Jos koululaisilta kysyy, mihin he haluavat luokkaretkellä mennä, vastaus on helppo: huvipuistoon. Tietokonepeleistä ja dvd-elokuvista huolimatta päivä oikeasti ympäri kieputtavissa laitteissa ja sulaneen hattaran maku sormissa viehättävät.

Suomen maineikkain ja vanhin huvipuisto on Linnanmäki. Arvoisan huvipuiston mainos internetin Helsinkiin.fi –sivustolla edustaa ennakkoluulotonta ja modernia otetta relatiivilauseiden käyttöön:

Huvipuisto on jännittävä luokkaretkikohde, josta ei pääse yli eikä ympäri.

Suomalaiset pitävät itseään ylivoimaisena kansana viinanjuonnissa, puukon heiluttamisessa ja kiroilussa. Kuitenkin me kaikki tiedämme tuskallisen selvästi, miten kapea sanavarastomme kiroilijoina on.

Kun pienen kunnan oma poika ponnistaa syrjäseudulta maailmankuuluisuuteen, hänen tekemisiään seurataan luonnollisesti herkeämättä. Näin tehdään myös Suomussalmella, josta formulakuljettaja Heikki Kovalainen on kotoisin.

Heikki piipahti vähän aikaa sitten kotipaikkakunnallaan nimeään kantavassa carting-kisassa ja sai väen liikkeelle. Myös Helsingin Sanomien toimittaja viehättyi jäyhien kainuulaisten innosta ja maalaili kirjoittamassaan jutussaan seuraavasti:

Yksi viime kevään yllättävimpiä keskusteluja oli Helsingin Sanomien toimittajakoulun pääsykokeesta kummunnut mielipiteidenvaihto. Kokeessa muutama nuori opiskelijanalku oli sekoittanut keskenään rouskun ja rauskun.

Käsityöläisyys on suomalaisten vanha leipälaji. Maamme teollistui vasta sotien jälkeen ja jo nyt kuudenkymmenen teollistuneen vuoden jälkeen teollisuuden työpaikkoja viedään vauhdilla halvempien työvoimakustannusten maihin.

Miten vastaavat suomalaiset teollisuuden katoon? He rakentavat lisää kesämökkejä ja varustavat niistä talviasuttavia nimenomaan omin käsivoimin. Ja mitä mökillä tehdään? Savustuspönttöjä, verkonperkaustelineitä ja visakoivuisia ovenkahvoja saunaan.

Jos jokin suomen kielen ilmiö pitäisi valita maailman ärsyttävimmäksi asiaksi, niin voiton veisi varmasti niinku-sanan käyttö. Niinkuttelusta aiheutuvat valitukset ovat arkipäivää maamme kaikissa radio- ja televisiotaloissa eikä valituksilla näytä olevan loppua lehtien yleisönosastopalstoillakaan.

Liisa Vihmanen:

Vedän ylleni halvan tuulipuvun, tungen puntit kumisaappaisiin ja kiristän kaikki mahdolliset nauhat ranteiden ja kaulan ympäriltä. Lippis päähän, suihkaus offia ja varmistus, että kännykkä on taskussa. Vihreä muoviämpäri kouraan ja näin olen valmis syöksymään hyttysiä ja muita vihulaisia täynnä olevaan suomalaismetsään.

Fraasirikos on silmiinpistävä sammakko. Fraasirikollinen erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Alla näet varhaisempia fraasirikosilmiantoja. Uudet ilmiannot tänne: Ilmianna fraasirikolliset täällä!

Lisää ilmiantoja löydät täältä: Arkisto 1 | Arkisto 2 | Arkisto 3 | Arkisto 4 | Arkisto 5 | Arkisto 6
Entä tuomiot? Aristoteleen kantapään fraasirikos-tuomiot löytyvät täältä.

Uusi musiikki on vain yhtä ja samaa, ilman melodiaa ja rytmiä olevaa sekameteliä. Nykysäveltäjät säveltävät vain toisilleen, ja tavallinen kuuntelija putoaa korkealta ja kovaa.

Jos uuden musiikin konsertteihin on vaikea saada yleisöä, niin eikö se jo todista tämän musiikinlajin vaikeatajuisuudesta? Musiikista puuttuu vuorovaikutus.

Marija Skara:

Kävin viikonloppuna kirpputorilla. Siellä kuulin, kuinka kassalla joku alkoi selittää:
- Niin ostin tämän viime viikolla nyt tulisin vain kysymään….
Ihmettelin hieman, että ei kai joku nyt sentään kirpparitavarasta tule valittamaan. Käännyin katsomaan.
Ja kassalla oli mummo savikippo kädessään.
- … niin kun minä olen juuri näitä savikulhoja alkanut kerätä niin jos teillä vain sattuisi olemaan tämänlaisia lisää.