1980-lukulaisen konemusiikin estetiikkaa on viime vuosina kierrätetty niin taajaan, ettei syntesoijilla silatulle popille tätä nykyä kovin herkästi höristä korvia. 2000-luvun puolivälin tietämillä perustettu Retropop askartelee melko tavanomaisten ja tuttujen rakennusmateriaalien parissa, mutta saa väkerrettyä niistä sangen miellyttävää ja tarttuvaa käyttömusiikkia.
Levyarviot
Yhdistelmä tuttua ja taianomaista
Lassi Valtonen: Kukin tyylillään
Lassi Valtosen ensilevy ”Kukin tyylillään” sisältää rohkeaa ja kunnianhimoista musiikkia. Sen lisäksi Lassin debyytti on hauras, koskettava, syvällinen, ihmisen näköinen ja kuuloinen levy. Tämä albumi kunnioittaa vain sitä yhtä ja ainoaa, jolla on merkitystä: musiikkia.
Kuusikymppisen messevä paluu
Freeman: 4
Vaikkei Freeman ole laulajana varsinainen sankaritenori, uudella levyllä miehen persoonallinen ja välittömästi tunnistettava lauluääni osuu maaliin. Onnistumisen rakennusaineet ovat Uusi Fantasia -musiikkiryhmän oivasti tanssittava tuotanto- ja sovitusnäkemys, joka päivittää Freeman-soundia hellällä kädellä nykypäivään sekä Freemanin vuosien varrella tekemät haikean tarttuvat sävellykset.
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Erämaa
Tuure Kilpeläisen orkesterihan on Kaihon Karavaani ja hieno orkesteri siitä on hioutunutkin. Kitaristi Rocka Merilahti esimerkiksi taitaa vaivattomasti kompin sekä melodian ja Jiri Kurosen koskettimet ynnä haitari tuovat harkittua väriä.
Agents & Vesa Haaja: Go Go
”Ikifanien ei tarvitse kaivaa nitroja esiin eikä soittaa vallesmannille. Kyse ei ole dramaattisesta tyylinmuutoksesta vaan hienovaraisesta vaikutteiden lantraussuhteen tarkistamisesta.”
Rakkautta kulutusyhteiskunnassa
Arttu Wiskari: Arttu Wiskari
Jo vilkaisu Arttu Wiskarin omaa nimeä kantavan albumin kappalelistaan herättää positiivisen tahtotilan. Kukaan, joka kirjoittaa laulun nimeltä Suihkuverhorengasedustaja Erkki Mäkinen, ei voi lähtökohtaisesti olla paha ja jo yksikin läpikuuntelu osoittaa, että Attu Wiskari on oikeasti hyvä. Ei kai Vesku Loirikaan mille tahansa levylle menisi tekemään alkukuulutusta. Se menee ytimekkäästi nimellä Intro näin: ”Hyvät naiset ja herrat, Arttu Wiskari yhtyeineen”.
Pienistä havainnoista syntyy elämänmakuisia tuokiokuvia
Erin: Hunningolla
Erin Anttilaa ei voi ainakaan syyttää turhasta hötkyilystä ja hätiköinnistä, mitä tulee laulajattaren Nylon Beatin jälkeisen uransa rakentamiseen. Asioiden kypsyttely ja pähkäily on ollut ehdottoman viisasta, sillä Erinin sooloalbumi Hunningolla on monella tapaa punnittu ja painokas levy.
Esikuvien vaikutteet kuuluvat debyyttialbumilla
Paradise Oskar: Sunday Songs
Paradise Oskarin levy Sunday Songs on sympaattinen kokoelma maanläheisiä lauluja. Niistä kaikille lienee tuttu ainakin levyn avaava Da Da Dam, joka oli Suomen edustuskappale vuoden 2011 Eurovision laulukilpailussa. Laulu ei ehkä menestynyt odotetulla tavalla, mutta se ei vähennä sen eikä koko CD:n arvoa.
Tasalaatuisuus on sekä hyve että pahe
Vesterinen yhtyeineen: Erikoismiehen jäähyväiset
Vesterinen yhtyeineen palaa toisella levyllään tarinoihin suomalaisista mielialamaisemista vakavien ilmeiden takana. Erikoismiehen jäähyväiset on kokoelma kappaleita, joiden yhteisinä nimittäjinä toimivat suomalaisuus, rakkaus sekä väkivalta.
Levy ei nosta Jennaa kaltaistensa lupausten joukosta...
Jenna Bågeberg: Nyt!
Levyä kuunnellessa herää kysymys, onko tämä itse asiassa Jennan levy ollenkaan? Vai onko kyseessä tuottaja-sovittaja-säveltäjä Mika Toivasen levy?