Onko sinulla aika ajoin asiaa johonkin, niin että käyt siellä säännöllisesti silloin tällöin? Hienoa, sitten Aristoteleen kantapään tämän viikon sitaattivihje osuu elämäntilanteeseesi kuin nenä pään etupuolelle!

Aivan, tänään levitämme edelleen viime vuosina vauhdilla levinnyttä sanaa nimeltään pendelöidä. Yhä useammat kanssakansalaisemme ovat viime aikoina alkaneet pendelöidä. Sitä harrastetaan milloin missäkin, mutta ylivoimaisesti eniten pendelöidään kodin ja työpaikan välillä, etenkin jos jompikumpi on maalla ja toinen on kaupungissa.

Pendelöidä ei ole sanatarkasti pitkän työmatkan synonyymi. Se tulee sanasta pendeli, joka tarkoittaa heiluria. Pendelöinti on siis heilurointia kahden paikan välillä. VR:n Italiasta hankkimat laadukkaat Pendolino-junat lienevät osaltaan olleet levittämässä pendelöinnin ilosanomaa.

Vetävä kieli on urheilujournalismissakin arvossa pidetty asia. Vauhdikkaat ilmaukset ja elävä kieli ovat toimittajan suosimia keinoja, kun urheilumaailman ripeitä toimintatilanteita koetetaan välittää uutisvälineen seuraajalle.

Samalla tavalla kuin Kalle Palander tuiskaisee ajoittain rinteen penkkaan, urheilutoimittajakin voi tehdä arviointivirheen kesken suorituksen ja lipsauttaa niin sanotusti sektorin ulkopuolelle. Näin kävi Ilta-Sanomien toimittajalle, joka taannoin raportoi Joonas Kolkan pelimenestystä Hollannissa. Kolkan joukkue ADO Den Haagin piti hävitä menestyksekkäälle Feyenoordin joukkueelle, mutta yllättäen voittikin ottelun Kolkan kahden maalin avulla. Tästä innostuneena toimittaja innostuu mukailemaan vanhaa testamenttia:

Aristoteleen kantapään sitaattivihjeitä tutkiva toimitus on saanut postia! Herra Anttonen kirjoittaa seuraavasti:

”Kunnioitettavaa iltapäivää toimittajalle. Suuren osan elämässäni on saanut hiljattain journalistipalkinnon saaneen ajattelija Pekka Seppäsen viisaus, joka ensimmäisen kerran esiintyi hänen käsikirjoittamassaan Me Muut-sarjakuvassa.

Viisaus kuuluu seuraavasti:
"Vain puudutuspiikki sattui — jos ei olisi puudutettu, ei olisi sattunut sekään."

Tämä lääketieteen maailmasta kumpuava sanonta on löytänyt tiensä
lähes päivittäiseen käyttööni. Se nimittäin voidaan irrottaa alkuperäisestä kontekstistaan, ja sillä voidaan ilmentää kaikenlaisia arjen tuoksinassa tapahtuvia elämän epäloogisuuksia. Näitä tilanteita arkielämä on täynnä, joka lisää sanonnan käyttömahdollisuuksia ja -ikää.”

Fraasirikollisuutta on monta lajia. Toiset fraasirikokset syntyvät kiireessä, kun ei ole aikaa ajatella. Toiset fraasirikokset syntyvät tietämättömyyden vallassa, kun fraasin käyttöön tarvittavista taustatiedoista ei ole huolehdittu ennen fraasin käyttöä.

Mutta tietenkin keskuudessamme esiintyy myös tietoista fraasirikollisuutta. Tahallisen fraasirikollisen motiivit ovat monenlaisia. Hassuttelunhalu, irvailuinnokkuus ja oman älykkyyden esilletuomisen halu ovat tyypillisiä fraasirikollisuuden kasvualustoja.

Oma lukunsa on kirjallisena tehokeinona käytetyt fraasirikokset, jotka on viritetty tekstiin pysäyttämään lukija tai kuulija. Tällaisen kekseliään fraasirikoksen saivat eteensä äskettäin Raahessa ilmestyvän paikallislehti Raahen Seudun lukijakunta, kun lehden nuori pakinoija kirjoitti otsikolla Kiehtova ja karmiva Kiinanmaa, miten Kiinan punaisen lohikäärmeen puuhkutus on Pohjanmaalta katseltuna ollut varsin tulenkatkuista. ”Yksi jos toinenkin palkka on siirtynyt aasialaisten ansaittavaksi, tällaisesta Jaakobin postistahan saimme vihiä myös uuden vuoden alla.”

"Jos taiteen tarkoitus olisi huumata, saada meidät unohtamaan elämä, niin vasaranisku kalloon olisi mutkattominta ja parasta taidetta."

Näin jykevällä Elmer Diktonius –sitaatilla aloitamme tällä viikolla Sitaattivinkkiosuutemme. Näin viihteen kulta-aikana Elmerin lohkaisu on enemmän kuin paikallaan, mutta kauhean monisanainen se on kärsimättömälle nykyihmiselle. Olisiko suomalaisen nykyaforismin kivijalka Samuli Paronen tiiviimpi?

"Paimentaen syntyy karja."

Ei aivan huonosti sanottu! Mutta ovatko agraarit viittaukset hieman outoja urbanisoituneelle kaduntallaajalle? Olisiko Erno Paasilinna modernimpi?

Tällä viikolla Aristoteleen fraasirikostuomioistuin iloitsee peruukkinsa ja viittansa alla sitä, että yksi paatunut fraasirikollinen on päätynyt kaidalle polulle! Iltalehden verkkoliite nimittäin kertoi viime viikolla, miten muinoin Nylon Beatissä vaikuttanut Jonna debytoi uuden yhtyeensä Jonna´s Problemin kanssa.

Raskaan rokin soitto on lehden mukaan ”Jonnalta rohkea veto, mutta ei yllätys. Onhan tämä kaksi maailmaa sujuvasti sekoittavien mietelauseiden mestari joskus todennut , että "rohkea rokan perään menee". Hän on myös sanonut, että "mä en voi mennä kauppaan ilman että mä kuljen sen ohi". Tai "ei ole yhtään niin nälkä jos syö välillä".

Ihmisten leimaamisen lisäksi paikkojen leimaaminen on hauskaa ajankulua. Moni muistaa vielä, mitä tarkoittaa suomettuminen, tuo sana, joka siirsi Suomea maailmankartalla monta sataa katkeraa kilometriä itään päin.

Siksipä poimimme tänään esiin toimittaja Ritva-Liisa Snellmannin kehittämän termin ouluttua. Ouluttuminen johtuu tietenkin Oulun mainiosta kaupungista ja viime viikkojen merkittävimmästä Oulu-uutisesta. Oululainen kulttuurilehti Kaltio oli nimittäin päättänyt osallistua tanskalaislehden Muhammed-kuvien julkaisusta nousseesta kohusta heränneeseen keskusteluun sanavapaudesta julkaisemalla lisää pilakuvia Muhammedista.

Kun kuningas Nebukadnessar näki unta jättiläisestä, jolla oli pää kultaa, rinta hopeaa, miehusta pronssia ja jalat rautaa sekä savea, hän pyysi orjaansa Danielia selittämään unen hänelle.

Jättiläinen oli Danielin mukaan Nebukadnessarin valtakunta ja kultainen pää sen kuningas. Se, että jättiläisen jalat olivat sekä rautaa että savea, tarkoitti, että valtakunnan perusta on hauras.

Raamatun tarinalla on karski loppu: Nebukadnessar teki valtansa säilyttääkseen kultapatsaan, jota kaikkien tuli palvoa. Daniel ystävineen kieltäytyi, joten toisinajattelijat heitettiin tuliseen uuniin. Enkeli kuitenkin pelasti heidän henkensä ja he säilyivät vahingoittumattomina.

Suomen Euroviisujen edustuskappaleiden maailmassa on paljon hienoa musiikkia ja elämään jääneitä viisauksia, joilla voimme elähdyttää arkisia puhuntatilanteitamme.

Kevät on, vallaton tänäkin vuonna Kari Tuomisaaren Tipitii-kappaleen sanoin.
Menevälle leveilijälle on yhä ajankohtaista näpäyttää Ossi Runteen Playboy-teoksen mukaisesti Nolla nolla seitsemään, nimes muka liitetään, nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois.

Eikä aina tarvitse mennä menneisyyteen hyvää löytääkseen. Ajatonta viisautta pullistelee myös Kerkko Koskisen runoilema tämänvuotinen Euroviisuehdokassävelmä Shanghain valot: En kaipaa länteen enkä itään

Tässä vaiheessa kevättä on aika kuunnella viisaampiaan ja valita viikon sitaattivinkki vanhan kansan viisauksista. Vanhalla kansalla oli viisautta niin paljon, että se eli vanhaksi ja viisaaksi. Nuoresta kansasta ei tiedä, kuinka vanhoiksi ja viisaiksi he elävät, joten heiltä ei voi viisautta odottaa.

Maaliskuu oli vanhalle kansalle rakas kuukausi. Se oli ensimmäinen kevätkuukausi ja sen ilmoista saattoi päätellä kevään jatkon ja kesän säätiloista arvokkaista asioita. Ja nyt on muistettava, että puhumme kansasta, jolla ei ollut sosiaaliturvaa eikä lähikauppaa. Tiedot säätilasta eivät olleet tärkeitä siksi, että olisi voinut päätellä, laittaako pikkukengät jalkaan kun kävelee bussipysäkille. Sään vaihtelut vaikuttivat suoraan elossapysymiseen, vähän niin kuin Nokian pörssikurssi nykyisen kansan elämään. Siksi sään ennustaminen oli niin tärkeätä hommaa.