On aina ikävä huomata ennakkoluulojensa pitävän paikkansa. Aristoteleen kantapään Fraasirikosten paljastuselimen ilmiantajaverkoston esittämä todistusaineisto on kuitenkin lähes yhtä painavaa kuin Ruotsin Mockfjärdin lähistöllä sijaitsevasta järvestä löydettävät revolverit joten ikävä kyllä meidän on todettava, että tietokonenörteille Suomen kielen vivahteet ovat hepreaa.

Ilmiantajamme Nimetön kertoo blogissamme, että Tietokone-lehden taannoinen sisällysluettelo kertoi seuraavaa:

Tietokone-lehden toimittaja Tero Lehto tarttui pingviiniä sarvista ja
asensi Linuxin koneeseensa.

Liike-elämässä eletään alituisesti ajan hermolla ja siksi sen piirissä kielellinen uusiutuminenkin on taukoamatonta. Tästä meille antaa elävän esimerkin ystävämme Johanan, joka kuunteli marraskuun puolivälissä radiosta ikäviä talousuutisia. Uutiset kertoivat näin:

Kiinteistö- ja huoltopalveluja tarjoava ISS Palvelut aikoo vähentää lähes 200 toimihenkilöä. Yhtiö perustelee vähennystarvetta negatiivisella kasvulla ja heikentyneellä kannattavuudella.

Johanan ihmettelee, mitä negatiivinen kasvu mahtaa merkitä tässä jatkuvaan kasvuun tottuneessa maailmassa ja osuukin kysymyksessään naulan kantaan.

Joulun aika on laulun ja musiikin juhlaa. Joululaulut raikuvat marketeissa
niin, että kulkuset kilisevät. Joululaulujen lisäksi marketeissa soi kaikki muukin! Siellä soi myös hintahaitari! Ylen radiouutisissa nimittäin kerrottiin äskettäin kirjojen hinnoista näin:

”markettien kirjahyllyjen hintahaitari soi nyt joulun alla 20:stä 30:n euroon.”

Hintahaitarin ohella vanhaan tuttuun tapaan joulun alla laulavat myös
kassakoneet. Tällä kertaa meitä laulavista kassakoneista muistutti juontaja
Janne Porkka. Lapin Kansa -lehden mukaan hän kertoi Rovaniemen joulun

Marraskuun alun poikkeuksellisen runsas ensilumi pani koetukselle talonmiesten ja aurausmiesten lisäksi journalistien tilannetajun. Kulkuväyliä ei aivan joka paikassa saatu puhdistetuksi hulppeasti tupruttaneesta lumesta ihanteellisessa ajassa. Myös aivan jokainen tiedotusväline ei saanut estettyä toimittajiensa kuvaannollista jumettumista lumeen.

Näin kävi muun muassa Turussa. Nimimerkki Vaari Turusta on toimittanut Aristoteleen kantapään Fraasirikostoimitukselle todistuskappaleen Turun Sanomien Ajassa-osaston sivun 18 marraskuun puolivälistä. Vaari kirjoittaa:

Tässä otos Turun Sanomien, tuon "originellin fraseologian ehtymättömän aarreaitan" sivulta. Jutun otsikko kertoo:

Kukapa meistä ei aina ajoittain olisi kyllästynyt siteeraamaan muinaisia kreikkalaisia viisaita. Niin kuin nyt vaikka iänikuista Theognisia, tuota kaksi ja puolituhatta vuotta sitten elänyttä runoilijaa. Ketä tahansa alkaa tylsistyttää lainata niin pitkän aikaa samaa antiikkista tekstinikkaria, vaikka mies olisi laatinutkin yli 1400 riviä elegistä runoutta.

Theognisin tunnetuimpia keksintöjä on meille kaikille tuttu mietelmä:

Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Eikö alkanutkin heti haukotuttaa? Onneksi meillä on nykyajassakin mestarillisia mietelmien miettijöitä. Kuten vaikkapa kesällä mietelmäkirjallaan Elämä on laiffii debytoinut Matti Nykänen. Juha Veli Jokisen ylös kirjoittamat viisaudet laittavat lukijan parhaimmillaan miettimään koko älyllisellä kapasiteetillaan, eikä sekään aina riitä.

Kyllä puolueilla oli enne vanhaan helppoa. Piti vain saada äänestäjät puolelleen vaaleissa niin vaalivoitto oli siinä. Mutta sitten homma monimutkaistui, tuli yleinen mielipide, johon piti vaikuttaa äänestäjien lisäksi. Ja Iltalehden äskeisen pääkirjoituksen mukaan yhä vaikeammaksi menee. Äänestäjien ja yleisen mielipiteen lisäksi pitää ottaa huomioon aatteellinen säätila:

”Sauli Niinistö vetäisi puolueelleen lisää ääniä, mutta aatteellinen sää ei
kastele ruiskukkaa.”

Aristoteleen kantapää jää eteiseen pohtimaan aatteellinen sateenvarjo kourassaan, että jos aatteellinen sää on niin kehno Kokoomuksen ruiskukalle, niin miten käy ruusun ja apilan, leppäkertusta puhumattakaan.

Kuluneen vuoden käytetyimpiä käsitteitä on kuntauudistus eli toisin sanoen kuntien palvelu-uudistus. Viisaan ja väsyneen näköiset naiset ja miehet ovat pitkin vuotta kertoneet meille tiedotusvälineissä, miten toisaalta pieniä kuntia on liikaa ja toisaalta palvelujen rahoitus onnistuu paremmin isommissa yksiköissä.

Kuntauudistuksen kiemurat ovat saaneet muidenkin kuin selvitysmiesten pään pyörälle. Kansan Tahto kirjoitti marraskuussa siitä, miten opettajien ammattijärjestö OAJ uhkasi sakolla kuntia, jotka olivat uhanneet lomautuksilla. Jutun viimeinen kappale alkaa seuraavanlaisella lauseella:

Eräs nykyajan paradokseista on se, että kun olemme päässeet muuttamaan ahdasmielisistä maalaiskylistä vapaamielisiin kaupunkeihin ja cityihin, olemme ahdasmielisempiä kuin koskaan. Erilaisuutta hyväksytään, kunhan ei ole hullu, työtön tai seksuaalisesti poikkeava.

Tämä näkyy myös kielenkäytössämme. Poliittinen korrektius on yhä tärkeämpi puheitamme säätelevä voima. Yhä useampi ennen niin tavallinen sana on nyt ruma tai rivo. Niinpä näiden sanojen korrekteille synonyymeille on koko ajan huutava pula.

Kun ei ole, täytyy lainata. Englantilaiset ja amerikkalaiset ovat jo kauan häpeilleet ihmisen arkipäiväisiä ruumiinosia ja kehitelleet useita kilttejä ilmauksia mm. sille osalle ihmisestä, millä istutaan vessanpöntöllä, mille annetaan piiskaa ja mikä edellä mennään puuhun. Yksi näistä ilmauksista on:

Maamme itsenäisyys on hieno asia. Liian usein unohdamme, miten hienoa on asua maassa, jossa on sananvapaus. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että niin professorilla kuin juorutoimittajalla on yhtäläinen oikeus julistaa sanomaansa. Sekä taitava sanavirtuoosi ja että hieman harjaantumaton verbaalinikkari ovat sananvapauden suhteen tasa-arvoisia.

Tästä erinomaisena esimerkkinä Viikon sitaatti, joka löytyy imatralaisesta UutisVuoksi –lehdestä. Lehti kunnioitti itsenäisyyspäivää Marja-Liisa Kirvesniemen haastattelulla, jonka otsikko julisti suorasukaisesti:

Marja-Liisa Kirvesniemen sielussa sykkiin sinivalkoinen sydän.

"Pullamössösukupolvi saa kaiken elämässään liian helpolla", on tuttu jyrähdys suurten ikäluokkien edustajien suusta. Mutta kun sukupolvi sukupolven jälkeen tuntuu saavan kaiken elämässään liian helpolla, yksi nimitys ei enää riitä erottelemaan liian helpolla saamisen eroja. Semminkin kun nykyajan nuoret eivät edes ole pullamössöä maistaneet.

Myös Markku Nieminen on pohtinut asiaa ja hän ehdottaakin Helsingin Sanomien yleisönosastolla, että kuvaava nimi 1990-luvulla ja myöhemmin
syntyneille lapsille olisi

perunalastusukupolvi,

koska nuorten ostokset ovat pääosin limonaatia, karkkeja ja perunalastuja.