Uskallatko ottaa (katse)kontaktia?

08.11.2011Ulla
Uskallatko ottaa (katse)kontaktia? Kuva: stock.xchng

Minua liikutti syvästi, kun luin toimittaja Eve Mantun aloittamassa Facebook-ryhmässä keskusteluja Pahalla Silmällä katsomisesta - tai Hyvällä Silmällä katsomisesta - silloin, kun on liikkeellä lapsen tai useamman kanssa.

Perinteisesti Pahaa Silmää saa ruuhkabussissa, kun lapsi ääntelee tai jopa kiukuttelee. Hyvää silmää on se, kun hymyilee rohkaisevasti tukalassa vanhemmuustilanteessa olevalle isälle tai äidille, vaikka siellä bussissa.

Ja tässä tulee se liikuttavin kohta: Eve keksi, että pelkkä hymy ei nyt riitä, tarvitaan enemmän. Hän kirjoitti kannustavan kirjelappusen, jonka voi tulostaa, ottaa mukaan laukkuun ja sujauttaa eteenpäin tukea tarvitsevalle. Todellista arjen supersankaruutta!

- Kirjelappunen on hyvä siksi, että vanhemman ja lapsen väliin ei tarvitse mennä suputtelemaan - enhän halua, että lapsi kuulee kuinka "hän on nyt niin mahdoton mutta että aikuinen pärjää hienosti", Eve tarkentaa.

Paha silmä? Kuva: Eve Mantu

Tulosta tästä Hyvä silmä -lappusia (pdf)

Samasta aiheesta - ihmisten kohtaamisesta tai sen puutteesta - puhutaan Voimalassa: kipulääkäri Pirjo Lindfors sanoo, että kohtaamalla voitaisiin välttää monenlaista sairauskulua ja lääkärissäkäyntiä.

- On aivan sama, vaikka kohdattava ihminen on tuntematon, Pirjo sanoo.

Vapaasti Pirjoa lainatakseni: Jos ihmiset uskaltaisivat katsoa toisiaan silmiin bussipysäkillä ilman ajatusta että toinen on lähentelijä, hullu tai häirikkö, olisi meillä vähemmän masentuneita ihmisiä. Päivittäinen kohtaaminen on kaikkein tärkeintä, eikä kyseessä tarvitse olla edes ystävä, naapuri tai tuttu - puhumattakaan siitä, että kuunteleva henkilö olisi lääkäri.

Pirjo Lindfors on saanut oppinsa kehitysyhteistyöprojekteista Kuubasta ja Burkina Fasosta, jossa ihmiset osaavat kohdata toisensa aidosti, monta kertaa päivässä.

Pirjo Lindfors ja kohtaamisen merkitys arjessa:

Ps. Pirjo Lindfors kertoi ohjelmassa myös, kuinka rakas tuttu hajuvesi voi auttaa henkisesti hankalassa tilanteessa - hajumuistin positiivinen vaikutus voi olla voimakas. Katso koko ohjelma Areenasta Voimala 1.11.2011.

kommentit

Välillä tuntuu, elämmekö me samassa Suomessa? Missä niitä pahoja silmiä näkee niin paljon vai olenko minä vain niin onnellisen tyhmä, etten välitä heistä?

Ei, en asu maalla vaan Helsingissä. Tapaan silti päivittäin ihmisiä eri tilanteissa enkä kohtaa heitä "pahoina silminä". Tietenkin monet ovat jöröjä ja pahantuulisia, mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa minun päivääni?

>Tuula – Ke, 2011-11-09 18:30

Periaatteessa ihan hieno kirjoitus ja ajatuskin sen takana, ihmisten kohtaaminen on taitolaji. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pahalla silmällä katsoja ovat oikeassa siinä mielessä, että ei esimerkiksi bussissa tarvitse kenenkään sietää toisen matkustajan häiritsevää, esimerkiksi meluisaa käytöstä. Kysymys ei ole lasten vihaamisesta.

>Leit – To, 2011-11-10 00:23

"ei esimerkiksi bussissa tarvitse kenenkään sietää toisen matkustajan häiritsevää, esimerkiksi meluisaa käytöst..." Hei haloo, kaupungissa asuvan ja julkisilla matkustavan kyllä tulee sietää muita ihmisiä ja heidän käytöstään! Hulluksihan siitä muuten tulee, jos joka kerta vetää hernettä nenään toisten ihmisten takia. Ja niin kaupunki- kuin maalaiselämäänkin kuuluu se, että annetaan tilaa toiselle metelöidä ja toiselle olla hiljaa. Ja huom! metelöinnillä ja käytöksellä en todellakaan tarkoita uhkaavia tilanteita. Lapsen äänet tuskin uhkaavat kenenkään henkeä, joten antaa lasten olla lapsia. Oma rauha ja hyvät/pahat silmät on kyllä ihan jokaisen omasta asenteesta kiinni.

>Asenne ratkaisee – To, 2011-11-10 09:31

Kahden tahtoikäisen ja kovatahtoisen pikkuisen äitinä minua on useasti järkyttänyt se kuinka vieraat aikuiset nauravat kiukkuavalle lapselle päin naamaa, pilkallisesti. Minua he saisivat sättiä, mutta miksi he nauravat lapselle, joka ei voi tunteelleen mitään, on vain itsekin järkyttynyt sen olemassaolosta ja vasta opettelee sen hallintaa, ensiaskeleilla. Ottavat jopa ääneen kantaa, pilkkaavat. Tämä on lapsen loukkaamista tilanteessa, jossa aikuisten pitäisi tukea häntä.

Siis ihan 1-vuotiaallekin nauretaan ja häntä pilkataan päin naamaa kaupassa, puistossa tai kadulla, kun itkee kaaduttuaan tai kiukun puskiessa pintaan. Eihän sen pitäisi kuulua kenenkään aikuisen ihmisen toimintamalliin, kenenkään täysipäisen, että pilkkaa ketään julkisella paikalla, varsinkaan pientä lasta. Ja tämä toistuu lähes joka kerran kun jompi kumpi itsee tai kiukuttelee "julkisella" paikalla ihan normaalia lapsen surua tai kiukkua, eikä mitenkään tavallista kovemmalla äänellä_ joku tulee ja nauraa lapselle. Joskus sanon siitä suoraan aikuiselle, että toisen surulle ei ole oikein nauraa ääneen...mutta aina ympärillä on myös niitä uusia vieraita, vinoutuneita aikuisia.

IHMISET HYVÄT ANTAKAA LASTEN OLLA LAPSIA JA ARVOSTAKAA HEITÄ, SILLÄ SIINÄ MITATAAN AIKUISUUTENNE!

>pilkalliset aikuiset ovat pahimpia – To, 2011-11-10 13:46

moikka olen stadissa syntynyt nykyään Savolainen .Aina kun kävelen tai matkustan jonnekin katson aina ihmistä ensiksi silmiin... Miksi?? on hienoa katsella miten katseeseeni vastataan ??
toiset kääntävät katseen alas toiten iloiset silmät hymyilevät
.Olenko jotenkin erilainen seniori??
maailmaa nähneenä olen saanut vain kerran vihamielisen katseen siis vain kerran vaikka tuhansien kanssa olen yrittänyt katse kontaktia. Nyt täällä Turkissa on vaikea katsoa sekä miesten että naisten kanssa ei onnaa. Ne ei edes katso ihmistä!

>Suokki – Ma, 2011-11-14 21:39

lisää kommentti

Lisää kommentti

olotila

Tervetuloa Olotila-blogin oivalluksiin ja huomioihin.

Olotila-toimituksen blogissa huomioita ja oivalluksia meiltä ja muualta.

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

linkit

Linkki: 
PaSi eli Paha Silmä Facebookissa

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä