Treenitahti kiihtyy historiallisen paikallisottelun lähestyessä. Pygmi kertoo roolistaan pisteidentekijänä. Antti, Liima ja Nappe pohdiskelevat roller derbyä urheilulajina, ja kuinka tosissaan urheilu pitäisi ylipäätään ottaa?
Arvot ja yhdistystoiminta mietityttävät tämänkertaisessa jaksossa, kun Kallio Rolling Rainbown pitkäaikainen jäsen päättää loikata Helsinki Roller Derbyn riveihin. Piipahdamme myös Helsinki Pride tapahtumassa, jossa sateenkaarilipun alle mahtuvat niin homot, heterot, kuin biseksuaalit, vaikka megafonimies yrittääkin sekoittaa pakkaa parhaansa mukaan.
Nappe ja Liima matkustavat Ruotsiin tutustumaan muun muassa kukkopillien valmistuksen katoavaan kansanperinteeseen. Kapteeni Morgan yrittää ottaa tytöistä niskalenkkiä ja tytöt joutuvat yöpymään pesutuvassa. Vierailemme myös paikallisella mutanttihanhifarmilla.
Liima raottaa sielunsa syövereitä ja tytöt odottavat innolla alkavaa lomaa. Treenaaminen jatkuu lomallakin ja pääsemme mukaan rullakkokärrymuuttoon Hesarilta Vaasankadulle.
Herättääkö 6-1 tunteita? Soiko päässä den glider in?
Sietäisi soida, sillä lauantaina tapahtuu taas: Helsinki Roller Derbyn A- ja B-joukkue kohtaa Stockholm Roller Derbyn vastaavat joukkueet ties kuinka monennetta kertaa. Historian ensimmäinen HRD-STRD matsi päättyi Helsingin voittoon (lokakuu 2010), mutta sen jälkeen Tukholma on tainnut rökittää Helsingin.
Hördiksen ja Stördiksen historiasta voi lukea lisää omasta blogistani (englanniksi): Traveling in the Name of Roller Derby.
Vaikkei Helsinki tarkoitakaan Suomea tai Tukholma Ruotsia, niin tottakai se Suomi-Ruotsi asetelma on peleissä aina läsnä. Jostakin syystä tämä puhuttaa aina urheilukansaa, niin faneja kuin pelaajia. Ruotsalaisten kustannuksella on helppo nauraa, vaikka heitä rakastammekin.
Toki näiden maiden maajoukkueetkin ovat kohdanneet pelikentillä, voitot ovat menneet 1-1. Harjoitusmatsivoiton vei Ruotsi, mutta maailmancupin 5. sija herkesi Suomelle, kun Ruotsi jäi roikkumaan sijalle 6.
Kun Helsinki Roller Derby emännöi Amerikan maajoukkuetta (Team USA) syyskuussa 2012, niin paikalle kutsuttiin pelaamaan sekä Team Finland että Team Sweden.
Malmö Derby Festivalilla kesällä 2012 Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska kohtasivat leikkimielisemmässä turnauksessa. Pelaajat arvottiin joukkueisiin. Finaalissa Suomi ja Ruotsi pelasi tasapelin ja se jätettiin tasapeliksi.
Ruotsalaiset ja Suomalaiset derbyharrastajat pitävät yhtä jatkuvasti: pohjoisessa Oulu, Luleå ja Umeå harjoittelevat ja pelaavat keskenään ja etelän vetelät matkustavat mieluusti party boatilla eestaas. Ei se päämäärä vaan matkanteko! Ja koska derbysiskoja ollaan, on meitä loikkareitakin ollut muutama. Itse pelasin Tukholman joukkueessa omiani vastaan ensimmäisen matsin, ja viime vuonna Only ja Amy Kalliosta muuttivat Tukholmaan. Heitä on ollut ilo katsella vieraan maan ja kaupungin pelipaidoissa, mutta sitäkin suuremmalla ilolla toivotan Onlyn tervetulleeksi takaisin kotimaahan. Ensi kesänä nimittäin lähdetään taas Malmö Derby Festivalille.
Seuraava World Cup lienee vuonna 2014, ja uskon että Suomi ja Ruotsi ovat siellä syynin alla: viime kerralla kun oltiin ne kovimmat yllättäjät.
Ensi lauantaina pelattavan Jamma Mia! -matsin jälkeen Helsinki Roller Derby ja Stockholm Roller Derby lähtevät toukokuussa mittelemään Euroopan herruudesta Gentiin, Belgiaan WFTDA -turnaukseen.
Kansainvälisessä roller derbyssä, jossa kaikki pyrimme samaan tavoitteeseen: lajin kehitys huippuunsa, uskottavuuden saavuttaminen ja yleinen lajituntemus tutuksi niin medialle kuin yleisölle, on silti tärkeää, että Suomi voittaa Ruotsin.
Kuvat: Marko Niemelä
Maanantai 8.4.2013
Viime vuonna tähän aikaan valmistauduttiin ensimmäiseen paikallisotteluun KRR:n ja HRD:n välillä. Olemassa oli meidän lisäksemme kourallinen kotimaisia roller derby -seuroja ja kilpailemisvalmiita joukkueita niistä oli neljällä. Nämä neljä, Kouvola, Lahti, Tampere ja Turku, kutsuttiin pelaamaan sekajoukkueina Kesäklassikon "lämppäotteluun". Samalle kesäkuun viikonlopulle oli suunnitelmissa myös Roller Derby Finlandin peruskiven muuraaminen - ja SM-liiga-ajatuksen sanominen ääneen.
Maalailin tulevaisuudennäkymiä enteellisesti Karu-lehden haastattelussa tasan vuosi sitten näin:
Tulevaisuudessa KRR kuuluu Luisteluliittoon osana derbyn uutta kattojärjestöä, ja WFTDAan myös, jos sen tarjoamat edut tuntuvat meidän toimintaamme nähden hyödyllisiltä. Ollaan myös joskus tulevan Suomi-sarjan mestareita, mikäli se meistä riippuu. KRR:stä ei varmaankaan tule koskaan Suomen suurinta roller derby -seuraa, mutta paras siitä tulee.
(No, Luisteluliiton liittokokous on ensi viikonloppuna ja hakemus on sisällä, samoin kuin WFTDA-paperitkin. Tammikuussa 2013 KRR oli jäsenmäärältään Suomen suurin seura.)
Väiskin kentällä viime kesänä toisensa kohdanneet joukkueet ottavat tänä vuonna toisistaan mittaa SM-liigan muodossa. Roller Derby Suomi Cup -nimellä kulkevaa turnaussarjaa pelataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tämänvuotinen Kesäklassikko on yksi SM-liigan peleistä. Olen edelleen vakuuttunut, että loppuvuoden finaalissa kohdataan HRD:n kanssa toiseen kertaan tänä vuonna, mutta mitä on tapahtunut neljälle viime vuoden "lämppäjoukkueelle"? Pelasimme Turkua vastaan SM-liigan avauksessa tammikuussa ja koska olimme lähteneet matsiin aika lailla takki auki, olimme miltei saada turkoosilta joutsenparvelta köniimme. Samassa turnauksessa pieni ja piskuinen Kouvola pieksi ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tampereen. HRD veti vahvaa linjaa Lahtea vastaan, mutta seilorit saivat silti tehtyä jonkin verran pisteitäkin Turtles-kilpeä vastaan.
Seuraavassa turnauksessa Kouvolassa maaliskuussa altavastaajaksi joutunut Lahti puolestaan veti kotijoukkue Kouvolaa vastaan pitemmän korren. Tampere taas pelasi HRD:tä vastaan todella hyvin ja takoi yli sata pistettä. KRR ja Turku eivät tässä kakkosturnauksessa pelanneet, mutta näyttäisi siltä, että SM-liigasta tulee melkoisen jännittävä ja me suurimmat seuratkaan emme voi enää lähteä kotimaisiin peleihin automaattisesti voittamaan. Ensi vuonna SM-liigaan osallistuu taas enemmän joukkueita ja voimasuhteet muuttuvat jälleen.
Yksi SM-peli tulee silti olemaan Kalliolle erityisin, ja se on nimenomaan Kesäklassikko. Auringon etsiskellessä yösijojansa Hietsun metsikön takana, vaihtuu paahtava helle odotuksia täynnä olevaan alkuillan kosteaan viileyteen. Varjossa ei ole enää lämmintä, mutta ensimmäisestä pelistä pukuhuoneisiin palaavien turkulaisten ja lahtelaisten iho höyryää, ja äänekäs yleisö pitää kaukalon kuumana.
Ensimmäisen jamin käynnistävään vihellykseen on ladattu vuoden verran odotuksia, toivoa, pelkoa, iloa, turhautumista, onnistumisen elämyksiä, pettymyksiä, menestyksen tuomaa nautintoa, henkilökohtaisia kokemuksia sekä koko joukkueen yhteinen työ ja henki.
Intensiivisen pelin aikana kaikki nämä tunteet (ja paljon enemmän) käydään läpi moneen kertaan, ja jokainen fiilis kaikuu vielä yleisöstä takaisin. Loistavan hitin aiheuttama yleisön kauhun- ja ihastuksensekainen kohahdus on tälle epäonniselle jammerille kuin toinen isku palleaan, ja blokkerille puolestaan kuin seurakunnan ylistysvirsi Jeesukselle, joka pelastaa oman tiiminsä kadotuksesta.
Puoliaika on Väiskillä kuumottava varttitunti, kun molemmat joukkueet kipittävät ensin rullillaan portaat alas hiekkakentälle ja sieltä yhteiseen pukuhuonetilaan, jonka väliseinä ei anna suojaa vaaroille alttiille joukkuehengelle tai salaisille taktiikoille. Yhteiset vessat, joista toinen säkällä toimii, luovat tietysti omanlaistaan viehätystä tilanteeseen.
Siinä missä ensimmäiseen erään lähdettiin tunnustelemaan, toiseen erään lähdetään voittamaan. Osa yleisöstä on jo estottomassa laitamyötäisessä, osa jännittää sydän kurkussa lopputulosta, osa kurkistelee ujosti Väiskin aidan takana, mitä kaukalossa oikein tapahtuu. Molempien joukkueiden penkeiltä huokuu keskittyminen ja sen aiheuttama pieni hermostuneisuus. Roller derbyssä mitä tahansa voi tapahtua. KRR kirii perinteisesti otteluidensa toisessa erässä vähintään 60 pistettä vastustajaa kiinni, joten ensimmäisen erän jälkeen mikään ei ole vielä varmaa. Tämä jännittää varmasti myös tuomareita, sillä näin tunnepitoisissa ja tiukoissa otteluissa tuomarivirheisiin ei ole varaa. Ulkona pelatessa, muuttuvissa olosuhteissa myös tuomareiden keskittymiskykyä testataan. Toista erää leimaa taistelutahto ja molemmat joukkueet antavat kaikkensa. Kyseessä on sentään Helsingin mestaruus ja Friidun saaminen vuodeksi kylään.
Friidun koti on Kalliossa.
Kuvat: Carlos Mönkkönen
Antti pohtii miehen roolia paitsi derbyssä, myös omassa parisuhteessaan. Tampereen reissulla keskustelua herättävät henkilökemiat, ristiriidat ja kesän paikallisottelun järjestelyongelmat. Liima ei osaa olla minkään asian suhteen ehdoton.
Vaasankatu hyökkää siis Yle Puheella
8.4.-19.4. arkisin klo 16.30
ja koko sarja uusintana 21.4. klo 21.00-23.30
Seuran sisäisessä ottelussa kohtaavat tänään Fisters of Mercy ja Les Bombas. Tuomari Antti kertaa pelin sääntöjä ja tutustumme myös Nappeen, joka valottaa hieman derby vaimo -käsitettä, ja sitä, mitä pelien jälkeisillä jatkoilla yleensä tapahtuu.
Sarjan ensimmäisessä jaksossa tutustumme Liimaan ja Anttiin, sekä Kallio Rolling Rainbow -nimiseen roller derby seuraan, joka sikisi pyhästä hengestä...tai ainakin melkein.
Minun piti alunperin kirjoittaa hieman ajatuksiani derbyn ja muiden joukkueurheilulajien yhtäläisyyksistä ja eroista, olenhan taustaltani entinen futari ja ties mitä muuta.
Mutta sitten tuli pääsiäinen. Pitkät pyhät kaupungissa, mitä siis tehdä? No, keräännytään Kallioon kera KRR:n ja pööpöillään keskenämme. Näin oli käyvä!
Ilon ja söpöjen pupujen juhla se totisesti olikin! Aivan ensimmäiseksi koko KRR, kollektiivinen kaulasuoni riemusta sykkien, toivotti tervetulleeksi takaisin yhden omistamme. Läntisiltä mailta vierahilta palasi vihdoin kotiin tuo Kontulan homostoli, muikkujen pyöriä ympäri maailmaa sirotteleva muorisolainen, yksi ja ainoa Only! Niin ihanaa.
Lisäksi, koska joku (Hussu) päätti ansaitusti viettää koko pääsiäisen humilissa, niin tämän vuoden pääsiäinen sai viralliseksi nimekseen Kääsiäinen. Riippumatta siitä, olimmeko kukin oikeasti kännissä tai edes joka päivä, Kääsiäinen oli itselleni paras pääsiäinen ikinä. Sillä siihen mahtui niin paljon ystäviä, naurua, kauniita eleitä ja ihan vain rakkautta, että ei ihminen voi olla tuntematta itseään onnekkaaksi. Tai onnelliseksi.
Seuraavassa hieman huomioita Kääsiäisen ajalta sekä eniten naurattaneita tyhmiä vitsejä (huonoimpia ei todellakaan voi laittaa edes tänne. Niille nauraa vain Kilpertti kadehdittavan kuohkeassa frisyyrissään):
1) KRR yllätti itsensäkin kun rupesi baarissa laulattamaan: ulos tulikin virsiä! Kaikkein kauneimmassa Ken ratsasti aasilla. LEHTIÄ OKSIA!
2) Perhe Sääliö luuli koko Kääsiäisen ajan olevansa Fuerteventurassa, eikä kukaan hennonut kertoa niille totuutta. Onhan Vaasankatu kuitenkin eräänlainen Kallion Kanaria.
3) Konolta meni jalka katki scrimmagessa vain reilu viikko sitten, mutta silti se jaksaa olla aurinkoinen. Voi johtua myös sen tropeista. Joita se rakastaa. Mutta rakastaisin minäkin, jos olisi jalka poikki.
4) Tsubu puhui kielillä, tarkemmin sanottuna keski-suomea kauniilla riikinruotsalaisella aksentilla. Kukaan ei taaskaan ymmärtänyt mitään, sillä keski-suomen kielessä on selvästi vain kaksi sanaa: vit vin.
5) Kaikkien muiden paitsi allekirjoittaneen siirtotatuoinnit ovat kuluneet aikaa sitten pois. Ja kyllä, olen käynyt suihkussa (usein!) post-tatueerinki. Vaihtoehtoja on vain kaksi: joku vahingossa hakkasi sen neulalla ihooni, tai kyse on magiikasta.
6) Myös syy maaseudun usein rivoihin paikannimiin (Pallivaha, Vittulanjänkä, jne.) löytyi. 1400-luvun ruotsalaisilla kartantekijöillä oli nimittäin mukanaan herra Bing, suomenkielentulkki, joka valitettavasti kärsi pahasta Touretten syndroomasta.
7) Ansiokas derbykauppa Jam in the Box on tulevaisuudessa nimeltään Jamal in the box (visualisoi tähän logo).
8) Lopuksi, Lahdesta kaapattu Fönda on vihdoin kalliolaistunut täysin. Se kommunikoi ainoastaan huutamalla ja sunnuntaina se näytti parvekkeelta tussit.
Kääsiäisen taruun sisältyy myös H vs. L, paljon skumppaa, karaokea, legenda Vaatteettomasta Potosta sekä Poni Tanner ja Aija Hansikas. Muun muassa.
Ensi kerralla sitten niistä muista joukkuelajeista ja derbystä. Nyt hienoa viikkoa kaikille ja olkoon Kääsiäisen rakkaus kanssanne!
P.S. Ooh, huomenna eka jakso kuunneltavissa! Jännää!
Radiodokumenttisarjassa Vaasankatu hyökkää! kuljetaan kohti Suomen ensimmäistä roller derby paikallisottelua, jossa Kallio Rolling Rainbow (KRR) kohtasi pahimman kilpailijansa Helsinki Roller Derbyn (HRD). Sarja kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, yhteisöllisyydestä ja elämästä yleensä kolmekymppisten harrastajien silmin kalliolaisessa roller derby seurassa. Ohjelmasarjaa ei suositella puritaaneille eikä tosikoille.
Sarjan nimeä kantavaa blogia sitä vastoin suosittelemme kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ilmiöstä ja urheilulajista nimeltä roller derby. Blogin vakiokirjoittajina sulkakyniään teroittelevat iki-ihanat: Hiki Pop, Pi Muncher, Sniff Poppers ja Tigre Force.
Kuvat: Carlos Marko-Tapio
