Kalevalanpäivää odotellessa ja olympialaisista toipuessa tekee mieli yhdistää suomalainen ja muinaiskreikkalainen perinne. Muinaiskreikassa ei varmaan talviolympialaisia vietetty, mutta ajatus urheilijoiden tasa-arvoisesta keskinäisestä mittelystä on kotoisin tarujen Kreikasta Olympos-vuoren juurelta.

Hiihtäminen on puolestaan kotoisin tarujen Kalevalasta, sanoivat norjalaiset mitä tahansa. Kun Lemminkäisen piti päästä jahtaamaan hirveä, hän lähti pohjoiseen Kauppi-nimisen lappalaisen kartanoon suksia teettämään.

Ja Kauppihan teki, teki lylyn eli vasemman jalan pitkän liukumissuksen ja teki kalhun, eli oikean jalan lyhyen potkimissuksen, jonka pohjassa oli nahkaa. Ja kummassakin oli jalansija nimeltään päläs. Kädessä ei ollut sauvoja vaan keihäs.

Keväällä auringon valo saa hormonit hyrräämään, joten karskina sitaattisankarina tunnettu Aristoteleen kantapääkin herkistyy ja tempaa Viikon sitaattivinkin rakkausrunojen maailmasta. Kyllä, ei elämä ole pelkkää sanoja, sanaleikkejä ja sitaattien historiaa, elämässä on myös tunteellinen puolensa, ja tunteiden ilmaisussa sanat ovat mainio väline.

Suomalaisesta rakkausrunosta puhuttaessa emme voi ohittaa Tommy Tabermannin järkälemäistä hahmoa. Tabermann on vuodesta 1970 julkaissut lähes vuosittain kirjan, joka useimmiten on runokirja ja joka useimmiten tutkii naisen ja miehen välisiä suhteita, usein hyvinkin raikkaan intiimisti.

Talviolympialaiset antavat sitaattien harrastajalle runsaasti materiaalia ja samalla myös paljon haasteita. Usein luullaan, että urheilujuhla olisi pelkkää ruumiinkielen riemujuhlaa, mutta kyllä tapahtumassa on sijansa myös kielen kielellä.

Urheilijat ovat perinteisesti hiljaista porukkaa, joten jos heiltä haluaa löytää sitaatin, saa olla tarkkana. Kukapa meistä ei olisi ”väsynyt mutta onnellinen” aina nukkumaan mennessään. Kaikkihan me ”teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää” kun tiukka paikka tulee. Ja jokainen tietää, millaista on, kun ”kiekko ei tänään pomppinut meille”.

Aristoteleen kantapään Fraasirikostuomioistuin lähettää tänään terveisiä Ouluun, koska Kalevan musiikkiarvostelijan ansiosta tuomioistuimen henkilökunta pääsee juhlistamaan Wolfgang Amadeus Mozartin 250-vuotisjuhlia.

Syntymäpäivää vietettiin taannoin Oulussakin, joten lauantaina 28. tammikuuta Kaleva-lehti raportoi konsertista elävästi otsikolla ”Kuulamiehen konsertti”.

Näin Runebergin päivän tietämillä on paikallaan kunnioittaa kansallisrunoilijamme maineikasta tuotantoa ja yrittää löytää tuore käyttökelpoinen sitaatti hänen laajasta tuotannostaan.

Runebergiä ei aina siteerata kovin tietoisesti, mutta kukapa ei olisi joskus lainannut refleksinomaisesti Maamme-laulua kommentoimalla talousuutisia lauseella ”on maamme köyhä, siksi jää”.

Melko yleinen, joskin hieman kirjallista sävyä puheeseen tuova lainaus on Vänrikki Stoolin alussa, jossa sotakirjallisuuteen innostuva ylioppilas-minä lausahtaa ”luin rivin, luin kaks´, vereni tunsin kuumemmaks”. ”Jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin” on niin ikään aina ajankohtainen lainaus ja lieneepä moni meistä käyttänyt jotain variaatiota luonnehdinnasta ”ne korutont´on kertomaa” tietämättä, että puhuu vanhan vänrikin suulla.

Aristoteleen kantapäällä on ilo julkaista blogissaan puhetaitoa eli retoriikkaa käsittelevä esitelmä, jonka tämänviikkoinen vieraamme kansanedustaja Kimmo Kiljunen piti Tieteen päivillä vuonna 2005. Tai oikeastaan kyseessä on esitelmän jälkikäteen kasattu runko, koska Kiljunen puhui puheensa tyypilliseen tapaansa ilman papereita.

Etenkin esitelmän loppupuolen lista retorisista tehokeinoista auttaa seuraamaan poliittisia keskusteluja aivan eri tavalla kuin ennen.

Ja jokaiselle poliitikonalulle esitelmä on mainio ohjeisto, miten välttää selkeimpiä virheitä. Joten siitä vaan väittelemään ja palopuheita pitämään kokeneen parlamentaarikon neuvojen avustuksella!

Kun tiede ja talous yhdistävät voimansa, tuloksena ei voi olla mitään huttua! Niinpä Aristoteleen sitaattivinkki ammentaa tällä viikolla suoraan tuosta nerouden emosuonesta!

Kyseessä on sana, jota kärkkäimmät kellokkaat jo osaavat käyttää. Nyt me liitymme heidän joukkoonsa ja sanomme: kvanttihyppy.

Kvanttihyppy saattaa kuulostaa oudolta, mutta se on sen tarkoituskin! Kvanttihypyn voi tehdä niin johtamistaidossa, terveydenhuollossa kuin tulevaisuuteen, uuteen tietoisuuteen tai rakentamisen teollistamiseen. Joka tapauksessa kvanttihyppy saa kuulijat vakaviksi koska he tajuavat, että nyt ollaan suurten asioiden äärellä!

Me kaikki tiedämme, mitä kerma on. Se on sitä rasvaista nestettä, joka separoidaan eli erotellaan maidosta meijerissä. Kermassa on yli 10 prosenttia rasvaa ja sillä saa kaikki ruoat maistumaan mahtavalta.

Kaikki pohjoismaalaiset tietävät myös viilin. Viili on sitä jämäkkää hyytelöä, joka syntyy, kun Lactococcus- ja Leuconostoc-bakteerit hapattavat maitoa niin, että sen valkuaisaineet jähmettyvät. Kesällä viiliä voi tehdä itse pastöroimattomasta maidosta ja viilijuuresta.

Ehkä jokin tai kaikki näistä perusasioista ovat hämäriä toisen merkittävän maitoelintarvikeyhtiömme käyttämälle mainostoimistolle. Viime viikolla saimme nimittäin lukea lehtimainoksesta, miten kyseisen elintarvikefirman perustaja "vuonna 1929 valmistaa Helsingin kauppatorilla ensimmäiset viilit ja myy ne torin rannassa kaupungin kermalle".

Amerikkalainen elämäntapa on yksi ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia ja sen vuoksi myös suomalaiset poimivat amerikkalaisten lifestylesta parhaat palat kuin rusinat Texas-pullasta.

Kiireinen elämäntyyli on yksi amerikkalaisjenkkien tärkeimpiä keksintöjä. Ilman sitä taloudellinen tuottavuutemme olisi vain murunen nykyisestä. Kiireinen, aikaa tuhlailematon elämä edellyttää ytimekkyyttä myös kielenkäytössä.

Tästä erinomainen esimerkki ovat akronyymit, jotka ovat viime vuosikymmenen aikana rantautuneet Suomeenkin. Tiedättehän, kun amerikkalainen ilmoittaa saapuvansa paikalle mahdollisimman nopeasti, hän ei ala muotoilla virkettä ja valikoida sanoja, koska siihen kuluisi liikaa aikaa ja kuulijan ajan kuluttaminen on epäkohteliasta. Sen sijaan amerikkalaisemme sanoo ytimekkäästi, että ETA: ASAP.

Aristoteleen kantapään alati valveutuneet kuulijat ovat tehneet kuluvalla viikollakin leegion eli suuren joukon erinomaisia Fraasirikos-ilmiantoja kautta suomalaisen tekstikentän.

Tällä viikolla pelätty Viikon Fraasirikos -titteli ojennetaan yksimielisesti Helsingissä ilmestyvälle Helsingin Sanomille, jonka toimittaja Teemu Luukka kirjoitti viime tiistain lehdessä seuraavasti:

"Presidenttivaalien kaksi muuta pääehdokasta, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö eivät voi kehuskella laajoilla taideharrastuksilla, mutta näppinsä Suomen kulttuurielämään hekin ovat jättäneet".