisti kaiken mahdollisen. Vaikka se keskusteli huomattavan paljon ihmisten kanssa, niin sen pitkän ja tylsän elämän kommunikoinnin huippukohdaksi muodostui sananvaihto parkkiautomaatin kanssa. Toisessa dokumentissa, Aku Ankan taskukirjassa, avaruuden muukalaiset saivat parhaat naurut kanojen kanssa. Inhimillisen tietoisuuden alamäki jatkuu. Jos tietokone tulisi tietoiseksi, niin kenen kanssa se ensimmäiseksi haluaisi kommunikoida? Vai kysyisikö sekin surkeana täällä eristyneellä planeetalla ihmisten tapaan: ”Miksi, oi jumalani miksi?”

Heikki Niskanen

Aluksi varoituksen sana ateisteille, jumalankieltäjille.

Oletteko todella miettineet, mitä tapahtuu, jos olettekin väärässä? Tuomion päivänä eivät ateisti Richard Dawkinsin kirjoitukset auta.

Miettikää siis vielä kerran. Vielä on aikaa pelastua, tämän ohjelman aikanakin voitte vielä tehdä parannuksen.

Jos otatte uskon vastaan, ette voi hävitä mitään. Jos elämä todella loppuu kuolemaanne, eikä Korkeampaa voimaa ole olemassa, te vain katoatte tuntematta minkäänlaista krapulaa uskostanne.

Mutta miettikää mitä tapahtuu, jos Korkeampi Voima on sittenkin olemassa ja te joudutte tuomiolle.

Pyydämme teiltä ateistiset synnintekijät vain yhtä: älkää ottako turhia riskejä.

Syntiset ateistit!

Te nauratte ihmisten uskonnollisille tarpeille. Te leijutte oman järkenne hybriksessä ja teette itsestänne Jumalan.

Me tuomitsemme teidän rationaalisen ylimielisyytenne. Te elätte valheessa. Myöntäkää valhe ja tehkää parannus.

Mutta te ette ole ainoita, kenet me tuomitsemme. Pasuunamme soivat myös niille urbaaneille uusporvareille, joiden mielestä uskonnon pitäisi olla tosi kivaa.

Ei uskonto ole syntynyt cityihmisten puuhamaaksi. Uskonnossa puhutaan synnistä.

Meneekö espresso jo väärään kurkkuun city-uskovainen?

Tehdään siis muutama asia selväksi. Jumala ei ole kevytlevite, vaan oikeaa voita – jossa ei tosin ole yhtään kolesterolia. (Ja ei, jumala ei ole benecolia.)

Eivätkä kaikki pääse taivaaseen, vaikka se olisi teidän mielestänne kauhean mukavaa. Jos haluatte tehdä yksilöllisiä ja kivoja valintoja, menkää supermarkettiin.

Pahinta on, että nyt kirkkokin on alkanut liehitellä teitä. Se on tehnyt itsestään armoautomaatin. Me vastustamme loputtoman rakkauden ja armon maireaa kaupittelua ja vaadimme kirkolta ryhtiä.

Me kysymme: mihin helvettiin helvetti katosi?

Suomalaiset ovat poikkeuksellisen väkivaltaisia läntisen Euroopan kansoihin verrattuna.

Täällä hakataan kotona ja kadulla, räjäytetään pommeja ostarilla ja ammutaan kouluissa.

Arkinen väkivalta näkyy kaduilla ja kodeissa. Sitä pojat perässä, mitä isät edellä. Miltä suomalaismiesten väkivalta näyttää pasifistinaisen silmin?

Syitä väkivallalle tuntuu ainakin löytyvän. Hiljan on keskusteltu soturikulttuurista, alkoholista, geeneistä, sosiaalisten taitojen heppoisuudesta ja niin edespäin.

Nyt otetaan selvää, mistä kansamme väkivaltaisuus johtuu ja sitten päätetään, mitä sille voimme tehdä!

Mukana keskustelemassa ovat ylilääkäri Hannu Lauerma, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sekä Non Fighting Generation ry:n toiminnanjohtaja Timo Purjo.

(YLE Radio 1, to 13.8.2009 klo 9.05-9.58)

Keskiviikkona 12.8. klo 13.25. ja uusinta torstaina 13.8. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa vasemmalla näkyvästä radiosoittimista.

Henry Duparc on tarttunut Jean Lahoren paheellisesti vihjailevaan runoon, jossa hurmioitunut rakkaus houkuttelee kuolemaan. Runossa puhutaan rakastetun hengityksen kuolettavasta parfyymista, eikä voida tietään millaiseen rakkauteen vihjataan.

Runoilija oli ammatiltaan lääkäri, joten runoilijana hän käytti pseudonyymia eikä Jean Lahore ollut suinkaan ainoa peitenimi. Hän edusti symbolismia ja eli runoudessaan eskapismin maailmassa tavoitellen tuonpuoleista autuutta. Näin tuumii asiantuntijana oopperalaulaja Essi Luttinen jonka ajatusta säestäen pianotaiteilija Kristian Attila toteaa, että hän ei jättänyt maallistakaan autuutta tavoittelematta.

Ohjelman toimittaa Paula Nurmentaus.

Keskiviikkona 12.8. klo 13.25. ja uusinta torstaina 13.8. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa vasemmalla näkyvästä radiosoittimista.

Henry Duparc on tarttunut Jean Lahoren paheellisesti vihjailevaan runoon, jossa hurmioitunut rakkaus houkuttelee kuolemaan. Runossa puhutaan rakastetun hengityksen kuolettavasta parfyymista, eikä voida tietään millaiseen rakkauteen vihjataan.

Runoilija oli ammatiltaan lääkäri, joten runoilijana hän käytti pseudonyymia. Hän edusti symbolismia ja eli runoudessaan eskapismin maailmassa tavoitellen tuonpuoleista autuutta. Näin tuumii asiantuntijana oopperalaulaja Essi Luttinen jonka ajatusta säestäen pianotaiteilija Kristian Attila toteaa, että hän ei jättänyt maallistakaan autuutta tavoittelematta.

Ohjelman toimittaa Paula Nurmentaus.

Sivistynyt ei ole ainakaan ammattiääliö, toteaa termin 'fackidiot' suomentaja Kirsi Virtanen.

Sivistynyt on kokonaisvaltainen, joka osaa yhdistellä erilaisia asioita ja muokata oman näkemyksensä myös muusta kuin siitä, mikä joskus ammattia varten opiskeltiin.

Millaista se sivistys sitten oikein on? Kuuluuko sivistyneen tietoihin Janne Ahosen krapulahyppy? Entä kuuluuko sivistyneen ajanviettoon tv:n katselu?

Vai onko sivistynyt sellainen, joka tietää vain menneistä asioista, Kreikan arkkitehtuurista ja sensellaisesta? Asioista jotka sitten koulussa kipataan lasten pääkkösiin?

Yksi asia on ainakin Kirsin mielestä varmaa. Suomalaisten hellimä metsäläinen yksityisajattelu ei ole sivistystä, vaikka kuinka Konsta Pylkkäsen hengessä mielikuvaa hellimme.

Mitä teidän mielestänne kuuluu sivistykseen?

(ke 12.8.2009 klo 9.05-9.58)

(YLE Radio 1, ti 11.8.2009 klo 9.05-10.00)

Transparency Internationalin korruptiovertailun indeksi kertoo, että näillä lakeuksilla ei viranomaisia suoranaisesti lahjota. Jos korruptio on julkisen aseman väärinkäyttöä yksityisen edun tavoittelemiseen, voidaan se tehdä sekä laillisesti että laittomasti.

Suomalaisen korruption ominaispiirre on hyvä veli -verkostojen hiljaisuus. Se ei välttämättä näy korruptio-indekseissä.

Raha liikkuu hiljaisuudessa kuin suurempi vonkale vedessä. Suomalainen vaalirahoitus synnyttää pääministerillekin muistinmenetyksiä ja puolueiden johdolle henkistä poissaoloa, mitä kutsutaan inhimilliseksi erehdykseksi.

Uutta tämän hetken vaalirahoituskeskustelussa on se, että aikaisemmin julkista keskustelua ei ole käytännössä käyty. Itse ilmiö on vanhempi.

Talouselämällä aina ollut ymmärrettävät intressinsä julkisen vallan edustajien suhteen. Kylmän sodan aikainen Neuvostokommunismi lihotti idänkaupallaan suomalaisten sinivalkoisten vuorineuvosten omaisuustilejä.

Suomen tavan mukaiset symbioosit eivät näytä aiheuttaneen suurempia moraalista närkästystä. Nyt siunauksellisen kaavoituksen jäljissä ABC-huoltamoita, Prismoja ja Citymarketteja nousee kuntien laitamille kuin sieniä sateella. Samaan aikaan ruoan hinta kallistuu.

Osa vielä muistaa Metroskandaalin, Salora-sotkut ja rakennusliikkeiden ja kunnallispoliitikkojen väliset kytkökset. On sitä siis osattu ennen Kehittyvien maakuntien Suomeakin.

Jotakuta hämmästyttää Nova-groupin liikeidea eli rahan ja lahjojen jakaminen ympäriinsä tai puolueelle rahaa keräävän yrityksen toimiala.

Vakuutusyhtiö Sammon johtaja ja suuromistaja Björn Wahlroos päätti 75 000 euron vaalituesta kokoomukselle viime eduskuntavaalien alla. Sampo-konsernin hallitukseen vuodesta 2006 kuulunut VM:n ylijohtaja Jukka Pekkarinen ei tiennyt kokoomukselle tehdystä lahjoituksesta, jota hän ei pidä yleishyödyllisenä.

Kainuun aatelisen Markku Heikkisen seurassa maan tapaa etsivät arkkitehti Kaarin Taipale, historioitsija Niklas Jensen-Eriksen, valtiotieteiden tohtori Jarkko Vesikansa sekä Transparency Finlandin puheenjohtaja Santeri Eriksson.

Kajo jatkaa edellisen vuoden syksyn parhaiden palojen kertauskattausta.

Ensimmäisessä jutussa toimittajat Mauri Soikkasen ja Adolf Turakaisen matkaavat pitkin itärajaa, tällä kertaa pysähdys on Ilomantsin Möhkössä.

Sodissa kovia kokeneilla kunnailla toimittajat tutustuivat Möhkön kuuluisaan rautaruukkiin. Samoin heille selvisi, mistä Lutikkalinnan nimi oli peräisin.

Lisäksi Kajo tarjoilee sanojensa mukaan 'absurdia, outoa ja kummallista' kuultavaa. Ainakin Alexis af Enehjelmin vierailu Kaukopään tehtaan ruokalassa on varsin vikkelää radioraportointia.

Alkuun kuitenkin Markus Kajo johdattaa kuulijat opettaja Siina Taulamon seurassa toiseen kertaan Itä-Karjalaan. Siellä Taulamo vieraili jatkosodan aikana.

Nyt puheena on karjalaisten, voisiko sanoa oikeamman ja täydemmän, elämän ilot ja surut. Kuolema oli karjalaisille asia, jota ei ollut syytä piilottaa. Se oli läsnä, osana elämää.

(YLE Radio 1 maanantaina 10.8.2008 klo 9.05-9.58, uusinta syyskuulta 2008.)

Kaikkihan sen tietävät, että yksinhuoltajilla on Suomessa kissanpäivät. Kelan ja sossun tantat syytävät rahaa niin paljon kuin kehtaa pyytää. Ja kun kaikki viralliset tuet on haettu ja saatu, kannattaa mankua n.s. harkinnanvaraista tukea. Sitä saa vaikka etelänmatkaa tai kapakkailtaa varten.
Kyllä suomalainen perusjamppa tietää. Kaiken takana on akkojen salaliitto, eräänlainen Hyvä Tantta -verkosto, joka verottaa ahkerilta kunnollisilta miehiltä rahat ja lellii toisia akkoja.

Vai mitä häh?

Osastopäällikkö Anne Neimala Kansaneläkelaitokselta törmää ennakkoluuloon torstaina 13.8. klo 12.15 YLE Radio 1:ssä. Ohjelman toinen lähetys on perjantaina 14.8. klo 18.00