Matkustelu on avartavaa hommaa, mutta joskus vieraat vaikutteet saavat unohtamaan oman äidinkielen hienoudet. Näin on käynyt Savon Sanomien toimittaja Timo Niemiselle, joka kävi Dublinissa Irlannissa keräämässä vaikutelmia matkakertomusta varten. Ystävämme Kimmo Vesannosta kertoo, että Nieminen raportoi tammikuun alussa sateiden saaren vaikutelmista seuraavasti:

Lämpötila roikkuu sentään yhden suhmuran plussan puolella, mutta sataa kuin haavista kaataen ja röyhkeä tuuli yrittää näpistää huivinkin kaulasta.

Kyllä, kuulitte aivan oikein: haavista kaataen! Tuo irlantilaissateen valumistapa muistuttaa etäisesti suomalaista sanontaa kuin saavista kaataen.

Työ ei ole enää entisensä. Kun ennen teimme tehtaassa kumisaappaita Neuvostoliittoon, nyt olemme palveluammatissa ja myymme tai muuten vaan palvelemme kanssaihmisiämme eli asiakkaita. Tämä muutos on tuppisuina pidetyille suomalaisille raju, koska suurin osa palveluammattien palvelusta tapahtuu puheen avulla.

Suomalainen asiakaspalvelu on tuttu aihe lehtien yleisönosastoilla. Milloin kaupungin liikennelaitoksen bussinkuljettaja on murahtanut töykeästi kun on kysytty oikeaa pysäkkiä, milloin ravintolaketjun tarjoilija ei ole ollut huomaavinaan, kun asiakas on halunnut valittaa tupakannatsasta pizzassaan.

Aristoteleen kantapään viikon sitaatti löytyy tällä kertaa Uusimaa-lehdestä, jossa kerrotaan näin:

Kilpisjärvellä lähes joka ilta hiukkasen paremmat tanssit

Tarkempi perehtyminen jutun sisältöön selvittää, että nyt emme puhu hotelli Kilpiksen hurjista monotansseista. Juttu kertoo kirjaimellisesti hiukkasten tansseista, nimittäin revontulista. Mika Remeksen kirjoittamassa jutussa nimittäin kerrotaan, että Kilpisjärven korkeudella auringon sinkoamien hiukkasten törmäilyä ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin voi seurata kolmena yönä neljästä, kun taas poloiset helsinkiläiset saavat katsella tulirevon hännän kipunointia tilastollisesti vain kerran kuussa, jos sää on selkeä.

Yhdysvalloissa asuu 71 vuotta vanha mies nimeltään Jerry Lee Lewis. Pianistinakin tunnettu Jerry tuli nuorena miehenä kuuluisaksi laulamalla suurista tulisista palloista, soittamalla painoa jalallaan ja menemällä naimisiin alaikäisen serkkunsa kanssa.

Viiime vuonna Lewis julkaisi uuden väkevän levyn Last Man Standing, jonka kappaleissa on monta kantrihenkistä makupalaa. Yksi näistä on Kris Kristoffersonin kynäilemä The Pilgrim eli pyhiinvaeltaja. Kunnon kantrikappaleen tapaan Pilgriminkin sanoitus on retorisesti kadehdittavaa tasoa. Sieltä löytyy rivi, joka tuntuu heti siteeraamisen arvoiselta:

Rokki soi kaikkialla, mutta mistä rokkarit oikein laulavat? Me kaikki tiedämme, että kun Mick Jagger laulaa I Can´t Get No Satisfaction, hän ei laula seksuaalisista tyydyttymisvaikeuksista vaan siitä, miten amerikkalaisnuoriso jo 60-luvulla törmäsi siihen nykyihmisen dilemmaan, että kuluttamalla ei saa onnea. Me kaikki olemme myös huomanneet, että J.Karjalaisen kymmenen vuotta vanha hitti Mä tahdon olla lähellä sinua voidaan tulkita tavallisen rakkauslaulun lisäksi myös uskonnolliseksi tunnustukseksi. Ja kaikki me olemme myös kuulleet teorian siitä, että Beatlesin Lucy in The Sky With the Diamonds –kappaleessa ei laulettaisikaan tähtitaivaasta ja Lucia-neidosta vaan että kyse olisi laulun nimen substantiivien alkukirjainten mukaan LSD-huumeen aikaan saamista näyistä.

Aristoteleen kantapää on kuulijoineen joutunut vuoden olemassaoloaikansa aikana todistamaan mitä iljettävimpiä fraasirikoksia niin lehdissä, radioissa kuin televisiossakin. Mutta osataan sitä fraasirötöstellä elävässä elämässäkin.

Ystävällinen ilmiantajamme nimimerkki Kuuntelija on käynyt ajelulla Kirkkonummen ja Espoon rajamailla ja löytänyt hotelli Siikarannan alueelta malliesimerkin tyypillisestä kylttimaailman fraasirikoksesta.

Ajo sallittu rivitaloille, linja-autoille ja huoltoajolle

Nimimerkki Kuuntelija kertoo olleensa iloinen löytäessään elämänsä ensimmäisen liikennemerkin, joka säätelee rivitalojen liikkumista.

Yksi tämän hetken suurimmista ja polttavimmista ongelmista on teitittely. Tai ei teitittely sinänsä ole vaikeaa, vaan hankalaa on tietää, milloin teititellä ja milloin sinutella.

Jos lähihistoriamme jaotellaan sinuttelun ja teitittelyn mukaan, tällä hetkellä elämme puhuttelun suuren sekaannuksen aikaa. Vielä sata vuotta sitten saatoimme päätellä kanssaihmisen vaatteista, että tuossa menee sen ikäinen tai niin korkea-arvoinen henkilö, että häntä pitää teititellä. Kolmekymmentä vuotta sitten tiesimme varmasti, että oli vastaantulijalla yllään miten koreat vaatteet tahansa, häntä sinutellaan. Nyt elämme maailmassa, jossa teititeltävä tai sinuteltava saattaa jopa suuttua puhuttelutavasta, oli hän puhuttelijaa miten paljon vanhempi tai korkea-arvoisempi tahansa.

Urheilu on kiihkeää kamppailua fyysisestä paremmuudesta, ja taistelun tuoksinassa tunteet käyvät kuumina. Kuohuvista tunnelmista huolimatta urheilijan on tunnettava lajin säännöt ja noudatettava niitä kiltisti, muutenhan kyseessä ei ole urheilu vaan joukkotappelu tai muu käsirysy.

Samaa sääntöjen kunnioittamista urheilijoilta voisi kaivata myös haastattelukommentteihinsa. Liian usein me penkkien urheilijat joudumme huoahtamaan pettymyksestä, kun atleetti, joka kentällä noudattaa sääntöjä mestarillisesti, lankeaa pelin jälkeisissä kommenteissa harmillisen perustavanlaatuisiin fraasirikkomuksiin.

Ylämäet ja alamäet kuuluvat urheilijan elämään niin kuin mäkisuksi hyppyrin
nokalle. Niinpä Urheiluruudun haastattelema Norjassa työskentelevä mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski muistutti hyppääjä Anders Jacobsenin nousevaa uraa luodatessaan, että:

"historia on osoittanut, että tulee myös alamäkiä."

Voiko mäkihypyn faktoja analyyttisemmin kartoittaa! Aristoteleen kantapää toivookin Jacobsenille ja muille norjalaisille mäkihyppääjille paljon alamäkiä, jotta heidän ponnistuksillaan olisi pohjaa ja uran nousukiito olisi pitkä!

Viulu on soittimena vasta viitisensataa vuotta vanha, mutta sen merkitys suomalaisessakin kielenkäytössä on merkittävä. Olisiko Suomesta tullut näin hieno yhteiskunta, jos kukaan ei olisi maksanut viuluja, vaikka välillä hermot ovat varmasti olleet kireällä kuin viulunkieli.

Pitäisikö viulu jopa julistaa sanontojen soitinkuninkaaksi? Kuka muistaa yhtäkään sanontaa tai fraasia, jossa esiintyisi sellaisia muutoin yleisiä soittimia kuin nylonkielinen kitara, alttonokkahuilu tai sähköurut? Jopa banjon soiminen on tutumpi sanontamaailmasta emmekä saata unohtaa urku auki soittavia urkureitakaan mutta viulu painii omassa sarjassaan.