Luonnonkaunis, puhdas ja täydellinen suomen kielemme on jämerä luonnonvoima, joka ei pienestä hätkähdä! Kielemme on porskuttanut vahvana kuin ikihonka isänmaallisessa kalmistossa imien voimaa sankarillisesta maaperästämme!

Eikä vain omasta maaperästä. Suomen reipas ja puhdasotsainen kieli on vaivatta ja suvereenisti imaissut merkitysvarastoonsa sanoja lähes kaikista maailman kielistä ja suomalaistanut ne härmäläisellä luontevuudella!

Sotien jälkeen vieraat sanat on lainattu etupäässä englannin kielestä, mutta nyt tulee asiaan muutos. Rostockin ja Hangon väliä trahteeraava autolauttayhtiö mainosti Aleksis Kiven päivän jälkeisen päivän Helsingin Sanomissa seuraavasti:

Patri nia, kiu estas en la cielo. Aivan, tänään Aristoteleen kantapää puhuu kielillä! Eikä millä tahansa kielillä, vaan keinotekoisilla kielillä. Ja eritoten esperantoksi, jolla äsken kuulimme säkeen Isä meidän, joka olet taivaissa.

Esperanto on tunnetuin mutta ei suinkaan ainoa keinotekoinen kieli. Kuuluisa kielen suunnittelija oli myös englantilainen kielitieteilijä John Ronald Reuel eli J.R.R. Tolkien, joka alkoi nuorena filologina kehittää hyvin kaunista kieltä. Pian tekeillä oli kaksikin kieltä, joiden pohjana olivat suomi ja Walesissa puhuttavan kymrin kieli. Kieliä kehitellessään Tolkien alkoi pohtia, ketkä hänen kielillään puhuisivat ja tuloksena oli kaksi haltijakansaa, noldorit ja sindarit. Pian Tolkien oli kehittänyt näille historian, naapurikansoja ynnä maantieteen ja kohta kielitieteilijän ura unohtui, kun mies kirjoitti Tarua Sormusten herrasta.

On taas se aika vuodesta kun vietämme Aleksis Kiven päivää ja juhlimme samalla suomalaisen kirjallisuuden syntymää. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 172 vuotta tämän kirjallisuutemme suurmiehen syntymästä on aika kysyä, miten Aleksi Kivestä tuli Aleksis Kivi.

Kuten kaikki tiedämme, Kivi syntyi Stenvallina, lähti 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun ja kirjoitti 23-vuotiaana ylioppilaaksi ainoana nurmijärveläisrahvaan vesana. Samana vuonna hän päätti, ettei alakaan papiksi vaan muutti nimensä Kiveksi ja alkoi suomenkieliseksi kirjailijaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin hän kuoli mielisairaana ja unohdettuna kuten kunnon romanttisen taiteilijan arkkityypin kuuluukin.

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Alkusointu eli allitteraatio on suomen kieleen hyvin istuva tehokeino. Kansanrunoutemme on täynnä alkusointua. Väinämöiselläkin tekee mieleni minun, raukoilla rajoilla ja poloisilla Pohjan mailla.

Aina ei kuitenkaan pääsanaan löydy sopivaa alkusointuista esisanaa. Aristoteleen kantapään sitaattivinkkijaostokin on usein joulukortteja laatiessaan joutunut nk. pähkäilemään sopivaa toivotusta. Joviaalia joulua! Jormakkaa joulua! Joutuisaa joulua! Kuten huomaamme, alkusoinnun käyttö vaatii taitoa mielikuvitusta.

Mielikuvitusta on löytynyt myös Tampereella, Tampere-talon sanomien toimituksessa, kun vuoden toisen numeron kansijuttu kuuluttaa seuraavaa:

Muistatteko enää, mitä tapahtui yhteiskunnalle? Joskus kauan sitten yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat ihmisiä, toiset opiskelivat yhteiskunnallisia asioita ja toiset taas olivat välinpitämättömiä yhteiskunnallisista asioista. Vaan ei ole enää, yhteiskunta tuntuu kadonneen johonkin jossain vaiheessa, kun me kaikki katsoimme johonkin muualle.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomien taloussivuilla selvisi, mitä yhteiskunnalle tapahtui. Jakke Holvaksen jutussa ”Innovaatioiden aika” poliittisen historian tutkija Pauli Kettunen kertoo, miten yhteiskunta joutui myllerrykseen 1990-luvun laman aikana. Suomen talous oli saatava nousuun ja niinpä kehitettiin kansallinen selviytymisstrategia, johon kuului innovaatioiden hyödyntäminen. Kettunen sanoo:

Aristoteleen kantapää paneutuu tämän viikon sitaatissaan itse pääasiaan eli
hiuslisäkkeeseen. Riita päähän sopimattomasta hiuslisäkkeestä peruukkiliikkeen kanssa johti connecticutilaisen miehen ennennäkemättömään hiustenhalkomiseen siitä kuka sanoi ja mitä niin, että lopulta asia päätyi oikeuteen ja kaikkitietävän STT:n uutislistalle. Sanomalehti Karjalainen taas käytti tilaisuutta hyväkseen ja otsikoi STT:n hiuslisäkeriitauutisen näin:

”Riita hiuslisäkkeestä vei asiakkaan ja peruukkikaupan tukkanuottasille.”

Näinhän se on, että silloin, kun on mahdollisuus sanoa, niin silloin pitää sanoa.

Olette varmaan huomanneet, että Venäjällä ei milloinkaan tehdä rakettilaukauksia 24. lokakuuta. Se johtuu tietenkin Nedelinin onnettomuudesta, joka tapahtui kyseisenä päivänä 1960.

Tähdet ja avaruus –lehden tuore numero kertoo Nedelinin onnettomuuden tarinan esimerkkinä siitä, miten amerikkalaisprofessori David Akinin laatimat lainalaisuudet pätevät. Akin on laatinut lakinsa tutkittuaan satoja avaruudentutkimuksessa tapahtuneita onnettomuuksia koettaakseen löytää onnettomuuksien syntymisen keskeiset tekijät.

Nedelinin onnettomuus oli seurausta marsalkka Nedelinin ylenemishalusta, joka aiheutti rakettiprojektin kiirehtimisen, joka johti typpihapporäjähdykseen, jossa kuoli ehkä jopa 200 ihmistä. Akinin laki sanoo:

Nuorekkaimmat meistä muistavat amerikkalaisen rocklaulaja Chuck Berryn kappaleen Reelin´ And Rockin´, jossa laulun päähenkilö vilkuilee tansseissa kelloaan kymmenen säkeistön ajan kunnes bändin johtaja ei enää suostu soittamaan. Jarkko Laine suomensi kappaleen Rauli Badding Somerjoelle nimellä Fiilaten ja höyläten, ja vaikka kelloon vilkuilu oli pysynyt mukana, rokkitanssiaiset oli muuttunut rakkauden työskentelyksi.

Puutöistä lainattu slangi-ilmaus fiilata ja höylätä lienee kummitellut mielessä myös Ruotuväki-lehden toimittajalla, kun hän on sommitellut otsikkoa juttuun, joka käsittelee sitä ihmeellistä asiaa, että tytötkin virittelevät — eli muoti-sanalla sanoen: tuunaavat - autojaan. Otsikko kuuluu näin: