YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 14.04.2005 klo 21.30

  • Muuttuva lähi-itä saudinuorten, egyptiläisen geministin ja libanonilaisen säveltäjän silmin.

Mihin menet Saudi-Arabia?
Saudi-Arabiassa valta on tiukasti vanhoillisen kuningashuoneen käsissä, mutta nykynuorten valinnat määräävät paljolti maan tulevaisuuden. 70 prosenttia saudi-Arabian asukkaista on alle 30-vuotiaita. Toimittajamme Jyrki Hara vietti vapaapäivää Saudi-Arabian malliin. Maassa ei ole elokuvia, klubeja tai baareja ja alkoholin käyttö on tiukasti kielletty, joten nuorten on keksittävä muita huvituksia. Suurkaupungin vilinästä lähdetään vapaa-ajanviettoon aavikolle, perhekunnat piknikille ja nuoret hurjastelemaan öljyrahoilla ostetuilla autoillaan. Öljyvaroista huolimatta Saudi-Arabiaa piinaa korkea työttömyys ja sen on pelätty ajavan joutilaita saudinuoria ääriliikkeiden kannattajiksi. Kuningashuoneelta vaaditaan uudistuksia, helmikuun alussa maassa nähtiinkin ensimmäiset kansalliset vaalit. Muutakin vapautumista tiukoista rajoituksista on jonkin verran tapahtunut ja pääkaupungista Riadista löytyy esimerkiksi internet-kahviloita. Ne ovat tosin sallittuja vain miehille. Kritiikki yksinvaltaista kunigashuonetta kohtaan on ehkä lisääntynyt, mutta vallankumouksen tavoittelijat ovat sittenkin pieni vähemmistö. Vaikka länsivaikutteet hämmentävät saudi-identiteettiä, ovat perinteiset tavat ja arvot tiukassa.

Egyptin vapaat presidentinvaalit
Egyptissä kansavalta on jo kehittynyt siihen pisteeseen, että seuraavissa presidentinvaaleissa on useita ehdokkaita. 24-vuoden ajan ainoa ehdokas ja varma voittaja on ollut presidentti Hosni Mubarak. Mikä muutti Mubarakin mielen - opposition vaatimukset vai Yhdysvaltojen asenne? Toimittaja Sanna Negus tapasi Kairossa opposition voimahahmoja ja ruotii egyptiläisen politiikan ja demokratian tilaa.
Atlas esitteli myös syksyn presidentinvaalien ainoan naisehdokkaan - kirjailijan ja ihmisoikeustaistelijan Nawal el Saadawin. Tiukkasanainen nainen arvostelee niin amerikkalaisten ristiretkeä Irakiin kuin Egyptin miehistä johtoa: "Meistä on tullut Amerikan siirtomaa, Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston "kehityksen" kohde", Saadawi sanoo. Feministille riittää haastetta maassa, jossa naisen paikka on keittiössä ja miehenkin rooli on aika ahdas. "En ollut edes tullut ajatelleeksi presidenttiehdokkuutta mutta keskustelun jälkeen mietin asiaa. Totesin, että miksikäs ei. En tietenkään voita nykyisten lakien ja perustuslain puitteissa, mutta ainakin voisin rikkoa tabun. Toivon ja uskon, että muutos on mahdollinen." Saadawi ei usko siihen, että ulkopuolinen painostus sai Mubarakin avaamaan vaalikamppailun kilpailijoille:" Toki jonkin verran ulkoistakin painostusta oli: Bush ja Rice vaativat demokratiaa. Politiikkaa tuntevat tietävät kuitenkin, että Bush ja Rice eivät suhtaudu tosissaan demokratiaan. He tappoivat irakilaisia demokratian nimissä. Eivät he välitä demokratiasta, eivätkä halua tuoda tänne vapautta. Egyptin sisällä oppositio sen sijaan vaatii muutosta", sanoo Saadawi.

Libanon ja Syyria - laulut ja runous vastarinnan välineinä
Libanonissa kansa on osoittanut voimansa laulamalla Syyrian joukot ulos maasta. Syyrian lähtö on maan nuorille osoitus itsenäisyydestä. Syyria puolestaan hakee omaa riippumattomuuttaan vastustamalla Yhdysvaltoja. Toimittajamme Leena Reikko puhui vastarinnan merkityksestä syyrialaisen runoilijan ja libanonilaisen muusikon kanssa.
Beirutin kaduilla mielenosoituksissa raikunut laulu on Ahmad Kabburin käsialaa lähes 30-vuoden takaa. Kabbur sanoo, ettei laulu enää kuulu hänelle: "Se kuuluu palestiinalaisten intifadalle ja Libanonin vapauttaneelle vastarintaliikkeelle. Lauluni kuuluu kaikille aitoon vapauteen pyrkiville. Kansat ovat omineet laulun, sillä kaikki muut aseet on viety niiden käsistä." Kulttuurin ja musiikin merkitystä muutoksen aikaansaamisessa Kabbur arvioi näin: "Laulu ei ole koskaan muuttanut minkään maan järjestelmää. Laulu voi vain ilmaista ihmisten tuntemuksia ja tähdentää ihmiselon muuttumattomia totuuksia kuten oikeudenmukaisuutta, vapautta ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Itse ihmiset sitten muuttavat politiikkaa ja järjestelmiä. Laulut ja runot toimivat kannustimina. Jäljellä on enää oma kulttuuri, usko ja hiukkasen taidetta."
Toisella puolella rajaa, Syyriassa, toimittaja kohtaa runoilija Adil Mahdmudin. Syyrialaiset eivät vastusta joukkojen vetämistä Libanonista, heillä on nyt huolenaan Yhdysvaltain tiukkeneva asenne maataan kohtaan. Toisinajattelijakin on asettunut maansa johtajien puolelle:" Minusta tuntuu siltä, että Yhdysvallat ajaa monia vääriä asioita. Amerikkalaiset ymmärtävät tietyt asiat joskus väärin. Arabian kielen sana darb tarkoittaa tietä. Jos siitä muuttaa yhden kirjaimen, sana tarkoittaa umpikujaa. Ei se tarkoita, ettei omassa maassamme tehtäisi virheitä. Demokratiamme on riittämätön, vapautta ei ole tarpeeksi paljon, ihmisoikeusasioissa on parantamista, kaikissa näissä on puutteita. Eurooppa ymmärtää tätä herkemmin, me olemme aivan samanlaisia. Meidän mielestämme joskus kannattaa ennemmin odottaa, jos pahat ongelmat uhkaavat meitä maamme ulkopuolelta. Monia asioita voi lopettaa, tuhota ja hävittää. Kotimaa - maa ja kansa - jää kuitenkin aina jäljelle" Mahmud sanoo.


Sivun yläreunaan