Kukapa meistä ei olisi ilahtunut siitä, kun kaupasta ostetut uudet housut
istuvat hyvin jalkaan eli sopivat täydellisesti. Ja mikä sen mukavampaa jos
työkalu istuu hyvin kouraan ja työskentely sujuu ripeästi hyvän työvälineen
ansiosta. Mutta varmasti palkitsevaa on myös se, jos moottoriurheilija
huomaa tiukan kisan aikana että moottoripyörä istuu hyvin käteen. Näin kävi
moottoripyöräilijä Mika Kalliolle Portugalin ensimmäisten aika-ajojen
jälkeen. Aamulehden välittämässä STT:n uutisessa Mika Kallio kertoi, että:

Pyörä alkoi istua paremmin käteen, mutta vieläkin on paljon kehitettävää.

Dramaattisuus on nykyaikaisen lehtimiehen tärkein työkalu. Vaikka lehtijuttu olisi miten asiantunteva, kukaan ei lue sitä, jos se ei ole dramaattinen. Itse asiassa dramaattisuus on lehtimiehelle tärkeämpää kuin asioiden tunteminen. Lukijat pitävät dramaattisista uutisista, mainostajat pitävät lukijoista ja lehden omistajat taas pitävät toimittajasta, josta lukijat pitävät.

Tämä on oivallettu myös hyvinkääläis-riihimäkeläisessä Aamupostissa, joka syyskuun lopulla kiteytti palomiesten taistelun eläkeikänsä alentamisen puolesta seuraavanlaiseen otsikkoon:

”Palomiesten tulitaistelu eläkeiän puolesta jatkuu".

Nuoria parjataan usein siitä, että he eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Mutta sehän ei ole totta! Tarkkakorvaisimmat meistä ovat jo kuulleet, että sanat demari kone ja demari meininki ovat nyt monen nuoren huulilla. Käsikirjoittaja ja tuottaja Aleksi Bardy kirjoittaa Kansan Uutisten Viikkolehdessä, että

nuoriso on alkanut käyttää sanaa demari halventavana ilmaisuna. Kuulin kun
nuori nainen kiroili rumaa ja kaatuilevaa tietokonetta sanomalla ’tää on ihan demari kone’.

Aristoteleen kantapää jää odottamaan miten muut puolueet vastaavat tähän demareiden saamaan vaalietuun. Mainoshan se on kielteinenkin mainos, punamulta vieköön!

Luonnonkaunis, puhdas ja täydellinen suomen kielemme on jämerä luonnonvoima, joka ei pienestä hätkähdä! Kielemme on porskuttanut vahvana kuin ikihonka isänmaallisessa kalmistossa imien voimaa sankarillisesta maaperästämme!

Eikä vain omasta maaperästä. Suomen reipas ja puhdasotsainen kieli on vaivatta ja suvereenisti imaissut merkitysvarastoonsa sanoja lähes kaikista maailman kielistä ja suomalaistanut ne härmäläisellä luontevuudella!

Sotien jälkeen vieraat sanat on lainattu etupäässä englannin kielestä, mutta nyt tulee asiaan muutos. Rostockin ja Hangon väliä trahteeraava autolauttayhtiö mainosti Aleksis Kiven päivän jälkeisen päivän Helsingin Sanomissa seuraavasti:

Patri nia, kiu estas en la cielo. Aivan, tänään Aristoteleen kantapää puhuu kielillä! Eikä millä tahansa kielillä, vaan keinotekoisilla kielillä. Ja eritoten esperantoksi, jolla äsken kuulimme säkeen Isä meidän, joka olet taivaissa.

Esperanto on tunnetuin mutta ei suinkaan ainoa keinotekoinen kieli. Kuuluisa kielen suunnittelija oli myös englantilainen kielitieteilijä John Ronald Reuel eli J.R.R. Tolkien, joka alkoi nuorena filologina kehittää hyvin kaunista kieltä. Pian tekeillä oli kaksikin kieltä, joiden pohjana olivat suomi ja Walesissa puhuttavan kymrin kieli. Kieliä kehitellessään Tolkien alkoi pohtia, ketkä hänen kielillään puhuisivat ja tuloksena oli kaksi haltijakansaa, noldorit ja sindarit. Pian Tolkien oli kehittänyt näille historian, naapurikansoja ynnä maantieteen ja kohta kielitieteilijän ura unohtui, kun mies kirjoitti Tarua Sormusten herrasta.

On taas se aika vuodesta kun vietämme Aleksis Kiven päivää ja juhlimme samalla suomalaisen kirjallisuuden syntymää. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 172 vuotta tämän kirjallisuutemme suurmiehen syntymästä on aika kysyä, miten Aleksi Kivestä tuli Aleksis Kivi.

Kuten kaikki tiedämme, Kivi syntyi Stenvallina, lähti 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun ja kirjoitti 23-vuotiaana ylioppilaaksi ainoana nurmijärveläisrahvaan vesana. Samana vuonna hän päätti, ettei alakaan papiksi vaan muutti nimensä Kiveksi ja alkoi suomenkieliseksi kirjailijaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin hän kuoli mielisairaana ja unohdettuna kuten kunnon romanttisen taiteilijan arkkityypin kuuluukin.

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Alkusointu eli allitteraatio on suomen kieleen hyvin istuva tehokeino. Kansanrunoutemme on täynnä alkusointua. Väinämöiselläkin tekee mieleni minun, raukoilla rajoilla ja poloisilla Pohjan mailla.

Aina ei kuitenkaan pääsanaan löydy sopivaa alkusointuista esisanaa. Aristoteleen kantapään sitaattivinkkijaostokin on usein joulukortteja laatiessaan joutunut nk. pähkäilemään sopivaa toivotusta. Joviaalia joulua! Jormakkaa joulua! Joutuisaa joulua! Kuten huomaamme, alkusoinnun käyttö vaatii taitoa mielikuvitusta.

Mielikuvitusta on löytynyt myös Tampereella, Tampere-talon sanomien toimituksessa, kun vuoden toisen numeron kansijuttu kuuluttaa seuraavaa:

Muistatteko enää, mitä tapahtui yhteiskunnalle? Joskus kauan sitten yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat ihmisiä, toiset opiskelivat yhteiskunnallisia asioita ja toiset taas olivat välinpitämättömiä yhteiskunnallisista asioista. Vaan ei ole enää, yhteiskunta tuntuu kadonneen johonkin jossain vaiheessa, kun me kaikki katsoimme johonkin muualle.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomien taloussivuilla selvisi, mitä yhteiskunnalle tapahtui. Jakke Holvaksen jutussa ”Innovaatioiden aika” poliittisen historian tutkija Pauli Kettunen kertoo, miten yhteiskunta joutui myllerrykseen 1990-luvun laman aikana. Suomen talous oli saatava nousuun ja niinpä kehitettiin kansallinen selviytymisstrategia, johon kuului innovaatioiden hyödyntäminen. Kettunen sanoo: