Eduskuntavaalit on vihdoin pidetty. Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois, niin kuin legendaarinen Johannes Virolainen lähes yhtä legendaarisesti tokaisi
vuonna 1979 hävittyään niukasti Keskustapuolueen puheenjohtajavaalissa Paavo Väyryselle.

Mutta jatketaanpa pulinaa politiikasta kuitenkin. Viime kesänä Kanava-lehti julkaisi kahden jyväskyläläisen tutkijan Jari Peltolan ja Timo J. Tuikan kirjoituksen siitä, miten urheilutermit ja etenkin jalkapallon sanasto sopivat erinomaisesti poliittisten prosessien kuvaamiseen.

Kiihkeäksi muuttunut eduskuntavaalikamppailu on ohi ja lopputulosta tutkitaan nöyrinä ja voitonriemuisina. Monen ehdokkaan tukiryhmässä kysytään: miksi näin kävi ja onnistuiko vaalimainonta?

Näin vaalien jälkeen silmiemme eteen avautuu kiehtovan kuhiseva hallituksen muodostamisnäytelmä. Tai: anteeksi teatteriväki, voiko näytelmäksi kutsua prosessia, joka etenee kaikkea muuta kuin käsikirjoituksen mukaan, ilman ohjaajaa ja näyttelijöidenkin kannalta amatöörivoimin? Ei voi, joten nyt Aristoteleen sitaattivinkkiosasto ottaa käsiinsä Jalkapalloilijan käsikirjan ja tutkii, olisiko siitä apua uusien kansanedustajien työssä.

Huippu-urheilu on kovaa hommaa. Kuntohuippu on ajoitettava juuri oikeaan aikaan ja omasta kehosta on saatava kisojen aikaan irti paras mahdollinen suoritus. Joskus ulkopuoliset tekijätkin vaikeuttavat huippusuorituksen saavuttamista. Melbournen MM-uintien naisten 10 km avovesiuinnin kilpailijoiden riesana olivat maneetit, meren polttiaiseläimet, jotka "söivät" kilpailijoita matkan aikana. Kalevan verkkolehti otsikoi kilpailusta kertovan jutun näin:

Avovesiuijat tulessa

Susi, tuo vinosilmäinen koiraeläin, on monen mielestä hieno otus. Varsinkin silloin kun sitä ei tarvitse kohdata yksin pimeällä metsäpolulla. Monet kunnat ovat päättäneet järjestää lapsille koulukyytejä, jos susien on havaittu liikkuvan liian lähellä asutusta ja koulureittejä. Kouvolan Sanomien mukaan Valkealassa on menty askeleen pidemmälle. Lehden mukaan osa Valkealan kunnanvaltuuston jäsenistä on jättänyt aloitteen, jossa esitetään, että

Joskus käsiteltävä aihe saa kirjoittajan kynän liitämään korkeuksiin, joihin se ei muutoin kohoaisi. Jokainen tämän kokenut tekstien vääntäjä tietää, että tässä korkeuksia hipovassa tilassa on vaaransa. Kynän nousukiidon hurma saa joskus unohtamaan jollei fysiikan sääntöjä niin kieliopin ainakin.

Kun ihminen on oman alansa huipulla, häneen kertyy viisautta, jota kannattaa muidenkin kuunnella. Taidot, jotka vaikuttavat meistä tavallisista raitintallaajista aivan mahdottomilta ovat huippuosaajalle lastenleikkiä. Niinpä meidän kannattaakin ottaa opiksi jokainen tiedonjyvänen, joka alansa ylimmän taitajan suusta putoaa.

Tällainen kultahippu ilmestyi valtakuntamme johtavassa sanomalehdessä Sapporon hiihtokisojen alla. Antti Penttisen jutussa modernien mäkimiesten mestari Janne Ahonen miettii paikallisia sääoloja realistisesti.

Tällä viikolla Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin tarjoaa oppitunnin kielen monimielisyyksien maailmassa. Kyllä, hämmästyttävän usein puheemme ja kirjoituksemme eivät nimittäin välitä sanomaa, jonka siihen olemme ladanneet, vaan vastaanottajat tulkitsevat tekstimme aivan muilla tavoilla.

Tänään on aika korkata pullolliset Sihi-juomaa, koska Aku Ankan virallinen munintapäivä 13.3. on vasta ohitettu. Kääk! Aku Ankkahan täyttää tänä vuonna 73 vuotta, joten Suomessa puolipukeisen merimiesankan seikkailuja on säännöllisesti seurattu jo 56 vuotta!

Luokaamme Aku Ankan munimispäivän kunniaksi silmäys viimeisimpien Akujen puhekupliin käyttökelpoisia sitaattivinkkejä löytääksemme. Voisivatko Ankan nykyseikkailut yhä tuottaa klassisia kansan suussa kulkevia sanontoja?

Numerossa kahdeksasta löytyy vauhdikas gangsteriseikkailu, jossa vilisee persoonallisia hahmoja. Vanha satama-ahtaaja pitää reviirinsä puhtaana huudahtamalla värikkäästi:

häipykää tontiltani, senkin matalamieliset mafiosot!

Johon gangsterit vastaavat samassa tyylilajissa:

lauot kovia sanoja ukonrähjä!