Aristoteleen kantapää on kuulijoineen joutunut vuoden olemassaoloaikansa aikana todistamaan mitä iljettävimpiä fraasirikoksia niin lehdissä, radioissa kuin televisiossakin. Mutta osataan sitä fraasirötöstellä elävässä elämässäkin.

Ystävällinen ilmiantajamme nimimerkki Kuuntelija on käynyt ajelulla Kirkkonummen ja Espoon rajamailla ja löytänyt hotelli Siikarannan alueelta malliesimerkin tyypillisestä kylttimaailman fraasirikoksesta.

Ajo sallittu rivitaloille, linja-autoille ja huoltoajolle

Nimimerkki Kuuntelija kertoo olleensa iloinen löytäessään elämänsä ensimmäisen liikennemerkin, joka säätelee rivitalojen liikkumista.

Yksi tämän hetken suurimmista ja polttavimmista ongelmista on teitittely. Tai ei teitittely sinänsä ole vaikeaa, vaan hankalaa on tietää, milloin teititellä ja milloin sinutella.

Jos lähihistoriamme jaotellaan sinuttelun ja teitittelyn mukaan, tällä hetkellä elämme puhuttelun suuren sekaannuksen aikaa. Vielä sata vuotta sitten saatoimme päätellä kanssaihmisen vaatteista, että tuossa menee sen ikäinen tai niin korkea-arvoinen henkilö, että häntä pitää teititellä. Kolmekymmentä vuotta sitten tiesimme varmasti, että oli vastaantulijalla yllään miten koreat vaatteet tahansa, häntä sinutellaan. Nyt elämme maailmassa, jossa teititeltävä tai sinuteltava saattaa jopa suuttua puhuttelutavasta, oli hän puhuttelijaa miten paljon vanhempi tai korkea-arvoisempi tahansa.

Urheilu on kiihkeää kamppailua fyysisestä paremmuudesta, ja taistelun tuoksinassa tunteet käyvät kuumina. Kuohuvista tunnelmista huolimatta urheilijan on tunnettava lajin säännöt ja noudatettava niitä kiltisti, muutenhan kyseessä ei ole urheilu vaan joukkotappelu tai muu käsirysy.

Samaa sääntöjen kunnioittamista urheilijoilta voisi kaivata myös haastattelukommentteihinsa. Liian usein me penkkien urheilijat joudumme huoahtamaan pettymyksestä, kun atleetti, joka kentällä noudattaa sääntöjä mestarillisesti, lankeaa pelin jälkeisissä kommenteissa harmillisen perustavanlaatuisiin fraasirikkomuksiin.

Ylämäet ja alamäet kuuluvat urheilijan elämään niin kuin mäkisuksi hyppyrin
nokalle. Niinpä Urheiluruudun haastattelema Norjassa työskentelevä mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski muistutti hyppääjä Anders Jacobsenin nousevaa uraa luodatessaan, että:

"historia on osoittanut, että tulee myös alamäkiä."

Voiko mäkihypyn faktoja analyyttisemmin kartoittaa! Aristoteleen kantapää toivookin Jacobsenille ja muille norjalaisille mäkihyppääjille paljon alamäkiä, jotta heidän ponnistuksillaan olisi pohjaa ja uran nousukiito olisi pitkä!

Viulu on soittimena vasta viitisensataa vuotta vanha, mutta sen merkitys suomalaisessakin kielenkäytössä on merkittävä. Olisiko Suomesta tullut näin hieno yhteiskunta, jos kukaan ei olisi maksanut viuluja, vaikka välillä hermot ovat varmasti olleet kireällä kuin viulunkieli.

Pitäisikö viulu jopa julistaa sanontojen soitinkuninkaaksi? Kuka muistaa yhtäkään sanontaa tai fraasia, jossa esiintyisi sellaisia muutoin yleisiä soittimia kuin nylonkielinen kitara, alttonokkahuilu tai sähköurut? Jopa banjon soiminen on tutumpi sanontamaailmasta emmekä saata unohtaa urku auki soittavia urkureitakaan mutta viulu painii omassa sarjassaan.

Viikon sitaatti on mojova ja kaikin puolin ansiokas kielenkäytön uroteko viikon varrelta. Tätä hokee mielellään kavereilleenkin!

Anna meille vihje Viikon sitaatiksi täällä!

Missä ovat vielä vanhemmat vihjeet? Vielä aikaisemmin annetut vihjeet löytyvät täältä!

Fraasirikos on silmiinpistävä sammakko. Fraasirikollinen erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Alla näet varhaisempia fraasirikosilmiantoja. Uudet ilmiannot tänne: Ilmianna fraasirikolliset täällä!

Lisää ilmiantoja löydät täältä: Arkisto 1 | Arkisto 2 | Arkisto 3 | Arkisto 4 | Arkisto 5 | Arkisto 6
Entä tuomiot? Aristoteleen kantapään fraasirikos-tuomiot löytyvät täältä.

Fraasirikollisuuden törkeimpiä ilmenemismuotoja ovat elämän herkkiin tilanteisiin kuten hautajaisiin liittyvät kirjoitukset. Kynän käyttäjältä tarvitaan näissä tilanteissa rutkasti itsehillintää tyylitajua ja kieltä keskellä suuta, jotta lukijoiden tunteiden tarpeeton loukkaaminen vältetään.

Tästä vaikuedesta hyvänä esimerkkinä voimme pitää nimimerkki Kalevasta Tammelaan muuttaneen ilmiantoa siitä, miten Ilta-Sanomien Jussi Niirasen kirjoitti Juice Leskisen siunaustilaisuudesta.

"Kalevankankaalla hautapaikat ovat kiven alla, mutta Juice Leskiselle
järjestyi hautapaikka pääportin läheisyydestä."

Lasinpuhaltaminen on arvostettua työtä. Taitavan lasinpuhalluksen
äärellä Aristoteleen kantapääkin henkäisee ihastuksesta ja sanoo vautsi vau.
Ihastuksesta henkäisi myös lasialaa opiskeleva Sini, joka lähetti
Aristoteleen kantapäälle otteen Talo & Koti-lehdestä. Siinä kerrotaan Eva Solon lasinen lintujenruokintapallosta seuraavasti:

”se on valmistettu käsin puhalletusta lasista.”

Aristoteleen kantapää ilahtuu ihmisen kekseliäisyyden etenemisestä. Foinikialaisethan keksivät suun ja putken avulla tapahtuvan lasinpuhaltamisen 2100 vuotta sitten ja viimein tänä vuonna Suomessa siis on keksitty lasin puhaltaminen käsin! Toivomme yhdessä sitaatin lähettäneen Sinin kanssa, että käsillä puhaltaminen helpottaa perinteistä vaativaa ja raskasta lasinpuhallusta.

Tänäkin jouluna moni meistä saa lahjaksi niin sanotun mp3-soittimen, pienen massamuistivärkin, johon voi ladata haluamaansa musiikkia ja kuunnella sitten nappikuulokkeista kätevästi missä tahansa.

Ihmiset kautta maailman ovat löytäneet musiikin kuuntelun uudelleen näiden mainioiden laitteiden avulla. Mieleen tulee 1980-luvun alku, jolloin Sonyn Walkman aiheutti ties kuinka monennen musiikin kuuntelun mullistuksen. Silloin kaikilla oli kannettava kasettisoitin vyöllään, kunnes kaikki huomasivat, miten sietämätöntä huojuntaa tärinä kasettisoittimelle aiheuttaa.

Miksi musiikkia sitten pitäisi kuunnella bussissa, lenkkipolulla tai luennolla? Maailman ensimmäisen stereovyön patentoija ja siis kannettavan musiikkisoittimen isä Anreas Pavel kertoi Yleisradion nettisivujen mukaan New York Timesin haastattelussa vuonna 2003 seuraavasti keksintönsä ensimmäisestä kokeilukerrasta.