Kerrostaloelämä on niin hienoa hommaa, että miljoonat ihmiset maailmassa unelmoivat asumisesta päällekkäin. Mutta ei niin hienoa hommaa, ettei siinä olisi omat pikku epäkohtansakin.

Yksi vakavimmista kerrostaloasukasta vaivaavista haitoista on muutaman kymmenen vuoden välein tehtävä putkiremontti. Tämän on huomannut myös Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Päivi Punkka-Hänninen, joka taannoin aloitti putkiremonttia käsittelevän kolumninsa nimeltään Kerrostaloelämän antikliimaksi seuraavalla fraasirikosryppäällä:

Tietysti haukkuvat koirat ja motkottavat naapurit kuorivat kermaa kerrostaloelämän päältä, mutta siltikään kerrostaloelämän antikliimaksin määrittelyyn ei mene silmänräpäystäkään.

Näin juhannuksen ja kesän tanssilavakauden siimeksessä Aristoteleen kantapää kohdistaa analyysikorvansa vähemmän tutkittuun, mutta paljon keskusteltuun kieli-ilmiöön: iskelmälaulajien välipuheisiin. Kyllä, iskelmälaulajan esiintyjäntyöhön niveltyy usein paitsi laulutulkintojen työstäminen silmät kiinni ja itseilmaisu kehon välityksellä lanteita heilutellen, myös illan kokonaistunnelman johdattelu eli puhuminen biisien välisillä tauoilla.

Klassisen musiikin esitysperinteessä tällainen säveltaiteen pilaaminen turhalla jorinalla on vierasta. Poikkeuksena ovat erikoiskonserttisarjat, joissa saattaa olla asiaan erikseen valmistautunut juontaja. Kun Tampereen kaupunginorkesteri vuosia sitten aloitti mainion kamarimusiikkikonserttisarjansa, esitelmiä piti Hannu Taanila, joka sitoi satoja vuosia vanhan musiikin nykypäivään leikiten: ”Seuraavassa sävellys on laadittu harpulle, joka on yksi kauneimmista soittimista. Se on myös yksi kalleimmista, harpun hinta on yli 20 000 euroa. Eli Jorma Ollilan päiväpalkan verran.”

Ylöjärvellä menee lujaa. Uusia asukkaita muuttaa Tampereen kyljessä sijaitsevaan kaupunkiin tiuhaan tahtiin, kun suuresta naapurista on rakennuskelpoinen maankamara loppumassa.

Tämän on huomannut myös Ylöjärvellä ilmestyvä ilmaisjakelulehti Kolmosväylä. Kuluvan vuoden numerossa kymmenen lehti otsikoi etusivullaan nasevan lakonisen ytimekkäästi:

Asukkaita tulee ovista ja ikkunoista.

Vanha runsaudensarvisanonta rahaa tulee ovista ja ikkunoista on Ylöjärvellä valjastettu joko rikollisen kekseliäästi tai rikollisen huolimattomasti uuteen käyttöön. Viattomien lukijoiden mieleen istutetaan kuva Ylöjärven uudisasutuksesta, jossa ovet eivät riitä tyydyttämään kolmen prosentin kokoisen muuttovirran sisäänpääsyn tarvetta, vaan väki tunkeutuu kuntaan myös ikkunoista.

Kun taas on suvi suloisin, Aristoteleen sitaattivinkkijaostokin herkistyy kesäisen luonnon äärellä! Miten ylistää alkukesän tunnelmaa, kun puiden lehdet havisevat ensimmäisen kerran, kukkien tuoksu täyttää sieraimet ja varovainen vihreys täyttää maiseman?

Gotlannin piispan Israel Kolmodin oli saman ongelman äärellä juhannusaamuna 1693. Toiminnan miehenä hän sanoitti vanhaan ruotsalaiseen kansansävelmään laulun, joka tunnetaan nykyään suvivirtenä. Suvivirttä on Suomessa hoilattu jo 306 vuotta ja yhä se kaikuu monen koulun kevätjuhlassa niin meillä kuin Ruotsissa.

Aristoteleen Fraasirikollisuudenehkäisyjaos on saanut valvontakameraansa nimimerkki Sokean Sokrateen ilmiannon Joensuusta. Sokea Sokrates on napannut Joensuun Heili –lehden Heikki Arppin kolumnista malliesimerkin sanan joutsenlaulu alati yleistyvästä väärinkäytöstä.

Arppi kehuu, miten hienosti paikallisella Osuuskaupalla on mennyt. Hämäläisellä ja Moilasella ovat viime vuodet olleet yhtä joutsenlaulua.

Haa, tässähän putoaa tuolilta vanha Yö-yhtyeen fanikin! Joutsenlauluhan on paitsi joutsenten laulua, myös uskomus siitä, että juuri ennen kuolemaansa joutsen laulaa kauniimmin kuin koskaan eläessään. Ihmisten maailmaan siirrettynä joutsenlaululla tarkoitetaan viimeistä kertaa, joka on upeampi kuin mikään aikaisempi, oli se sitten teatteridiivan viimeinen näytös, kirjailijan viimeiseksi jäävä kirja tai taitavan peltisepän viimeinen lokasuojan suoristus ennen eläkkeelle lähtöä. Arppi siis iskee kirveensä kiveen yrittäessään ylistää Pohjois-Karjalan osuustoimintaväkeä joutsenlaululla.

Suomen historiallinen Euroviisuvoitto sai suomalaiset sekaisin aina pääministeriä myöten. Eikä ihme, olimmehan kaikki oikeastaan jo luopuneet toivosta voittaa kyseinen kisa ja alistuneet ikuiseen kohtaloomme maapallon biologisena taskuna jossa on Euroopan omituisin musiikkimaku. Tähän ydinkysymykseen Lordin voittokappale ei ehkä tuonut helpotusta, mutta osoittipa, että oma selkeä näkemys on yleensä menestyksellisempi kuin levy-yhtiössä väkisin keksitty.

Lordin kappale Hard Rock Hallelujah on palauttanut jo hallelujaa-sanan maallistuneiden suomalaisten huulille. Muuta biisistä ei juuri osata, mutta varsinaista laulukilpailua seuranneet pääsivät osalliseksi hirviöporukan verbaalihuumorista heidän A4:ille kirjoittamien viestien kautta. Torilla tavataan -viesti on tuttu uhohuudahdus jääkiekkoilijoiden menestysjuhlista. Hollantilaisella internetkeskustelupalstalla Mr Finland opasti, että Alankomaissa slogan sanotaan: zie je op de marktplaats.

Näin kesälomien ja kesätöiden kynnyksellä Aristoteleen kantapään sitaattivinkkitoimituskin haluaa ottaa osaa uudesta työläisluokasta käytävään keskusteluun! Nyt emme kuitenkaan politikoi, vaan maistelemme uutta sanaa!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana pätkätöiden tekeminen on yleistynyt niin, että liian moni joutuu rämpimään tilapäisestä työsuhteesta toiseen monen vuoden ajan. Uusi ilmiö on myös se, että hienossa maassamme ei enää aina ole mahdollista selvitä taloudellisesti rehellistä työtä tekemällä. Leipäjonojen uusi piteneminen johtuu nimenomaan työssäkäyvien köyhien saapumisesta jonon hännille. Ja moni heistä on pätkätyöläinen.

Kun maailman parhaat urheilijat kilpailevat keskenään, syntyy tuloksia, joita ei muulloin synny. Paineen alla atleettien suorituskyky puhkeaa kukkaansa ja vanhat ennätykset paukkuvat.

Tämä pätee myös jääkiekkoilijoihin ja heidän sanalliseen suorituskykyynsä. Ystävämme Raikka kertoo täynnä ihailua kuullensa jääkiekkoilija Tommi Santalan haastattelun, jossa tämä maailman huippuosaaja yhdisti suvereenisti kolme eri fraasia ja kielikuvaa ennen näkemättömäksi uusiofraasiksi:

"Ei yksi mies sadetta tee. Pelaan vain niin hyvin kuin pystyn ja yritän
olla valveilla koko ajan."

Kesän juhlien, lakkiaisten, kesähäiden ja niiden kuuluisien kaikenlaisten kissanristiäisten puheita kannattaa alkaa suunnitella jo ajoissa. Näin toukokuun loppupuolella on hyvä virittäytyä tulevaan puhetehtävään ja miettiä omia lähtökohtiaan haasteellisessa suorituksessa.

Hyvä puhe ei ole liian pitkä. Hyvä puhe herättää tunteita ja panee ajatukset liikkeelle. Joskus hyvä puhe on myös hauska. Hyvää puhetta kannattaa laatia hartaudella eikä ole noloa kääntyä ammattiauttajienkaan puoleen: kirjastoista löytyy paljon apua hyvää puhetta suunnittelevalle.

Vaikka retoriikka on yhtä vanha keksintö kuin helleeninen maailmankuva, tänäkin vuonna on ilmestynyt oppaita puheen laatijalle. Juhana Torkki esimerkiksi erittelee kirjassaan Puhevalta, että Ciceron neuvojen mukaan puhetta suunnitellessa kannattaa selkiyttää itselleen kolme asiaa: Mitä sanon? Missä järjestyksessä sanon? Millä tavalla sanon? Siitä se lähtee niin kuin ruoanlaittokin parhaimmillaan: selkeistä konstailemattomista perusasioista.

Maalla ryömivät maakravut ovat aina ihailleet meriä kyntäviä merikarhuja. Veneeseen tai laivaan nouseminen edellyttää kuitenkin niin suurta elämänmuutosta, että maakravut pyrkivät jäljittelemään merikarhuja muilla tavoilla. Toiset valitsevat itselleen raitapaidan. Toiset kasvattavat parran ja alkavat polttaa maissipiippua. Toiset taas alkavat käyttää purjehdustermejä arkisessa puheessaan.

Suurin osa suomalaisista on joskus yrittänyt antaa itsestään seitsemän meren sankarin vaikutelman käyttämällä ilmausta reivata kurssia. Niin kuin seuraavassa korkeimman hallinto-oikeuden tekstissä nimeltään Tuomioistuimen rooli hoitoonpääsykiistoissa: