Myös Aristoteleen kantapään Ammatti- ja tapa-fraasirikollisuuden tutkimusyksikkö on tänään urheilullisella tuulella. Tällä kertaa tapaus on niin ilmiselvä, että meidän ei tarvinnut edes hankkia teletunnistetietoja tai oikeutta puhelinkuunteluun, vaan todisteiden hankkimiseen riitti pelkkä televisionkatselu.

Tuttu vasikkamme Nimetön kertoo otsikolla Verta kaukaloon seuraavanlaisen tapahtumasarjan helmikuisten talviolympialaisten ajalta

”Jääkiekon Olympiafinaalin loppuhetkillä näköradiossa ilmestyvä Urheiluruutu kommentoi Suomen jääkiekkomaajoukkueen taistoa näin: kiekko ei mennyt sisään kirveelläkään. Useiden suomalaisten tavoin seurasin kyseistä ottelua television välityksellä silmä tarkkana. En kuitenkaan havainnut mainittua teräasetta kaukalossa.”

Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta runoilija Lauri Viidan syntymästä. Viita on klassikko, eikä syyttä. Hänen suvereeni riimittelynsä, terävä näkökulmansa ja rikas kieli riemastuttavat lukijoita yhä.

Lauri Viidan syntymäpäivää vietetään joulukuussa, mutta nyt keväällä, kun professorit muiden muassa kömpivät kunnostamaan kesämökkejään, on ajankohtainen hetki tarttua kirvesmiesrunoilija Viidan toiseen runoteokseen nimeltään Kukunor, satu ihmislapsille.

Kuten hyvin muistamme, Kukunor ja Kalahari ovat kuusivuotiaita peikkoja, jotka asuvat professorin kesämökillä ja viettävät talvea lukemalla professorin kirjoja. Kalahari lausuu muun muassa runon, jonka on laatinut kuuluisa runoilija Heluna Himagon-Kamelungliangelon.

Fraasirikos ei vanhene koskaan! Rohkeasti sanottu, mutta tällä kertaa Aristoteleen kantapään Fraasirikostuomioistuin on saanut eteensä railakkaan Fraasirikkeen kymmenen vuoden takaa. Asialla oli Se- lehden toimittaja Mika Lahtonen, joka kirjoitti edellisenä vuonna tangokuninkaaksi nimitetystä Jari Sillanpäästä näin:

Juuri tällä hetkellä Jarilla menee lujaa, hän voisi muuttua agressiiviseksi, pöyhkeileväksi ja ylimieliseksi laulajaksi. Mutta ei, Jari on Jari, vaikka äidin lihapullissa paistaisi.

Aristoteles on kokenut vaikka voissa paistaisi –vertauksen käyttäjä ja silloin tällöin jopa paistaa lihapullia voissa. Mutta kun tangokuninkaan yhteydessä puhuu lihapullasta, kirjoittajan on pakko pitää mielessään se, että samalla lukijan mieleen tuodaan iskelmätaivaamme suurimman tangokuninkaan Olavi Virran alamäki.

Näin keväällä, kun mahla alkaa virrata, sydän pamppailla ja kaupunkien pölypilvet viiltelevät keuhkorakkuloiden pintaa, on aika etsiä viikon sitaattivinkkiä nuorisomme suunnalta! Totta, lasten ja imeväisten suusta totuus kuullaan, tiesi jo vanha kansakin. Lasten maailmassa asiat ovat vielä selkeitä eikä tasaisen harmaita, kuten meillä aikuisilla, jotka usein takerrumme niihin kuuluisiin lillukanvarsiin eri vaihtoehtojen paremmuutta punnitessamme.

Nuorten koululaisten pää-äänenkannattaja Kevätpörriäinen on jälleen ilmestynyt ja sisältää monta kymmentä sivua lasten viisautta, upeista piirroksista puhumattakaan. Lehti ei keskity ainoastaan koulutuspoliittisiin mielipiteisiin vaan Kevätpörriäisen kirjoittajien aihealueet kattavat koko ihmiselämän.

Suomen Euroviisuedustajan, iskelmälaulaja Lordin Dannyakin alkuvoimaisempi habitus lienee saanut Me Naiset –lehden levyarvostelijan, verbaalivirtuoosi Jyrki Lehtolan hullaantumaan. Ainakin hän määrittelee Lordin edustaman uuden musiikkityylin fraasirikosdiplomin arvoisella kielikuvalla, kas näin:

"Ehkä tämä on aivan uusi tyylilaji: raskasta rockia, jota sekä tehdään ja kuunnellaan ironia syvällä poskessa."

Musiikin suhteen kaikkiruokainen Aristoteleen kantapää on tottunut kuuntelemaan kieli poskella tehtyä musiikkia. Toisia musiikintekijöitä taas nolottaa velloa pelkissä tunteissa joten, he tekevät tekeleensä käyttäen tehokeinona ironiaa, jottei heitä pidettäisi säälittävinä pateetikkoina. Mutta ironian pitäminen syvällä poskessa on Aristoteleelle aivan uusi tyylilajin tunnusmerkki. Fraasirikostuomioistuimemme onnitteleekin Me Naisia ja panee diplomin postiin. Ja tästä tuomiosta ei voi valittaa!

Amerikkalainen Howard Rheingold on kirjassaan They Have Word For It koonnut maailman kielistä sanoja ja käsitteitä, joita ei ole käännetty englanniksi. Aristoteleen kantapään on helppo yhtyä Rheingoldin ajatukseen, että tällaisten sanojen ja niiden kautta avautuvien näköalojen tutkiminen on paitsi hauskaa, myös avartaa maailmaamme ja auttaa ymmärtämään vieraita kulttuureja.

Näin kevään juhlan äärellä Aristoteleen kantapään sitaattivihjeosasto kääntääkin katseensa Afrikkaan, ihmisen ja monien ihmisten tapojen syntymäkohtuun.

Vaikka kaikilla afrikkalaisilla ei ole mahdollisuutta nauttia suomalaiseen tapaan keväästä, ylioppilaslakeista ja vappumarsseista, juhliminen ja arjesta irtautuminen on heillekin hyvin tuttua. Ilmeisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tanssimisella ja juhlimisella on syvemmät perinteet kuin muualla, koska bantun kielessä on oma sanansa sille ilmiölle, kun juhlissa on tanssittu jo vähän aikaa ja joku juhlijoista päättää alkaa esiintyä muille juhlijoille ja ravistelee tämän vuoksi vaatteet yltään. Tämähän on meille suomalaisillekin aivan tuttua, joten on aivan loistavaa, että ilmiölle on oma sana. Kyseinen bantun-kielinen sana on mbuki-mvuki.

Italian hiljattaiset vaalit olivat tiukat. Berlusconin ja Prodin kampanjointia oli mukava seurata täällä Suomessa, meillä kun pääministerinä ei ole — ainakaan tällä hetkellä — henkilöä, jonka kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon mitä ilmeisimmin kumpuaa oman edun tavoittelusta.

Italian eloisa keskustelukulttuuri näkyi myös kampanjoinnissa. Suomalaistarkkailijan kulmakarva kohosi, kun lehti kertoi Berlusconin kutsuneen äänestäjiä sanalla, joka tarkoittaa ”kiveksiä”. Toinenkin kulmakarva nousi, kun Prodi kuvaili vastustajaansa Bernard Shaw´ta mukaillen: ”hän käyttää numeroita kuin juoppo lyhtypylvästä: ei valaistuakseen vaan pysyäkseen pystyssä”.

Tällä viikolla Aristoteleen ankarana tunnettu Fraasirikostuomioistuin on saanut poikkeuksellista postia. Kirjailija Ata Hautamäki pyytää Aristotelestä erotuomariksi kiintoisassa fraasirikostapauksessa:

”Arvoisa Kantapää. 50-luvusta kertovassa dekkarissani Käpylän tähdet käytin mielestäni hauskaa sanontaa:

Isänmaa ei huolinut häntä äidin rinnoilleen.

Nyt on eräs lukijani ottanut yhteyttä ja väittänyt, ettei tuollaista ilmaisua voi käyttää. Miten on teidän mielestänne?”

Puolustuksen eli kirjailija Hautamäen mielestä lukijan olisi pitänyt ymmärtää laajemmat yhteydet:

Kevät tekee kaikenlaisia tepposia, mutta rajansa kaikella!

Me kaikki susilauman ryhmädynamiikkaan perehtyneet tiedämme, että termi alfauros viittaa laumaa johtavaan alfanaaraan ja alfauroksen muodostamaan alfapariskuntaan. Kun susilauma jolkottaa metsässä reissuillaan, alfauros on se, joka kulkee ensimmäisenä. Alfauros syö ennen muuta laumaa. Alfauros huolehtii lauman jäsenistä. Lyhyesti sanottuna: alfauroksen vastuulla on kaikki, mikä koskee lauman elämää ja toimintaa.

Nämä luonnonlait ovat unohtuneet sen Ilta-Sanomien toimittajan päästä, joka kirjoitti äskettäin otsikolla Näin tunnistat alfauroksen!, että

Tänään Aristoteleen sitaattivihje turvautuu vanhaan konstiin: kuunnellaan mitä vanhemmilla ja viisaammilla on sanottavana. Pois nuoruuden päähänpistojen ja kaikkivoipuuden tunteen luoma harhaluulojen itsekäs maisema! Tilalle pitkän elämäntaipaleen ja monen kokemuksen tuoma elämänviisaus!

Ja kukapa olisikaan parempi vanhaksi ja viisaaksi siteerattavaksi kun vastikään 60 vuotta täyttänyt säveltäjä-sanoittaja Kari Kuuva? Kyllä, mies Tango Pelargonian, Daa-da-daa-da:n ja Lärvätsalo Go-Go:n takaa. Mutta myös monen vakavan ja kunnianhimoisen sävellyksen takaa, mies, joka on paitsi menestynyt, myös kokenut aallonpohjat ja noussut niistä.