Vastus on mainio ja monikäyttöinen sana. Alunperin Laurentius Tammelin käytti sanaa vuoden 1705 almanakassa suomennokseksi astrologiselle termille oppositiolle. Nykyään vastus voi olla liikettä vastustava voima, arkinen vastoinkäyminen tai vaikkapa urheiluseura Veitsiluodon Vastuksen loppuosa. Vastus on tietenkin fysiikan suure, jota mitataan ohmeissa ja elektroniikan komponentti, joka vastustaa tasa- ja vaihtovirran kulkua. Usein näitä sähkövastuksia käytetään tuottamaan lämpöä, niin kuin nyt vaikkapa sähkökiukaissa.

Kieli on yllättävän kelvollinen väline tiedon ja ajatusten välittämiseen. Suomenkin kielessä on sana lähes joka asialle, vaikka meidät onkin viskattu tänne Pohjolaan kauas muista kansoista.

Joskus käy kuitenkin niin, että innostumme hienosta sanastostamme niin paljon, että käytämme liikaa sanoja tilanteissa, joissa riittäisi vähempikin vokabulaarilla briljeeraus. Tällöin yksinkertainen asia ilmaistaan aivan turhin kommervenkein.

Tällaiseen aivan muodiksi saakka kehittyneeseen käsiteklönttiin on kiinnittänyt huomionsa kuulijamme karis. Hän kirjoittaa:

Kuuluisuuksien mukaan laaditut uudissanat ovat usein hienoja ja kieltä rikastuttavia ilmauksia. Elämämme olisi paljon köyhempää ilman jeesustelijoita, ritoloiden ottajia ja paavoloiden tekijöitä.

Mutta rajansa tälläkin ilmaustyypillä. Ystävämme Nimetön on törmännyt internetissä blogiin, jonka pitäjä on koettanut lanseerata ilmausta bonskotata.

On hienoa, kun tieteelliseen tutkimukseen annetaan varoja, ja rahoilla
saadaan meitä kaikkia hyödyntäviä tutkimustuloksia. Tosin monille meistä
tieteen saavutuksista nauttivalle monet tieteen tutkimuskohteet ja –aiheet
jäävät usein hämärän peittoon. Näin taisi päästä jälleen käymään, kun
Luonnonvarain tutkimussäätiö myönsi Oulun yliopiston tutkimusryhmälle
apurahan projektiin, jonka aiheena on

"Suomen mafisten-ultramafisten intruusioiden kontakti-tyyppisten
PGE-esiintymien etsintästrategioiden kehittäminen".

Aristoteleen kantapää kiittää tämän Viikon sitaatin lähettänyttä Jynkkaa ja on

Luovuus on ihmeellinen asia! Viime vuosikymmenen aikana kärsivällisinkin sananmaistelija on kyllästynyt luovuuskieleen ja luovuustermien usein valitettavan tyhjäsisältöiseen ympäripyörittelyyn, mutta onneksi luovuusala osaa uusiutuakin.

Tällä kertaa sitaattivinkkimme on todella käyttökelpoinen, koska se saa luovuuden lentämään ympärillämme kuin ampiainen. Sana löytyy oululaisen Rajalla-tietokirjakustantamon viime vuonna julkaisemasta kirjasta Minne matka luova talous, jonka on toimittanut monessa liemessä keitetty näkijä ja kokija Sam Inkinen. Inkisen aloitusluvussa selvitellään käsitteitä ja heti aloitussivulla Aristoteleen kantapää tarttuu muistikirjaansa uuden sanan vuoksi. Inkinen mainitsee muutamia luovuusalan ydinkäsitteitä ja mainitsee, että nämä ”surinasanat ovat vakiintuneet avainkäsitteiksi ja ydinmantroiksi”! Surinasana on tietenkin suomennos maailmankieli englannin epämuodollisesta sanasta buzzword, joka tarkoittaa suosittua sanaa tai slogania.

Matkustelu on avartavaa hommaa, mutta joskus vieraat vaikutteet saavat unohtamaan oman äidinkielen hienoudet. Näin on käynyt Savon Sanomien toimittaja Timo Niemiselle, joka kävi Dublinissa Irlannissa keräämässä vaikutelmia matkakertomusta varten. Ystävämme Kimmo Vesannosta kertoo, että Nieminen raportoi tammikuun alussa sateiden saaren vaikutelmista seuraavasti:

Lämpötila roikkuu sentään yhden suhmuran plussan puolella, mutta sataa kuin haavista kaataen ja röyhkeä tuuli yrittää näpistää huivinkin kaulasta.

Kyllä, kuulitte aivan oikein: haavista kaataen! Tuo irlantilaissateen valumistapa muistuttaa etäisesti suomalaista sanontaa kuin saavista kaataen.

Työ ei ole enää entisensä. Kun ennen teimme tehtaassa kumisaappaita Neuvostoliittoon, nyt olemme palveluammatissa ja myymme tai muuten vaan palvelemme kanssaihmisiämme eli asiakkaita. Tämä muutos on tuppisuina pidetyille suomalaisille raju, koska suurin osa palveluammattien palvelusta tapahtuu puheen avulla.

Suomalainen asiakaspalvelu on tuttu aihe lehtien yleisönosastoilla. Milloin kaupungin liikennelaitoksen bussinkuljettaja on murahtanut töykeästi kun on kysytty oikeaa pysäkkiä, milloin ravintolaketjun tarjoilija ei ole ollut huomaavinaan, kun asiakas on halunnut valittaa tupakannatsasta pizzassaan.

Aristoteleen kantapään viikon sitaatti löytyy tällä kertaa Uusimaa-lehdestä, jossa kerrotaan näin:

Kilpisjärvellä lähes joka ilta hiukkasen paremmat tanssit

Tarkempi perehtyminen jutun sisältöön selvittää, että nyt emme puhu hotelli Kilpiksen hurjista monotansseista. Juttu kertoo kirjaimellisesti hiukkasten tansseista, nimittäin revontulista. Mika Remeksen kirjoittamassa jutussa nimittäin kerrotaan, että Kilpisjärven korkeudella auringon sinkoamien hiukkasten törmäilyä ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin voi seurata kolmena yönä neljästä, kun taas poloiset helsinkiläiset saavat katsella tulirevon hännän kipunointia tilastollisesti vain kerran kuussa, jos sää on selkeä.

Yhdysvalloissa asuu 71 vuotta vanha mies nimeltään Jerry Lee Lewis. Pianistinakin tunnettu Jerry tuli nuorena miehenä kuuluisaksi laulamalla suurista tulisista palloista, soittamalla painoa jalallaan ja menemällä naimisiin alaikäisen serkkunsa kanssa.

Viiime vuonna Lewis julkaisi uuden väkevän levyn Last Man Standing, jonka kappaleissa on monta kantrihenkistä makupalaa. Yksi näistä on Kris Kristoffersonin kynäilemä The Pilgrim eli pyhiinvaeltaja. Kunnon kantrikappaleen tapaan Pilgriminkin sanoitus on retorisesti kadehdittavaa tasoa. Sieltä löytyy rivi, joka tuntuu heti siteeraamisen arvoiselta:

Rokki soi kaikkialla, mutta mistä rokkarit oikein laulavat? Me kaikki tiedämme, että kun Mick Jagger laulaa I Can´t Get No Satisfaction, hän ei laula seksuaalisista tyydyttymisvaikeuksista vaan siitä, miten amerikkalaisnuoriso jo 60-luvulla törmäsi siihen nykyihmisen dilemmaan, että kuluttamalla ei saa onnea. Me kaikki olemme myös huomanneet, että J.Karjalaisen kymmenen vuotta vanha hitti Mä tahdon olla lähellä sinua voidaan tulkita tavallisen rakkauslaulun lisäksi myös uskonnolliseksi tunnustukseksi. Ja kaikki me olemme myös kuulleet teorian siitä, että Beatlesin Lucy in The Sky With the Diamonds –kappaleessa ei laulettaisikaan tähtitaivaasta ja Lucia-neidosta vaan että kyse olisi laulun nimen substantiivien alkukirjainten mukaan LSD-huumeen aikaan saamista näyistä.