Päätalo-aiheesta voitaneen suositella Kemppisen artikkelia "Päätalon maineen palautus" tuoreesta Kanava-lehdestä (nro 7/2008).

26-osaisen Iijoki-sarjan teoksista löytyy yhteenveto ainakin allaolevasta osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juuret_Iijoen_t%C3%B6rm%C3%A4ss%C3%A4

Päätalosta ovat kirjoittaneet mm. Jenni Janatuinen (Miehenkuva: Kalle Päätalon perintö, Johnny Kniga 2005) sekä Raimo Jokisalmi (Jokijärven rannalta, Myllylahti 2005).

"Pyhistä hulluista" löytyy valaiseva artikkeli Venäjän ortodoksikirkon sivuilta osoitteesta http://www.pravmir.com/article_205.html

Ohjelmassa aiemminkin mainittu Artturi Järviluoman näytelmä Pohjalaisia sai myös maininnan.

Puheena oli myös antropologi Margaret Mead, jonka teokset (mm. Coming of age in Samoa, 1928 sekä Sex and temperament in three primitive societies, 1935) saivat osakseen varsin rankkaa kritiikkiä etenkin Derek Freemanin toimesta (Margaret Mead and Samoa: The making and unmaking of an anthropological myth, 1983). Jälkimmäinen Meadin mainituista kirjoista on suomennettu (Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä kulttuurissa, 1963).

Lähetyksen musiikkinäyte oli Sanfrid Takalan esittämä "Puuställin häät Härmässä" (1912). Kappale löytyy Doria-tietokannasta osoitteesta https://oa.doria.fi/handle/10024/29393

Miksi tarvitaan kuvaa jos teksti voi kertoa kaiken? Eikö sarjakuvapiirtäjä osaa päättää, onko hän kirjailija vai kuvataiteilija? Sarjakuva on lukutaidottaman kirja. Sarjakuvaa ei arvosteta yhtä korkealle kuin muita taiteen lajeja, koska silmissämme vilisee ankkoja, sikoja ja muita puhuvia eläinhahmoja. Ennakkoluuloihin vastaa kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Katja Tukiainen.

Sääkerismiehet Forsberg, Kemppinen ja Mäntylä kokoontuvat kesän mietittyään
edustamaan noin kahtatoista alaa.

Nyt perjantaina on puheena metsäläissuomalaisuus sellaisena kuin se esiintyy
Päätalon ja Linnan romaaneissa ja meistä monien muistoissa.

Prof. Mäntylä määrittelee stadilaisuuden tukeutuen sporalogiaan - stadia on
se alue, jolle pääsee luontevasti sporalla eli raitiovaunulla. Larulaiset
(lauttasaarelaiset) eivät nauti raitiovaunun iloista mutta ovat muuten
mielestään heimo, jolla on oma kieli ja kulttuuri.

Muutos: Ennakkotiedoista poiketen Lauri Kemppinen ei osallistu lähetykseen, mutta hän on ystävällisesti kirjannut ajatuksiaan blogin kommentteihein.

Osmo Kontulan tuoreen kirjan "Halu ja intohimo" mukaan suomalaisessa parisuhteessa ei enää sallita syrjähyppyjä. Puolisot odottavat kumppaniltaan aviollista uskollisuutta.

Tämä tuntuu ihmeelliseltä, sillä suomalaisissa sänkykamareissa on Kontulan tutkimuksen mukaan hiljaisempaa kuin vuosiin. Suomalaiset harrastavat seksiä nyt 20 prosenttia vähemmän kuin 2000-luvun alussa.

1970-luvulla syrjähypyt edustivat jotain modernia ja muodikasta ja ulkosuhteisiin suhtauduttiin sallivasti.

Nyt yhä useammat naiset valittavat seksuaalisen halun puutteesta ja vaikeuksista saada orgasmeja.

Miksi sitten vaaditaan tiukempaa uskollisuutta, jollei ole edes seksuaalista halua tai nautintoa?

Parisuhdekin on muuttunut. 2000-luvulla Sitä Oikeaa etsitään paneutuen ja pitkään.

Syntyneen parisuhteen arvellaan nykyisin tuovan nautintoa. Sitä pidetään elämän perustana, ja sitä ollaan valmiita kehittämään kuin liikeyritystä joka kaipaa investointeja. Nyt niin mies- ja naisparitkin kopioivat ydinperheen mallia.

Mistä siis puhumme, kun puhumme uskottomuudesta tai vaadimme uskollisuutta? Mikä on uskottoman osa maailmassa, jossa sukupuolisuus on valtaa?

Kesän viimeisessä Markku Heikkisen ohjelmassa ovat keskustelemassa tutkimusprofessori Osmo Kontula, toimittaja Liisa Vähäkylä ja oikeustieteilijä Juulia Jyränki.

Keskiviikkona 27.8. kello 17.30-18.00 ja perjantaina 29.8. kello 22.30-23.00

Rippikoulu antaa nuorelle opetusta siitä uskosta, johon hänet on kastettu. Prometheusleirillä pohditaan erilaisia elämänkatsomuksia.

Rippikoulussa kerrotaan avoimesti, mistä lähdetään liikkeelle, mutta tapahtuuko niin prometheusleirillä, kysyy teologian maisteri Johanna Koivisto. Tähän haasteeseen prometheusleirit vastaavat avoimella keskustelulla ja uteliaalla pohdinnalla, toteaa prometheusleiriaktiivi Pekka Tolvanen.

Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

Me hellimme mielikuvaa luontosuomalaisesta, jolla on vähintään toinen jalka metsässä. Myyttinen luontosuhde tarkoittaa sitä, että me saamme jo äidinmaidossa tiedot ja taidot elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Jos suomalainen joutuu yksin erämaahan, hän selviää, kunhan malttaa kuunnella vaistoaan.
Ja kattia kanssa! Suomalainen on sisätilaihminen, joka katsoo luontoa mieluiten auton ikkunan läpi.
Maanantaina 1.9. Metsäntutkimuslaitoksen professori Liisa Tyrväinen reagoi väittämään.
Reagoida voi myös tässä ja nyt: oletteko te luonnossa kuin kotonanne - vai hätää kärsimässä?

Musiikkiopistot ovat olleet tärkeä osa suomalaisen taidemusiikin menestystarinaa, mutta mikä on oppilaitosten merkitys nykyään? Miksi suomalaisissa orkestereissa soittaa yhä enemmän ulkomaisia muusikoita?

Musiikkiopistojen väitetään myös aiheuttavan myös traumoja, mutta Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori Petri Aarnio on toista mieltä.

Ennakkoluuloja maanantaina 25.8. klo 11.40. Toimittajana Miika Hyytiäinen.

Terveyskeskusmaksut nousevat taas.

Näin käy aina muutaman vuoden välein. Yhteiskunta siirtää rahaa taskusta toiseen. Ja lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset täyttävät terveyskeskusten odotustilat.

Mistä on kysymys ja mistä ei?

Selittääkö lääkäripula kaiken?

Mitä tehdä, kun niin moni on niin tyytymätön?

Julkisen terveydenhuollon parjaus ja jonojen paheksunta ovat jatkuneet jo yli 30 vuotta. Tätä tutkivat Ennakkoluuloja -ohjelmassa Stakesin kehittämispäällikkö Simo Kokko ja toimittaja Jukka Arvassalo YLE Radio Yhdessä ma 18.08. klo 11:40.

Etymologia eli sanojen ja sanontojen alkuperän selvittely on kiehtovaa hommaa. Parhaimmillaan sanojen juurien löytäminen luo asioiden, historian tapahtumien ja kansojen välille sellaisia yhteyksiä, että maailma tuntuu taas hiukan yksinkertaisemmalta pakalta elää.

Ei siis ihme, että maallikkoetymologia on yksi suosituimpia nojatuolien ja kapakkapöytien harrastuksia. Valitettavan harvoin näissä leppoisissa oloissa kehitellyt teoriat kuitenkaan kestävät ammattilaisten vuosien opiskelun ja tutkimuksen tuoman näkemyksen.

Näin kävi kesällä kuulijamme Lassen kiehtovalle teorialle. Lasse kirjoitti meille näin:

Kun sanotaan, että jokin on puuta heinää, onko kysymyksessä heinää ja puuta, vaiko puutan verran heinää? Onhan puuta vanha venäläinen painomitta, 16,38 kiloa.

Soitto kielitoimistoon palauttaa meidät maan pinnalle uuden sanontaetymologisen löydön hurmiosta. Puuta heinää on ikivanha talonpoikainen sanonta, jossa kyse on puusta ja heinästä, noista sinänsä monikäyttöisistä ja arvokkaista materiaaleista. Teoria siitä, että siinä olisi kyse puuta –nimisestä painomitasta on siis puuta heinää.

Älkäämme kuitenkaan antako tilapäisten vastoinkäymisten masentaa harjoituksiamme etymologian parissa! Tutkikaamme kieltämme yhä avoimin mielin niin kuin kuulijamme Lasse ja esittäkäämme teoriamme rohkeasti muillekin, vaikka Aristoteleen kantapään arvovaltaisille kuulijoille!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Eri ihmisryhmistä puhuminen on usein ongelmallista. Ihmiset pitävät itseään yleensä yksilöinä, eivätkä aina nauti niputtamisesta. Ja kun ihmisiä niputetaan, koko ryhmälle tulee helposti tehneeksi jotain, mitä ei koskaan tekisi tuntemalleen yksilölle.

Ilmiö on tuttu Keski-Uusimaa –lehden lukijoille. He saivat keskikesällä lukea lehden pääkirjoituksesta seuraavanlaisia totuuksia otsikon Vanhuksia ei saa jättää heitteille alla:

Vanhukset ovat kuten muutkin ihmiset. He syövät kädestä ja kiintyvät hoitajiinsa.

Kuulijanimimerkkimme Kohta vanhus kysyy oikeutetusti, pitääkö kirjoittaja vanhuksia uutena kotieläinlajina. Kysymys on oikeutettu, kyllähän ilmaukset syödä kädestä ja kiintyä hoitajiinsa kuuluvat perinteisesti navetoittemme ja eläintarhojemme asukeille, eivätkä rakastetulle mummolle tai vaarille. Kunnioitettavien ikäihmisten pitäminen ylläpidon kohteena eikä kanssaihmisenä on tyypillistä yhteiskunnallemme, jossa kansalaiset tottuvat toimimaan vain samanikäisten kesken.

Näin lehden pääkirjoitus voi toimia tirkistysreikänä kansamme päätoimittajien keskuudessa vallitseviin asenteisiin. Vanhustenhoidon nykytilan perusteella päätoimittajat eivät ole asenteineen yksin. Ikävä kyllä harva nykyhetken päättäjä tajuaa olevansa tulevaisuuden vanhus.
- - -
aristoteles(at)yle.fi